Joku on ehkä saattanut huomata, että mä käytän miehestäni usein tuota isäntä-sanaa ja miehenikin kutsuu mua usein emännäksi. Meillä päin tuo on ihan yleistä, joten lienee paikkakuntakohtainen juttu .
Tyylitajuton perseaivo saatan olla, mutta ei mulla, sen enempää kuin tuolla isännälläkään, ole mitään Nutcase-pipoa, Jätkä on eläin -t-paitaa, tribaalitatskoja, hyppyritukkaa, seduloiden kanta-asiakaskortteja jne. Emme myöskään juokse alasti kaupungilla sen vuoksi, että Suomen lätkäjoukkue on voittanut jonkun matsin, en perusta maailmankuvaani iltapäivälehtien lööppeihin, enkä valita naapureiden yöllisistä vessanvetämisistä.
Kalsarikännejä tulee välillä vedettyä, mutta formuloita emme katso. Isännällä ei ole kaljamahaakaan .
Tuo mammattelu on kyllä oksettavaa . Jos meidän isäntä alkaisi kutsua mua mammaksi, niin saattaisi se kaulin heilahtaa muutamaan otteeseen .
‘‘Pidä lippu korkealla’’.Tuotakaan en ole oikein koskaan ymmärtänyt.En sinänsä kauheesti tota inhoa,mutta on se vähän kummallinen sanonta. On tää Suomen kieli jännää…
Tässä ei varsinaisesti ole kyse sanoista tai sanonnoista, vaan ennemmin kirjoitusvirheistä, mutta mua ärsyttää niin pirusti, kun jotkut(monet) kirjoittavat esim. tuleppa, meneppä, kuuleppa, katsoppa jne. Ei noissa kuulu olla kahta p:tä, vaikka se lausuttaessa kuulostaakin siltä .
^Joo, ton ohella yhdys_sana_virheet on jotenkin raivostuttavinta ikinä, ihmisestä joka kirjoittaa esim. “herkku ruokani on nakki kastike” tulee auttamatta todella idarimainen vaikutelma, etenkin jos toi yhdistetään siihen että kirjoitetaan tähän malliin kaikki putkeen ilman mitään väli merkkejä vaikka niitä ehkä pitäisi laittaa mutta kun ei muista mihin kohtaan ne tulee eikä oikeastaan kiinnosta ja niin muuten sekin vielä että naapurin kissa… AAAGH
(Kaikki käsitteelliset sekamelskat, joihin on napsittu jotain sieltä täältä eri teorioista ja Voi Hyvin-lehdestä ja lisätty runsas annos mutua pääl: en jaksa kuunnella montaa minuuttia kauempaa. Alan laskemaan jotai mieles, vaik sadasta nollaan, tai Fibonacci-sarjaa tai jotai mitä vaan, että voin niinkus teeskennellä kuuntelevani ja ajatella omiani, ku en halua kuulla höpönlöpöä loputtomiin ja se v o i jatkua lähes loputtomiin, kun jotkut ovat niin kovin varmoja ja määhän olen vain tietenkin kateellinen kun en ole varma mistään enää… )
Oon tästä varmaan jo vaahdonnuki, toi kuulostaa tosi karskilta ja juntilta. Ettei parempaa ilmasua oo sille, et on rahaton? Suomi on rikas kieli, eikö me keksitä jotain vähän fiinimpää ilmaisua, jota kehtais käyttää piireissä?
Ja PILKUTUS ja YHDYSSANAT! Ymmärrän, et moni tääl ei vaan halua edes kirjottaa kunnolla, mutta sillon väkisinkin antaa tyhmän vaikutelman. Kieli on varsinkin netissä avain toisen sydämeen ja mieleen, ja sitä pitää osata käyttää kunnolla, jos haluaa kuulijoita. Esimerkiksi yhdyssanat: Kuuntele yhdyssanoissa sanan painoja. Yksi paino = yksi sana, kaksi painoa = kaksi sanaa. Yksinkertaista! Monesti kumpikin sana on käyttökelpoinen, mutta tarkoittavat aivan eri asioita:
äidin kieli / äidinkieli
hieno mekaanikko / hienomekaanikko
laadun tarkkailu / laaduntarkkailu
Ton käyttäminen on itseasiassa (akateemisessa tekstissä) ihan perusteltua, sillä sitä ei voi korvata millään toisella suomenkielisellä sanalla. Englannista käännettyjä kurssikirjoja on kyl välillä hupaisaa lukea kun joka toinen sana tuntuu olevan lainasana, iisimpää ois lukea ja vastata tentissä suoraan englanniksi
Empä minäkään keksi millä ton kognitiivisen korvais niin, että se kanssa sitten tarkottas samaa. Ehdotuksia kehiin?
Mut oma uus inhokkini on tissuttelu ja tissittely tarkottamassa imetystä, bongattu ainakin jokusen äipän kielenkäytöstä. “Meikätytöt ne täällä vähän tissuttelee poski poskee vasten.” “Tämän kaupunginosan tissibaari on avoinna vaan yhdelle tissuttelijalle”. “Tissittelyt menossa.”
Tää on tätä ihmisryhmien välistä kitkaa: Akateemisista asioista puhuttaessa on mahdotonta kääntää kaikkea yksinkertaiselle suomen kielelle. Ja sitten syytetään jostain keulimisesta, kun näitä sivistyssanoja käyttää. En minäkään tykkää että turhaan käytetään vaikeita sanoja, mutta joskus se on väistämätöntä. Ja jos tietää, että toinen ymmärtää, niin mikäs siinä. Mutta puhe pitäisi aina muuntaa yleisön mukaan - tarkoitus on kuitenkin kommunikoida asiaa. Jos haluaa kommunikoida omaa statustaan, niin sitten pistetään sivistyssanoja täyslaidallinen, ja heitellään muutama cool nimi. Tuollaista vihaan.
^Mä luin jostain tenttikirjasta aikoinaan lauseen “Tämä on kontroverssi ja diffuusi probleemi” . Kiistanalainen ja laaja (?) ongelma. Se kirja kyl oli täynnä tollasta, tai ainakin sen kirjoittajan teksti, jolta toi on sitaatti. Ärsytti, mut toisaalta nauratti… En ole tuosta diffuusista aivan varma, eikä ny kyl kiinnostakaan nii paljon, että lähtisin etsimään. Laajallelevinnyt? Monitahoinen? Sikäli kun toi vika on sen selvempi…
En kyllä muista, mikä se “kontroverssi ja diffuusi probleemi” oli, mut se olikin kultaisel 1990-luvul se… .