^ Komp, komp 
.
Siis faktahan on…
Ja samaan sarjaa torso on yks rumimmista sanoista. Keho on mun puolesta kyllä ihan hyvä, mulle ei tule hassuja assosiaatioita siitä, kuten juurikin ruumiista. Ja heti perään, juurikin on t o d e l l a ärsyttävä trendisana, miksi, miksi ei voi vaan sanoa “juuri”?? MITÄ IHMETTÄ se “kin” siinä perässä tekee?! Ei niin yhtään mitään!!
^Niin no ei se “keho” kai nii ärtsy ole, mut “keho on mielen temppeli” kyl minusta on… 
.
Tän olen varmaan laittanu aiemminkin, mut “ongelmatiikka”. Sanahirviö. Mitä meinaa? “Ongelmien kokonaisuus jossain teoriassa”, mm. -Tiikka- loppuiset sanat, esim. grammatiikka, matematiikka, semantiikka ovat kokonaaan lainasanoja; -tiikka- sanan merkitys kai lähinnä “oppi”. Ei merkityksessä ideologia, tai opinkappale, vaan tutkimusala. Mut kun on läntätty yhteen sana ongelma + -tiikka, what a heck 
? Käännös sanalle (jos englannista käännetään) “problematics” , mut huono. Virhe on syntynyt jo romaanisten kielten muodostuessa latinasta, erään italianopettajan mukaan. Kun vaik sanois matematica, semantica, grammatica on samankaltaisuutta adjektiivin problematico- lopun kanssa, muodostui sana “problematica”, mutta eri etymologia, koska muodostettiin eri tavalla (virheellisesti) kuin sanois matematica jne. Musta tätä sanaa e i kuuluisi käyttää ollenkaan, ja ongelma kuuluisi olla vain kääntäjällä. Eli miten suomentaa sana problematica tai problematics…?
“Elää hetkessä/Carpe Diem/Eläkää tätä päivää jne.” Mä en usko, että tästä ohjenuorasta on kellekää kovin suurta hyötyä. Useimmille pitäis mun mielestä nimenomaan sanoa, että “Carpe tomorrow and the days, weeks, and years after that”. Kai ny herranjestas jokainen osaa elää hetkessä. Onks jotai vaihtoehtoo muka?
Ja siis viel enemmän todella huonojen neuvojen osastoa edustaa “Elä jokaista päivää kuin se olisi viimeisesi”. WTF??? Mä juoksisin ostaa kaikki maholliset doupit, sit koskettelisin naisten tissejä ja peppuja ja yrittäisin saada pimpsaa niin monelta ku kerkiin.
"
“Karppaa” päivä on ihan hyvä neuvo 
! Sen kauempaa en viittis 
. Mut Carpe diem…Keskity niihin asioihin, mitä sinulla on tehtävänä/pohdittavana, mikä se kenenkään tärkein asia on, tänään. Älä murehdi eilistä, tai jos murehdit, ota siitä vastuu. Totta kai, jos elämässä haluaa saavuttaa jotain, tietty huomisen ajatteleminen, jokin tavoite on tarpeen / hyvä. Mutta emmä usko, että tolla on tarkoitettu sitä, että vedä vaikka X:ää, äläkä välitä seurauksista. Vaan e h k ä sitä, että älä tuhlaa aikaa, se päättyy sinun kohdallasi (siitä voi joku viisampi sanoa, päättyykö itse aika ) . Älä elä niin kuin niitä päiviä olisi rajattomasti, ikuisesti… 
Elä niinkuin tämä päivä olisi viimeisesi… Tee hyvin/parhaasi mukaa se, minkä teet. “Paras on sointunsa sommittaa, kuin oisi se viimeisemme…” 
Minusta ihan hienoja ohjeita. Joita en ole koskaan noudattanut . Siksikin ahdistaa 
. Aika kuluu… Mitä jää…? No jotain on, mut tekemisestä voisi löytää oman elämänsä tarkoituksen…Ei siirtää johonkin oletettuun huomiseen.
^Pölönen, yritä sisäistää että SINÄ päätä mitä SINÄ haluat omalta elämältäsi! Ota huomioon sairautesi, älä heikkoutena vaan luonteenpiirteenä; itse olen valitettavan herkkä maailman pahuutta kohtaan ja laitan helposti muut etusijalle. Silti pakotan vetämään rajat tiettyyn käytökseen, jota en hyväksy. Tietyt asiat joita en hyväksy. Mielipidevapaus on oltava ja vituttaa että yhteiskunta kertoo mitä tulee olla ja mitä ei!
Helppo kertoa, kun PM on tehnyt 3 petosta ja annettiin syyttämättäjättämis-päätös, koska VOI HAITATA uraa… Sen sijaan jos Kelalle et ilmoita 9€n päivärahalla päivää tai kahta että et ole ollut paikassa jossa pitäisi olla; saat petoksen…
Nauti tanssista, taiteesta, kirjallisuudesta yms. asioista joista itse nautit ja aseta tavoitteesi niin, että yrität pitää liian pakkomielteen esim. laihtumiseen pois tanssista tai joogasta… Myös oma mielipide on saatava sanoa, vaikka vanhemmat tms. ihmiset kuinka väittäisivät että asiasta ei mitään ymmärrä. Vielä kun on olemassa mielipidevapaus. Lisäksi tulee vain paska fiilis jos jättää sanomatta asiat jotka aiheuttavat ITSELLE ahdistusta. Aikuinen on aikuinen, lapsena oli tehtävä kuten parhaaksi katsoi, mutta aikuisena on oikeus ajatella itse.
Omaa parasta on vaikea ajatella, mutta jos ajattelee edes että “tuo ei ainakaan aiheuta itselleni niin paljon huonoa oloa”. Kaikkia ei voi miellyttää ja asioita miettii helposti itserankaisun kautta, mutta kuinka kauan tulee omassa elämässä kärsiä jotta aiemmat asiat (mitkä eivät ole edes tod. näk. totta) ovat hyvitetty? Itse tarvitsen tiettyjä lääkkeitä elämässä tällä hetkellä ja on päiviä jolloin olen koulusta pois; en kuitenkaan voi syyllistää itseäni asiasta, koska olen toipilas! Itse määrittelen mikä on tärkeää elämässä minulle ja mikä ei! Luonto, kaikenlainen näpertäminen ja opiskelu sekä itsensä opiskelu ovat tärkeitä asioita itselleni, samoin kesäkukat sekä yrttien kasvatus. Mikäli olen erittäin masentunut, en silti rankaise itseäni jos en saa kaikkea hoidettua. On pakko antaa itselle armoa, mikäli aikoo elää edes suht tyytyväistä elämää. Siinä elämässä opettelemista, mutta kuka sen päättää ketkä ansaitsevat onnellisuuden ja ketkä eivät?!? Itse olen sitä mieltä että narsisista muiden ajattelijoista ei saa tekemälläkään, se ei sovi luonteeseen. Ei myöskään itsensä nostaminen muiden yläpuolelle, koska maailmankatsomus ei sovi vain yhteen sen kanssa. Pienet tavoitteet, suuremmat pitkänajan tavoitteet sekä kaiken entisen kyseenalaistaminen…
Kaikki ala-ikäisenä opittu on ainakin kyseenalaistettava. Olin itse ujo, olen opetellut elämään niin että se ei niin paljoa enää häiritse. Monet asiat joista itseäni on syytetty, on ollut vanhempien näkemys ja heidän suhde on omituinen symbioosi jossa suvaitaan epäkunnioittavaa ja halveksivaa käytöstä. He ovat tapojensa orjia ja mikäli pienikin asia menee eri tavalla kuin on suunniteltu; kaikki “hajoaa”. En halua elää samalla tavalla eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää… 
IMHO
Tästä tulee aika hupaisa mielikuva.
“Olet itse päättänyt tehdä noin elämässäsi”… Tämä tulee joskus esiin terapiassa, erittäin harvoin koska itsestäni en suuremmin puhu… Mikäli puhun entisen omahoitsun kanssa, ne huonotkin vaihtoehdot ovat parempia kuin vielä huonommat.
“Kyllä sinun pitäisi tajuta asia”; ei tarvitse! Vääntäkää tarvittaessa rautalangasta! Osaan tulkita 20 vuoden kokemuksella (yli) ihmisten mielialoja ja ilmeita ilman sanoja. Sanojen paino riittää ja liian ammattimaisesti sanottuna, selkeästi ulkoa opeteltuna; asiat eivät mene läpi! Omin sanoin, ilman lunttilappuja niin voin ymmärtää, muuten teen omat päätökset kehonkielen perusteella, se säätelee kuitenkin 90% käyttäytymisestämme. Vain 10% koostuu sanoista ja kuinka paljon niistäkin on PASKAA?? 
Mielestäni yhdenkään erikoisalan asiantuntija ei tarvitse lunttilappuja. Itse vastaan ilman lappuja, mikäli aihe on harjoiteltu tai osaan sen. Samoin moni “ammatti-ihminen” järjestöistä… Silti mikäli lunttilappuja tarvitaan jatkuvasti, se kertoo että sanasto ei ole tuttu tai ihminen pelkää jättävänsä jotain kertomatta. Tämä ihmetyttää, koska ne innokkaimmat ihmiset esim. tv-haastateluissa eivät edes toppuutteluista huolimatta meinaa lopettaa puhumista… 
Kartoitus.
Resurssipula.
Masennus.
Ahdistus.
Voimavara.
“Ootko sä koskaan miettinyt tota sun päihteiden käyttöäs?” (Hoitohenkilökunnan taholta)
Totta helvetissä mä olen sitä miettinyt! Olen miettinyt joka ikinen päivä!
“Sun pitäis tehdä sille jotain tai muuten me ei voida oikein auttaa sua”
Millä vitulla mä sille mitään teen, jos en saa mistään niin hyvää psykiatrista apua, että kestäisin päätäni ja maailmaa selvinpäin?!
Pätevä.
Onhan se ruma sana, mutta onko se oikeasti niin kamala? “Ongelmien kokonaisuus jossain teoriassa” kuulostaa ihan järkevältä. Mitä muutakaan sanaa voisi käyttää?
Edelleen ärsyttävät ne monet täyte- ja korostussanat, joita juuri itse viljelen. Kertonee jonkin tasoisesta verbaalisen lahjakkuuden puutteesta .
No, jospa käyttäisi sitä “ongelmien kokonaisuus jossain teoriassa tai jollain ajattelijalla”. Tai tässä tapauksessa jopa mieluummin jo hyvin pitkään käytettyä, vakiintunutta sivistyssanaa problematiikka. Ongelmatiikka- sanalla jo syntyessään latinasta romaanisiin kieliin tapahtui virhe. Italian kielessä oli sanoja, jotka päättyivät -tico, ja kun muodostui sanoja, jotka tarkoittavat jotain oppia, tieteenalaa semantica=merkitysoppi, grammatica, matematica oli myös adjektiivi problematico, jonka etymologia oli eri, mutta koska muistutti -tica loppuisia sanoja, muodostui sana problematica. Aina ei löydy lyhyttä käännöstä, ja mielestäni “ongelmatiikka” on huono sana siksi, että se on puoliksi suomea, puoliksi latinaa/italiaa. Tässä siis käyttäisin itse mieluummin jopa sivistyssanaa problematiikka. Ongelmatiikka on hyvin keinotekoinen, eikä merkitys heti aukene, jos esim. kysyy ihmiseltä, joka sitä käyttää, mitä tuolla sanalla tarkoitat, vastausta en ole saanut!
Nyt vasta huomasin tämän. Erittäin hyvä, fiksu, älykäs kirjoitus. Kiitos sul, malibu 
!
‘‘Ilo on kokonaan minun puolellani.’’ Mitä se edes loppupeleissä tarkottaa?
“aina joskus”
eihän tuossa ole mitään järkeä!
Hyvä huomio, japu. Noinhan lausutaan yleensä tilanteissa, joissa henkilö X on hyvillään jostakin, mitä henkilö Y on tehnyt. Henkilö Y siis sanoo “ilo on kokonaan minun puolellani” kuultuaan X:n hyvästä mielestä. Yrittääkö henkilö Y siis tällä sanonnalla riistää ilon henkilö X:ltä kokonaan itselleen ja jättää X:n täysin surulliseksi 
?
Loppupeleissä on myös ärsyttävä sanonta, vaikka itse sitä käytänkin. Käytänhän mä toki monia muitakin sanontaja alvariinsa, vaikka inhoan niitä.
Eihän siinä mitään järkeä olekaan, mutta kyllä mä sitäkin aina joskus käytän 
.
Kaikki ks:ien lyhentäminen x:llä ja muutenkin kaikenmaailman xoxoxoxoxo jne jutut viesteissä / kirjoituksissa tai missä tahansa.