Inhokkisanoja ja -sanontoja

En yritäkään, saatana. Alkaa tuntua, että mun yrittämiset on yritetty.

Ja tuo, että alkoholistit dissaavat muiden päihteiden käyttäjiä vituttaa kyllä, olivatpa ne sitten laillisia tai laittomia päihteitä ja käytetty sitten mihin vaivaan vain. Alkoholihan se vasta kammottava myrkky onkin ja saa paljon pahaa aikaan. Olen itsekin alkoholisti, enkä varmaan vieläkään tekemässä sille asialle mitään, mutta siksipä voinkin tuon sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Kaikenlainen ns. narkkislangi ärsyttää, vaikka toki itsekin niitä sanoja usein käytän :confused: .

.

Vähän ohi aiheen, saahan sinua toki inhottaa sana “lime”, mutta eikös se tarkoita sitä väriä ja limetti sitten tarkoittaa sitä hedelmää, josta väri on saanut nimensä. Korjatkoon joku fiksumpi, jos olen väärässä.

.

“Enään”
“Kuullostaa”

Voi ruoska. Noi pitäis hallita jo ala-asteella! Uaargh! :smiling_imp:

Samaa mieltä. Tuli vielä näin äkkiseltään mieleen “puollustaa” ja “puollustus”, ja kai noita muitakin keksisi, kun alkaisi miettiä :smiley: .

Punttisalimiesten ja naisten keskuudessa käytetty sana “SIIPILIHAKSET”…RÄYYYHHH ihmisellä EI OLE siipiä!! prkl

“Se on vähän eri asia…” ja sitten kärsimyskilpailuun kuuluvaa vähättelyä toisen ihmisen - josta tietää jotain, ei kaikkea…- kokemuksia, murheita, riippuvuutta tai mitälie kohtaan. Pitääkö puheoikeus lunastaa mahdollisimman suurella tai samalla kärsimyksellä…? Monet asiat ovat yhteismitattomia, toisesta ihmisestä ei koskaan tiedä kaikkea :frowning: .

^ Juu ne kärsimykset on niin henkilökohtaisia et eipä niit oikeen voi alkaa vertailemaan kenen on isoin. Sellaset ihmiset on myös ärsyttäviä, joiden pitää aina pistää pykälän verran paremmaksi, ja saa puheen aiheen kääntymään itseensä, oli kyse ihan mistä tahansa.

“En haluu sitä tai tätä, mut…” Se ON yks ärsyttävimmistä asioista mitä voi sanoo, tiedän.

“Se on yksilöllistä”, “Kaikkihan on yksilöllistä”, “Tämäkin on tietysti yksilöllistä”.

Tätä tulee viljeltyä etenkin täällä Päihdelinkissä koko ajan, siis minä itse ainakin viljelen. Tietysti se on tärkeää mainita, koska eri aineet vaikuttavat niin eri tavoin eri ihmisiin(Tulipa siinä monta “eriäkin” :smiley: ) ja jos jostain on tietynlainen omakohtainen kokemus, niin ei sitä voi automaattisesti kaikkiin muihin soveltaa, mutta silti tuon ainainen hokeminen ärsyttää :laughing: .

“Lokki”
“Lokittaa”
Ensinnäkin pyrin siihen että mun ympärillä ei o tollasia joista vois käyttää kyseistä nimitystä.
Vitun lokit. :open_mouth:

Sävyjä ja vivahde-eroja on paljon. Vaaleanpunainen voi olla vauvan vaaleanpunaisesta, pastillin lievään vaaleanpunaiseen aivan eri värinen jne. Pinkki on 80-luvun RÄIKEÄ pinkki, josta on myös eri versioita myös vaatteiden ja kankaiden väreihin… Limetti on hedelmä ja lime tarkoittaa vihreän värisävyä, jota käytetään myös kankaiden ja meikkien värisävyjen erotteluun. Violetti on opetettu itselleni, että se on enemmän siniseen viittaava, tummempi värisävy, lila on sen sijaan pehmeämpi; punaisempaan viittaava väriyhdistelmä…

Eipä ole väriympyrän värit riittäneet markkinointiin aikoihin… Army on armeijanvihreää ja fuxia tietyn punaista. Ei jaksa kaikkia “värejä” harjoitella, muoti ei kauan kestä ja uudet värit uusine nimineen… :unamused: Onko kaikki sininen Indigoa??

.

En Hessu.H osaa itsekään Tikkurilan karttaa. 80-lukulaisena koen vain PINKIN olevan neonpinkkiä! :smiling_imp: Oma mielikuva vaaleanpunaisesta on vauvan vaaleanpunainen, pinkki neonpinkki. Olen kenties itse perehtynyt värimaailmaan normaalia tarkemmin, silti riittää että tunnistan kylmän, lämpimän tai neutraalin sävyn toisistaan… Niitä löytyy joka väreissä, mutta valkoisessa se on vaikeaa ellei ole mukana verrattavaa sävyä… No hard feeling?? :slight_smile: Toivottavasti itse pärjään näillä väritiedoilla… :wink: :smiley: Voi myös olla että läheisen tyttövauva on aiheuttanut vaaleanpunaisen värin BUUMIN, jossa värin lisäksi myös materiaali tulee tietää erittäin tarkasti… :wink: Silti vaaleanpunainen sekä -sininen tuovat mieleeni ainoastaan pienien vauvojen vaatteiden sekä kirjojen yms. värit… Kyllä pidän niistä itsekin, pinkkiä en enää siedä… Ala-asteella oli kova sana ja sinne jäi… :laughing:

Vihaan kaikkia luonnonvastaisia (kemia, fysiikka ja matematiikka eli löytyy kaavat joilla selkeä tulos saadaan!) kommentteja…

  • Niskalenkki markkinoista (vs. vapaat markkinat… Missä kirjassa opetetaan tällaista?)

  • Hävikki (luonnollinen hävikki ok, kirjanpito on matematiikkaa ja siihen löytyy vastaus eli hävikki = rikos)

  • Populismi, sosialismi, byrokraattinen, kommunistinen, yhteisöllinen, demokraatinen jne. (turha luokittelu perusteitta tai ainoastaan “hienoisto-sanojen” viljely jolloin oletetaan että kansa ei voi asiaa ymmärtää!)

  • Tämä tuli kuin pusikon takaa (kannattaisiko seurata varoitusmerkkejä?)

  • En suosittele tässä tilanteessa… (mikäli suositteluja uskoisin, olisin paljo nykyistä elämää jäljessä)

  • Monet mainokset jotka vetoavat tunteisiin/ lakeja vastaan, esim. uusi auto tai erikoistuote, josta kemianopettaja toteaa aineen vähentävän tuotteen tehoa)

  • Uusavuton (myös itselleni vittumainen sana. En ole uusavuton eikä kukaan ole kutsunut iän(?) tai perustaitojen osaamisen tähden?? Silti mielestäni kuvaa väärää ryhmää, ne ihmiset ketkä osaavat näyttää hyvältä, mutta tieto sekä elämä talouden tms. takia tyhjää sekä ilotonta jolloin bailataan. Viimeistään julkiksena on löytänyt todellisen minänsä ja tähän tulee “pyrkiä”… :astonished: ).

  • Narsisti tai manipulointi, yhtä pahan kuuloisia sanoja kuin mitä tarkoittavat… :unamused:

  • Diagnoosi tai eroitusdiagnoosi (kuulut ryhmään tai et kuulu siihen)

  • Täsmätuotteet, laihdutusvalmisteet, myös nämä "Hyper, Extra-Super-Power, Mega- sekä vastaavat pienet yksiköt. Ei tosin vielä taida olla mainoksissa, että “tämä aine vastaa entistä pesuainetta mikrogramman grammaa kohden…” :unamused: Löytyy "mini-pussit ja “enemmän on vähemmän” asiat kyllä…

  • “Oletko aina unelmoinut… Nyt voit toteuttaa sen”… Ei näin. Muutos alkaa itsestä joten “olen aina unelmoinut… aion saavuttaa tavoitteen pala kerrallaan”

  • “Etkö todellakaan tiedä tätä ´pilkun paikkaa´?” Toiset tahtovat saada elämässään enemmän aikaa ja tinkivät sellaisista asioista; joissa ei ole pakollista tehdä asioita virallisten sääntöjen (esim. kielioppi, välilaskut, omat lyhenteet jne) mukaan… Haluan elää kuten näen itse parhaakseni… Perusteet löytyvät ja metsään voi mennä silloin tällöin. Ainakin tulee opittua jotakin uutta…

Ei kyllä vaaleanpunainen ja pinkki on kaks ihan eri väriä, pinkillä viitataan aniliininpunaiseen kirkkaaseen väriin (magenta) (ei sama kuin neonpinkki), kun taas v.pun. on pastelliväri.
Mut siinä oot oikeessa että violetti on oikea nimitys, ja lila tarkoittaa ihan samaa.

Wikipedia:

[i]Violetti on väri, jonka ihminen aistii, kun silmään tulee valoa, jonka aallonpituus on 390-420 nanometriä. Violetti valo on kaikkein lyhyt­aaltoisinta näkyvää valoa, ja näkyvän valon spektrissä violetti on reunimmainen “syvänsininen” väri. Vielä lyhytaaltoisempi säteily on näkymätöntä ultraviolettisäteilyä.

Violettia saadaan sekoittamalla sinistä ja punaista väriainetta.
Sana violetti johtuu ranskan kielen orvokkia merkitsevästä sanasta violette, sillä useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä. Violetti oli suomenkielessä pitkään vieras sana. Vielä 1900-luvun puolenvälin jälkeenkin sinipunainen oli tutumpi nimitys värille kuin violetti. Kansankielessä violettia on kutsuttu myös gretliiniksi, retliiniksi ja kretuliiniksi. Varsinkin vaaleasta violetista käytetään myös nimitystä liila.[/i]

Lila on naisen etunimi. Väestörekisterikeskuksen tilaston mukaan nimi on yleistynyt 2000-luvun vaihteen jälkeen. Lilalla ei ole toistaiseksi nimipäivää. Sana “lila” tarkoittaa puhekielessä myös violettia.

[i]Purppura eli punavioletti on luonnossa esiintyvä väri, jota ei ole spektrissä. Sitä saadaan sekoittamalla yhteen violettia ja punaista. Purppura tai tarkemmin sanottuna sen magentaksi nimitetty sävy on vihreän vasta- eli komplementtiväri. Purppura on myös purppurakotilosta saatava väriaine.

Sanan “purppura” käyttöalue ei ole läheskään yhtä vakiintunut kuin muiden tavallisimpien värinnimien, mikä toisinaan aiheuttaa sekaannuksia – käytännössä sanalla voidaan tarkoittaa kaikkia värisävyjä aavistuksen punertavasta violetista aina hiukan violetinsävyiseen punaiseen saakka.[/i]

Näin. :slight_smile:

Niin ja indigohan on kasvi, josta sitä sinistä väriä saa. Kaikki siniset värit eivät ole siitä peräisin vaan valmistetaan synteettisesti.

Indicoa on löydetty myös sienistä… Kuten laitoin, taitaa olla paikkakuntakohtaista mistä väreistä puhutaan. Meillä opettaja käyttää violettia sekä lilaa väriympyrän sinisen ja punaisen sekoittuessa toistensa “ääripäinä”. Tuntuu pikemminkin että meikit, vaatteet sekä muoti kertovat värien nimet ja uudet “värit”.

Wikistä:

[i]Indigonsininen eli intiansininen tai retuliini on syvän sininen väri. Indigo on kasviperäinen indigonsininen väriaine, jonka tärkein ainesosa on indigotiini.[1] Ainetta käytetään esimerkiksi farkkujen värjäämiseen. Värjäysaineena ja väripigmenttinä käytettävä indigo on lämpimän sävyistä, kun taas optisena värinä indigolla tarkoitetaan violetinsävyistä sinistä.

Indigoa saadaan useista eri indigokasvien sukuun kuuluvasta kasvista, joita kasvaa Aasiassa ja Keski- ja Etelä-Amerikassa, sekä joistakin viileämmässä kasvavista muista kasvilajeista kuten värimorsingosta.[2] [/i]

Eräs opettaja kertoi itselleni keskustellessamme aikoinaan, että eräs pitkään käytetty suomalainen värjäyssieni oli sisältänyt (laboratoriossa tutkittuna) 15 eri väriainetta joista yksi oli indigonsininen. Eräällä sienellä on parhaissa värjäysolosuhteissa mahdollista saada indigonsinistä; tosin tämäkin tieto on tältä opettajalta. Näin kuitenkin itse, että sinistä hän oli onnistunut saamaan sienistä ja nuo tutkimukset asiaa tukevat. Sininen ei ole silti oma värini…

Jokaisella on kuitenkin subjektiivinen näkemys tiettyihin väreihin, koska värejä on lapsuudesta asti opeteltu. Itse en neonväreihin tai Millennium-hypetykseen voi samaistua… Tietyt ihmiset (tietty ikäluokka) ihmettelee kiinnostusta 50-70 lukuun, osa ei siedä virkattuja tyynynpäällisiä tai mattoja tai esim. emali-astioita. En ole elänyt tuolloin, joten en saa mielikuvaa vanhasta 70-luvun kämpästä… Pelkkää offia, sori. Itse jätän keskustelun tähän… pidän tärkeämpänä hyvää värisilmää sekä omaa MAKUA! Jokaisella on oma makunsa ja jotkut pitävät, toiset eivät… Näin asian tuleekin olla… :wink:

Sana “keho” on ärsyttävä, tietty sanasta “ruumis” tulee kurjia assosiaatioita, pah. Pitäskö keksiä jokin uusi… :confused: . “Maallinen tomumaja”…nääh, ei ole uusi ja ärsyttää ja minkä maja sitten lienee kysees :open_mouth: . Ehkä “keho” on vähiten inhottava, mut kehosta puhuminen on ärsyttävää lässytystä. Maallisen tomumajan rakentaminen ois ihan hyvä harrastus kylläettä, jos puhtaasti rakentaa tai miksny pitäis puhtaasti kunhan tuloksia tulee ja kyllä urheilijoilla on kova paine. Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa ruumiinrakennusta…(Huoh! :frowning: :unamused: )

^ Keho-sana on kyllä ärsyttävä. Mulle tulee jotenkin mieleen muurahaiskeko :unamused: . Mun hulluja aivoituksiani ja assosiaatioitani, älkää niistä välittäkö. Enpä keksi minäkään sille maalliselle tomumajalle mitään uutta tai parempaa nimitystä ainakaan nyt.

“En ole rasisti, mutta…” tuli ekaks mieleen