“nyt me mennään eteenpäin” kuntouttavan täti hoki tota takavuosina kun niillä olin orjana, mä en ensinkään kuulunut niiden fingerpårien sekaan ja se eteenpäinmeno ei ollut eteenpäinmenoa, vaan taaksepäinmenoa tai menemättömyyttä. en ole katkera, mutta kuitenkin ja oli ne aikoja ne, ja jos voisin niin eläisin ne uudelleen ja niin kultainen on nuoruus ja vain mölinää on kaikki tää, koita ymmärtää, sen tajuaa kun yksin jää ~ lauloipi joiltain osin Kuoppamäki, EI irwin-rivijuoppo.
Narsismi ja läheisriippuvuus, yhdessä tai erikseen. Eivät nuo sanat mua sinällään ärsytä; ihan olemassaolevia ilmiöitähän nuo ovat, joista voidaan puhua silloin, kun se todella on tarpeen, mutta kun tuntuu, että niistä on tullut joitakin vitun muotisanoja/ -käsitteitä, joita on tupattava joka helvetin väliin, kun on kyse esim. jostakin pienestäkin parisuhdekriisistä, ts. jos tilanne on se, että joku pariskunta ei vain sopinut yhteen, niin johan ryhdytään repimään narsismikortteja esiin ja voivottelemaan omaa läheisriippuvuutta, vaikkei hommassa lopulta olisi mitään sen suurempaa häiriintyneisyyttä, kuin se, että 2 liian erilaista/yhteensopimatonta ihmistä nyt vain sattuivat lyömään hynttyyt yhteen ja kun siitä sitten seurasi tyystin odotettavaa ja normaalia kitkaa heidän välillään, niin johan kaikki onkin yhtäkkiä pelkkää narsismia 
. No, jollei ihmisillä ole oikeita ongelmia elämässään, niin kai niitä jostakin on revittävä, jottei nyt jäisi “huonommaksi” näille ongelmaisille. On se rankkaa, kun pitää aina kadehtia niitä, joilla menee huonosti/huonommin :mrgreen: .
Sori, ihan vitun sekava sepostus 
. Mä en ole oikein kunnolla hereillä.
Elämä on. 
Lisäksi toi edellinen hokema on niin paska, että olin jo silloin kyllästynyt siihen kun ne vanhat DNA mainokset pyöri vielä “uusina” tv:ssä. Säälittävää sitä olis enää nykyäänkin kuulla kenenkään suusta.
Ei siinä mitään
- SIIPILIHAS (kun sillä tarkoitetaan sitä yläselässä menevää lihasta joka muodostaa jos k.o. henkilöä katsotaan takaapäin sellaisen kolmiomaisen selän muodon ←
- LOL
3.Mullakin tuo “elämä on”
“Kaikkia ei ole tarkoitettu vanhemmiksi” äiti-ihmisen sanomana, osoitettuna tahattomasti lapsettomalle. Olenkin päättänyt seuraavan kerran tämän kuullessani vastata, että ei niin, ja silti heistä moni saa niitä.
No niin, tuossa olikin sopivasti yksi inhokkini. Äiti-ihminen. Muutenko ei käy selväksi, että äiti(kin) on ihminen? Yhtä vastenmielinen kun naisihminen.
Ärsyttää se minuakin, löin tuossa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Enpä taida olla koskaan törmännyt ilmaisuun miesihminen.
Inhokkisana ja inhokkisanonta.
^^^/^^ Mieshenkilö? Vetäisikö se edes vähän vertoja naisihmiselle?
Emäntä. Vittu mua ei kyllä kutsuta emännäksi se on varma, tulee mieleen joku hirveä pirttihirmu siitä sanasta. Mies kyllä sanoo mua ihan vaimoksi muille, onneksi 
.
^ Komppaan ja isosti! Hyi hittolainen.
^^ Meidän ISÄNTÄ puhuu musta yleensä muille ihmisille ihan mun nimelläni, koska se tosiaan on mun nimeni 
. En mä ole mikään siviilisääty . Mutta joo, tilanteissa, joissa hän tarkentaa suhdettaan muhun, niin hän kyllä kutsuu mua useinkin emännäksi(kuten mäkin häntä isännäksi), eikä siinä ole IMO mitään loukkaavaa tai merkitsevää. Meilläpäin tuo on ihan yleinen käytäntö, mutta nämä ovatkin kaiketi näitä murreasioita. Pirttihirmu saatan kyllä olla , mutta ei tuo emäntä-nimitys liity siihen millään tavoin meidän puheessamme. Kyllä hän mua vaimoksikin sanoo sitten, jos nyt nimenomaan pitää tuoda esille se, että olemme naimisissa.
Tästä emäntä-isäntä -hommasta taisi olla joskus enemmänkin puhetta täällä Plinkissä, taisi olla peräti tässä ketjussa. Mun “kielessäni” nuo ovat siis ihan neutraaleja sanoja ilmaisemaan sitä tyyppiä, jonka kanssa on parisuhteessa.
Mulla sama kuin Winstonilla, ei haittaa tippaakaan emännäksi sanominen. Koska minähän olen emäntä! 
Asumme vanhassa maalaistalossa ja olemme sen emäntä ja isäntä. Ja näin on, vaikkei maanviljelytoimintaa harjoitetakaan. Miun mies puhuu miusta tutuille etunimellä ja vähän vieraammille muodossa: “Käytiin tossa emännän kans…” ja se on ihan ok.
^ Mikä toista inhottaa onkin toiselle ihan vaan hellittelyä ja niin poispäin.
Ite inhoan myös tädittelyä aika paljon. Oon tehny elämässäni melkosen määrän erilaisia asiakaspalveluhommia, ja jotenkin joka kerta särähti korvaan kun jollekin vaikka lapselle selitettiin että tuo täti tuossa tekee sitä tai tätä tai kysypä tuolta tädiltä jne. Onko siinä kysymys jostain seksuaalittoman termin hakemisesta? Että on vaikea sanoa NAINEN lapselle, tuntuuko se jotenkin uhkaavalta? Meinaan sehän minä olen, siis en uhkaava (kai), vaan nainen. Tai on mulla ollu tittelikin näissä hommissa, jolla mua voi kutsua. Että esimerkiksi myyjä. Ja nimikylttikin on roikkunut tissien tasalla, ihan mun nimelläkin saa minua sanoa, yleensä siihen reagoin jollein oo jotenkin tiutau (mitä en töissäni toki ole, hyihyi moista). Mutta ei, täti mikä täti. Vitut minä mikään täti ole saatana, oon hehkeä ja ihana nainen.
^ Kyllä mua on sanottu joskus naiseksikin, tädin, tytön ja vaikka nyt sen emännän ohella. “Hiljaa, NAINEN!” kajahti käsky joskus jonkun miespuolisen tyypin suusta :mrgreen: . On noin tainnut käydä useammankin kerran 
.
Ei hitto siis joo mies kutsuu mua nimellä. Mutta jos tarvitsee tuoda esiin se suhde vieraalle, jonka ei tarvitse tietää nimeä (esim. lääkäri) niin hän käyttää sanaa vaimo. Tosta sai sellaisen kuvan, että mua kutsuttais vaan vaimoksi, ei tietysti mun nimeäni hän käyttää kun puhuu tutuille. Mutta siis edellä mainituissa tapauksissa sanoo vaimoksi.
Mulle puhuessa hän käyttää lempinimeä (hellittelynimi) ja mä käytän hänestä myös sellaista. Mä käytän myös hänestä muille puhuessa aina hänen oikeaa nimeään. Mutta jos tulee antaa se suhdekuvaus (eikä nimi ole oleellinen), niin sanon että mun mies.
Kuohari, kuohuviinistä puhuttaessa siis. Mulle tulee vain väistämättä mielleyhtymä aivan eri asiaan, kuin siihen kuplivaan juomaan . Toki kuohuviinikin saattaa, ainakin väliaikaisesti, hoitaa kuohitsijan homman, mikäli sitä nauttii riittävän suuria määriä :mrgreen: .
Tunnelukko