Kiitos, oikeasti alkaa olla jo helpottunut olo, vaikka sisällä olleita tunteita alkanut nousemaan yhä enemmän pintaan… ei ihme… juossut karkuun niitä vuosia.
On hyvinkin mahdollista, viisaammat kertoneet minulle, että yritä odottaa muutama kuukausi, ja mene sitten terapiaan, mutta tässä on nyt käytettävä harkintaa. Aamiaisen jälkeen alkoi tänään olla jo parempi mieli, katellaan… antaa tunteiden tulla, ei pidä panikoitua ja juosta karkuun, varsinkaan alkoon…
Kiitos vinkistä, laitoin sinne…
2 ja ½ kk raittiutta. Helpompaa. Ehkäkö nyt? Kyllä tai ei. Tulevaisuus epävarma.
Onneksi voi olla menemättä ja tulematta. Näin.
Raittiina tänään.
Edelleen raittiina. Ihan ok.
Toivottavasti raittius jatkuu.
Kuka tietää.
Pahimmat viinahimot olivat siinä 1-20 raittiiden päivien kohdilla. Sen jälkeen ollut raskaita aikoja, aivot toipuneet kemiallisesta riivauksesta. Nyt kun on tullut jo yli 3 kk raittiutta, alkanut vähän helpottaa. Mutta se ero varmaan aiempaan, että vaikka onkin kiitollinen ja helpottunut, en ollenkaan luota itseeni. Eräällä tavalla hyvä asia, muistan ja tiedän, että olen alkoholisti. On kyllä plinkki auttanut minua myös, mutta ehkä eniten laaja-alainen itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Se on toki ollut rankkaakin. Silti.
Raittiina tänään. Hyvää raitista viikkoa kaikille.
Kutsuipa ongelmaa millä nimellä tahansa, ongelman ymmärretty ja todella sisäistetty nimi tuntuu olevan jo puoli ratkaisua. Minä olen vähän samanlaisessa tilanteessa, ja siinä vapauttavaa on jonkinlainen irtisanoutumiselle luvan saaminen. Ei tarvitse taistella tai stressata sellaisen asian kanssa, mille ei mitään voi ja minkä pois luovuttaessa ei jää mistään tärkeästä paitsi. Tuntuu, että satunnaisesti mieleen hiipivät mieliteotkin ovat nyt jotain aivan muuta, niihin suhtautuu aivan eri tavoin.
Melko nopeasti olen tämän ohella huomannut elämässäni olevan muitakin sellaisia matseja, jotka voin hyvillä mielin jättää taakseni. Olkoon tervettä tai epätervettä, tietyissä määrin itsekkyys on hyväksikin, kun se vain perustuu terveeseen omanarvontuntoon. Esim. sellaiseen, jonka avulla ymmärtää tarvitsevansa ennen muuta hyviä, rakentavia ja kannustavia ihmissuhteita pinnallisten, lannistavien ja manipulatiivisten sijaan. Ja sellaiseen, jossa itsekin pystyy sitoutumaan omiin arvoihinsa ja toimimaan niiden mukaan.
Kiitos, hyvää tekstiä. Jännää, menipä aika nopeasti, ollut helpompaa nyt, kun raittius näyttänyt vain jatkuvan…
Yli 4 kuukautta raittiutta on jo…
Hyvää raitista päivää kaikille.
Kyllä se on sinun tekemää raittiutta, ei vain jotain, joka näyttää jatkuvan 
Hyvä meininki! Täälläkin kaikki Ok.
Nopeasti kyllä päivät menevät eteenpäin, uutta raittiutta näyttää olevan nyt muutama kuukausi, ihan sopiva määrä. 4 kuukautta reilusti jo ylitetty.
Onnittelut yli neljän kuukauden raittiudesta! Tosi hyvä alku raittiudelle. 
Kiitos oikein paljon! Ensimmäiset 2 kuukautta olivat vaikeita, mutta helpotus ollut siitä asti jatkuva trendi.
Elämä tosin on aika raskas paikka - välillä, sitähän ei raittiuskaan muuksi muuta.
Esimerkiksi vaativa työ, jne…
Hyvä quuppi, loistavaa! Siitä se lähtee rullaamaan. Ei ole aina helppoa ei. Minulla erityisen vaikeaa oli nimenomaan tuossa neljästä-viidestä kuukaudesta lähes kahdeksaan kuukauteen. Jos ei ihan peräti ollut sitä, niin läheistä sukua se oli masennukselle joka tapauksessa. Toivottavasti sinulla ei sitä ole, mutta siltä varalta että tuleekin, haluan sanoa, että päivääkään ei sen läpi kärvistely ole kaduttanut. Sen jälkeen todella helpotti monin tavoin, vaikkei kaikki haasteet elämästä kadonneetkaan.
Hurjasti tsemppiä, hyvältä näyttää!
Valitettavasti romahdin juomaan joulunpyhinä.
Haasteena pyhien yksinolon sieto. Haen terapiatukea myös (taas).
Ongelma on tunne-elämä ja yksinolon sieto. Nyt sain uudestaan tänään raittiudesta kiinni. On tää rankkaa tää tylsyyttä pakoileva mieli.
Joulu tosin on minulle pahin aika vuodesta.
Nyt puhtaalta pöydältä liikkeelle.
Tsemppiä sinulle tähän joulun aikaan
Joulun aika on monille vaikeaa ja yksinäisyys voi korostua. Uutta yritystä vaan, vaikka hetki kerrallaan! Pyri tekemään jotain muuta, mistä saat tänään mielihyvää piristämään. Toisaalta sureminenkin on tärkeää. Voimia ja jaksamista!
No voi harmi. Mutta kuten todettua, uutta yritystä vaan. Hyvä kun haet tukea, jotta otteesta tulee vieläkin pitävämpi. Kun pahin aika vuodesta on ohitettu, on mahdollisuus taas vaikka mihin. Tsemppiä!
Huomenta. Yksinäisyys, just se on minunkin ongelmana ollut mutten siihen ole nyt alkoholia avuksi ottanut enkä muutakaan päätä huumaavaa, tai mieltä sekoittavaa.
Juovana aikana yksinäisyys oli sitä kun hävetti, itsetunto oli nollassa, en uskonut että kukaan haluaa minun seuraani. Edes lapset. Kun olin humalassa aina puhelimessa kiinni ja soittelin kaikille jotka viitsi kuunnella ja sitten tajusin kuinka takanapäin naureskeltiin, varsinkin työpaikalla. Huohhh… oli kova paikka mennä vapaiden jälkeen töihin kun tiesin että olin ollut puhelinterroristi juovuksissa tai muutoin pöljäillyt. Muutama päivä selvinpäin ja taas olin niin muka kunnossa ja voihan sitä vähän ottaa, nyt en ota kuin pari kaljaa… eikä se siihen koskaan jäänyt.
Tänään olen jälleen yksin. Haluaisin löytää hyvän parisuhteen ja uskon lujasti että löydän, kunhan aika koittaa ja olen valmis. Mutta ei minua täältä neljän seinän sisältä kukaan löydä, ellen lähde rohkeasti liikkeelle, joten eiku menoksi vaan vaikka ikää jo on niin silti, en lannistu.
Ryhmissä myös käyn tiiviisti, siellä on ryhmätuki, ihmiset jotka ymmärtää mitä on yksinäisyys, ja muitakin ongelmia mitä on. Siellä voin kuunnelle ja jutella, kertoa omaakin tarinaa ja saada tukea. Ei tarvi enää olla yksin. ei tavi enää selviytyä yksin. Ei ole enää mikään näytön paikka minulle se että selvisin yksin. Ei tarvi kenellekään todistaa että selviän ja elän yksin, ihanaa, sekin harha on pois! Yhdessä on parempi lentää.
Kiitos teille kaikille! Pahoittelut, kun en ole vastannut miltei 3 viikkoon,
raittiina edelleen! On ollut vähän työkiireitä sun muuta. Myös olin kovasti
pettynyt itseeni. Nyt alkaa olla parempi olo. En suosittele kokeile alkoa
“vähän pikkaisen”. Ellei halua ottaa mukaan katumusta, itsesyytöksiä, mokia, rahanmenoa, tuskaisuutta, uusia viinahimoja… joo ei jaksa enää…
Ryhmissä myös käyn tiiviisti, siellä on ryhmätuki, ihmiset jotka ymmärtää mitä on yksinäisyys, ja muitakin ongelmia mitä on. Siellä voin kuunnelle ja jutella, kertoa omaakin tarinaa ja saada tukea. Ei tarvi enää olla yksin. ei tavi enää selviytyä yksin. Ei ole enää mikään näytön paikka minulle se että selvisin yksin. Ei tarvi kenellekään todistaa että selviän ja elän yksin, ihanaa, sekin harha on pois! Yhdessä on parempi lentää.
Tuosta otan koppia, kiitoksia!
Raitista perjantaita meille kaikille!
Ihmeellistä tässä on nyt lähinnä se, että raittius on jatkunut. Siitä toki olen hyvinkin iloinen. Eläminen on silti monesti raskasta, puurtamista, viikonloput lepoa, pääsääntöisesti. Työ, lepo, uni, viikonloput, näin se menee elämässä. Nuoremmat eivät ymmärrä, mutta 15-20 vuoden päästä ymmärtävät.
Totta tosiaan, ihmeellistä on raittius. Edelleen olen yksin mutten enää niin alakuloinen tai peloissani siitä että jään yksin kiertämään maailman kaikkeuteen… jotenkin se yksin jääminen tuntui tuolta että olen jossain ihan yksin. Mutta niin ovat kaikki muutkin loppujen lopuksi yksin. Raittiina kuitenkin ja jo aika kauan olen saanut olla.
Hyvää ja raitista päivän jatkoa!
On ollut viinan mielitekoja, kesän suunnittelua, viikonloppujen, mihin haaveillut olutta sun muuta. En tiedä mitä ajatella. AInako tässä näin käy…?
