Hienoa, quuppi, että viikko raittiutta takana ja maanantaikin selätetty! Tästä se uusi viikko taas lähtee.
Eihän se juomisen lopettaminen helppoa ole pitkän alkoholihistorian jälkeen ja mullakin aina välillä pyörähtää käyntiin oikein kunnon tunteiden vuoristorata ja haikailu entiseen. Järjellä ajateltuna ihan hölmöä, mutta addiktiohan se siellä taustalla vieläkin kolkuttelee.
Ja se arpominen ja pohtiminen, että pystynkö nyt oikeasti olemaan juomatta, oli ainakin mulla yleensä sellaista hidasta juomisen petaamista. Jotenkin kun sen ajatuksen - houkutuksen - päästi valloilleen, niin ennen pitkää se myös toteutti itsensä. Näin mulla.
Minä olen ainakin parhaiten onnistunut säilyttämään tasapainon, kun oon keskittynyt elämän positiivisiin puoliin ja hyvien fiilisten löytämiseen selvin päin. Olen myös pyrkinyt pitämään itseni sopivan kiireisenä, etten vaivu turhan syvälle asioiden kelailuun. Näillä eväillä yritän pysyä selvänä jatkossakin.
Yli 2 viikkoa raittiutta, menee paremmin. Ei ole tullut edes mieleen ryyppääminen. Oikeastaan suurin osa monista retkahduksista ovat olleet, koska on ollut stressiä tai muuta outoa tunnetta, esim. turhautumista. Normaaliolotilassa (ja jos tosiaan ei ala liikaa miettimään asioita), ei tule juominen mieleen. Näillä mennään, vertaistukea, hyvää kijrallisuutta, armoa ja armollisuutta muillekin…
[Oikeastaan suurin osa monista retkahduksista ovat olleet, koska on ollut stressiä tai muuta outoa tunnetta, esim. turhautumista.*]
Siinä on se suurin syy miksei porukka onnistu. Ei kestä elämää sellaisenaan selvinpäin, myötä- ja vastoinkäymisineen. Heti ku alkaa pinna kiristyä, ni käy jo mielessä ja tarpeeks ku tulee paskaa niskaan (esim. KELA), ni sit läks! Oon harjoitellu tota jo melkoisen monta vuotta, itsehillintää. Tsempit sulle!
Kiitos kaikille! Taas retkahdus viikonloppuna, johan alkaa väsyttämään. On kuin olisi pajavasaran alla, josta tulee isku päähän kerran 2-4 viikon välein. Aika raskasta täytyy sanoa. Joudun nukkumaan pohtrimaan, koska mitä vain olen aiemmin yrittänyt, on epäonnistunut. Raaka pakko juosta ryhmissä joka päivä ei sovi minulle, ei kannata sitä minulle ehdottaa.
Olet asian ytimessä. Mitään haluja juoda ei ole normitilanteissa, mutta kun tulee 2-4 ikävää asiaa kerralla, alan juomaan joko jonkun ajan päästä, tai kun helpottaa tilanne. Joskus olen romahtanut juomaan, kun on pidempään ollut hyvä olo, ja sitten tullut liikaa hyviä asioita, yleensä liikaa rahaa.
Samaa toivon sinulle. Yritin hirveän paljon väkisin vääntää itsestäni eri vertaistukiryhmissä kävijää, mutta kun ei vain jaksa, ja heti vastaan niille, jotka tulevat kuolemalla pelottelemaan, että en välitä, mutta en suostu alistumaan muiden vaatimuksiin. Pyrin rakentamaan järkevän, hyvä toipumisohjelman laajasti AA:n avulla, mutta ilman hampaat irvessä touhua. Loppujen lopuksi se tarkoittaa, että raittiuteen kiinni, mutta ilman pelkoja tai taipumista muiden typeriin neuvoihin. Toki hyviä neuvoja saatan joskus noudattaa. Raittiina tänään, iloisena tänään, vapaana neuvoista tänään.
Olen mielestäni löytänyt uudelleen sellaisen raittiuden armon (vapaan mahdollisuuden ilman mielenkireyttä), ilman väkisinyrittämistä. Aika erikoista on se, että kun aiemmin yritin kuin väkisin avautua raittiudelle, mutta olo vain kiristyi, ja samalla jopa fyysinenkin olemus, tuli kankeutta, kireyttä. Nyt sain uudelleen sellaista iloa ja halua olla raittiina, ilman pakkopullamaista oloa. Tein joitakin muutoksia, rutiineihin ja myös siihen, millä tavalla käsittelen sinänsä ihan järkeviä, hyvää tarkoittavia kehoituksia.
Pääasiallinen pointti oli se, että haluan todellakin itse rakentaa omaa toipumissuunnitelmaa, enkä jättää sitä vertaistuen “käskyjen” tai voimakkaiden “kehoitusten” varaan.
Toipumisen ideoita:
rakenna itse itsellesi hyviä vaihtoehtoja, mitä tehdä viikonloppuisin
ota edes kevyttä liikuntaa mukaan
tee työ hyvin, mutta ilman liikaa yrittämistä
ole valmis saamaan positiivista, mutta myös kriittistä palautetta
lue toipumiskirjallisuutta, mutta älä vain sitä
älä tee raittiuden hakemisesta väkinäistä pakkoa, jos olet retkahdusputkessa, ehkä tarkoitus onkin sitten kuolla tällä kertaa (mustaa huumoria, se naurattaa); armollisuus siis itseä ja omaa heikkoutta kohtaan
jos saat neuvoja, sinulla on vapaus valita, mitkä otat varteen, mitkä et
ole kriittinen pakottavien tai äärimmäisten neuvojen suhteen; jos et halua käydä jossain jutussa joka päivä, älä käy
kaikki me joudumme elämään, mutta myös kuolemaan, ei pidä pelätä turhaan
Jumala on, ja armollisesti auttaa, vaikkakin monesti salatulla tavalla
jos olet ateisti, ole, en minä sinua pakota uskomaan Jumalaan, relaa vaan
Viimeiset 2 viikkoa ovat olleet todella henkisesti raskaita. Viinahimoa ollut n. joka toinen päivä, ja useita kertoja. Aivot ovat kehitelleet ideoita, että ala elää yksin niin on helpompaa, kesän ryyppäysretkien suunnittelua, jne.
Mikä mahtaa auttaa, että viinahimo poistuu? Nyt kun se on poistunut, on helppoa, kun ei ole viinahimoa. Mutta kun se on päällä, miten voi määrätä aivot haluamaan tervettä raittiutta, kun silloin ne haluavat vain ja ainoastaan kaikin voimin ajaa aivot ja koko henkilön juomaan, ja valmius on rakentaa huolella kuukausien suunnitelma, jotta retkahdus tapahtuisi. Eli miten vastustaa viinaa haluavia aivon osia, silloin kun ne saavat liian suuren vallan? Silloin kun viinahimo on vallalla, se myös samanaikaisesti kätkeytyy niin, että kaikki ajattelu vaikuttaa olevan erittäin loogista. AA:han ei halua mennä, ja olisi valmis iskemään kovaa naamaan sellaista, joka kehoittaisi sellaista. No, antakaa niitä loistavia vastauksia. Vai oliko haaste liian kova?
Tiedä niistä loistavista vastauksista, mutta tässä toiselta alkoholistilta:
Mikä mahtaa auttaa, että viinahimo poistuu? Vastaukseni tähän: Se ei poistu meillä alkoholisteilla. Sen kanssa pitää oppia elämään ja ymmärtää sen kuuluvan tautiin.
Nyt kun se on poistunut, on helppoa, kun ei ole viinahimoa. Mutta kun se on päällä, miten voi määrätä aivot haluamaan tervettä raittiutta, kun silloin ne haluavat vain ja ainoastaan kaikin voimin ajaa aivot ja koko henkilön juomaan, ja valmius on rakentaa huolella kuukausien suunnitelma, jotta retkahdus tapahtuisi. Eli miten vastustaa viinaa haluavia aivon osia, silloin kun ne saavat liian suuren vallan? Vastaukseni tähän: Kovalla tahdonvoimalla ja järkeilemällä. Yksi keino on hakea lääkäriltä resepti Antabukseen, jonka ottaa silloin kun tulee se pahin himo. Sanovat, että yhden tabletin jälkeen on muutaman päivä turvassa. Ehkä se himo niiden päivien aikana menee ohi ja järki voittaa? Jos sitä on jäljellä.
AA:han ei halua mennä, ja olisi valmis iskemään kovaa naamaan sellaista, joka kehoittaisi sellaista. Vastaukseni tähän: Miksi noin jyrkkä asenne? Olen siellä käynyt, mutta ei jäänyt tavaksi. Ei sinne kuitenkaan kuole, eikä tautia saa. Miksi et kokeilisi? Onneksi et voi iskeä nyrkillä
P.S. Ei ollut liian kova haaste Sitä en tiedä miksi täällä on niin hiljaista. Eilenkin taisi olla aktiivisin jokin trolli joka jakoi jotain ihme viestiä joka keskustelualueelle. Kävin, mutta lähdin siitä syystä pois. Onneksi YP näkyy poistaneen.
Joo en siis tarkoita, että oikeasti haluaisin iskeä nyrkillä ketään ehdottelijaa, vaan on väsynyt yksinkertaistettuihin vastauksiin, kuten että ole raittiina kun haluat raittiutta ja mene ryhmään. Kiitoksia vastauksista.
Tuo helpottaa, ei tässä voi sairautta ajaa pois omista aivoista, miten tuonkin taas unohdin?
Ok, mietintään.
Kiitoksia. On tää hurja ongelma, kun “hieman” joskus tekee mieli rentoutua. Mitään ongelmaahan minulla ei tietenkään ole. Joskus vaan on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Täytyy laittaa käsiä ristiin ja toivoa apua ylhäältä.
Tuo on hyvä. Samaa olen tehnyt itse. Ääneen olen kiittänyt joka aamusta kun olen herännyt tässä uudessa elämässä taas ja sitä apua ylhäältä tulee pyydeltyä. Kyllä se jollakin tapaa auttaa, tuo ainakin rauhallisen mielen.
Katselin muuten paikallisen AA:n kokouksia, oli jo mielessä että saattaisin niidenkin kokouksissa poiketa. Onhan siellä kuitenkin ihmisiä, joiden kanssa voi jutella. Sellaisia vielä, jotka tietävät tämän ongelman. Elämä on nykyään niin kovin yksinäistä. Tänään vaan on minulle huonoon aikaan klo 19.00 palaveri, parissakin ryhmässä, mutta kellonaika sopii vähän huonosti, mutta pidän mielessä. Viikonloppuna on ainakin noita päiväkokouksia.
Moi quuppi. Kiinnostavaa seurata pohdintojasi, ovat samankaltaisia kuin omani. Vähentämistä olen yrittänyt usein ja joka kerta on käynyt niin, että olen päätynyt juomaan enemmän kuin koskaan aiemmin. AAssa kävin, mutta ei riitä aika istuskella siellä pitkin iltoja. Mulla on sikäli hankala tilanne, että olen luovassa työssä opetellut tekemään työni pikkupäissäni. Nyt kuitenkin täytyy duunata selvinpäin, joka välillä on aika hankalaa.
Itselläni musiikki auttaa hieman viinanhimoihin. Ostin huippuluokan kuulokkeet ja nautin musiikista uudella tavalla kuullen soittimia ja yksityiskohtia, jotka aiemmin ovat jääneet kuulematta. Tämä saa yleensä silmät hikoilemaan, joka taas muistuttaa raittiuden hyvistä puolista - tunteiden palaamisesta. Krapuloissaan en enää jaksanut kuunnella muuta kuin puheohjelmia - musa ei tarjonnut mitään.
Toinen keino viinanhimon katkaisulle on elämänhimo. Muistutan itselleni, että olen tuhonnut hermomyrkyllä elimistöäni nyt n. 40 vuotta. Vaikka ihmisen kroppa onkin ihmeellisen sopeutuvainen, en usko pitkään ikään kännipolkua kulkemalla. Pohdinnan jälkeen palkitsen itseni suklaalla tai hampurilaisella. Mitä sillä on väliä, viikon putkesta saisin monikymmenkertaisen määrän kaloreita ja karmean olon. Raittiuden hyviä puolia.
Kiitos Marzi hienosta vastauksesta. Itse olen osittain luovalla alalla, mutta luova olen, ja parhaimmillaan raittius on kulkenut, kun olen tuhlannut rahaa itseeni, tehden juuri joitakin hauskoja investointeja, tai vaikkapa matkustamalla jne. AA:ssa olen ollut aiemmin välillä enemmän, välillä vähemmän. Vaikea selittää, miksi se ei enää oikein iske, ehkä suurempi halu löytää itsestä sitä aitoa halua raittiuteen, samalla toki ilman pakkovaatimuksia, että muuttuisin joksikin, joka en ole, tai en halua olla. Tämä viikko ollut helpompi, mutta kylä tuo alkoholia kuiskutteleva aivojen osa on edelleen hengissä. Ei taida koskaan poistua…
Hyvää viikonloppua, sinulle ja muillekin p-linkkiläisille.
Olinkin unohtanut aiemmasta, että kevät on vaikeaa aikaa, kun odottaa kesää. Kesä on vaikeaa aikaa, kun on kesä. Syksy on vaikeaa aikaa, kun juuri oli kesä. Talvi on vaikeaa aikaa, kun ei ole kesää. Muuten menee ihan ok, mutta haasteita sen kanssa, miten jaksaisi elää raittiina, kun elämä raittiina on niin tappavan puuduttavaa.
Täytyy yrittää jaksaa urheillakin joskus, sitten voisi taas välillä olla kivaa. Tämäkin tunne menee pois. Myös sellainen tunne on mennyt pois, että haluaisin olla AA:ssa. Eli sekin tunne meni pois. Kaikki tunteet tulevat, ja menevät. Näin tällä kertaa. Silti raittiina, ihme ja kumma.
Piti ihan lainata, kun tähän kiteytyy niin uskomattoman paljon. Kaikki aika on syystä tai toisesta vähän vaikeaa. Aina joku muu on parempi hetki kaikelle. Niin tuttua! Pakko silti luottaa siihen, että elämä raittiina alkaa maistua, kun värit, tunteet, fysiikka ja aivot hiljalleen palautuvat. Ei sen tarvitse olla puuduttavaa, jos ei tyydy puuduttavaan elämään. Näissä mietteissä tulee itse aina lukaistua jonkun mielenkiintoisen mutta raittiin/raitistuneen ihmisen elämästä ja todettua, että onnistuu.
Tuo on ollut tosi tärkeä pointti myös, että tunteet tulevat ja menevät. Ne saavat tulla ja mennä, niitä ei tarvitse väkipakolla hukuttaa. Vasta jos joku tulee jäädäkseen, on aika miettiä jatkotoimia. Mikä ei siis ole se hukuttaminen. Pysytään raittiina, vaikka se välillä itsestäkin ihmeeltä tuntuisi. Tsemppiä!
Kiitos Elohiiri, hyviä pohdintoja! Ihmeekseni olenkin ollut tässä raittiina, vaikka tosiaan vaikeaa on ollut. Olen huomannut, että joitakin vanhoja ns. ystävyyssuhteita pitää varmaan katkoa, sieltä tulee outoja oletuksia, että kai sinä taas kesällä taas juot jne… Tiedä sitä onko taustalla halua, että en koskaan pääsisi aitoon raittiuteen? Silti itse joudun tässä ottamaan vastuuta itsestäni ja siitä, miten olen sallinut itseni velloa kesän viinafantasioissa.
Heti kun aivojen terveet osat huomaavat (ehkä Jumalan armosta?), että mitä ihmettä, minähän olen ollut viinahimon vallassa, niin heti se viinahimo joutuu vetäytymään jonnekin luolaan. Ikäänkuin se esiintyy, olevinaan kuin minun terve mieli, vaikka onkin se sairas osa mieltä. Ehkä AA:n ja toipumiskirjallisuuden osuus on se, että koska se paljastaa alkoholistisen ajattelun (ja sen sairaan luonteen), niin terve mieli saa voimaa ja se sairas osa joutuu vetäytymään taka-alalle.
Joka tapauksessa raitista alkavaa perjantaita meille kaikille!
Luin vähän noita aiempia viestejäni, ei tuolla uhma-asenteella oikein raitistuta, niinpä romahdin juomaan viime viikonloppuna, nyt uutta yritystä. Otan jälleen mukaan vertaistuen mukaan, enpä taida täällä olla kovin usein, hyvää raitista kesää kaikille!
Lupa masentua? Kummallista alakuloa, johtuuko tämä siitä, että mieli alkaa viimeinkin käymään läpi menneitä, kun jotenkin aavistaa, ettei toi kaveri oikeasti aio enää jatkaa itsensä tuhoamista viinalla?
Onneksi olkoon yli kuukauden juomattomuudesta/raittiudesta!
Voisiko olla niinkin päin, että masennus on ollut jo pohjalla ja olet sitä lääkinnyt? Tai sitten tosiaan noin, että nyt on tilaa asioille nousta.
Huomasin, että sinulla on tuossa ylempänä olikohan 4.2.julkaisussa ranskalaisin viivoin tosi hyviä pointteja raitistumiseen liittyen. Haluaisitko kopioida ne tuohon Yksinkertaisia niksejä ketjuun? Sinne voi kuka vain laittaa hyviksi huomaamiaan keinoja.
Sitä en tiedä miksi täällä on niin hiljaista. Eilenkin taisi olla aktiivisin jokin trolli joka jakoi jotain ihme viestiä joka keskustelualueelle. Kävin, mutta lähdin siitä syystä pois. Onneksi YP näkyy poistaneen.
Täytyy laittaa käsiä ristiin ja toivoa apua ylhäältä.
Sinne voi kuka vain laittaa hyviksi huomaamiaan keinoja.