Ihmeellinen raittius

Hei, raittius, ihmeellinen, ihana asia.

Viina, alkoholi, kauhea, ikävä, paha asia.

Raittius, haluan sinut. Tule hyvä raittius, älä tule masennus, älä tule alakulo.

Raittiina uusiin seikkailuihin!

1 tykkäys

Eipä vitsailu paljon auttanut, retkahdin uudestaan juomaan.

Yritän raittiutta AA:n avulla.

Raittius on jatkunut retkahduksen jälkeen. Olen käynyt hyvin syvissä vesissä.

Yritän raittiutta selvästi paljon nöyremmällä, avoimella asenteella. Uskon, että nyt voi onnistua, koska
en usko, että onnistun, vaikka olenkin jollain tavalla aivan pohjalla.

Hei quuppi.
Nöyryys on varmastikin hyvä juttu tässä asiassa. Ainakin minun mielestä uhoaminen, nyt loppu iäksi, ei yleensä auta.
Onko Sulla jonkinlaisia suunnitelmia kuinka raitistumiseen matkaat?

Putkis

Lykkyä pyttyyn.
Toivottavasti onnistaa. AA on auttanut monia. Aika alussa itsekin olen monien monien yritysten jälkeen.
Minulla on tuo terveys sellainen, joka pysäytti miettimään mitä loppuelämältä haluan.
Alkoi alkoholi aiheuttaa jo terveyshaittoja. Kerron ehkä tarkemmin myohemmin, tai sitten en, mutta pysähdyttävä juttu oli havahtua asiaan.

Toivottavasti ryhmissä käynti on onnistunut ja raittius pysynyt. Itseäni on auttanut, jo kauan, ja myös Jumala, rukous ja varsinkin se kun olin niin rypenyt itseni siihen kuntoon, että olin ihan väsynyt, epäonnistunut, katkera. Joka kerta yritin olla ottamatta kuin vain vähän. Pari olutta muuttui sammumiseen, sekoiluun ja häpeään.
Juomisen loppuvaiheessa pelkäsin alkoholia, pelkäsin, koska jo ymmärsin etten hallinnut itseäni kun join. Tapahtui ihme, kohtasin AA:ssa raitistuneen joka kertoi rehellisesti mitä alkoholismi on, olin luullut sitä ihan joksikin muuksi, että pitää olla ihan rappiolla, juoda ihan joka päivä, ennenkuin voi myöntää olevansa alkoholisti. Oikeastaan minähän join joka viikko muutaman päivän, kun tarkemmin katsoin menneitä vuosia niin niitä selviä päiviä viikossa oli tosi vähän, oli jopa aika että ne jäi kahteen päivään. Tosin silloin eka kerran päätin lopettaa viinan maistelemisen. Mutta kuinkas kävi, taisi viikon olla lakko. Niitä yrityksiä olla selvinpäin olikin sen jälkeen paljon, samoin tupakista yritin irti, ei sekään onnistunut. Mutta hädissäni rukoilin, kait, en muista, nooo… kyllä muistan kuinka olin niin hirveässä krapulassa, että pelkäsin kuolevani ja ristin käteni, pelkäsin hurjasti, kuolemanpelko oli kova. Soitin siskollenikin ja pyysin apua, ei hän voinut minua auttaa, kun olin itseni siihen tilaan juonut.
Mutta sitten avun sain ja siitä olen kiitollinen. Kunpa muistaisin aina sen mistä olen päässyt irti enkä lipeäisi porukasta pois.
Tsemppiä ja voimia.

1 tykkäys

Hei, kiitos kaikille.

Romahdin uudestaan, minkä piti olla mahdotonta… Nyt olen ollut raittiina miltei 2 viikkoa…

Olen ottanut AA:n ja erityisesti myös Internet-ryhmiä apuun. Luen myös nyt paljon AA-kirjallisuutta.

Olen aiemminkin ollut joitakin aikoja raittiina, joten yritän aika pitkälti kuten ennenkin.

Eli pyrin olemaan terveellä tavalla nöyrä ja rehellinen, varsinkin itselleni…

Raitista päivää kaikille!

Tullut 1 kk raittiutta täyteen. Nyt ei toivon mukaan tarvitse enää vitsailla näillä raittiuksilla, vaikka retkahduksia tullutkin tuossa aiemmin.

Paljon parempi olo tällä hetkellä. Onneksi ei ole ollut edes juomahimoja, ehkä toipumiseen ja raittiuteen keskittyminen on auttanut.

Nyt tuntuu, että raittius menee eteenpäin ilman jatkuvaa taistelua. AA-ryhmät, toipumiskirjallisuus ja monet tukisoitot ovat auttaneet.

Myös tietyt raittiutta tukevat älykänny-applikaatiot.

Eli aika paljon jouduin ottamaan apua vastaan.

Näillä mennään.

Yritän olla tänään raitis. Ehkä olen, katsotaan.

Raittiina ollaan. Aiempina kertoina aika monestikin kaduin sitä että kun tuli niin paljon tuhottua rahaa kun juhli ja samalla siis rahaa paloi suuria määriä. Nyt parempi olo, jotenkin asiat ovat jääneet menneisyyteen, enää ei jaksa murehtia menneitä. Toipuminen toki on hidasta, mutta vertaistuki ja kirjallisuus erityisesti auttavat. Mutta ihan tavalklisen elämän elämäminen, ehkä jopa eniten…

Hienoa quuppi, iloitsen täällä sun raittiista päivistä! :smiley:
Toi on kyllä just niin, että se ‘ihan tavallisen elämän eläminen’ auttaa toipumisessa. Se tunne, kun pääsee nauttimaan niistä perusasioista! Vaikka miettiin kaupassa mitä ruokaa tekee viikonloppuna, sen sijaan että laskee monellako tölkillä selviää illan :confused:
Mukavaa päivää!

Joo, ihan hyvä olo, välillä tuntuu, että on lieviä kiusauksia, mutta siellä sisällä se alkoholismi on… mutta saa silti elää raittiina, edelleen…

Romahdin juomaan viikonloppuna. Aivan uskomatonta. Aloin leikittelemään alkoholittomien olueiden kanssa reilu 2 viikkoa sitten, taisi olla liian vaarallista. Joka tapauksessa ei auta muuta kuin surra ja jatkaa uutta lyhyttä juomatonta jaksoa. En tiedä kauanko pitää olla juomatta, että voisi kutsua itseään raittiiksi? Ilmeisesti monta kuukautta? Nyt olen aivan alkutekijöissä… vain 4 raitista päivää…

Tarinasi puhutteli, joten päädyin laittamaan sulle pienen tsemppiviestin. Olen ollut lopettaja 20 vuotta eli koko tämän ajan säännöllisesti lopettanut, säännöllisesti aloittanut juomisen. Minulla ei ole mitään neuvoja eikä tarinaa, kuinka onnistua. Omalta kohdaltani olen nimittäin hyväksynyt, ettei minusta raitista saa ja ehdottomuus on kadonnut, joten mulla on parempi olo. Pyrin elämään hetkessä ja olemaan surematta. Se on auttanut siihen, ettei pahempia ylilyöntejä tule ja pysyn elämässä kiinni. Se on suuri muutos siihen entiseen, jolloin olen märehtinyt ja murehtinut (täälläkin) oman navan ympärillä milloin mitäkin ja nähnyt ympärilläni vaan mustaa, vaikka nyt oletetun alkoholismini yhtenä esimerkkinä. Siitä on tullut aika helposti elämän pääaihe, joka on kaventanut muita elämän osa-aluieita. Oon tyytyväinen kaikista raittiista päivistä ja siihen pyritään. Tsempit täältä.

1 tykkäys

Kiitos Lempeä kettu! Otin sattumalta juuri tuon lähestymistavan tähän viikonloppuun: päätin olla tuomitsematta itseäni, ja olin lempeä, ennemminkin päätin vain kuunnella itseäni, että mikä minulla on. Minusta avautui elämä selvästi parempaan suuntaan. Suoraan sanottuna sellainen itsensä “pakottaminen” raittiuteen on ajanut minua monta kertaa sellaiseen pakonomaiseen juomisen aloittamiseen, kuin itseltään salaa. Eräässä vertaistuessa annettiin aika kammottaviakin ohjeita: käy ryhmissä joka päivä koko loppu elämän… ei minun juttu. Pakolla ei synny muuta kuin tuskaa.

Raittiuden on oltava ennemminkin lahja ja vapaus, kuin pakotettu.

Huomenna tulee 20 päivää raittiutta täyteen. Se on sellainen pieni rajapyykki, että antaa toivoa, että uusi raittius alkaisi kantamaan. Haavena saada päivä kerrallaan 120 päivän eli aika tarkalleen 4 kuukauden raittius. Ainakaan tällä hetkellä ei ole enää viinahimoja, ja olenkin kyllä tehnyt aika paljon työtä toipumiseni eteen. Enemmän kuin aikaisemmin… Tasapaino oltava, ei liikaa, mutta ei liian vähääkään.

Vertaistuki, toipumiskirjallisuus, applikaatiot, tukisoitot, hengellisyys… mutta muun lomassa, työtä ja vapaa-aikaakin pitää olla…

Terve Quuppi ja voimia sinulle!

Ollaan samanlaisessa tilanteessa, itselläni tänään päivä 20 ja kymmeniä lopetus (alkuun vähennys) yrityksiä takana. Plinkissä olen on off pyörinyt vuosia ja aina on alkoholi ollut vahvempi omaa tahtoa. Toistaiseksi. Oma pohjakosketukseni tuli tänä kesänä, siksi jälleen täällä ja toivottavasti ei tarvitse juomista enää lähteä kokeilemaan. Se on niin nähty!

Kaikki apu tervetuloa! AA-ryhmään en ole vielä mennyt, mielessä kyllä. Antabusresepti on. Kontakti hoitotahoon on.

On tämä vaikeaa ja monille meistä vuosien mittainen prosessi. Minäkin päivä kerrallaan ja mitään liikaitsevarmuutta tuntematta.

Tsempataan toisiamme ja ollaan ihmisiksi ja ihmisiä, erehtyä saa. Eteenpäin!

Rukous minullekin tuonut voimaa, myös kiitollisuusrukous, kun jokin (raittius päivänkin) esim. on onnistunut.


Tämä oli sinulta ihanasti sanottu:

“Raittiuden on oltava ennemminkin lahja ja vapaus, kuin pakotettu.”

1 tykkäys

Onneksi olkoon, siitä se lähtee, päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Minulle joskus sitä selitettiin niin että kun saa raittiita päiviä viimeisen juomiskerran jälkeen niin joka päivä paranee aivoissa oleva juttu mikä aiheutti juomishimon. Mietin sen niin että aivoista lähtee lankoja joka puolelle ja ne tarvitsevat viinaa elääkseen, mutta ne kuihtuu ja kuolee kun ne ei saa sitä.
Samoin olen käsitellyt muitakin himoja ja haluja jotka ovat epäterveitä minulle. Himot ja halut jotka syöksevät minut tuhoon, vievät terveyden ja ennenkaikkea mielenterveyden.
Ja että on ihmisiä joille ei tule esim. viinasta mitään pakkomiellettä, eikä muustakaan mikä vaikuttaa hetkellisesti, antaen jonkin nautinnon sysäyksen, mutta jälkeenpäin vain inhon, alakulon, masennuksen, pahan olon…
Siitä tietää että on alkoholisti jos juomisen jälkeen on paha olo. Normaalisti ihminen ottaa lasillisen, kaksi, eikä hän pode siitä huonoa omaatuntoa. Näin ymmärrän myös muut pakkomielteet. Joku voi pelata ohimennen kaupassa jotain peliä, toinen juuttuu siihen niinkauan kuin on vähänkään rahaa pelata…
Me ihmiset ollaan erilaisia. Olen onnekas kun pääsin AA:han ja sain avun. Sain ystäviä joiden kanssa pohtia näitä asioita. Ei “normaali” ihmiset käsitä mitä on pakkomielle, ei myöskään suurin osa mielenterveystyössä olevista ymmärrä tätä. Minäkin kävin alussa terapiassa ja mokoma psykologi kehtasi sanoa, että älä mene sinne AA:han enää vaan käy tämä terapia läpi. Tein toisin, lopetin terapian. Mutta on myös sellaisia terapeuttia jotka ovat hyviä ja joista saa kyllä apua, myöhemmin olen käynyt muutamia kertoja juttelemassa joidenkin kanssa, kun on ollut elämässä kovia hetkiä. Nyt en ole mennyt, vaikka avioero ottaa koville henkisesti. Tässäkään ei auta muu, kuin päivä kerrallaan vaan irti päästäminen.
Tsemppiä ja raittiita päiviä hetki kerrallaan.

1 tykkäys

Itselleni raittius ei ole ihmeellistä. Elämä on silti tyhjää täynnä. Mutta en voi jatkaa ryypiskelyä, koska se vie fyysisen kuntoni. On ainakin hieman parempi olla hoikka ja tunteeton kuin ylipainoinen ja tunteeton.

1 tykkäys

Tuli mieleen tulla tännekin katsomaan…

Olen ollut nyt hieman yli 6 viikkoa raittiina.

Täytyy sanoa, että välillä ollut vaikeaa. Mutta en halua aloittaa uudestaan, kun voi mennä vuosia, ennen kuin saisin uudestaan esimerkiksi yli kuukauden raittiuden. Kun nyt saisi tämän mentyä 4-5 kuukauden kohdalle, niin luulisi sen jälkeen helpottavan. Minäkin olen vuosia kamppaillut, ja välillä on tullutkin eripituisia raittiuksia. Sen takia, kun on lukenut jo valtavasti kirjallisuutta, käynyt paljon erilaisissa ryhmissä, tulee sellaista väärää asennetta, että tiedän kaiken paremmin ja että mitään muiden apua en tarvitse. Asia on juuri päinvastoin, addiktio, alkoholismi ei hellitä jos ei salli aivojen altistua muiden puheille, muiden neuvoille. Raittiille sellaisille totta kai.