Hei. Luin kun jossain viestissä mainittiin että aprikoi onko alkoholisti vai ei, vai mikä olis. Olisko hienompaa sanoa addikti, mutta mille addikti? Eli alkoholille.
Se on siten helppoa että kun itse päättää että alkoholi on ongelma ja piste. Minä tiesin jo kauan ennenkuin raitistuin että olen juoppo, mutta että alkoholisti, sitä en oikein halunnut myöntää kun se oli jotenkin vielä pahempi, peruuttamattomampi ja alhaisempi. Mutta kun sitten luin ja kuulin mitä alkoholismi on ja miten siitä voi toipua niin eihän se sitten vaikeaa ollutkaan. Koska: Kumpaa halusin? Olla selvänä ja lähes normaalina ihmisenä vai humalassa lähibubissa? ja kaikkihan sen jo näkivät kuka on humalassa, eihän sitä tarvinnut enää arvailla mikä olen. Itse sitä vain kuvitteli että ei kukaan hoksaa, ei kukaan ole nähnyt tms.
Sekin oli jännä juttu kun luulin että muutkin ottaa viinaa, kaljaa, esim. ravintolassa… se olikin kumma juttu kun selvinpäin menin tanssimaan niin ei siellä ollutkaan niitä humalaisia kuin muutama, toiset osasivat ottaa ihan normaalisti.
Tällaista tänään. Kiitollisena siitä että saan elää tänään raittiina…
Tuo on niin totta. Alussa oli tärkeää korostaa, ettei tässä mitään alkoholisteja olla. Järkevänä ihmisenä tässä vain puutun tilanteeseen, joka ei oikeasti ole niin paha kuin jollain alkoholistilla. Nyt on helpompaa ajatella olevansa simppelisti alkoholisti, oli viralliset määritelmät mitä tahansa. Ihan samat mekanismithan siellä taustalla mylläävät ja samat keinot auttavat toipumisessa, termeistä viis.
Sitä tosiaan alkaa myös huomata, ettei “perseet olalle” ole mikään normi, kuten on tullut luultua. On verrannut itseään pahimmassa kunnossa olleisiin huomaamatta, että suurin osa jäi kirkkaasti paremmalle puolelle. Moni käy keikoilla selvinpäin. Somessakin olen yhtäkkiä huomannut, että joidenkin kuvissa on alkoholittomia oluita, siidereitä tai muita. Mahdollisesti, tai todennäköisesti, on ollut aiemminkin, mutta en ole tajunnut katsoa sillä silmällä. Ei ole tullut mieleenkään, kun omissa on toki ollut ihan ehtaa tavaraa.
Olen myös raittiudesta kiitollinen ja onnellinen. Nyt kun mieliala alkaa tasaantua, alan pikkuhiljaa käynnistellä myös muita muutoksia elintapoihin. Luottavaisena eteenpäin.
Hei Elohiiri! Ja kaikki muutkin.
Käväsen välillä täällä lukemassa mitä kuuluu.
Raittiina olen pysynyt. Raittius ei ole kaikkia ongelmia poistanut, mutta ongelmien ratkaisukyky on kuin luovalla insinöörillä. Tosin en tiedä onko sellaista olemassakaan. Tänään täynnä 180 päivää juomatta. Voisi sanoa, että parin viime kuun aikana ei ole enää tehnyt mieli alkoholia. Aamut ovat niin raikkaan piparminttuisia ilman pastillia suussa, etten niistä halua luopua. Voi heti aamusta alkaa vaikkapa kuntoilemaan. Sillä saa päivän hyvin käyntiin ja kehoon cocktailin mielihyvähormoneita, jotka varmaan auttavat ajatusten hallinnassa pitkin päivää. Raittiutta voin suositella kyllä aivan jokaiselle. Vaikka alussa on vaikeaa, niin lopputulos on sen verran hyvä, että kärvistely kannattaa ehdottomasti.
Voikaa hyvin ja oikein mukavaa kesää!
Tilasin Plinkin verkkokurssin, joka tsemppaa kärvistelemään ensimmäiset 30 päivää. Monen monta raitistelua olen aloittanut onnistuneestikin siihen fokukseni vahvasti keskittäen, kuinka nyt olen alkoholisti ja sitä sun tätä, mutta tuo kurssi pitääkin hyvin keskiössä itse alkoholin, sen faktiset vaikutukset ja pidemmän aikavälin seuraukset terveydelle jne. Olen nyt itse saanut enemmän irti tällaisesta lähestymistavasta senkin hyvin tietäen, etteivät kaikki todellakaan pitäisi minua edes ongelmakäyttäjänä. Että kunhan nyt lähti hetkellisesti mopo käsistä, kun mies uupui tai jotain. Olen minä pohjallakin aikanaan käynyt mutta sieltä jäi käteen raittiuden motivaattoriksi enimmäkseen pelko eikä se yksinään kanna kuin määränsä verran. Hyvä on, kun raittius itsessään kasvaa paremman hyvinvoinnin, mielenterveyden ja elämänlaadun perustaksi.
Moikka UnelmaParemmastaElämästä ja kiitos kun kävit moikkaamassa! Ihana kuulla, että olet pysynyt raittiina. Se motivoi osaltaan lisää taas minuakin. Olen nyt juhannuksen jälkeen tuurannut esihenkilöäni ja tehnyt tuon saman havainnon kuin sinäkin. Hommat sujuvat kirkkaasti paremmin kuin aiemmin. Voin jopa ihan pää pystyssä sanoa olevani aika hyvä. Muistan asioita ja omaksun tietoa ilman suurempaa stressiä ja ponnistelua. Kolikon kääntöpuoli on sitten taas vanha tuttu, eli pienetkin unohdukset harmittavat aivan tolkuttoman paljon. Hyvä kun en öitä valvo jonkun mitättömän pikkuasian takia, minkä muistan illalla kotona unohtaneeni hoitaa. Ja tämä oli se, mistä lähdin aikanaan hankkiutumaan eroon. Ottamaan rennommin. Silti olen kokonaistilanteeseen tyytyväinen ja yritän työstää ongelmaani nyt muilla keinoin. Hyvää kesää ja olisi tosi kiva kuulla jatkossakin silloin tällöin!
No niin, pitää laittaa pari viestiä putkeen, kun kone ilmoitteli jostain ongelmasta.
Olet Naurismäki oikeassa, että pidemmällä tähtäimellä tuollainen lähestymistapa on parempi. Jossain krapulamorkkiksessa ihan itsekin koettu “nyt kyllä ei parane enää koskaan ottaa, ei saa ottaa eikä voi ottaa, nyt tämä kyllä muistetaan enkä enää ikinä ota ja piste!” kantaa ehkä sinne max. muutaman viikon päähän. Sitten olenkin jo ottanut ja todennut että hei, hyvinhän tämä sujuu, se nyt oli vain sellainen ylilyönti eikä edes ihan niiiin paha. Kaikki hyvin ja homma jatkuu. Juu ei. Paljon pitää ainakin minun tehdä muutakin asian eteen. Olen myös kuullut, etten edes juo niin paljoa. Se taas kertoo ihmisten, ja valitettavasti ymmärtääkseni suomalaisen terveydenhuollonkin, mielikuvista siitä, mikä on alkoholiriippuvainen tai edes ongelmakäyttäjä. Suurin osahan meistä hoitaa työnsä ja velvollisuutensa kunnialla, ei juo omaisuuttaan eikä juopuessaankaan joudu tappeluun, putkaan tai sairaalaan. Siihen kohtaan kun tarvitsee tukea, voi olla lannistavaa kuulla, ettei ongelmaa oikeastaan edes ole. Tai jos onnistuu kömpimään kuiville, ettei ongelmaa ollutkaan.
Nyt on itse asiassa näköjään huomenna 7 kk täynnä. Kaikki tällä hetkellä hyvin. Mieliala on parantunut, voisin sanoa jopa ennalleen. Jaksaminen alkaa parantua. Mitään halua juomiseen ei ole. Ei siis rehellisesti minkäänlaista. Jos joku ojentaisi nyt lasillisen ihan mitä entistä lempijuomaani tahansa, ei minun tarvitsisi käydä mitään keskustelua itseni kanssa ennen täysin tyyntä kieltäytymistä. Olen tätä hokenut täällä varmaan sata kertaa, mutta kerron taas tiedostavani täysin, että tilanne tulee vielä muuttumaan. Tulee vielä paljon hankaliakin tilanteita, olen siitä ihan varma.
Kävin myös laajoissa verikokeissa, niissä kaikki yllätyksekseni hyvin. Olin satavarma, että muuten aika onnettomat elintavat näkyvät jotenkin, mutta ei. Tässäkin on taas ristiriitaisesti se harmillinen puoli, että oikeastaan toivoin saavani niistä motivaatiota muutoksiin. Nyt se täytyy löytää muualta. Myös verenpaine oli ihanteellinen, vaikka se oli jossain vaiheessa vuosi-pari sitten noussut aika selvästikin. Paino on kyllä taas luisunut ylipainon puolelle, se on tietysti konkreettinen lukema mitä seurata. Minulla ei ole mitään älykelloa, mietin sellaisen hankkimista elintapojen parantamisen avuksi. Onko jollain kokemuksia sellaisesta, tai edes jostain hyvästä sovelluksesta?
Tsemppiä paljon kaikille! Uskalla hakea apua, jos sitä tarvitset. Kukaan ei ainakaan minun silmissäni saa kirkkaampaa mitalia sillä, että pärjää yksin. Melkein päinvastoin, avun pyytäminen on sen luokan rohkeutta, että hattu nousee korkealle. Itsekin vasta harjoittelen, ja ehkä juuri siksi arvostan sitä äärimmäisen paljon. Vähättelemättä samalla ketään, joka repii itsensä kuiville itse. Kynnet ja polvet saa kulumaan verille siinäkin taistelussa, vaikkei se välttämättä ulkopuolelle näy.
Nautitaan kesästä, selvinpäin! ???
I am sober ilmoittaa, että olen pysynyt raittiina 215 päivää eli 7 kuukautta ja 3 päivää. Tällä hetkellä tuntuu, että tipaton vuosi onnistuu. Juominen ei oikeastaan ole käynyt mielessä. Plinkki on, ja plinkkikavereiden kuulumiset. Välillä tiedostan jossain ollessani, että nytkin olisi ennen ollut kiire kotiin nauttimaan alkoholia. Vaikka silloin saatoinkin selittää kiireen itselleni jollakin muulla.
Tänään heräsin järkyttävään pääkipuun, mikä osaltaan muistutti siitä hulluudesta, mitä olen itse itselleni aiheuttanut. Ei haitannut aiheuttaa itselleen myrkytystila, kun on niin kamalan hauskaa ja rentoa… eh? Muiden juomisiin ei edelleenkään ole mitään hinkua puuttua, ja olen pyhästi itselleni vannonut, että minusta ei mitään moraalisaarnaajaa tule. Mutta voin silti myöntää suoraan, että kyllä koko touhua tulee väkisinkin katseltua nyt vähän uusin silmin. Ei ylimielisin, mutta ehkä välillä vähän surullisin silmin. Ja ennen kaikkea uteliaana koko ilmiön taustoille ja kehitykselle.
Ja siis se on myös kirkastunut, että kamalan moni ihminen käyttää alkoholia oikeasti kohtuudella, olematta koskaan humalassa. Se on asia, mitä minun alkoholisitimieleni on ehkä mahdoton koskaan täysin ymmärtää. Miksi käyttää niin, mikä pointti?! :mrgreen:
Hienoa Elohiiri. Halaukset sinulle!
Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt , miksi juoda alkoholia jos ei hae humalaa. Sitä paitsi alkoholittomat juomat ovat kermalikööriä lukuunottamatta paremman makuisia. Tai oikeastaan: miksi siemailla yhtään mitään juomaa , jos ei ole jano?
Hei Elohiiri. Tuo on kyllä hieno aika raittiina oloa. Hienosti menee!
Olin tuossa taannoin ihan jumalattoman änkyrähumalaisten seurassa, ja he valoivat (tietämättään) uskoa siihen, että selvänä on just hyvä olla. Että minun ei ole hyvä tyhmentää hölmöä minua enää enempään alkoholilla. Skarppina on hyvä olla. Voi tehdä ihan mitä vaan ja milloin vaan. Toki lain rajoissa… Minulle ei tullut mieleen moralisoida tai ylenkatsoa noita humalaisia. Kokemus vain vahvisti omaa halua olla raitis. En sitten tiedä miten vaikuttaisi kokemus, jossa ihmiset käyttäisivät hyvin hillitysti alkoholia. Tekisikö silloin enemmän mieli juoda itsekin? Sillain tyyliin yksi olut tai lasi viiniä kivassa seurassa?
Tosi hyvä juttu että otit verikokeet ja että arvot oli hyvät!
Kirjoitit mukavasti tuossa että: ”… avun pyytäminen on sen luokan rohkeutta, että hattu nousee korkealle. Itsekin vasta harjoittelen, ja ehkä juuri siksi arvostan sitä äärimmäisen paljon. Vähättelemättä samalla ketään, joka repii itsensä kuiville itse. Kynnet ja polvet saa kulumaan verille siinäkin taistelussa, vaikkei se välttämättä ulkopuolelle näy.” Näin se juuri on.
Hyvää kesää kaikille.
Kiitos Toivoton ja UnelmaParemmastaElämästä, halaus ja kesän toivotukset myös takaisin!
Tuo änkyrähumalaisten näkeminen tosiaan vahvistaa omaa ajatusta siitä, etten halua enää tuohon tilaan. Ja rehellisyyden nimissähän juuri siellä tuli varsin usein oltua. Olen ollut seurassa, jossa on vaikka ruoan kanssa juotu yksi tai kaksi, eikä se minussa herätä mitään halua juoda itse. Sama siinä on ottaa alkoholiton. Ehkä sitten, jos muuta vaihtoehtoa ei tavallaan olisi tarjolla, voisi houkutus käydä mielessä. Tyyliin joko kaikkien kesken jaettu skumppa tai oma kassissa hautunut vesipullo. 
Eipä tässä minulla mitään uutta. Tai no sen olen huomannut, että ryyppäjäiskutsut ovat vähentyneet, siis loppuneet. Koronavuodet toki vähän vaikuttivat myös, mutta muuten aiempina kesinä on aina ollut jotain reissua ja illanistujaista. Vaikka ensin jopa pelkäsin tätä ajatellen, että haluan tietenkin mukaan jatkossakin, nyt tuntuu ihan hyvältä ettei kutsuja tule. Somessa näen kuitenkin, että kyllä muilla on menoja ollut. Ehkä parempi lähteä taas mukaan pikkuhiljaa jos siltä tuntuu, kuin väkisin pitää yllä entistä menoa uskotellen itselleen, ettei juuri mikään ole muuttunut. Vaikka olenhan minä rehellisyyden nimissä muuttunut, omissa silmissäni ehdottomasti entistä minääni parempaan suuntaan. Ja nyt kuulostan jälleen siltä, mitä vielä kuukausia sitten pidin aika tylsänä raitistuneen ihmisen jeesusteluna. Hups.
Paljon tsemppiä kaikille kanssaplinkkiläisille. Pysytään tavoitteissamme. 
Heissulivei, kuomat. En taaskaan ehdi kommentoida muiden kirjoituksia, mikä harmittaa. Täytyy ottaa sille aikaa jossain kohtaa. Olen kuitenkin ihan todella iloinen aktiivisuudestanne! Hyvä meidän plinkkijengi!
Näin pessimistinä mietin, voinko kirjoittaa että nyt sujuu hyvin. Meneekö heti sitten kaikki persiilleen. Mutta kirjoitan kuitenkin, että kannatti kärvistellä viikko- jopa kuukausikaupalla alakulon kourissa. Surren, että edes alkava kesä ei tunnu miltään. Nyt mieliala tuntuu nimittäin lähteneen suoranaiseen nousukiitoon. Fiilis on älytön, kaikki tuntuu hyvältä. Jopa vastoinkäymiset tuntuvat vähemmän huonoilta. Olen aktivoitunut. Liikun, leivon ja kutsun ihmisiä kahville. Pyörähtelen tapahtumissa (niissä, joissa ihan tavalliset ihmiset käyvät, ilman alkoholia), ehdotan tapaamisia niiden merkeissä. Vastapainona rentoudun mökillä. Nukun hyvin ja sopivasti, 7-8 tuntia yössä, ilman heräilyjä. Ei viime kesä tällainen ollut, eikä edelliset. Ihailen nuorten kesätyöntekijöiden tarmoa ja energiaa, jopa sitä, että jaksavat juhliakin. Viime vuosina muistan salaa pitäneeni heitä hieman ärsyttävinä, yli-innokkaina nuorukaisina, jotka kyllä sitten “tässä iässä” huomaavat realiteetit itsekin.
Ja tosiaan, kääntöpuolena takaraivossa jäytää koko ajan ajatus siitä, että tämä loppuu taas. Odottelen vain sitä pysähtymättä nauttimaan. Viimeistään syksy on ihan varmasti taas jo ihan syvältä. Ehkä jo ensi viikko on, tai tämä. Samalla tiedostan, että niinhän se yleensäkin ihmisillä menee, kaikilla on parempia ja huonompia kausia. Niihin pitää vain nyt tutustua uudestaan ilman välitöntä itselääkintää.
Joku teistä kirjoitti joku päivä johonkin ( ), että se, että osasi laskea “sallitut” annokset ei tarkoittanut, että juominen olisi ollut hallinnassa. Näinhän se on. Ajattelin itsekin joskus, että koska pystyin vaikka ennen työvuoroa laskemaan milloin promillet olisivat nollassa ja juomaan sen mukaan, homma oli aivan hallittua. Se ei koskaan lähtenyt lapasesta. Mutta eihän se ollut. Mitä hallintaa se on, että pitää vetää maksimit. Ja pitää varautua. Pitää miettiä mistä saa uuden hörpyn ennen laskuhumalaa, tai ennen kuin kello tulee yhdeksän. Aina piti miettiä ja pitää mielessä. Toivottavasti ei enää ikinä.
Samaa toivon teille muillekin, te sen sijaan olette päivittäin mielessä. Tsemppiä!
Kiitos ihanasta viestistä! Olen onnellinen sinun puolestasi. 
Itse olen jo lähtenyt kulkemaan ajatuksissani syksyä kohti. Haaveissa olisi vielä saada nauttia kesän lämmöstä ja kotimaan auringosta. Paljon on itselläkin mukavaa ohjelmaa päiviin, mutta tämä sivusto pitää huolen, että raittius on numero yksi.
Kiitos, Lempeä kettu. Hyvät haaveet, jotka uskoakseni toteutuvat.
Olen ajatellut, etten suuremmin kerro täällä parisuhteestani. Nyt tuntuu kuitenkin, että siitäkin on tullut oleellinen teema raitistumispolullani. Huomaan, että juomiseni on ollut tärkeä osa parisuhteen dynamiikkaa. Olen paitsi paennut sen pariin ongelmia, myös katsonut hurjasti asioita läpi sormien sen aiheuttaman, tai lisäämän, häpeän takia. Minulle on saanut puhua rumasti, ja kohdella jossain määrin arvottomana. Juomiseni on toisen silmissä ollut jopa hänen etunsa, salainen valttikortti. Puolisohan ei ole koskaan juonut ollenkaan samoissa määrin, mikä toki on raitistumiselleni hyvä.
Mutta nyt, kun minulla ei ole tuota noloa salaisuutta, olen alkanut sanoa takaisin. Olen alkanut kertoa, miten kurjalta ylimielinen kommentointi tuntuu. Vitsailu ja hyväntahtoinen nälviminen on edelleen hyvinkin ok, mutta piikittelyyn vedän rajan. Olen uskaltanut jopa hieman hermostua, mikä oli omien traumojensa uhrina elävälle puolisolle järkytys. En tiedä mitä tapahtuu.
Voisinpa joskus astua oikeasti alkoholiongelmani kanssa esiin. Avoimena ja selkä suorana. Kaikille, jotka haluaisivat tarinani kuulla. Esimerkkinä heille, joille siitä voisi olla hyötyä. Vielä ei ole sen aika. Ei varmasti vuosiin, jos koskaan. Niin hirveä on häpeän taakka.
Maantantaina alkoi kesäloma. Sille ei ole suuria suunnitelmia. Se ei myöskään jännitä juomisen suhteen lainkaan. Nyt on sillä tavalla seesteistä, että yksinkertaisesti rakastan olla selvinpäin. Ei ole mitään kiinnostusta pään sekoittamiseen, kun se alkaa hiljalleen asettua parempaan järjestykseen. Samalla ymmärrän, että rakastaisin myös nousuhumalaa, jos siihen tilaan hankkiutuisin. Mutta niin rakastaisin paljon muutakin, mihin ei ole mahdollisuutta. Niiden murehtimisen sijaan on hedelmällisempää pyrkiä lisäämään kaikkea sitä ihanaa, mikä saavutettavissa on.
En tainnut tätä kummemmin kommentoida aiemmin, mutta se on tullut monesti mieleen nyt jälkeepäin. Olen monesti miettinyt, miksi tosiaan pitäisi jotakin siemailla. Tietty vettä on hyvä juoda aika paljon päivässä, mutta ei se näin töissä ja kotona vesipisteiden äärellä tarkoita, että sen jatkuvasti pitää olla käden ulottuvilla. Silti minullakin melkein aina on vesipullo lähellä. Kassissa, työpöydällä, autossa… enää ei sentään kotona sohvalla tai mökillä ulkona. Kai se on oikeasti enemmän sellainen symbolinen turva, tuttipullo. Jos puhuu paljon, kurkku kuivuu, mutta eipä siitäkään ole kyse läheskään aina.
Siemailu on silti kaikkineen vähentynyt. Joinhan alkuun vissyä ihan kotisohvallakin telkun ääressä, ja uskon sen kyllä olleen ihan tarpeellinenkin vaihe siinä kohtaa. Mutta se jäi omia aikojaan pois, en osaa äkkiseltään sanoa milloin.
Kovasti tsemppiä kaikille! Toivon, että saisimme vielä lämpöä ja aurinkoa tänne pohjolaankin. Ei ihan parhaat lomanaloitusilmat juuri nyt. 
Kirjoittelin äsken pitkät pätkät sekä omaan että muiden ketjuihin, mutta pyyhin ne aina pois. En saanut sanottua mitä halusin. Kummallista epävarmuutta taas ilmassa. Olen varma, että minut ymmärretään väärin ja loukkaan vahingossa jotakuta. Kuten kunnon suorittaja ainakin, päätän sitten olla sanomatta mitään, heh. Toisella kertaa sitten.
No mutta, todetaan nyt kuitenkin, että 8 kk tipattomalla täynnä. Enpä olisi esim. tasan vuosi sitten uskonut. Jes!
Tsemppiä kaikille! Ei luovuta ihan vielä kesästä, vaikka syksy kuinka nurkan takaa kurkistelisi.
?
Raittiita päiviä on takana 254. Kesäloma vol 2 loppuu sunnuntaina, jonka jälkeen alkaa töiden lisäksi opiskelu. Ihan hyvä fiilis.
Uutena juttuna törmäsin tällä viikolla yhteen asiaan, jonka olin sössinyt joskus vuosi-pari sitten. Se siis tuli vasta ilmi, että olin hoitanut sen ensin väärin ja sitten jättänyt osin hoitamatta. Asia ei sinänsä ollut kovin vakava, mutta harmillinen rahallinen menetys kuitenkin. Ajattelin heti, että niinpä, se oli sumuisempaa aikaa se. Virheitä sattuu nytkin eikä raittius kaikkea ratkaise. Silti olen aika varma, etten enää tekisi samaa. Kyllä niitä huolimattomuusvirheitä on siis aiemmin tullut (vaikka olisin sillä hetkellä ollut selvinpäin), vaikka luulisin ns. luistelleeni ongelmani kanssa ongelmitta.
Yksi minkä olen nyt huomannut vaihtelevan ja vaikuttavan kaikkeen, on vireystila. Niitä olen aika paljon säätänyt alkoholin avulla ja vähän niinkuin hukannut aidot ja oikeat. Senkin vaihtelun huomaa nyt paremmin. Samoin kuin ne kuuluisat tunteet, joiden ääreen tulee välillä pysähdyttyä pohdiskelemaan. Että onkos tämä nyt oikeasti inhoa ja paheksuntaa, vai sittenkin taas se häpeä. Ihan jännää, kun ei liikaa omaan itseensä uppoudu.
Paljon tsemppiä kaikille plinkkitovereille, pysytään oikealla tiellä! ?
Minäkin olen ajan mittaan huomannut, että käytin alkoholia jonkinlaisena yleislääkkeenä aika moneen vaivaan tai asiaan. Tunteisiin tietysti ja melu- tai asitiherkkyyteen. Viinalla puudutettuna jaksoin olla hälyisissä paikoissa, melu ja se että koko ajan tapahtuu jotakin eivät tavallaan tuntuneet niin voimakkaasti. Nyt jo pelkkä marketeissa käyminen tai ruuhkabussissa oleminen on täyttä tuskaa ja pahoin pelkään, ettei asia muuksi muutu.
Taisin olla jo lapsena tällainen ja siksikin kärsin suuresti lapsuudenkodin jatkuvasta riitelystä ja manian vallassa sähläävän isäni aiheuttamasta jatkuvasta härdellistä. (Hän hakeutui avun piiriin ja sai diagnoosin vasta kun olin jo aikuinen ja muuttanut omilleni). Kyseessä on todennäköisesti pysyvä piirre tai ominaisuus, jonka kanssa on tultava toimeen.
Join myös itseni seurallisemmaksi… Alkoholilla pystyin hakemaan olosuhteisiin sopivan tilan, ehkä tässä vireystila ei ole paras sana, enkä äkkiä keksi mikä olisi kuvaavin. Kun ihmisiä on kuitenkin kiva tavata ja käydä joissain tapahtumissakin, niin niissä liika kuormittuminen ja väsyminen on nykyisin ongelma, joka surettaa. Eikä se enää ole alkoholilla ratkaistavissa, kun viimeisinä juoma-aikoina join itseni lähinnä häiriköksi. 
Nimenomaan noin, se on ollut lääke niin moneen, ettei ihan tajuakaan. Tuohon sosiaalisuuteen ja siihen(kin) liittyvään rohkeuteen todellakin. Ja vireystilaan myös niin, etten yksinkertaisesti jaksa valvoa myöhään selvinpäin, kun menee haukotteluksi, vaikka olisi ihan hauskaakin. Mutta saapahan senkin takaisin virkeän aamun muodossa.
Sain juuri loppuun Kalle Lähteen kirjat Happotesti ja Loppuluisu, mikä piti kuunnella heti ensimmäisen perään. Aivan mielettömän hyviä opuksia, kannattaa ottaa lukuun tai kuunteluun. Sai niin nauraa kuin nolostellakin huomatessaan samaistuttavia ajatuksia. Loistava välipala opettavaisempien self help -kirjojen sekaan.
Eilen oli tosi moni tuttu katsomassa Kaija Koota. Oli varmasti mahtava keikka ja toivottavasti hauska ilta. Olen kuitenkin jälleen tyytyväinen, etten lähtenyt mukaan. Joskus ehkä alan osallistua selvinpäin, tai sitten en. Sen näkee sitten.
Viinaa lääkkeeksi: turruttamaan oloa, antaman virkeyttä ja rohkeutta sosiaalisiin tilanteisiin, voimajuomaksi biletykseen (oikein annosteltuna), keventämään ahdistusta ja arjen ongelmia, läheiseksi kumppaniksi, kun kädessä pitää olla jotain siemailtavaa, tuomaan hyvää yleisfiilistä tapaamisiin ja illanviettoihin, tuomaan kihelmöivää oloa (vrt. jouluaatto): kun odottaa perjantai-iltapäivää ja viinilastin hakureissua sekä sitä, ensimmäistä annosta…
Haittavaikutuksena: kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat saattavat mennä pieleen ja jumiutua syvimpään mahdolliseen mielen luolaan ja jäädä sinne kummittelemaan pitkäksi aikaa akuutin ahdistuksen jälkeen, vaikeuksien kasaantuminen ja kertaantuminen, uusien vaikeuksien ilmaantuminen, terveyden menetys, ihmissuhteiden menetys sekä monta tuhatta muuta täysin mahdollista isoa ja pientä haittavaikutusta, jotka enemmän tai vähemmän pilaavat elämää.
Siinäpä meille miettimistä, miksi silti sihautamme tölkin auki…