Hyvä tästä vielä tulee

Me Lopettajat
61

Huono fiilis jatkuu. Inhottavaa. Tämä on yleensä paras vuodenaika. Täynnä odotusta ja suunnitelmia. Nyt kiinnostus mihinkään on hyvin hetkittäistä. Toisaalta olen entistäkin herkempi syyllistymään ja ärsyyntymään. Siksi en ole somessakaan (ml. Plinkki) käynyt pahemmin edes lukemassa, kun tuntuu että olisin jotenkin vastuussa muidenkin mielentiloista, jopa omieni kustannuksella. Välillä olen vähällä provosoitua turhista, mikä ei ole yhtään tapaistani.

Aiemmin keväällä olin innostuneempi ja hain opiskelemaan hieman lisää. Jos pääsen, alkavat syksyllä opinnot työn ohella. Toivottavasti olo ja energiataso kohenee, enkä lähtenyt pyrkimään eteenpäin liian nopeasti.

Tärkeintä lienee kuitenkin nyt se, että tipaton jatkuu. Kaksi viikkoa puoleen vuoteen. Eikä tee ainakaan tällä hetkellä mieli pahentaa oloa entsisestään alkoholin voimin. Useampi mökkireissu on jo takana ja sen suhteen alkoholittomat juomat tuntuvat uudelta normaalilta. Aamuisin muistan kyllä vielä, mitä se voisi olla, enkä halua palata. Edelleen tiedostan kuitenkin, että sekin tunne voi muuttua hetkessä ja hups vaan, aika onkin kullannut muistot.

Paljon tsemppiä kaikille, menee sitten hyvin tai heikommin. Jokainen uusi päivä on mahdollisuus! ?

62

Onnea lähestyvästä puolen vuoden rajapyykistä! Opiskelut kuulostaa todella hyvälle, toivottavasti työn ohessa jaksaa. Uudet asiat kummasti kyllä aina motivoivat.

Toivottavasti mielialasi kohenee kevään ja kesän edetessä. Minulle on ollut pieni shokki kuinka nopeasti vuosi taas kuluu.

63

Onnittelut sinulle. Itse olen alkumetreillä tai oikeastaan senteillä. Pari kolme päivää menee, sitten on taas aika kohdata pitkäripainen. Kertokaa keinoja, jolla niitä välipäiviä saa lisää.

64

Kiitos onnitteluista! Tuntuuhan tämä puolen vuoden raittius hienolta, eikä niin kauan aikaa sitten jopa aika saavuttamattomalta. Sain juteltua fiiliksistäni parin ystävän kanssa, heti tuli kummasti parempi mieli ja asiat loksahtivat mittasuhteisiinsa. En ole purkautujaihmisiä ja se kostautuu, kun en halua muka kuormittaa muita haasteillani. Pelkästään omassa mielessä pyöritellen ongelmilla ei ole tapana muuttua ainakaan pienemmiksi, joten pitäisi oppia jakamaan enemmän. Tuo on myös totta, että aika kuluu kamalan nopeasti. Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika, mutta yhtäkkiä siitä onkin mennyt puolet.

Voi kun tietäisin, miten niitä välipäiviä saa lisää, sen kyllä kertoisin. :frowning: Omalla kohdalla kuitenkin kirkkaimpana voimana on ehdottomasti joku selkeä ja konkreettinen motivaation lähde. Se, että vain päätän, että nyt pitää kyllä olla juomatta tai pitää välipäiviä, koska pitää, ei ole koskaan johtanut mihinkään kestävään. Sen sijaan vaikka ajatus siitä, että pitää käydä verikokeissa, joissa en halua alkon käytön näkyvän, johtaa todennäköisemmin tavoitteeseen ainakin siihen asti. Tai se, että seuraan paranevaa verenpainetta, urheilusuoritusta tai laskevaa painoa ihan numeroina. Tai omalla kohdallani se, että tuttu kuoli aika lailla yllättäen, mikä sai miettimään omaa hidasta luisuani kohti samaa. Teen tätä siis tavallaan myös hänen muistolleen ja kunniakseen. Hänen ikävä esimerkkinsä voi säästää toisen samalta. Monelle valitettavasti (tai onneksi, miten sen nyt milloinkin ottaa) toimii motivaationa vasta oman terveyden totaalinen romahdus. Tsemppiä!

Juomisunia ei ole kamalasti ollut, mutta jokin aika sitten näin yhden, jossa ostin kaupasta mielestäni alkoholittoman siiderin “matkaevääksi”, kun kävelin kotiin päin. Askel alkoi tuntua tosi kevyeltä ja fiilis nousi. Aloin ihmetellä asiaa ja huomasin, että juomassa olikin prosentteja. Välittömästi alkoi tehdä mieli lisää ja ajattelin käyväni ostamassa. Totesin unessa itselleni, että näin se näköjään helposti käy, ettei yksi riitä kun alkuun pääsee. Että kyllä tämä vaan niin tosi hyvältä tuntuu. Olin kyllä helpottunut herätessäni. Mietin, että oliko tämä joku alitajunnan keino muistutella jo vähän taka-alalle jääneestä riskistä ja pitää mieli skarppina. Tiedä häntä.

Viime yönä sen sijaan heräsin janoon. Välittömästi tuli mieleen muistot lukemattomista kerroista, kun tissuttelukautena on käynyt samoin. Kaava toistui ihan vanhana tuttuna. Ajattelin ensin, etten jaksa mennä juomaan vaan jatkan unia. Heräsin kuitenkin uudestaan. Nukahdin taas. Näin unta, että join ihan hirveästi vettä, mutta jano ei sammunut. Heräsin taas pian ja totesin, että ei auta kuin nousta juomaan, jos haluaa vielä nukkua. Oikeastaan vähän hymyilytti, kun mietin miten tuokin show on jäänyt raittiuden myötä melkein kokonaan.

Voikaa hyvin! ??

65

Aika huvittavaa, että juuri kun kirjoitin tuosta unesta, näin viime yönä jälleen juomiseen liittyvää unta. Tällä kertaa olin ystäväporukalla reissussa enkä juonut. Joku porukan ulkopuolinen kuitenkin hämmästeli asiaa ja totesi, että minullahan jää sitten tunnelma aivan vajaaksi. Vastasin, että miten niin, minullahan on tosi hyvä meno ja jatkoin tanssahtelua. Kyllä se nyt mielessä pyörii näköjään. :smiley:

66

Heippa Elohiiri. Minulla oli mielialan laskua myös ennen kuin retkahdin. Toki myös kovaa kuormitusta työpaikan takia, mutta tarkkana saa olla, vaikka kuukausia kertyy. Sen mitä opin 8 kk raittiina olon aikana, ettei mikään aika poista tarvetta olla suhtautumatta alkoholiin vakavuudella tai unohtaa se, mitä itse haluaa. Kun lakkasin muistamasta sen, retkahdin juovassa seurueessa, umpiväsyneenä, ilman taistelua. Nyt on juotu päivittäin. Pitkään.

Onnittelut puolesta puolesta! Se on todella upea saavutus. Uskon, että kohdallasi pysyvä elämänmuutos.

67

Kiitos Lempeä kettu! Tosin puoli vuotta täyttyy vasta olisikohan viikon kuluttua. Eiköhän tässä nyt sinne saakka ainakin päästä. Muuten en ole itse yhtään varma pysyvästä muutoksesta. Jotenkin se tuntuu jopa hankalalta, kamalan isolta päätökseltä. Mutta niissä mietteissä palaan taas ajatukseen kalenterivuoden mittaisesta tipattomuudesta, jolloin rauha jälleen laskeutuu harteille. Ei tarvitse ajatella ettei enää koskaan tai tästä lähtien aina. Jätetään se huoli tulevaisuuden minälle ja keskitytään nyt rakentamaan sitä vahvemmaksi.

Jotenkin hassua miten ajatukset seilaavat ja muuttuvat. Olen omiakin tekstejäni lukenut ja miettinyt, että vooi minua. On kuitenkin kiva kun ne ovat esillä ja tallessa. Joskus esim. mietin että konkreettinen tavoite on turha, kun sen jälkeen vain ratkeaa entistä rajummin. Parempi mennä päivä kerrallaan vain. Nyt taas tarvitsen päämääriä pysyäkseni kasassa. Päivä kerrallaan johonkin on liian epämääräinen, kamalan kuormittava ajatus. Alussa se kyllä toimi, joten kukin omien aivoitustensa ja oman tilanteensa mukaan.

Tsemppiä kaikille!

68

Tänään olen ollut raittiina 176 päivää. Alakulo on jossain määrin hellittänyt, muttei täysin. Täällä on useammalla ollut nyt huonoja uutisia raittiuden saralla. Olen niitä lukiessa huomannut itsessäni harmin ja empatian jälkeen jostain kurkkivan kateuden tunteen. Se on ollut suuri yllätys ja aika inhottava havainto. Jossain takaraivossa pikkupiru huutelee, että tuokin on päässyt nollaamaan, mites itse ajattelit, taitaisi tehdä hyvää kireälle mielelle vai mitä?! Vaikka minua harmittaa toisen puolesta ja toinen itse kertoo ratkaisun olleen huono, niin joku minussa toteaa, että minä olen nyt jäänyt paitsi. Eli kyllä se alkoholi houkuttaa, vaikken niin aktiivisesti ole asiaa ajatellutkaan.

Eilen kuuntelin kuitenkin pitkästä aikaa juomisen lopettaneiden tarinoita palauttaakseni tarkoituksen mieleeni. Niissä kolahti tällä hetkellä erityisesti se, kun useampi mainitsi henkisen olon ensin parantuneen hetkeksi ja sitten romahtaneen. Minulle tuntuu käyneen juuri niin. Kaikki kertovat kuitenkin myös, että tilanne paranee ajan kanssa ja paljon juomisaikoja paremmaksi. Ei auta kuin pärjäillä sitä odotellessa. Kertonee karua kieltään siitä, minkälaisista vaurioista juomisessa on kyse. Toinen mikä on mietityttänyt ja minkä kohtaamisesta kerroinkin on se, että kaikki ympärillä eivät ole innoissaan raitistumisestani. Jollekin muulle olisi helppo sanoa, että äh, ne eivät sitten olleet oikeita tai arvoisiasi ystäviä, heillä on omia ongelmia tms. Mutta kun kyse on omista, hyvinkin pitkäaikaisista ihmissuhteista, ei se ole niin helppoa vain kohauttaa olkia ja olla rohkeasti omasta tiestään ylpeä.

Onneksi on Plinkki, jossa voimme olla ylpeitä itsestämme ja toisistamme. Hirveästi voimia kaikille, hyvä meidän tiimi!

69

”Niissä kolahti tällä hetkellä erityisesti se, kun useampi mainitsi henkisen olon ensin parantuneen hetkeksi ja sitten romahtaneen. Minulle tuntuu käyneen juuri niin. ”

Itsekin odotin jonkinlaista autuasta mielentilaa, kun raittiutta oli kestänyt useita kuukausia. Sitten kun huomasin, että mieliala suorastaan romahti, tuli ensimmäisenä mieleeni, että samahan se on sitten juoda. Monta kertaa torjuin viinanhimon ajatuksella, ettei niin pahaa oloa ei olekaan, etteikö juominen sitä pahentaisi.

70

Tuosta olen itsekin itseäni moneen otteeseen muistuttanut. Ettei niin huonoa oloa olekaan, ettei sitä alkoholilla huonontaisi. On kyllä typerä tällainen alakulon kausi. Mutta ehkä suon sen kropalleni, joka vuosia on sietänyt ja tehnyt kaikkensa korjatakseen vaikka kuinka huonoa kohtelua.

Kuuntelin Areenasta suht tuoreen Alkoholi-ilta -podcastin. Vai olikohan se radio-ohjelma tmv. Heti alussa kävi hyvin selväksi, etten oikein ollut kohderyhmää. Moni kommentti ärsytti, jopa suututti. Loppua kohden tunnelma sentään parani. Katri Ylisellä oli tosi hyviä kommentteja ja hän pysyi ihanan asiallisena, vaikka häntä selvästi yritettiin sovitella alkoholia kaikin puolin paheksuvan ja vastustavan ihmisen rooliin. Mutta niinhän se menee. Jos et juo alkoholia, sinun luullaan kyttäävän muiden juomisia paheksuen. Vaikka tälläkin palstalla tosi moni on todennut olevansa ihan rehellisen kateellinen niille, jotka voivat juoda ns. “normaalisti”. Hyvin harva on tietääkseni kieltämässä juomista kaikilta muilta ihmisiltä. Mutta silti, jos nyt pitäisi jollekin kokemattomalle suositella joko juomista tai juomattomuutta, niin totta kai jälkimmäinen on sekä turvallisempi että kaikin puolin järkevämpi valinta.

Myös Anu Kataisella oli hyviä pointteja. Erityisesti nyökyttelin kohdassa, jossa hän totesi, että miksi pitää ylipäätään olla juomisen suhteen joku identiteetti. Miksei se voi vaan olla että osa juo ja osa ei, osa enemmän ja osa vähemmän ja sillä selvä. Kahtiajako on vain valitettavasti edelleen ihan selvä. Sinulla on leima, jos juot liikaa, mutta niin on silloinkin, jos et juo lainkaan. Ne paljon puhutut normaalit ihmiset, hyvät tyypit, osaavat juoda sopivasti ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei ihme, että moni täällä Plinkissäkin päätyy lopettajien sijasta vähentäjiin. Sinne suuntasin minäkin ensimmäisenä. Siellä ei tarvinnut ollenkaan kipuilla tämän sosiaalisen identiteetin kanssa, mihin olen nyt yllätyksekseni törmännyt.

Tsemppiä kaikille!

1 tykkäys
71

Minulla on näköjään ahkera kirjoituskausi päällä. Halusin vielä lisätä tuohon eilen kuuntelemaani ohjelmaan liityen yhden hienon kommentin, minkä muistaakseni sanoi Ylinen. Sen sisältö oli, että et voi vihata itseäsi paremmaksi ihmiseksi. Meillä plinkkiläisillä on tapana ruoskia itseämme paljon. Muistan valitettavan kirkkaana aamuyön heräilyt ja itseni silmittömän haukkumisen ja inhon. Ymmärrettävää ja inhimillistä. Sillä on vain paha tapa ylös auttamisen sijaan lytätä entistä syvemmälle.

Sekä lasten että eläinten kasvatuksessa on jo pitkään ymmärretty positiivisen vahvistamisen pesevän sekä tehokkuudessaan että miellyttävyydessään kaikki rankaisukeinot aivan sata nolla. Silti me emme ymmärrä käyttää samaa itseemme. Pitäisi oppia keskittymään hyvään ja lisäämään sitä. Ei se tarkoita mokailun ja perseilyn hyväksymistä, vaan ettei niille annettaisi liikaa valtaa saada meitä kääntymään itseämme vastaan.

Ei me ihmisinä olla huonoja. Yritetäänhän muistaa se! ?

72

Kirjoitit Elohiirin että ” ei me ihmisinä olla huonoja”. Tässä ollaan minun mielestäni avainkysymyksen, ydinkysymyksen ja kaikkien kysymysten äidin edessä. Mikä on huono ihminen? Minä koen olevani huono ihminen, koska olen pilannut omaa elämääni ja muiden elämää suoraan tai välillisesti itsekkäällä juomisellani. Konkreettisestikin tämä huonouden leima on töräytetty otsaan mm. läheisten toimesta, mutta yllätys yllätys myös terveydenhuollon henkilöstön toimesta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen saanut kokea kastittoman ihmisen kohtelun, kun sairauskertomuksista luetaan päihteiden käytöstäni. Se on ikuinen leima ja yksi syy siihen, että vältän lääkäreitä yms. aivan viimeiseen saakka, koska en kerta kaikkiaan jaksa sitä nöyryyttämistä. Ja tällöin kysyn itseltäni: olenko minä todellakin huono ihminen. Juomisen jälkeen kysyn saman kysymyksen. Juomattomuuden kautena myös, koska alakulo laittaa muistamaan vanhat tekoset ja tuntemaan huonommuutta ihmisenä.
Mutta toisaalta tänäkin kesänä mökeillä, festareilla, terasseilla jne. suuri osa ihmisistä vetää viinaa yksin tai kaksin käsin. Ja yleisen ilmapiirin mukaisesti mm. juhannuksena kuuluukin sihauttaa oluttölkki jos toinenkin auki. Juomiselle nauretaan, sitä kaunistellaan ja jopa naamioidaan, sillä eihän pullo skumppaa ole juomista, vaan hauskaa rentoutumista . Miksi siis minä ja moni muu juomisongelman tunnustanut tuntee itsensä huonoksi? Miten sitä pitää juoda vai eikö pidä tunnustaa ongelmaa, juoda vain…vaikka sitä skumppaa tai jostain helvetin rypäleestä tehtyä punaviiniä.
Pahoittelen Elohiiri kiivastumistani, mutta heitit kannustavan lauseen, jota olen pohtinut kaikki nämä vuoteni juovana ihmisenä.

73

Älä suotta pahoittele, ihana kun kommentoit!

Tuo on totta, että leima istuu. Toisaalta voisin aika kirkkain silmin väittää, ettei meistä kukaan ole täysin ennakkoluuloista vapaa, kohdistui se sitten minkälaiseen ihmisryhmään tahansa. Ehkä me alkkiksetkin ollaan osamme sen suhteen hoidettu, että pahaa silmää tulee. Jos osa ei niin olekaan, osa on heidänkin edestään. Ihan kuten muissakin ryhmissä. Mutta ammattilainen ei kyllä ole ammattimainen, jos se hänestä näkyy. Itse en ole tämän aiheen tiimoilta asioinut missään palveluissa, joten omakohtaista kokemusta ei siitä ole. Sen sijaan ylipainoisena välttelin lääkärissä käyntiä, koska tiesin valmiiksi syyn kaikkeen löytyvän siitä. Samaa sanoi tupakoiva ystävä. Ja kun lapsi oireilee vaikka fyysisestikin, syy on kuulemani mukaan joko vanhempien ero tai pikkusisaruksen syntymä. Vasta jos näitä ei ole tapahtunut, mietitään muuta vaihtoehtoa. Tavallaan aika kivan simppeliä diagnostiikkaa, heh.

Mutta tosiaan, mikä sitten on huono ihminen. Itse olen sitä mieltä, että kukaan ihminen ei ole huono, vaikka kaikki tekevät huonojakin tekoja. Joku enemmän, joku vähemmän, joku pääasiassa itselleen ja joku lähinnä muille. Ja ne huonot teot voivat olla niin huonoja, ettei niitä voi missään määrin hyväksyä.

Mutta vaikka kirjoitankin noin täysin vakuuttuneena mielipiteestäni, faktahan on, että pidän itseäni aika huonona ihmisenä. Vuosi sitten pidin tosi huonona. Tunnen itseni jatkuvasti muita huonommaksi. Siihen juominen on varmasti sekä syy että seuraus.

En tiedä vastasinko pohdintaasi, tai onko täällä nyt edes niin tarkoitusta vastauksia etsiä, antaa tai löytää. Kunhan pohdiskellaan yhdessä.

74

Siitä on yli kuukausi, kun olin “varsinaisesti” ulkona kolmen ystävän kanssa, ja tahtomattani latistin tunnelman juomattomuudellani. Sen jälkeen kukaan heistä ei ole ehdottanut mitään. Ei edes alkoholittomia menoja ja tapaamisia. Ihan aina on varsinkin tässä vaiheessa kesää ollut monta suunnitelmaa tulilla ja useampi meno varattuna. Ensin ajattelin, että ehkä se tuli heille vain yhtäkkiä, kun en varoittanut etukäteen etten aio juoda, mutta näköjään eivät oikein toivu järkytyksestään.

Se miksi tämä tuli nyt mieleen on, että kuulin eilen kautta rantain yhden heistä puhuneen asiasta muille ihmisille. Että olin pilannut illan, kun en yhtäkkiä kuulemma ollut halunnut juoda. Tästä tuli paha mieli, myönnetään. Jos joillekin keski-ikäisille rouville on asia näin hankala, en lainkaan ihmettele nuorempien sosiaalista painetta juoda toisten mukana. Minulla onneksi on muitakin ystäviä ja tuttavia, että jos se nyt oikeasti on tuosta kiinni, en jää yksin. Vaikka tietenkin se harmittaa, kun takana on vuosikymmenten ystävyys.

Ja minä olen täällä kirjoitellut, että sosiaalinen puoli tuskin koituu kohdallani ongelmaksi. Mitä vielä.

1 tykkäys
75

Kiva kun täällä on paljon uusia viestejä. Pitää lueskella niitä pikkuhiljaa.

Oma olo on vieläkin henkisesti heikohko. Välillä tuntuu helpottavan, mutta perään mieliala taas vajoaa. Olen kieltäytynyt joistakin menoista ja kyläilyistäkin, kun ei vain jaksa kiinnostaa. Nyt näkyy paljon ainakin omassa somefiidissä alkoholikuvia. En tiedä herättävätkö ne mitään tunteita. Luultavasti, kun edes tiedostan asian niin selkeästi. Onko mukana haikeuttakin, ehkä. Mutta luultavasti enemmän tyytyväisyyttä siitä, etten ole niissä kuvissa itse. Juoda en halua ollenkaan. Se kai tässä on hyvä puoli, ettei ihan aidosti huvita edes sekään. Ei tarvitse taistella. Toisaalta en jotenkin koe olevani masentunutkaan, vaikka kai tämä joku sen kaltainen tila on. En tunne itseäni tällä hetkellä ihmisenä erityisen huonoksi, joskaan en hyväksikään. En siis ole varsinaisesti missään synkkyydessä, mutta jotenkin turta. Tunteeton.

Jos tämä ei piakkoin ala helpottaa, täytyy piipahtaa lääkärin pakeilla kysymässä apuja. Toisaalta luulisin lukemani perusteella tämän voivan olla vielä sitä aivokemioiden sekoilua, kun tipattoman alusta on puoli vuotta. Katsotaan.

Hurjasti tsemppiä ja hyvää vointia ihan jokaiselle, oli tipatonta takana tunteja tai vuosia!

76

Jäin tässä oikein miettimään, että niin tosiaan, en ole jokuseen viikkoon halunnut juoda. Kirjoittelinkin aiemmin siitä, miten annoin mielitekojen tulla, käsittelin ne läpi, oikein mässäilin alusta loppuun saakka. Kävin päässäni läpi koko ketjun ihanasta ekasta huikasta seuraavan aamun ahdistukseen, ja näin pääsin mieliteosta yli työntämättä sitä vain piiloon. Mutta nyt kun ajattelen jotakin ihanaa kylmää tuoppia, ei tee mieli hörpätä. En pääse ajatuksessa eteenpäin, kun haen mieluummin vaikka vettä. Ei se tietenkään sitä poista, että jos kuitenkin hörppäisin, hörppäisin lisääkin. Mutta ihan mielenkiintoista ja jotenkin kivakin huomata tällaisia pieniä muutoksia. Eilen kävin lasillisella ystävän kanssa ihanalla terassilla. Ajatus ei ollut, että olisipa kiva ottaa holillista, mutta minun on parempi olla ilman, vaan kyllä se oli ihan aito en halua.

Tällä hetkellä erityisen tärkeältä tuntuu jo vuosia raittiina olleiden vertaistuki. Siinä missä alussa he olivat niin eri tilanteessa, että oli vaikea löytää mitään samaistumispintaa. Mutta nyt kun ehkä suurin pyristelyvaihe on toivottavasti ohi (edelleen unohtamatta, että alussa mennään ja varpaillaan pitää olla pitkään), kääntyy katse oikean mielekkään elämän rakentamiseen. Tuntuu tärkeältä nähdä, että muutkin pystyvät elämään raittiina. Ja elämään nimenomaan täysillä ja nauttien. Ei millään tavoin puolivaloilla sen takia, ettei “voi” käyttää alkoholia. Sitä elämää tässä yritän itsellenikin rakennella. Perustusvaiheessa vasta, mutta pikkuhiljaa eteenpäin. Toivon niin, ettei enää ikinä tarvitse palata tarkkailemaan juomisiaan.

Ihanan lämmin, olen ehdottomasti helleihmisiä. Kuten tiedämme, paras janojuoma ei silloinkaan sisällä alkoholia. Pidetään se! ?

77

Nyt voisin ehkä sanoa varovaisesti, että mielialan osalta alkaa helpottaa. Alan ihan selvästi taas tuntea tunteita, mikä on samalla ihanaa ja samalla inhottavaa. Alakuloon saattoi tietenkin olla paljon muitakin syitä, mutta mikäli tipaton ja raittiin elämän opettelu oli edes osasyy, meni tilanteen muuttumiseen kohdallani melko tismalleen puoli vuotta. Saa nähdä miten tämä tilanne kehittyy.

Kuuntelin juuri tosi hyvän keskustelun aiheesta. Ilona Rauhala Podcast: Alkoholismi ja siitä raitistuminen, vieraana Christer Schoultz. Siitä tarttui taas ihan älyttömän monta hyvää pointtia pohdittavaksi. Päädyin myös tutustumaan Kantamoon ja Alkoholismin tavalliset kasvot -sivustoon, joista on kai täällä useampi maininnut ennenkin. Moni juttu resonoi.

Noissa tuli ilmi, että alkoholismia ei tunnisteta Suomessa ajoissa ja varhainen puuttuminen/tuki on käytännössä täysin olematonta. 80 % alkoholisteista on työelämässä ja vain 2 % raitistuu eläessään. Siinä vaiheessa, kun ongelma näkyy ulospäin vaikka sairauspoissaolojen muodossa, alkoholismi on jo edennyt todella pitkälle. Ja ainut haaste ei edes ole se, ettei ihminen tunnistaisi ongelmaansa itse, vaan hän voi kohdata suoranaista vähättelyä ja apu jää saamatta silloin, kun siitä olisi vielä suurin hyöty. Toki tämä pätee muuhunkin terveydenhoitoon, valitettavasti.

Olen joskus maininnut työskenteleväni sote-alalla, osin myös päihdeteemoja liipaten. Suutarin lapset ja kengät… Mutta ehkä juuri siksi yhteiskunnallinenkin puoli kiinnostaa kovasti. Toivottavasti tulen tervehdyttyäni paremmaksi myös työssäni. Ja ai niin! Mainitsin myös hakeneeni lisäkoulutukseen. Pääsin, joten syksyllä ollaan jännän äärellä. Taas yksi hyvä syy lisää antaa korkin pysyä kiinni.

Ihanaa päivää kaikille!

78

Kiva kuulla hyviä uutisia Elohiiri!
Nyt tosiaan sinulla on hyviä syitä pitää korkki kiinni. Tärkein syy lienee se, ettei halua pilata elämäänsä ja esimerkiksi lähteä leikkimään tulella ja niin sanotusti kokeilemaan ottaa ihan vähän…
Paljon voimia sinulle. Nyt kun mielialasikin alkaa kääntyä paremman puolelle, voit varmaankin hengähtää ja ottaa rennosti. Elämässä riittää kyllä karikoita, mutta niitä ei kannata murehtia ennakkoon. Ainoa asia, jota kannattaa miettiä ennakkoon on se, että on tämänkin päivän juomatta.

79

Kiitos! Se on nimenomaan näin, Toivoton. Voimia sinullekin!

Kuuntelin Kantamon tietopakettia alkoholismista, jossa puhuu Mika Muukkonen. Tuollaisia rehellisellä kokemuksella puhuvia pitäisi olla enemmän. Ei voi kuin nyökytellä, naurahdella, tuhahdella ja häpeillä, kun noita kuuntelee. Hän mainitsee useammassa kohdassa jotenkin, että piti raitistua ymmärtääkseen tämän tai tämän. Huomaan itsessänikin paljon ajatuksia ja mekanismeja, mitkä tajuan vasta nyt. Silti, vaikka pohdiskelin paljon jo silloin kun yritin vasta vähentää. Sitä itsepetoksen määrää… huh huh. En silti ole parempi ihminen kuin silloin, vaan toimin silloisilla resursseillani aivan loogisesti, enkä vain ollut valmis vastaanottamaan ihan kaikkea. Siksi ei teekään nyt mieli haukkua tai naureskella silloista itseään, vaan ennemminkin halata ja kertoa, että hyvää työtä. Jatka vaan niin tilanne muuttuu vielä.

Se mikä noissa tietopaketeissa on alkanut hieman hämmentää, on termistö. En rehellisesti tiedä olenko alkoholisti, suurkuluttaja vai esim. riippuvuuden alkuvaiheessa. Vielä vuosi sittenhän olin sitä mieltä, että en ole varsinaisesti kovin riippuvainen, kunhan nyt on tullut tavaksi kipata turhan usein. Nyt taas olen ihan varma, että kyllä siinä addiktiotakin on mukana. En varmasti ole ollenkaan niin vahvasti riippuvainen kuin moni muu, mutta jossain määrin aivan takuulla. Ja ongelmakäyttö toki sinänsä oli kiistaton. Eihän sillä termillä oikeasti ole mitään väliä, ellen jossain vaiheessa tarvitse johonkin diagnoosia. On vain jotenkin hämmentävää, kun niitä monessa yhteydessä toisistaan erotellaan ja oma käyttö sopii osin molempiin.

Ihanaa juhannusta kaikille! Alkoholiahan sellaiseen ei tietenkään tarvita, kuten hyvin tiedämme.

80

Reilut 200 päivää alkotonta elämää takana. Nyt se ei tunnu yhtään pitkältä ajalta, vasta-alkajana mennään. Tällä hetkellä sujuu hyvin, en haikaile juomien perään.

Sain aikaiseksi varata laajat verikokeet. Viime vuonna ne olisivat jännittäneet ihan hulluna. Olisin purrut kynteni ja repinyt tukkani miettiessä selityksiä kaikelle mikä on pielessä. Nyt on eri juttu. Eikä se ole pelkästään se, että niissä ei juomisen pitäisi näkyä, vaan asenne on kokonaisvaltaisesti erilainen. En minä ihmisenä ole epäonnistunut, jos veriarvoissani on jotakin pielessä. Ei tämä ole mikään pahantahtoinen pikku testi, mikä pitää läpäistä ollakseen onnistunut ihminen. Olen pienestä saakka ottanut kaikki terveystarkastukset sellaisina, joten onhan tämä aika uutta. Mieluummin olen ollut tietämätön kuin epäonnistunut, siksi vaakakin on ajoittain aika kurja kapine.

Mutta eivät ne tulokset yhdentekeviäkään ole. Eivät ne ketään muuta kiinnosta, mutta minua on syytä kiinnostaa, jos/kun hyvinvointini mitään merkitsee.

Eipä tässä muuten kummempia. Nyt kuumalla tulee taas juotua aika paljon vissyä. Muuten ei ole enää ollut tarvetta pitää mitään juomaa hollilla. Mökilläkin tuntuu jopa rennolta, kun ei tarvitse miettiä pysyykö juoma pystyssä laiturilla tai jossain. Aika hyvin se olikin ulottuville juurtunut.

Tsemppiä kaikille, yhdessä me hoidetaan homma kotiin!

edit. Ai niin! Ostinhan minä juhannukseksi peräti sixpackin alkoholitonta. Ajattelin, että vedetään nyt vähän vanhaan malliin juhlan kunniaksi. Sain tooosi hitaalla tahdilla juotua kaksi. Kolmannenkin avasin, mutta en saanut juotua kokonaan, vaikka maussa ei sinänsä ollut vikaa. Ihmettelin, miten olen voinut juoda ylipäätään mitään niin paljon kerralla. Eihän kuusi pientä ollut todellakaan kovin kummoinen määrä alkoholijuomia!

1 tykkäys