Hyvä tästä vielä tulee

Me Lopettajat
261

Lomalla ehtii näköjään pyöritellä mielessään kaikenlaista. Työ tekee selvästi osaltaan minulle ihan hyvää. :sweat_smile:

Ei tässä tosiaan pyhimyksiä olla, kaukana siitä. Eikä niistä reaktioistaan noin vain opita pois, jos täysin koskaan. Auttaa kuitenkin paljon, kun ymmärtää tilanteita paremmin edes jälkikäteen, eikä jää siltä osin kuormaa kannettavaksi. Minullakin on jonkin sortin koulukiusaamistaustaa, sekä muutama erittäin myrkyllinen ihmissuhde aikuisuudesta, eikä niiden vaikutustakaan voi itsestään vain napsauttaa pois. Esim. narsistin manipuloinnin jälkeen voi helposti mennä vuosia toipumiseen. Itse olin tosi kyyninen ja epäluuloinen jopa läheisiä ihmisiä kohtaan, mitä juominen eittämättä vain pahensi ja pitkitti. Onneksi näitä asioita voi työstää, ja sitä raittus tukee aivan ehdottomasti.

Minulle kävi ihan samoin, ja kyökkipsykologin ammattitaidolla sanoisin, että siihen eräskin manipuloiva tyyppi nimenomaan osasi tarttua. Haistoi epävarman uhrin, joka oli helppo napata verkkoon.

Aloin jossain kohtaa aikuisuutta ihmetellä, miksi en oikein saa seuraa ihmisistä. Muut tuntuivat ympärillä verkostoituvan ja vaihtavan numeroita, kun minä olin jossain ryhmässäkin edelleen yksin, vaikken sinänsä kiusatuksi tullutkaan. Aloin miettiä, mitä oikeasti tilanteissa tein, millaista viestiä annoin. Ymmärsin, että kehonkieleni oli todella torjuva ja annoin vuorovaikutustilanteet vain toisen kannettaviksi. Oli oikeasti vaikeaa olla yhtäkkiä lähempänä muita, katse ja rintamasuunta heihin päin, kun automaatio oli kääntyä sivuun. Se tuntui alkuun melkein fyysisenä rasituksena. Lisänä vielä se, että olin harjoitellut etukäteen kysymyksiä, mitä voisin esittää, kun pää löisi tyhjää. Sen lisäksi, että opin yksinkertaisesti kysymyksiin vastattuani lisäämään “entä sinä?” Mutta muiden suhtautuminen palkitsi ihan samantien, muutos oli oikeasti välitön ja aivan valtava.

Tästä on puhuttu paljon esim. autismikirjolaisten kohdalla, että onko oikein opettaa vaikka katsekontaktia tai vuorovaikutustaitoja, vai pitäisikö ympäristön mieluummin kouluttautua paremmin, ettei tarvitsisi maskata. Itse olen sitä mieltä, että vuorovaikutustaitojen harjoittelu ei ole kenellekään haitaksi, joten kyllä se resurssien rajoissa kannattaa. Eihän se poissulje tietoisuuden lisäämistä yleisesti niin, että esim. katsekontaktin hankaluus tai ajattelun tahmeus sosiaalisissa tilanteissa ei suoraan kerro kiinnostuksen puutteesta. Nykyajan hektisessä maailmassa ei kuitenkaan voi myöskään kaikkea kaataa nk. neuronormaalien niskaan, odottaen heidän joustavan ja kouluttautuvan kaikkeen loputtomiin. Elämä on yhteispeliä.

Todellakin. :blush:

3 tykkäystä
262

Tämäkin siinä on riskinä ja tietysti sekin, että niitä hyviäkään ihmissuhteita ei synny, kun niille ei anna mahdollisuutta. Helpostihan muut ajattelevat, että torjuva ja varuillaan oleva ihminen haluaakin olla yksin. Eihän sitä itsekään niin helposti ala juttelemaan tai pyydä mukaan ihmistä, joka näyttää torjuvalta tai jopa vihaiselta.

Onneksi vanhakin koira oppii uusia temppuja edes jossain määrin, vaikka perusluonne säilyisikin samana. Olen siinä määrin introvertti kuitenkin, että supersosiaalista minusta ei tule, mutta sosiaaliset ovat muuttuneet helpommiksi ja ihmissuhteiden laatu parantunut ajan myötä.

2 tykkäystä
263

Nimenomaan. Ei sitä itsekään tule “tuhlattua” aikaa ja energiaa yrittämiseen, jos toinen antaa selviä merkkejä siitä, ettei häntä kiinnosta jutella. Siksi onkin aina sääli, jos ne merkit eivät ole selviä hänelle itselleen. Ihan kuten minullekin kävi. Ei se tarkoita, että pitäisi suuna päänä höpöttää. En todellakaan tee niin vieläkään, enkä edes haluaisi. Ihan todella selkeä introvertti olen minäkin, enkä jaksa sosialisoida määräänsä enempää. Erotan sen kuitenkin sosiaalisten tilanteiden pelosta, mistä en nykyään kärsi.

Tänään aloin miettiä sairauden määritelmää. Sitä on varmasti pohdittu paljon jo ennenkin. Kun sanotaan, että alkoholiriippuvuus on sairaus, mutta toisaalta en tunne itseäni sen suhteen sairaaksi. Sairaus: morbus; psykofyysisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa tilapäistä tai pysyvää haittaa, vajaatoimintoja tai vammaisuutta (tauti sekä siihen liittyvät tunteet ja reaktiot). - Terveyskirjasto Ehkä se olisi kuten allergia tai yliherkkyys? Ehkä yleisin käsitys on, että sairaus on näin raittiina remissiossa. Olkoon niin, mutta onko se kuitenkaan asia, mikä pitää varmuuden vuoksi aina mainita, kun vaikka lääkärin vastaanotolla kysytään sairauksista? No, en mainitse, vaikka kaikki muut ihan asiaan oletettavasti liittymättömätkin sairaudet ja allergiat kerron. Jonkun käsityksen mukaan sairaus ei ole sairaus, jos siitä ei ole lääkärin asettamaa diagnoosia. Tiedä siitä sitten.

Lopulta asia on kaikkineen melko sama, eikä kiinnosta riittävästi syvällisempään tutkimustietoon perehtymiseen. Pääasia, että en juo. Se on ihanaa.

Hyvää ja raitista viikonloppua kaikille! :orange_heart:

2 tykkäystä
264

Eilen satuin kävelemään parin hilpeän porukan ohi. Oli kaljat kädessä ja tölkkejä vieressä, ja oikein hyväntuulinen meno. Eletty elämä näkyi kasvoissa ja ulkoasussa. Morjestelivat, ja morjestin takaisin. Toisen porukan kanssa vaihdoin pari sanaa kivasta kesäpäivästä. Kävelyä jatkaessani mietin suhtautumistani. En ole ikinä suhtautunut nk. rappioalkoholisteihin inhoten. Nuorena, kun minulla oli koira, pysähdyin mielelläni juttelemaan laitapuolen kulkijoiden kanssa. Moni tervehti koiraa todella lempeästi ja jakoi muistoja omista lemmikeistään.

Tuollaiseen porukkaan en ole päätynyt. Mutta jos elämä olisi mennyt joiltakin osin toisin, olisin voinut. Olisin saattanut pitää sitä jopa positiivisena asiana istua mukana. Olisin saattanut jopa ajatella jonkun olevan kateellinen, kun meillä on tässä hyvä porukka ja iloinen meininki. Nyt en kuitenkaan voinut olla miettimättä, mitä noidenkin “kulissien” takana on. Ihan takuulla ahdistusta, pelkoa yms. Eikä ehkä hirveästi ajatuksia tai suunnitelmia tulevaisuudelle, vaikkeivät hekään juuri minua vanhempia olleet. Luultavasti aika selviytymismoodissa mennään. Näennäisen huolettomana, mutta näköalattomana. En tiedä, miten meidän pitäisi yhteiskuntana toimia, jotta useammalla olisi toisin.

265

Aamu alkoi jälleen onnitteluilla. I am sober siellä huuteli, että 600 päivää selvinpäin saavutettu. On siinä monta päivää enemmän kuin viisi, mikä oli iso saavutus kaksi ja puoli vuotta sitten. Silloin, kun aloin harjoitella vähentämistä.

Ei kaduta. Välillä tekisi mieli hehkuttaa enemmänkin, mutta kun minulle tulee sellaisesta aina olo, että henkilö ei ole tosissaan, vaan yrittää epätoivoisesti uskotella päätöksen parhautta itselleenkin. Hehkutan silti vähän, että olen mielettömän onnellinen, että jätin alkoholin kokonaan. Kaikessa muussa en ole yhtä onnistunut, mutta muuhunkin alkaa näkyä mahdollisuuksia. Sellaisia mukavia ja realistisia, minkä eteen on valmis tekemään hieman töitäkin.

6 tykkäystä
266

Onneksi olkoon Hiiri!
600 päivää on erittäin hieno luku!
Annetaan mittareiden raksuttaa tästä myös eteenpäin, elämä kun on niin paljon mukavampaa. :grinning:

2 tykkäystä
267

Paljon onnea! Kyllä kai 600 päivää on jo sellainen aika, että voidaan puhua raittiin elämäntavan vakiintumisesta. Ei mene kauaa niin sinulla on kaksi vuotta täynnä! Päivä kerrallaan sitä kohti, vaikket sinä tällaisten tasalukujen metsästämisestä varmaankaan mitään lisämotivaatiota kaipaakaan.

2 tykkäystä
268

Kiitos Setämies ja Sarvikuoma. Annetaan todellakin mittareiden raksuttaa. Ensin kaksi vuotta ja jossain vaiheessa 1000 päivää. Kyllä minä tykkään näitä virstanpylväitä huomioida, vaikken aktiivisesti lukemia seuraakaan.

Tärkeitä päiviä kuitenkin kaikki, eikä ollenkaan vähäisin ollut se ensimmäinen. Ihan vain vinkiksi, jos joku vielä miettii olisiko aika hypätä kyytiin. Se hetki voisi ihan hyvin olla tänään. Sellainen tärkeä päivä tähän elokuun alkuun voisi tuoda ihan uutta merkitystä tuleviinkin syksyihin. :fallen_leaf:

Itse inhoan syksyä, enkä yhdy sen odotukseen ollenkaan. Eipä sille kuitenkaan näillä leveysasteilla mitään mahda, joten näillä mennään. Loma on ollut hyvä ja näillä näkymin sellaisena vielä jatkuukin, eli ihan vielä en aio vaipua synkkyyteen.

Parasta loppukesää kaikille!

2 tykkäystä
269

Moi, Hiiri.
Onnittelut 600 päivän raittiudesta :bouquet:.
Seuraava etappi taitaakin olla tuo 1000 päivää.
Itselleni se etappi merkitsi hyvin paljon, lopetinhan silloin Antabuskuurini. Se oli ikäänkuin viimeinen kahle alkoholismiin. Sen hetken jälkeen tunsin suuren helpotuksen ja ilon.

Mutta, jokainen raitis päivä tulee elää ja käydä läpi. Oikotietä ei ole.
Tärkein päivä raitistumisessa on se ensimmäinen päivä.

2 tykkäystä
270

Kiitos Putkis, ehdottomasti yksi esikuvistani. Meinasin mainitakin sinut tuossa 1000 päivän yhteydessä, kun tulit siinä mieleen. Se on nimenomaan noin. Jokainen raitis päivä on elettävä, ja meilläkin molemmilla on osa niistä olleet aika vaikeitakin, tavalla tai toisella. Mutta eiköhän niillä kaikilla ole ollut tarkoituksensa. Jos olisin hypännyt päivästä yksi suoraan tähän, en olisi samalla pohjalla kuin nyt. Toivottavasti pohja vahvistuu edelleen ja kestää, kun sitä tarvitaan.

Tällä hetkellä ajatuskin juomisesta ällöttää. Kaataa jotain tunkkaisia liemiä kurkkuunsa ja pilata aivosolunsa, yhh. Edes huurteisen ensi puraisun tai alkavan hiprakan ajattelu ei tällä hetkellä saa aikaan mitään positiivista kutinaa. Välillä voi saadakin, eikä sekään haittaa, kun en niitä toteuta.

Tähän sen verran päivitystä, että huoli on vain kasvanut. Nyt muutaman kerran ulkona käytyäni niin, että olen itse ollut selvinpäin, olen huomannut entistä selkeämmin hänen huimat juomismääränsä. Hän juo ensin tosi paljon niin, että vaikuttaa lähes selvältä, kunnes yhtäkkiä heilahtaa hurjaan humalaan. Ihan kuten oli minullakin joskus. Pari kertaa seurassa on viritelty keskustelua juomattomuudesta, mihin hän on kirkkain silmin todennut, ettei juo kovin paljon. Kotosalla menee ihan lasillinen silloin tällöin. Toisaalta vitsailee juomisestaan, mikä taisi olla minullakin yksi liikakäyttöni peittely-yritys. On jotenkin kiusallista, miten kaikki seurassa kyllä huomaavat asian, mutta eivät sano mitään. En voi välttää ajatusta, että sama tilanne saattoi aivan hyvin olla minunkin kohdallani.

2 tykkäystä
271

Meinasi pukata jo pientä suorittamispainetta, kun en ehdi enää kaikkia uusia kommentteja palstalla edes lukea, saati kommentoida. Mutta oikeastihan se on vain ja ainoastaan hienoa, että meitä on näin mukavasti kasvava joukko. Sekin on ihan vain plussaa, ettei Hiirulainen ole enää joka aiheessa sorkkimassa. :smile:

Monella täällä menee vieläpä tosi hienosti raitistumisen saralla. Se luo takuulla uskoa alkumetrejään vielä ryömiville. Hyvä meidän palsta! :star_struck:

6 tykkäystä
272

Täällä kaikki hyvin. Lomaa on vielä pari viikkoa jäljellä. On ollut erikoisen aktiivista. En ole koskaan ollut mikään duracell, mutta nyt keho ja mieli kaipaavat tekemistä. Muutama pieni reissu tehty ja ihan kotikulmilla kokeiltu paria uutta liikuntalajia. Baarissa olen käynyt pari kertaa. Alkoholia ei ole tehnyt mieli ollenkaan. En ole juonut edes alkoholittomia juurikaan, kun vesi maistuu ja kuplavesi käy fiinimmästä. Jäätelöä olen kyllä syönyt hurjasti liikaa. Tällainenko olen, kun olen oma itseni? En tiedä, ehkä aika näyttää vielä uutta jatkossa.

Jossain vaiheessa pysähdyin miettimään sitä, miksi jollakin tasolla ikään kuin häpeilen vieläkin sitä, etten käytä alkoholia. Se johtuu varmasti siitä, kun joskus vannoin, ettei minusta tule mitään tiukkanutturaa, jolla on yhtään varaa arvostella muiden juomisia. Että minä en ala jeesustella muiden määriä tai nosta itseäni jalustalle. Sitä sitten varoo jotenkin liikaakin.

Vaikka totta hitossa omasta juomattomuudestaan saa olla ylpeä. Siitä pitää olla. Ja kyllä se pitäisi voida ihan pystypäin myöntääkin. Muiden negatiiviset tunteet ja ajatukset ovat heidän heikkouttaan. Se, ettei nosta itseään muiden yläpuolelle, ei tarkoita, että pitää pysyä alapuolella.

Kivaa loppukesää, on sitä vielä! Ollaan raittiina, paljon parempi niin. :sun_behind_small_cloud:

3 tykkäystä
273

Alkoholin (liika)käyttö on suomessa niin tavallista, että se on ns. normaali mihin kaikkea muuta toimintaa usein verrataan. Vaikka yhtä hyvin voisi olla niin, että juomattomuus olisi se normaalitila, ja juomista ihmeteltäisiin ja kyseltäisiin että miksi muuten juot? Kyllä minä yritän olla ylpeä juomattomuudestani, ja ehkä siihen ylpeyteen liittyy jotain vastavirtaan kulkemisen kapinallisuuttakin osittain. Siinä olet varmaan oikeassa, että ei pidä asemoida itseään muiden yläpuolelle eikä myöskään alapuolelle.

2 tykkäystä
274

Huomenta. Minä en häpeile juomattomuuttani, en todellakaan, niin sairasta touhua se oli. Mutta häpeän jotenkin edelleen sitä, että join ja örvelsin ja tein häpeällisiä tekoja humalassa, kun en ressukka muistanut siitä mitään. Muut naureskeli sille mitä tein, olin muka hauska, minä häpesin. Tein todella tyhmiä juttuja…
Siitä on jo kauan aikaa, siis viimeisestä humalasta. Enkä todellakaan ole tullut paremmaksi ihmiseksi kuin muut.
Sisaruksistani osa juo ja osa ei juo ja he eivät ymmärrä miksi käyn vieläkin AA:ssa kun en enää juo. Vanhempani häpesivät minua, heistä oli noloa kuulla miten töpeksin humalassa. Ymmärrän. Mutta onneksi en enää ole humalassa missään. Mutta sen myönnän että menneisyys ei jätä rauhaan. Se on edelleen mielessäni ja hyvä niin, enpähän kuvittele että olen selättänyt viinan himon.
Eräskin ihminen sanoi, että no voithan sinä jo vähän ottaa, kun olet ollut noin kauan juomatta. Sanoin, että olen alkoholisti ja en voi ottaa yhtään muutoin se viinanhimo herää ja juon taas liikaa. Hän kysyi viattomasti että “oletko kokeillut?” Noin se lähtee viattomasta kysymyksestä, oletko kokeillut. Haluanko kokeilla olenko oikeasti niin alkoholisti, että viinanhimo iskee rajusti taas? Vai uskonko, kun kuulen ja näen ihmisiä ympärilläni, miten he “kokeilevat” ja ovat kohta taas samassa pisteessä kuin lopettaessaan juomisen. Voihan se olla ettei minulle niin käy. Totta. Mutten halua sitä kokeilla, kun se lopettaminen oli kamalaa aikaa ja en enää halua rypeä siinä.
Kirjoitan tätä ihan itseni vuoksi, etten kuvittele, että alkoholi tuo elämääni jotain sellaista mitä siitä puuttuu. Yksinäisyys vaivaa välillä, mutta tiedän että se on vain tunne, en ole yksin, voin koska tahansa lähteä ulos ja mennä ihmisten seuraan, ystävien luoksen tms.
Tuli pitkä kirjoitus, mutta sellainen minä olen, innostun kirjoittamaan kun olen kiitollinen siitä ettei tarvi enää juopotella ja hakea siitä lohtua. Voi vaikka kirjoittaa:)

1 tykkäys
275

Tämäpä. Mites se menikään, yksi lempilauseistani. “En halua enää koskaan lopettaa juomista.” Se ei todellakaan ole ollut niin mukavaa, että haluaisin tehdä toistekin. Ja alkuun tuollaisen kokeilun todellakin pelkäisin minut vievän, ja se pelko on ihan terve. Ei se olisi mikään pikku repsahdus, minkä jälkeen pudistelisin pölyt asun pinnasta ja jatkaisin kuten ennen, kun olisi kivasti raittiuttakin alla. Eiköhän se olisi ihan rehellinen mahalasku takaisin. Ellei juomiseen, niin vähintäänkin tunteeseen, kun suu napsuu mennen, tullen ja palatessa.

Nyt sitä tunnetta ei ole. Ensi viikko vielä lomaa jäljellä. Eiköhän sitten jaksa taas painaa töitä lähes koko pitkän talven. Tänään tajusin ajattelevani, miten ihanaa on, kun on vielä realistisesti ainakin parikymmentä vuotta ihan parasta elämää elettävänä. Olen aiemmin ajatellut lähinnä, että elämä alkaa pikkuhiljaa olla ehtoopuolella ja haikaillut hukattujen vuosien perään. Miettinyt, että nuorempi polvi tulee ja meidän on aika alkaa väistyä. Lopettaa haaveilu ja “haihattelu”. Nyt olen hyväksynyt, että ne vuodet olivat ja menivät, mutta nyt nautitaan. Vihdoin ja ansaitusti.

1 tykkäys
276

Ja vapaus. Se on ihanaa. Vapaa elämään elämää ilman viinaa tai muita päihteitä. Vuosia sitten raittiuden alussa jo tajusin että olen vapaa kun en juo. Vapaa menemään, kokeilemaan, elämään uutta ja erilaista elämää. Tottakai oli masennus, ahdistus ja epätoivo välillä, mutta ne jaksot pieneni joka kerta. Vieläkin tulee jaksoja että mieli on maassa, mutta se on normaalia. Niin on jokaisella jos elämässä tulee vastoinkäymisiä. Mutta ei siihen viina enää auta.
Minulla ainakin kaikki on muka tuhat kertaa pahempaa ja syvempää kuin muilla :slight_smile: ennenkuin tajuan että no nyt taas liioittelen, pysyhän maanpinnalla. Hyvätkin asiat joskus tuntuu niiiiin huippuhyviltä, kunnes putoan kiltisti jaloilleni. Normaaliin tasaiseen ja tylsään arkeen, joka tuntuukin huippuhyvältä tasaiselta arjelta. Normaalia elämää.

1 tykkäys
277

Ja vapaa morkiksista! Mulla oli heikko yö ja uni katkesi jo 3 aikaan. Siinä funtsiessa tuli mieleen että, ah, eipä ole morkkista! Tämä kellonlyömä on ollut minulle paha aika, morkkistella eilisen illan juomiset ja vannoa tipattomalle päivälle.

2 tykkäystä
278

Todellakin! Nyt pelko siitä, että alkoholin mukana menettäisi jonkun osan vapaudestaan, tuntuu ihan hullulta. Päinvastoin, nyt maailma on isompi kuin koskaan ja sen tarjoamat mahdollisuudet huikeasti isommat. Eikä se tarkoita, että kaikkiin mahdollisuuksiin olisi tartuttava. Ennemminkin mukana on samalla harkinta siitä, mitä oikeasti haluaa. Siis kun se mitä haluaa, ei enää ole alkoholi.

Ja joo tuttu tuo “hyvä niiden muiden on, kun ei ole näin rankkaa kuin minulla” -ajatukset. Minullakin on omat ongelmani ja parit diagnoosit, mitkä ihan kiistatta hankaloittavat joitakin asioita. Mutta niin on hirveän monella muullakin. Ja se, että joku pärjää jossakin erityisen hyvin, on käytännössä aina valtavan työn tulos. Minä en vain aina ole ollut valmis niin sinnikkyyttä vaativaa työtä tekemään, jos se ei ole itsessään tuntunut mielekkäältä. Ne nopeat dopamiinit…

Hyvistä asioista ja tunteista sen sijaan nautin nykyään ihan estoitta. :grin: Oikein juhlien mielessäni, että hähä, minullapa onkin tunteet. Musiikki on hyvä esimerkki siitä, minkä fiilistelyn olen vasta löytämässä uudelleen vuosien tauon jälkeen. Nuorena se oli minulle tosi tärkeää, kunnes siitä tuli vain joku ihan kiva, mikä taisi “vaatia” kaverikseen alkoholia.

Mitä tasaiseen arkeen tulee, se on lopulta juuri noin. Olen huomannut, että kateuden tunteet ovat kadonneet lähes täysin. En minä muiden elämää haluaisi. Haluan sen sijaan tehdä omastani juuri minulle oikean. Nyt on sen suhteen ihan uusi etsikkoaika. Tasaista arkea, mukavaa työtä, uuden oppimista, sosiaalisia suhteita ja mielekästä harrastamista… Turvallista elämää, mikä sisältää minulle sopivissa määrin myös haasteita ja tavoitteita. Saa nähdä millaiseksi tämä elämä vielä ajan saatossa muodostuu.

Ah, nuo aamuyön tunnit ovat niin kirkkana muistissa! Se oli järkyttävää. Kun heräsin tajuten, että taas tuli suunnitelmista poiketen otettua. Mielessäni haukuin itseäni, ruoskin, solvasin ja lyttäsin. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi ja epäonnistuneimmaksi olennoksi. Turhaksi pohjasakaksi, mistä ei ollut mihinkään. Ja perään päätös, että nyt tämä loppuu. Tänään en todellakaan juo. No, lopun tiedättekin. Muuten, aika pitkään vielä lopetettuani heräsin miettien, että enhän juonut. Nyt vasta tajusin, että sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. En tiedä milloin se loppui. Kiva kuitenkin, että niin kävi.

Hyvää ja ennen kaikkea raitista viikkoa kaikille! :sun_with_face:

2 tykkäystä
279

Tämä on omakohtaista itsellekkin. Nykyään sitä keskittyy tekemään omasta elämästä parhaan mahdollisen ja tajusin tuota lukiessa etten ole kadehtinut toisten elämää aikoihin. Se on hävinnyt :four_leaf_clover: kummasti ditä kun alkoholia käytin niin säälin itseäni ja vertasin omaa elämää/ kotia muiden elämiin ja koteihin. ” voi kun minullakin olisi, voikun minäkin…” nykyään sellaiseen ei ole enää mitään tarvetta

2 tykkäystä
280

Näin minullekin on käynyt. Taisin joskus omaan ketjuunikin kirjoittaa, että on kivas olla minä ja olla juuri siinä missä olen.
Varmaan tämä on yksi raitistumisen hienoimpia puolia; asettuu jotennin itsernsä ja omaan elämäänsä ja tähän hetkeen.
Sehän on ainoa mitä oikeasti voimme elää. Ei tunne kateutta tai vertaile itseään jatkuvasti muihin. Jos sivuille vilkuilee, ennemminkin uteliaana kuin kateellisena, josko kokeilisi jotain näkemäänsä kiinnostavaa itsekin.

Vaikka omassa elämässä ja terveydessä on haasteita, en haluaisi elää kenenkään muun elämää, tämä oma on hyvä… minulla on piirteitä ja ominaisuuksia joista on haittaa, mutta myös iloa. Ne ovat kolikon kaksi puolta. Ikävät elämänkokemuksetkin ovat muokanneet minua siksi mikä omen, eikä niitä voi tai ole tarpeen elämästäni irrottaa.

Tavallinen arki on parasta, ei suinkaan tylsää vaan täynnä pieniä ja isoja kivoja asioita, kun ne vaan pysähtyy huomaamaan…

2 tykkäystä