Hyvä tästä vielä tulee

Me Lopettajat
201

Kiitos, noin se voi hyvin olla. Itse asiassa muistan nyt itsekin nähneeni alussa samanlaisia raittiusunia, joissa kieltäydyin alkoholista muiden juodessa. Jännä huomio!

Unen innoittamana kysyin puolisolta tänään, miten hän suhtautuisi jos joisin. Hän vastasi, että sehän olisi oma asiasi, mikä minä olisin siihen puuttumaan. Oikein tunsin, kun pettymyksen aalto pyyhkäisi yli. Se ei todellakaan ollut vastaus mitä toivoin. Kerroin saman kuin aiemmin täällä teille, että toivoisin kyllä häneltä jämäkämpää tukea, jos oma arvostelukykyni pettää. Voi olla, että sitä on siinä tilanteessa hankala ottaa vastaan, mutta olen satavarma, että siinä tilanteessa tarvitsen enemmän paheksuntaa kuin mitään vähänkään liian ystävällistä. Estää ei tietenkään aikuista ihmistä voi, mutta tuossa kohtaa en halua myöskään tulkita saavani tukea yhtään muuhun kuin raittiuteen.

Ja sitten taaaaas. Enpä osaa silti toteuttaa tuota itse. Tunnistaminen huolettaa nyt taas vähän toisen puolesta, mutta toisaalta tilanne on varmasti sama monella. Minulla siis on tuttava, jonka juomisesta olen todella huolissani. Hän ei mitenkään peittele sitä, vaan pitää ihan normaalina. Kaikki nyt vähän viiniä ottavat silloin tällöin ja joka tilanteessa. Myönnän täysin avoimesti, että itsekin juodessani vertasin itseäni häneen. Että hän juo kuitenkin enemmän, että ei minulla tässä mitään ongelmaa vielä ole. Nyt olen kuitenkin oikeasti surullinen ja huolissani hänen puolestaan. Mutta enpä osaa asiaan puuttua. Sitä tulee helposti itsekin väisteltyä vastuuta. Kyllähän se on läheisempien ystävien tehtävä. Tai kyllä perheen pitäisi puuttua. Ainakin työnantaja voisi jo jotain huomata. Vaikka esim. läheiset saattavat täysin ymmärrettävästi toivoa, että joku ns. ulkopuolinen sanoisi jotakin. Tuntuu vain ihan hirveältä tunkea nokkansa noin yksityiseen asiaan. Aikuinen ihminen, oma elämä, oma asia. Niinpä. :face_with_diagonal_mouth:

2 tykkäystä
202

Jossain oli kerran,että retkahduksen yksi syy voi olla että alkaa pitää raittiutta itsestäänselvyytenä.

2 tykkäystä
203

Moi, Hiiri.

Surullista. Aivan kuin olisi yhdentekevää juotko vai et. Muista kuitenkin että olet tärkeä ihminen. Sinun elämäsi ja kehosi on lopulta se mitä sinä omistat. Älä hukkaa sitä alkoholille.
Voihan myös olla niin ettei hän halua asettaa sinulle paineita. Yritä ajatella tuotakin asiaa valoisammalta puolen.

Minun puolisoni on hyvin selvästi ilmaissut kantansa. “Jos vielä alat juomaan, kaikki meidän välillä on sitten siinä. En katso enää sitä elämää päiväkään.”
Tiedän hänen olevan aivan tosissaan tuon asian suhteen. Päivääkään hän ei enää kestäisi. Mitta on tullut täyteen.
Olen huomannut, kun joskus iltaisin olemme yhdessä katseleet televisiota, hänen nukahtaneen soffalle. Kun sitten avaan kokistölkin, tuttu pieni sihahdus saa hänet säpsähtämään. Hänen ilmeensä muuttuu tuskaisaksi ja keho liikkuu kuin suuressa kivussa. Kaikki tuo tapahtuu hänen nukkuessaan.
Minulla ei ole kyllä mitään tarvetta juoda, ei ole haluakaan.
En tiedä kuinka voisin selvitä itsenikään kanssa. Menettäisin kaiken sen hyvän jonka raittiuden myötä olen saanut.

Niin ja Viiwa,
On tosiaankin hieman riskialtista pitää raittiutta itsestään selvänä. Jos kerran alkoholismi on sairaus, eihän se katoa vaikka korkin sulkee.
Mutta tuon sairauden kanssa voi elää ihan hyvää elämää, kunhan ei käytä alkoholia.

4 tykkäystä
204

Mä itse toivoisin että mun puoliso kommentoisi mun juomista tiukkaan sävyyn, pistäisi “selkä seinää vasten”. Kun olen tälläinen kaappijuoppo…
Itselle tulee sellainen olo,ettei mulla ole väliä kun ei kommentoi mitenkään juomista.

2 tykkäystä
205

Minunkaan kumppanilla ei ole tiukkaa linjaa juomiseni suhteen, hän on ilmaissut vain huolensa, mutta on antanut minulle vapaat kädet toimia, kuten haluan. Minäkin olen joskus miettinyt, että olisi ollut hyvä, jos miesystäväni olisi kyseenalaistanut juomistani tai sanonut, ettei hyväksy sitä. Sen sijaan hän tyytyi seuraamaan hiljaisena vierestä. Välillä osti juotavaa itsekin.

Tuo toisen juomiseen puuttuminen onkin hankala juttu. Minun siskoni juo ja, vaikka olenkin siihen aikoinaan puuttunut, enää ei ole rohkeus riittänyt. Mietin välillä, että pitäisi kysyä paljonko hän juo nykyään, mutta sekin tuntuu niin vaikealta, vaikka hän on sentään siskoni. En halua hänen menevän puolustuskannalle, jolloin millään järkipuheella ei ole väliä. Välillä hän lainailee rahaa ja olen ajatellut, että sen yhteydessä voisin kysyä meneekö rahat alkoholiin tai jotain vastaavaa. Mutta helppoa se ei ole, koska haluaisin välittää välittämistä enkä tuomitsemista, mutta miten tehdä se niin, ettei sisko sitä tuomitsemiseksi, syyttämiseksi tai muuksi negatiiviseksi tulkitse. Osaan kuvitella, että vielä vaikeampaa olisi ottaa kantaa/puuttua muun kuin sukulaisen juomiseen, vaikka siinäkin ajateltaisiin toisen parasta.

Tuosta raittiuden pitämisestä itsestäänselvyytenä mietin, että käviköhän minulle niin tuon lähes 8 vuoden raittiuden loppuaikoina. Miksi muuten olisin kokeillut juomista… vai olinko vain niin epätoivoinen, että en välittänyt siinä hetkessä. Mietin jopa olinko itsetuhoinen. Enkö todella tajunnut sitä, että ihan yhtälailla taas tulisi vaikeuksia lopettaa, kuten viimeksikin, vai enkö vain ajatellut asiaa loppuun saakka. Taisin ainakin pitää raittiutta itsestään selvänä.

2 tykkäystä
206

Tuo on totta, että puolisoni varmaan vain kiltteyttään toteaa noin, ettei halua puuttua juomiseeni. Toisaalta se ei ole ehkä koskaan niin suoranaisesti häntä haitannut, kun kulissit ovat pysyneet pystyssä, työt hoituneet ja kotikin oli tissutellessani ihan erityisen siisti ja puhdas. Olin myös hiprakassa sosiaalisesti aktiivisempi kuin selvinpäin. On hän silti samaa mieltä siitä, että hyvä kun lopetin, ihan jo terveydellisistä syistä. Ainakaan toivottavasti ei edes salaa toivo, että joisin taas. Enkä sitä kyllä rehellisyyden nimissä usko.

Nythän näin on käynyt, ja olet siihen hienosti suhtautunut! Otetaan tämä siis harppauksena eteenpäin omalla polullasi. Vaikka oma mieheni nyt vastasi noin, niin koen silti tärkeäksi, että hän heti alussa tiesi lopetuspäätöksestäni. Samoin kuin pari muuta tuttua ihmistä. Ihan yksin tehty päätös tuskin olisi kantanut. Tai ei se kantanutkaan silloin kun vasta vähensin.

On kyllä niin hurja ajatus, että olit noin pitkään juomatta. Ihan älytön suoritus! Toivon kovasti, että uusi samanlainen ja pidempi jakso tulee.

Täällä on taas juuri nyt hieman alakuloa ilmassa. Se liittyy varmaan osaltaan vuodenaikaan ja osaltaan siihen, että olen ollut kipeänä. Mutta kyllä se tästä.

Raittiuden suhteen kaikki on ihan hyvin. Ulkona olen käynyt jo monta kertaa, ja alkoholittomuus on alkanut tuntua mukavan itsestäänselvyydeltä. Alan selvästi rentoutua niissäkin tilanteissa, mihin ennen on kuulunut alkoholi. Niissä, joissa aiemmin on jotenkin alleviivannut alkoholittomuuttaan eniten itse mielessään, ollen jotenkin vähän kiusaantunut. Suorittanut rennon hassuttelijan roolia, ettei vain olisi liian erilainen juopuneeseen minään nähden.

Vasta vähän aikaa sitten ostin ensimmäistä kertaa alkoholia. Se oli jotenkin jännä tilanne. Teki mieli selitellä kassalla, että nämä eivät siis tule minulle. Otin vielä mielestäni aika suurieleisesti kuitin kuin osoittaakseni, että toiselle menevät ja tarvitsen sen siksi. Samalla tajusin eläneeni ihan saman hetken lukemattomia kertoja aikaisemmin. Siis silloin, kun juomat olivat tasan tarkkaan minulle ja ainoastaan minulle. Ei tuota tilannetta nyt voi kuin nauraa.

Siinä missä aiemmin odotin perjantain työpäivän päättymistä päästäkseni oluthyllyn kautta kotiin, nyt olen ottanut tavaksi ostaa jonkun limun ja herkun. Mietin jo mielessäni mitä ostaisin ja valitseminen on ihanaa. Muutaman vuoden takainen minä varmaan kohottelisi kulmiaan ja toteaisi ivalliseen sävyyn, että onpa sinulla jännä elämä. Olen silloisen minäni puolesta vähän surullinen. Enpä tiennyt paremmasta vielä.

Juomisajatuksia tulee välillä sellaisina jänninä välähdyksinä. Ne menevät kuitenkin ihan sekunneissa ohi. Mitään kärvistelyä ei ole ollut aikoihin. Saa nähdä tuleeko joskus ja jos, niin toivotaan, että löytyy työkaluja riittävään vastukseen. Kurkkaanpa taas päivän lukemat tässä samalla, 472 tipatonta päivää mennyt. Vajaa kuukausi näköjään viiteensataan, jee.

Tsemppiä ja hyvää viikonloppua jokaiselle. Toivotaan, että pysymme kaikki raittiina. :heart:

2 tykkäystä
207

Onnittelut 472sta päivästä, huikea suoritus! Hyvä kuulla, miten juomisajatukset muuttuvat raittiuden edetessä. Pitänee vain luottaa siihen, että ne lievenevät.

Kiitos, hyvää viikonloppua myös sinne!

1 tykkäys
208

Mahtava lukema sinulla “mittarissa” ja tuo,että juomisajatukset vain käväisevät mielessä.
Mukavaa viikonloppua :heavy_heart_exclamation:

1 tykkäys
209

Olen tänään tosi huonolla tuulella. Olen ihan suoranaisen v*ttuuntunut, oikeastaan kaikkeen. Pohjimmiltaan varmaan itseeni, kun en ole saanut aikaan mitä olin suunnitellut.

Se, miksi päädyin tänne, on ajatus mikä hetki sitten tuli yllättäen mieleen. Että onneksi en sentään ole niin h*lvetin tyhmä, että joisin vielä alkoholiakin. Pakko myöntää, että ilahduin tuosta näkökulmasta. Vaikka se lauseena kuulostaa tuomitsevalta ja ilkeältäkin, olen ihan tyytyväinen asenteesta mikä minulla on. Alkoholi ei ole ystäväni. Kiva, ettei tule sitä enää sellaisena pidettyä, ainakaan tällaisen tunnekuohun vallassa.

Ihan kuin olen aikanaan etsinyt turvaa kaltoinkohtelevan ihmisen luota, olen etsinyt sitä kaltoinkohtelevasta alkoholista. Ihminen on joskus hyvin surullisella tavalla hukassa.

Toivoisin jokaiselle voimia pysyä erossa kaikista vastaavista ansoista. Ei kömmitä meden perässä kärpäsloukkuun. :potted_plant:

2 tykkäystä
210

Se tosiaan kuulostaa tuomitsevalta ja ilkeältä. Eipä parane unohtaa, että kaikki täällä kirjoittelijoista on ollut “h*lvetin tyhmä”, monen monta kertaa.

2 tykkäystä
211

Jäin miettimään tätä. Ajattelsin kuitenkin, että jokaisella on oikeus olla ylpeä onnistumisestaan ja siitä, ettei ollut niin helvetin tyhmä, että olisi alkanut juomaan. Sillä tyhmäähän se meidän useimpien kohdalla olisi/on.
Joku onnistuu nyt ja joku ei, mutta eihän toisen onnistuminen ole toiselta pois tai toisen par’aikaa menellään oleva vaikea taistelu estä jotakuta iloitsemasta omasta. onnistumisestaan.
Minullakin on viime aikoina ollut aika raskasta ja olen saanut lohtua ja voimaa siitä, että en ole juonut, eikä juominen oikeiastaa ole tullut vaihtoehtona edes mieleen… Jos muu mättää ja muissa asioissa tulee epäonnistumisia, raittius on kohentanut itsetuntoa ja ylläpitänyt positiivista minäkuvaa.
Minä ainakin ajattelen tuota mainittua tyhmyyttä juoda oman polkuni kautta ja vertaan omaa nykyistä toimintaani aiempaan omaan toimintaani, en muiden. Tyhmä olin monet kerrat ja sain siitä maksaa kalliisti, joskus liki hengelläni, nyt en ole ollut niin tyhmä kuin silloin olin… tai toiminut niin tyhmästi.

Minulle tuli raiistuessa tuo sama sisuuntuminen mitä Hiiri kuvaa

Alkoholi ei ole ystävä vaan kiero vihollinen.

Sitkeästi vain eteenpäin omaa polkua, eikä liikaa vertailua muihin. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin meillä kaikilla.

1 tykkäys
212

Tulinkohan nyt jollain tavalla väärin ymmärretyksi; totta kai saa iloita ja olla ylpeä onnistumisistaan, pidän sitä itsestäänselvyytenä. Tyhmä- osio taisi mennä itseruoskinnan puolelle, voi olla myötätuntoisempikin, ja toisaalta samalla me kaikki muutkin olemme olleet tyhmiä - tai sanotaanko, että olemme tehneet tyhmiä valintoja/tekoja, sekin on vähän myötätuntoisempi.

1 tykkäys
213

Oi, kiitos kommenteista! Tosiaan, olin perjantaina koko päivän todella kiukkuinen. Silloin kiristi niin asunto, työ, auto kuin opiskelukin. Varmaan eniten kiristi puoliso. Tunnistin tunteen kyllä jälleen ennen kaikkea pettymykseksi itseeni. Silloin tuli tuo ajatus, juuri noin karuin sanoin. Ensin ajattelin, etten voi tulla niin äkäisenä plinkkiin, mutta päätinkin, että todellakin tulen laittamaan muistiin myös huonon päivän ja ihan sillä hetkellä. En kirjoittaisi noin nyt, vaikka tausta-ajatuksesta sinänsä pidän edelleen.

Itseruoskinta on kyllä tuoreessa muistissa. Itse asiassa tissutteluajoista varmaan ihan kaikkein parhaiten mielessä ovat ne aamuyön ja aamun heräämiset, kun päänsisäinen teksti itselle ei ollut noinkaan nättiä. Se oli ihan hirveää haukkumista ja mitätöintiä, ja se toistui usein. Niin en ikipäivänä puhuisi kenellekään muulle. En kenellekään. Silloin oli tosi tärkeää yrittää löytää kannustavuus ja myötätunto. Tosin, en nyt ole varma löysinkö, en ainakaan sisäistänyt. Kyllä minä moitin itseäni edelleen, aiheet vain vaihtuvat, eivätkä ne puske esiin aamuyöllä. Se on ehdottomasti yksi raittiuden parhaita puolia, ihanat aamut.

Teitä plinkkikavereita kohtaan tunnen sen sijaan vain myötätuntoa ja ylpeyttä. Toivottavasti sen jo tiesittekin. :purple_heart:

2 tykkäystä
214

Huomenta. Luin ketjua ja siellä oli kirjoitettu siitä että kannattaako kysellä läheisen juomisesta, siskon tai veljen tai ystävän, Olen sitä mieltä että voi kysellä, mutta oikeilla sanoilla. Ei siten kuin minua aikoinaan kun join vielä, niin vain haukuttiin juopoksi, huonoksi, selkärangattomaksi yms. Sehän vain lisäsi tunnetta etten kelpaa mihinkään kenellekään ja suruuni join vainlisää. Tunsin ettei minua oikein kaivattu missään. Sanomisiani ei noteerattu, tunsin että vain naurettiin, että mitä se muka tietää… tein vain hulluna töitä ja olin omissa oloissa aikalailla.
Kun raitistuin meni kauan aikaa ennenkuin lähipiiri uskoi etten enää ryyppää, edes salaa. lapset eivät luottaneet minuun moneen vuoteen, mutta kyllä se luottamus ja arvostus sitten palautui. Kun puhuttiin asiat halki, pyysin anteeksi menneitä vääryyksiä.
Mutta ilman ryhmää ja vertaistukea, terapiaa ja muuta apua, en ois yksin selvinnyt. Vaatii kovaa rohkeutta lähteä hakemaan apua ja myöntämään alkoholisminsa. Nykyään se ei onneksi ole kuin sairaus sairauksien joukossa.
Raitista päivän jatkoa.

1 tykkäys
215

Viimeiset pari vuotta olen taas ollut häpeän vallassa. Ja ikäänkuin lamaantuneena, en ole oikein käsittänytkään missä tilassa olen ollut. Mutta aloin kulkemaan ryhmissä tiheämpään ja kirjoittelemaan tänne, siksi pysyin koettelemuksen ajan raittiina. Siitä olen kiitollinen

1 tykkäys
216

Oli etsittävä tämä kommenttini, kun muistelin jotain aiheesta miettineeni joskus loppu-/alkuvuodesta. Somepaussiakin yrittelin joskus joulun aikohin hieman. Vauvapalstan lukemisen lopetin siis jo tuolloin kokonaan, ja se on ollut ainoastaan hyväksi. Ei ole ikävä, ja nyt ihmettelen mitä hittoa siellä myrkkypadassa pyörin.

Mutta, olen siis jälleen havahtunut siihen, että ruutuaikani on ihan älytön. Jotenkin sitä ajautuu addiktiosta toiseen. Riippuvuudesta voin, tai oikeastaan haluan jo kohdallani puhua. Ihan tyhjänpäiväinen surffailu haittaa jo opintoja. Ja nyt vapailla tulee roikuttua aivan liikaa, kun voisi tehdä muuta. Lueskelin siis nettiriippuvuudesta omahoito-ohjeita ja poistelin muutamat sovellukset. Joidenkin kanssa olikin puhetta, miten jo aikanaan tuli Farmvilleen itsensä koukutettua. Nyt minulla on ollut kännykässä toinen peli, minkä pelaaminen on alkanut hieman karata käsistä. Ei nyt sentään niin, että öisin heräisin satoa korjaamaan, mutta selkeästi kuitenkin suorittamiseksi meni. Kirpaisi, mutta poistin pelin kokonaan.

Onneksi I am soberissa on oma laskurinsa ja yhteisönsä myös tekniikasta irtautuville. :grin: Samoin plinkillä tulee aina selvästi korvattua käyntejä muilla sivustoilla, mistä en ole ollut pahoillani ainakaan vielä. Täällä ei toistaiseksi ole tullut huonoa tai ylivirittynyttä oloa, tai käynyt niin, että olisin jäänyt tuntikausiksi rullailemaan kommentteja. Tykkäystoiminto on kyllä edelleen minusta tällaisessa paikassa jopa hieman vastuuton, samoin palkinnot aktiivisuudesta. Ne eivät varsinaisesti palvele addiktoituvaa mieltä. Silti niitä itsekin klikkailen, yrittäen samalla olla seuraamatta.

Se tässä on erilaista alkoholiin nähden, että olen taas vähentäjä. Ruutuajan täysi nollaaminen kun on mahdottomuus. Alkoholinkaan kohdalla se ei mennyt putkeen, joten hieman jännittää. “Onneksi” on noita aikasyöppöjä, mitä voi poistaa käytöstä kokonaankin, ettei vaikeimpia (ja samalla jonkun aivo-osion palkitsevimpia) asioita tarvitse yrittää käyttää hallitusti.

Nyt, kuules Hiirulainen, laitteet kiinni ja ylös, ulos ja liikkeelle. Katsomaan sitä maailmaa, mistä niin juomisen lopetettuasi haaveilit. Hyvää ja ennen kaikkea raitista päivää kaikille!

2 tykkäystä
217

Ai vitsit, kun tekikin eilen mieli ladata peli takaisin. Onpas se nyt. Sallin itselleni “nollaukseen” yhden yksinkertaisen pelin, missä jokainen pelikerta on oma pelinsä. Ei mitään kirjautumista, tarinallista tai leveleillä etenemistä, päivittäisiä tai muita bonuksia, tunnin elämiä tai nimimerkkiä listoilla.

Vinkkejä etsiessäni huomasin, että niitä löytyy tällaiseen pelaamiseen ja surffailuun vielä aika vähän. En tiedä, eikö ongelmaa vielä pidetä niin laajasti ongelmana, vai pidetäänkö ratkaisua sinänsä helppona, että koukuttava peli pois niin siihenhän se loppuu. Kuitenkin tiedän, etten takuulla ole ainut keski-ikäinen, jolla menee liikaa aikaa vaikka Hay Dayn, Candy Crushien tai Vauvapalstan parissa. Nuorempien kohdalla nettiriippuvuudesta ja ruutuajasta puhutaan enemmän. Ja toki samat vinkit varmaan osaltaan pätevät, mutta on silti jotenkin outoa hakeutua nuortenlinkkeihin, kun itselleen on neuvoja vailla. Lisäksi rahapeliongelmat ovat vielä niin eri asia, etten koe niiden koskettavan minua mitenkään.

Kun mietin itselleni peliä, mikä ei olisi ainakaan niin koukuttava, törmäsin myös ajatukseen miten tulee itsekin käytettyä sitä positiivisena terminä. Joku sarja tai kirja on niin koukuttava, että ehdottomasti suosittelen muillekin. Mutta alkoholin käyttöä ei ole jostain kumman syystä tullut mieleen suositella samoin sanoin. Jännä! :joy:

Juomisen suhteen kuitenkin kaikki kunnossa. Raittita päiviä kertynyt nyt näemmä 484. Ei tee mieli, en halua juoda. Älkää tekään juoko, plinkkiystäväni. :green_heart:

2 tykkäystä
218

Hyviä askelia riippuvuuksien selättämiseen.
Minä entinen “farmari” koukutun kans kaikkiin peleihin samantien.
Sä oot tosiaan hienosti itseäsi hoitanut

1 tykkäys
219

On kyllä ihailtava määrä selviä päiviä Hiirellä. Jäin miettimään, että mullakin taitaa olla taipumusta jäädä koukkuun peleihin ja sivustoihin. Vauvapalsta ja minfo, jotka aina välillä lopetan. Tetris ja sanapeli, jotka nekin kyllä lopetin, mutta kun pelasin, pelasin paljon. Myös mielellään silloin, kun tuli tyhjä hetki ja alkoi nousta epämukavuus tai oli esimerkiksi vain tylsää. Ai niin ja Facebookiin olin ainakin ihan koukussa, senkin lopetin.

Uskon itsekin, että moni keski-ikäinen kamppailee peli- tai/ja someriippuvuuden kanssa ja, että siitä ei vain puhuta.

1 tykkäys
220

Tuli tämä mieleen, kun viime yönä näin vihdoin unen, missä oleilin baareissa ja samalla kieltäydyin systemaattisesti alkoholista. On jo unohtunut milloin viimeksi unessa join. Luultavasti olen kirjannut sen tänne, mielestäni olen maininnut ne kaikki. Oli ihan pakko tarkistaa, ilmeisesti neljä viikkoa sitten. Hyvä kun täällä on asioita tallessa, olisin muuten luullut siitä olevan enemmänkin. :grinning: