Hyvä Juulia! 
Arvasin että kaikki ovat mukana,hienoa! (Uskon että hekin ovat mukana jotka eivät ole vastanneet.)
Pitää kai pyytää anteeksi kun ed. viestissä morkkasin miehiä oikein olan takaa. En toki ole mikään miesten vihaaja, ettekä te miehetkään ole kaikki tuollaisia jääräpäitä josta kirjoitin. Mutta mutta, ei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli…, kyllä on kohdalle sattunut aika monta miehenpuolta joka katsoo hyvin säälivästi naista joka ottaa ruuvinvääntimen tai vastaavan esineen käteensä. Kerran ostin kalastajalta (vakiopubini pihalla) just pyydetyn kuhan. Eräs vanhempi papparainen tarjoutui tulemaan kotiini perkaamaan sen, kun ei uskonut että osaan perata kalan. Eikä hänellä ollut mitään taka-ajatuksia. Kiitin tarjouksesta ja perkasin kalani itse.
Tuo naapurinmies nosti negatiiviset tunteet pintaan kun ei ollut ensimmäinen kerta jolloin jouduin korjailemaan tekemäänsä työtä mieleisekseni. Muttas se siitä, kone pesee ja kuivaa eikä vuoda vettä liitoksista.
Rautakaupasta tullessani jäin bussista pysäkille josta jouduin kävelemään lähipubini ohi. Voi että teki mieli poiketa sisään “parille”. Onneksi pubi ei ollut vielä auki, päiväni pelastui.
^heh!
…kyllä me miehet välillä ollaan aika puupäitä ja niin kaikkitietäviä ettei oo tosikaan…ja naisilta ei voi neuvoa kysyä millään mikäli asia koskee koneita, rautaa tai “miehisiä” työvaiheita…
Meillä on tehtaalla 5 eri ukkelia pohtinu ja tehny eri sapluunoita ja apuvälineitä ja patentteja nyt melkein viikon ajan kuinka saatais tulevan projektin yhteen metalli ja alumiiniosaan tiettyyn kohtaan oikeankokoinen reikä siististi… kunnon tapaa ei ole kukaan keksiny… tänään asiaa jälleen ihan tosissaan pähkäiltiin kun tuotanto ja koneet pitäis saada ens ma käyntiin…vaimo sattu pyörähtään siinä ja heitti idean asian ratkaisemiseksi ilmoille ihan tuosta vaan… ja sehän toimi…ja on vieläpä erittäin nopea ja siisti tapa…eikä olisi muuten ikinä kenellekään tullut ko. Keino mieleen…
…tuon ansiosta koko porukka päästiin alottaan viikonloppu monta tuntia aiemmin…joskus (aika usein) olis kyllä hyvä kuunnella naisen mielipidettä myös (tai erityisesti) noissa tekniikkaan liittyvissä asioissa… eikä olla aina muka niin äijiä!
Eli hyvä te naiset!
Huikaton on pitänyt. Ei huikan huikkaa. Kohta kevättä pukkaa, ei vielä kukkaa. No tulipas taas innostuttuuuuuu.
kiva kuulla sustakin välillä 0132…ja vielä kivempi kuulla, että selvillä seilaat edelleen sinäkin!
Jiu. Moro vaan sullekkin Metsien mies. Selvänä olen ja erittäin vahvasti, kenties pysyvästi.
Huikattomalla mennään!
Tosin kahvia, vissyä, lidlin makuvissyjä, kokista, vettä, maitoakin välillä hörppään!
Eiköhän vedetä huikatta loppuvuosi kun on kerran alkuun päästy.
Tsemppiä!!
Hyvä ehdotus, Heinäkuu. Kannatan.
Hyppään kelkkaan myös!
Mukana huikattomassa helmikuussa joka päivä - täällä plinkissä vähän harvemmin. Maaliskuuta kohti menossa minäkin.
Mikäs olis enskuun iskevä nimitys? Juulia sen saisi kyllä nimetä. Kettinki kuitenkin hänen.
Ei kait kuitenkaan Maltainen maaliskuu? 
Maistiton maaliskuu!
Kiva kun on mielenkiintoa kuukausittaiseen kisaan. 0132, ei missään tapauksessa maltaista maaliskuuta, maistitonta ajattelin kuten Lumikulkurikin. Jollei joku keksi nasevampaa sanaa? Täten julistan otsikkokilpailun alkaneeksi. Parhain ehdotus palkitaan isolla tuopillisella raikasta, kylmää hanavettä!
Ainakin maltaisen tilalle maltaaton? Mutta maistiton maaliskuu on ehkä kaikkein kattavin.
Moikka kaikki
Mä olen salaa ja kaukaa katsellut aina sillon tällön tätä plinkin meininkiä, kunnes tänään rohkenin ihan rekisteröityä käyttäjäksi.
Oon kolmevitonen nainen jota viini riepotteli hiuksista harmittavan monta vuotta, ja nyt oon saanu nauttia raittiudesta vajaat 8viikkoa… Olin 4 viikkoa kuntoutuksessa ja nyt koitan kotona opetella uudenlaista elämää.
Mukana huikattomalla helmikuulla ehdottomasti! Päivä kerrallaan kohti loppuelämää, ja ilman viiniä…
Moro fazerina (lempisuklaa)!
Tervetuloa porukkaan…fiksuja päätöksiä ja liikkeitä olet elämässäsi tehnyt kun olet pistäny korkin kiinni!
Tervehdys vaan Fazerina.
Kahdeksan viikkoa on jo oikein hyvä alku. Jos päihdepuolen kuntoutus vielä takana niin silloin ilmeisen hyvät eväät jatkaa raitista elämänmuotoa. Paljon on ihmisen omissa käsissä kuinka eteenpäin mennään. Mutta kyllä tällainen plinkkikin on painonsa arvoinen kullassa.
Sitkeydellä ja sisukkuudella eteenpäin, kohti maaliskuuta. 
Tervetuloa FazerIna mukaan tänne porukkaan!
Kiitos kaikille tervetuliaisitoivotuksista. Aina lämmittää mieltä huomata, ettei ihan tosissaan ole tänään yksin.
Joo tosiaan kuukauden päivät Myllyhoidin itseäni kuntoutuksessa ja sain sieltä jonkinmoiset eväät matkaan, mitä pitäisi sitten tässä omassa arjessa soveltaa.
Oon käynyt ryhmissä, urheillut rutkasti, touhuillut koirajuttuja (rakas harrastus mulle sillon juovanakin aikana), valmistellut muuttoa, käynyt kirjastossa, uimahallissa, salilla, juoksemassa, lukenut, vähän shoppaillut, kahvitellut kavereiden kanssa, siivoillut vinttiä, sukuloinut ja voi kuulkaa vaikka ja mitä!
HALTia olen koittanut vältellä, kiertänyt kaikki vanhat kanta-kapakkani kaukaa, poistanut tiettyjä ihmisiä elämästäni (tosin tarve oli poistaa vain muutama), vältellyt myös ruokaravintoloita (niihin liittyi aina viini), koittanut pitää mielen virkeänä, puhunut ja puhunut, kirjoittanut ja käynyt a-klinikalla, lukenut ja taas kirjoittanu.
Olen tehnyt itselleni tosi tiukat ehdot siitä, mitä saan ja mitä en saa tehdä. Esimerkiksi kippolaan kahville meno on mulle jo eräänlainen retkahdus. Alkoholitonta olutta en todellakaan joisi. Tietyt entiselämäni herkut (sushi ja wingist) ovat myös kieltolistalla koska niihinkin liittyy olut. Suunnitelmista tai sovituista jutuista lipsuminen on retkahdus. En voi mennä edes pulkkamäkeen ja kodalle grillaan, koska niihinkin on liittynyt aina minttukaakao ja pullokolmonen…
Ja voi saamari, että melkein hengästyin jo tätä kirjoittaessani, saatikka sitten miltä tuntuu säntäillä kokoajan suunnasta toiseeen. Ei ihme että olen ollut piiiiikkusen väsynyt. Nyt koitan tosissaan ottaa vähän rennompaa otetta raitistumiseen. Tosin tunnen itseni ja uskon, että olen vielä aika heikoilla jäillä, ja siksi toimin aika askeettisen ehdottomasti joitain juttuja kohtaan.
Voihan sitä ihminen lähteä ilman turvavöitä ajaan kaatosateessa motaria kahtasataa ja selvitä hengissä, mutta miksi vitussa kokeilla moista. Vähän samoin aattein tällä hetkellä mietin tuota juomattomuuttani. Vasta sitten kun juomattomuus muuttuu raittiudeksi, uskallan ehkä taas elää rennomin.
Ekakertaa nyt ollut 2-4 päivää oikeesti vaikeeta…
Joku 8 viikon kriisi puskemassa.
Mitkä teillä arvoisat vertaiset on ollut niitä koetinaikoja?
Itselläni meni tosiaan tohon 7 viikkoon asti ihan kivasti.
Tosin kolmas taisi olla kans vähän kyselevä, mutta muuten on ollut mukavaa.