Minäkin tulen mukaan. Vähän sillälailla harvemmin plinkissä nykyään, mutta raitistelemaan pyrin edelleen täysipäiväisesti!
Kyl mää kans. Ja tässähän alkaa olla jo 14 % kuukaudesta lusittunakin.
Tänään herkuttelen jäätelöllä. Minun on kohta huolestuttava oikeasti näistä uusista riippuvaisuuksista. 
Mukana ollaan,
Huikaton helmikuu on hulvaton helmikuu!
Verkkokellarista löytyi vastikään siivotessa laatikollinen kuvia, ajalta “oikeat” kamerat ja filmirullat. Pääosin kuvia vuosilta 1995-2005.
Jokaisessa kuvassa olen kännissä/krapulassa/sammuneena. Ihan jokaisessa. Ikää kuvissa on allekirjoittaneella siis tästä 10-20 vuotta vähemmän, mut nuppi on turvoksissa ja näytän karmeelta. Vanhemmalta kuin nyt.
Oli jopa kuva yhden tangokuninkaallisen kainalossa. Mulla on litran votkapullo kädessä, jota esittelen paljon ylpeämpänä siinä kuvassa.
Se oli oikeesti aika järkyttävä valokuvien katselusessio. Säästin pari kuva edesmenneestä lemmikistä ja lapsuusajoiltani.
Huh-huh. Tämä yks ainutkertainen elämä meinas mennäkin pullon suusta alas. Hyvä että havahduin myöhään kuin en milloinkaan.
Juulialle onnitukset kahden kuukauden selvyydestä 
…hyvä sinä!
Kiitos vaan Metsien mies. Ei se ihan täynnä vielä ole se 2kk, mutta eiköhän se selvinpäin täyty. Tai sitten on tapahtunut jotain todella kummallista.
Mukavaa kun on tullut lisää huikattomia. Heinäkuun valokuvat vaikuttivat minuunkin rankanlaisesti. Ainahan sitä kännissä ollessaan luulee olevansa kulmakunnan kaunein, viisain ja mukavin ihminen. Todellisuus on toista. Hyvä että löysit kuvat, nyt vertailuun uusia kuvia selvistä päivistä. Itte en ole koskaan tykännyt olla kuvattavana joten vastaavia otoksia ei löydy. Toivottavasti ei kavereidenkaan kansioista.
Jatketaan pakkaspäiviä.
Olenkin miettinyt mihin aikaan tuo juomattomuuslaskuri vaihtaa päivän, se tapahtui nyt, klo 22.30. Kun aloitin tuon edellisen tekstin kirjoittamisen laskuri näytti 1kk 29pv, kun lähetin tekstin tuli päiviä 30. (Luulin se odottavan puoliyöhön.)
Kaikkea sitä joutessaan seuraileekin. 
Mä taas olen ollut katsovinani, että mulla päivittyisi joskus päiväsaikaan tuo laskuri. Nyt näyttää 11 päivää, mutta mielestäni nyt on menossa 12. päivä. Täytyy tsekata tilanne päivemmällä. :mrgreen:
Näemmä näin puoliltapäivin päivittyi. Laskuri siis luottaa minuun, että olen loppupäivänkin selvinpäin.
Alkaiskohan laskuri laskea siitä hetkestä kun sen nappaa päälle? Minä siirsin sitä alussa laskemaan niin että ensimmäinen selvä päivä oli kärsitty, niin näkyy varmasti todelliset päivät. 
Mikähän tässä on alitajunnan aikeissa kun kauppareissulla noin vain, yht’äkkiä päätin ostaa saunajuomaksi alkoholitonta olutta? Kaksi 0,5 litran hollantilaista, isolla lukee kyljessä 0,00%. Niitä tässä nyt nautiskelen, täytyy sanoa ettei hassumman makuista alkottomaksi. Loppuillaksi on riittävästi vissyä jos jano jatkuu. Ei ole herännyt halua “oikeaa” juomaa hankkimaan. Toivottavasti ei tulekaan, tarkoitus ei ole luovuttaa huikattomasta helmikuusta…kaan.
Ensimmäinen tölkki meni puhtaasti janoon ja siksi maistuikin parhaimmalta. Toisen tölkin kanssa alkoi mennä jotenkin pakkojuomiseksi. Eihän sitä voinut viemäriin kaataa kun on kerran maksettukin (Miksi tämä kuulostaa tutulta?). Liian makeaakin oli. Vatsa tunnelmoi oudosti, ei mennyt kuitenkaa varpusparven puolelle. Jälkiruoaksi maistui grillimakkara ja päärynä.
Pysyn jatkossa vissyssä, enimmäkseen.
Moi JuuliaS.
Toimintasi kuulostaa todella vaaralliselta. 
Kaikella kunnioituksella Putkanvartija 0132
Komppaan edellistä, hieman vaaralliselta kuulostaa. Itselläni nimittäin on lähtenyt homma hanskasta monet kerrat alkoholittoman oluen myötä. Ei aina, mutta varsin usein, joten parempi olla koskematta siihenkään enää.
Kiitos huolenpidosta Tiikeli ja Putkanvartija. Lopputunne ei ollut mitenkään himoittava, joten ei ole syytä kokeilla toista kertaa. Kirkasta vissyä jatkossa. Tai ehkä joskus veriappelsiinijuomaa, se on minusta tosi hyvää.
Veriappelsiinijuoma kuulostaa turvalliselta vaihtoehdolta
Kivaa päivää sinnekkin.
Ollaan nyt huikattoman puolivälissä,ovatko kaikki pysyneet mukana? Täytyy myöntää että kaljoittelu on käynyt parina päivänä mielessä aika voimakkaana tunteena. Onko syynä viime viikkoinen alkoholittoman kokeilu? Nyt pitää pysyä tiukkana.
Eilen käytiin vaihtamassa minulle uusi vanha astianpesukone. Edellinen oli luultavasti Retu Kivisen aikakaudelta, toki toimi vanhan traktorin lailla edelleenkin. Tämä uusvanhakin on käytetty, mutta huomattavasti tuoreempaa mallia. Vähällä käytöllä ollut kun on ollut välillä muuttojen takia sivussa käytöstä.
Naapurin mies sen laittoi paikoilleen. Yritin vaisusti neuvoa sivusta että eikös tuo vedenpoistoletku pitäisi vetää tuolta kautta, mutta nämä miehet kun ovat “tehneet tätä niin paljon että osaavat kyllä…” Vuokranantaja vaatii kiinteistönhoitajan hyväksymisen näihin koneasennuksiin. Tuli katsastamaan papereiden kanssa: “Tuo vedenpoistoletku on vedetty väärästä kohtaa…” Minä (mutisten) “no sitähän minä yritin sanoa mutta kun miehet osaa…” Itte sitten irrotin sen ja kiinnitin takaisin oikeiden ohjeen mukaan. Pitää vielä käydä ostamassa kannattimet joilla letku kiinnitetään kaapin seinään ettei pääse liikkumaan. Sitten pitää säätää jalat ettei kone keiku. Tutkin jo asennusohjeista kuinka se tehdään. Osaan ihan ite vaikken ole koskaan tehnyt. Naiset nähkääs lukevat asennus- ja käyttöohjeet.
Sen jälkeen pyydän kiinteistönhoitajan uudelleen katsastamaan ja täyttämään hyväksymispaperit.
Melko hujauksessa mennyt jo puolet huikatonta helmikuuta, erityisesti tämä viikko, kun pahimmasta alusta on selvitty. Mukana siis edelleen. Loppukuu menee varmaan aika iisisti, koska se on leikkauksen jälkeistä toipilasaikaa. Hoitsu kehoitti juomaan paljon kylmää, mistä minulle tuli tietenkin mieleen ja itse asiassa taisin sen ääneenkin sanoa, kylmä olut. Ettei vaan oisi tarkoittanut jotain ihan muuta kylmää juotavaa.
JuuliaS kirjoitti
Asenteesi on mainio esimerkki oikeasta nöyryydestä.
Oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä sen olen kuullut olevan. Usein nöyrtyminen löytyy kantapään kautta oppimalla vaikka oppikirjoja olisi olemassa ja edellä kulkijatkin kertoisivat kokemuksensa.
Kovin usein mielistelevä nöyristely sekoitetaan aitoon nöyryyteen.
Ensimmäiset asiat ensiksi.
Mukana edelleen huikattomassa helmikuussa.
Tosin se menee jo niin omalla painollaan, ettei sillä juuri elämään merkitystä ole.