Just tossa parin kuukauden kohdalla tuli ensimmäinen tosi rankka jakso… kesti melkein viikon… oli itsessäni tosissaan pitelemistä…antabusta otin …sen kun ylitti meni aika kivuttomasti pari kuukautta…ja sama juttu… sen jälkeen seuraava n. 7 kuukauden kohdalla…
Tsemppiä sinulle…hyvin menee ja pärjäät kyllä kun et sooloilemaan ajatusten kanssa!
Komeesti alotettu vuosi, Fazerina!
Erityisiä kituaikoja en osaa luetella, mulla on mennyt (ja menee yhä) olot niin nopeesti ylös ja alas.
On muuten varmaan tosi tärkeetä tosiaan tunnistaa/löytää ittelleen paras tapa raitistella. Mä olen eläny näennäisesti tosi “vaarallisesti”, mutta mulle se sitten taas on ollut (ainakin toistaseks) kestävä tapa.
Montaa polkua ja moottoritietä kohti kuivaa kevättä!
Tervetuloa Fazerina, kiva kun olet täällä kanssamme. Kovasti tiukat säännöt olet laatinut, minuakin hengästytti jo lukeminen. Onneksi sinulla on kuitenkin uutta toimintaa kaiken kielletyn sijalle. Älä nyt kuitenkaan väsytä itseäsi loppuun, se voi olla kohtalokasta myös. Muista levätä ja antaa aikaa myös rauhoittumiselle ja ajatuksille.
Yhdessä eteenpäin. Me kaikki 
Tervetuloa huikattomaan helmikuuhun ja muutenkin, Fazerina.
Aikasmoista kahleiden kolinaa olet ottanut itsellesi, mutta jos se hyvältä tuntuu niin elä toki oman valintasi mukaan.
Minulle ensimmäiset viikot riitti se yksi päätös ettei läträtä alkoholin kanssa -ja ihan ensimmäisinä päivinä oli siinäkin sääntö- ja kieltohommaa tarpeeksi.
Juomattomuuden muuttuminen raittiudeksi, sellaisen mainitsit.
Ehkä se on jotain samansuuntaista kuin itse kokemani vanhojen tapojen unohtaminen, uuden ajattelutavan ja asenteiden vahvistuminen sellaiseksi että kovin olisi vieras ajatus viinankäyttö omalla kohdalla.
Kyllä se aikanaan tulee, ja sitä varmemmin mitä vähemmän sitä tietoisesti ajattelee ja murehtii. Jos sitä alkaa murehtimaan ja kelaamaan vanhoja tottumuksia mielessään niin niihin perskulesiin jumittuu, yhä useampi asia alkaa näkymään ongelman kautta .
Pidä tiukka linjasi, mutta usko pois, sen kannattaa antaa muuttua itselle lempeämmäksi, ihan sitä mukaa kuin unohduksen pehmeä peitto häivyttää ongelmia pois kiusaamasta.
Tulevaisuuteen kannattaa uskoa!
Kiitos tsemppiviesteistä, vinkeistä ja omien kokemusten jakamisesta.
Eilen todellakin oli vaikea (ehkä jopa tähän astisesti vaikein) päivä.
Aurinko porotti pakkastaivaalta ja päivän pyörin paikallisessa kauppakeskuksessa.
Arvaapa monta iloista yökerhoon lähtevää naamaa näin ja monta puhelua koskien illan rientoja sain.
Jouduin vielä muutaman mutkan kautta viettämään puolisen tuntia seurassa, jossa nautittiin punaviiniä ja napue-gintonicia, ja tuli olo että voisin antaa käteni yhdestä geeteestä, mutten antanut. En edes pikkurilliä.
Seuraavaksi syöminen tuotti ongelmia. Mun teki mieli wingsejä (eli kaljaa) sushia (eli kaljaa) tulista pizzaa (eli kaljaa) kiinalaista (eli kaljaa) ja kaikkia maailman ruokia, mitä ei muka voi syödä ilman kaljaa.
Koko elämä tuntui yhtäkkiä yhdeltä vitun isolta kieltomerkiltä.
Tätäkö tää saamari sitten on? Loppuelämä? Miksen mä jumankauta voi yhtä isoa tuoppia juoda ruoan kanssa? Eihän bisse nyt sinällään voi olla niin paha. Jos juon yhden vaan ja niin edelleen…
Tiedätte tämän dialogin…
Ajatusten vuoristorataa ja oman sisäisen viinapiruni kanssa kinaamista…
Onneksi erävoitto tuli mulle, mutta kyllä se sisäinen juoppo jumalauta on ovela!
On tosi tosi tosi, ehkä eniten tärkeetä koko hommassa, TUNNISTAA millon puhut oikeesti oman itsesi kanssa ja mikä sisäinen ääni kuuluu sille addiktipeikolle, jonka matkassa mäkin olen mennyt turhan monta vuotta.
Sillä pääsee näistä alun karikoista jotenkin eteenpäin.
Onneksi SEKIN MENI OHI. Niin lattealta kun nämä kaikki AA-lausahdukset kuulostaakin, niin kyllä niitä hädän hetkellä hokee kuin mantraa, koska jotenkin ne jeesaa.
Nyt aurinko aivastelee taivaalla ja tahtomattaaan houkuttelee mua koiran kanssa kirpeilemään tuonne pihalle. Enää ei harmita tippakaan, että muut sai juoda eilen paukkuja ja mä tuijotin vain areenaa karkkipussin kanssa.
Kiitos raittiista eilisestä 
Hyvää pyhää muille plinkkiläisille.
Täällä mennyt helmikuu huikattomana ja elämä tuntuu kivalta
Terveiset tutuille ja tsemppiä kaikille pirun kanssa painiville!
Loistavaa kaali! …niin ja sullahan on kohta kaks kuukautta selvyyttä plakkarissa!
Pidä sama linja! 
Viimeistä päivää viedään, taas ollaan pysytty kuukausi selvänä. Älkööt masentuko ne, jotka eivät tälläkertaa ihan onnistuneet. Maantie on kuoppainen ja talvisaikaan liukas, kulkiessa on enemmän kuin helppo langeta.
Ei hättää. Laastaroidaan haavat, kipsataan murtumat ja konkataan taas eteenpäin. Pidetään toisiamme pystyssä. Vedetään ja työnnetään heikommassa hapessa olevia, pysähdytään välillä hengähtämään ja tarkistamaan suunnitelmaa, mutta periksi ei anneta. Horiop.
Sen verran pessimistinen taikauskoinen olen, etten avaa maaliskuuta ennenkuin se on todellisuutta. 12 tuntia 55 minuuttia huikatonta helmikuuta jäljellä.
Menipä se nopeasti, tosin loppu ei niinkään mukavasti, mutta raittiina pysyttiin. Jes!
Mulla on ollut infernaalinen väsymys päällä ja en ole oikein muka saanut aikaan mitään. Salillekaan en ole vaivautunut viikkoon, ja yöt läpeensä juon unissani. Viimeyönä oli kaikkiaan 7 dokausuni putkeen.
Toisinaan olen herännyt aamuisin ja toivonut, että tää mun raittius olisikin ollut vaan pahaa unta, ja että voisin ihan hyvin mennä viikonloppuna juomaan parit Napuet tai punkkua baariin kavereiden kanssa. Sisäinen juopponi ruokkii mua hyvillä muistoilla ja kuiskuttelee korvaan, kuinka tylsää ja yksinäistä elämäni tulee olemaankaan ilman viinaa…
Onnekseni osaan tunnistaa jo ton vinnapiruni äänen ja jaksan taistella sitä vastaan. Siksi kai nukunkin niin paljon, koska tää mein kampfi vie kaikki voimat.
Nooh, selvänä ollaan selvitty eikä kukaan luvannutkaan, että tää helppoa olisikaan. Nyt vaan erävoitto tästä viekkarikaudesta ja entistä vahvempana vaan etiäpäin.
Mukavaa maaliskuuta kun se vaihtuu ja nähdään sitten siinä ketjussa. Maistiton Maaliskuuko se oli ?
Maistitonhan se on. Kohta avaan, en enää tuntia jaksaa valvoa. (Tämähän on kuin vuoden vaihtumista ja rakettien ampumista odotellessa.)
Oletpa sinä Fazerina kova uneksimaan. Ei se mitään, alitajunta tekee työtä ja puhdistaa mielen. Tämä oli kyllä ihan oma diagnoosini eikä perustu mihinkään, tuntui vain niin tärkeältä sanoa jotain mukafiksua. :mrgreen:
Hyvin olet pärjännyt ja saat olla ylpeä itsestäsi, kyllä se vielä helpottaa. Nähdään maaliskuussa.
