Miten sujuu pelinainen? Itsellä melkein 2kk taas saanut olla slotit rauhassa, mieli tekisi taas kovasti mutta parempi olisi pysyä poissa…
Muakin on paljon mietityttänyt tilanteesi pelinainen ?
Kirjoittaisit pitkästä aikaa miten menee, niin, jos käyt lukemassa.
Tinja
Pelinainen mitä kuuluu? ? ?
Välillä menee hyvin ja välillä huonommin. Ei tässä elämässä mitään järkeä ole, mun epävakaapersoonallisuus on selkeesti vahvana tällä hetkellä. Yritän räpeltää päivästä toiseen vaikka tunne-elämä on sekaisin.
Kiva kuulla sinusta, Pelinainen. Se ei ole kiva että sinulla on selvästi raskas vaihe menossa. Haluaisitko purkaa tänne pahaoloasi?
Voimahalit sulle.
Mites Pelinaisella nykyään ?
Pelinainen käytkö edes lukemassa nykyään ?
Onneksi minulla ei ole himoa pelata. Mutta on pakko koska peruspäiväraha ei riitä maksuihin. Pelaan siis ainoastaa korttia. Ja humala vie niistäkin voitoista suuren osan. Alkaa olemaan täysin loppu. Varmaan olisin narussa ollut jo vuosia jos jotain slotteja ym koneita pitäisi miettiä. Kaikkea parasta teille! Ja töitä. Sillä muuten kaikki kaatuu siis muutkin kuin minä.
Pelinainen, käytkö täällä enää ?
Ei oo tullu käytyä täällä, ei oo ollu innostusta. Syyskuussa pelasin ison summan ottamalla velkaa. Nyt putoilee haasteita postilaatikosta. Viimeksi oon saanu rahaa tammikuun toka päivä, pelasin ne samontein viimeistä senttiä myöten. Tammi ja helmikuun vuokrat, sähkölaskut, puhelinlaskut, kaikki maksamatta. Oon eläny ilman rahaa puoltoista kuukautta. En oo joutunu näkemään nälkää, kiitos läheisten.
Jos hyvin käy, saan seuraavan kerran rahaa maaliskuun lopussa. Kuntoutustukihakemus lähtee lääkäriltä näinä päivinä eteenpäin. Jos sitä ei myönnetä niin sitten saan liitolta päivärahaa. Päätöksissä vaan kestää aikansa ja niitä odotellessa rahaa ei ole.
Asunnon tilanne on epävarma. Kaks vuokraa on maksamatta, vanhemmat lainaa yhen kuun vuokran joten maaliskuun loppuun saan varmuudella asua siinä. Jos tuloja ei tuu mulle vielä maaliskuun lopussakaan niin sitte on edessä häätö.
Rahatilanne ei vois olla tän huonompi. Muuten menee ihan hyvin. Lopetin mieliala ja psykoosilääkityksen vajaat kaks kuukautta sitte. Vieroitusoireet oli karseet mut ne kun meni ohi ni olo ollu parempi ku mitä aikoihin. Syy on siinä että nyt en oo enää jatkuvasti väsyny. Ilman kokoaikaista väsymystä on huomattavasti helpompi olla, jaksaa tehä asioita mikä taas sitte piristää mieltä. Ois voinu heivata lääkkeet pois jo vuosia sitte. On nimittäin ihan sama syönkö mää lääkkeitä vai en, masennusjaksoja tulee joka tapauksessa. Olin jo päättäny kuukausien harkinnan jälkeen tehä itsemurhan, kun hoksasin että yks keino millä elämänlaatua vois parantaa on kokeilematta, se oli juuri tuo lääkkeitten lopettaminen ja sehän kannatti.
Nautin elämän perusasioista, luonnosta ja ihmisistä. Niin kauan kun ei tarvi rahanpuutteen vuoksi nähä nälkää eikä palella, asiat on ihan hyvin.
Voi että, pelinainen 
Saatko tarpeeksi tukea, terapiaa tms? Lääkkeiden pois jättö voi olla ihan hyvä asia, tai ainakin siltä kuulostaa sun tilanteessa, mutta tuntuu myös siltä, että jotain tukea tarvis saada pelaamisen lopettamiseen ja muihinkin asioihin. Hyvä homma, ettet oot luovuttanut, vaan jaksat vielä nähdä asioita positiivisesti 
Jos edes jostain nauttii niin on jo voiton puolella!! kyllä asiat järjestyy pikkuhiljaa. Pitää antaa vaan oma aikansa sille.
Jos kerran nautit luonnosta, voisit koittaa lähteä ulos luontoon kävelemään pelihimon tullessa
Toivotan pelinainen kovasti tsemppiä sulle ja toivottavasti kuullaan susta pian
Saan pidettyä asunnon, jes Sosku myönsi toimeentulotukea siihen asti että saan jostain jotain rahaa. Ollu hirvee paperisota, neljään eri virastoon täytyny lähetellä jos jonkinmoista dokumenttia. Nyt pitäis olla kaikki paperiasiat kunnossa.
Peliryhmissä ei oo tullu käytyä, oon majaillu koko alkuvuoden Jyväskylän suunnalla. Kotona Oulussa oon piipahtanu sen verran että oon postit hakenu.
Lääkitykset lopetin mutta edelleen pidän yhteyttä mielenterveystoimiston hoitajaan ja lääkäriin. Nyt on pidetty hoitajan kans enemmän yhteyttä puhelimitse kun en oo ollu Oulun suunnalla. Sovittiin mun osallistumisesta epävakaatyöryhmään joka alkaa alkukeväästä. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa ja sen lisäksi täytyy käyä omahoitajan luona viikottain. Koska hyvin todennäköisesti jatkan majailua Jyväskylän suunnalla niin sovittiin että käyn samana päivänä ryhmässä ja hoitajalla.
Ihan jees kaikenkaikkiaan menee. Toivottavasti sullaki 
Hyvä kuulla että sinullakin asiat alkaa pikkuhiljaa järjestymämään. Ja vaikutat jo selvästi optimistisemmalta. Toivottavasti pärjäät ilman lääkkeitä ja hyvä että sulla on ilmeisesti asiallinen hoitokontakti olemassa.
Voimia sulle!
Asioilla lopulta on tapana järjestyä. Joskus tarvitaan rankkojakin tapahtumia, jotta havahtuu siihen mikä elämässä oikeasti on tärkeätä. Minä ainakin tarvitsin. Kuten tietänet, pyörin arkipäivät töiden perässä tässä Jkylän kupeessa, joten jos jossain kohtaa haluat jutella, heitä viestiä.
Uskon vahvasti siihen, että aivan samoin kuin itsellänikin, jossain kohtaa nämä vaikeudet elämässäsi olet kääntänyt vahvuuksiksi.
Kyllähän mää oon niin päästäni sekaisin. Täysin fucked up.
Ei mitään tietoa mitä elämältä haluaa vai haluaako mitään. Ei minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Suunnitelmat mitä oli, kariutu. Ehken sitte halunnu sellasta elämää tarpeeksi koska piti pelaamalla ja valehtelemalla heittää kaikki hukkaan.
Nyt pitäis löytää elämälle uus suunta. Ja löytää jotain merkitystä elämään.
Mukavaa että kirjoitit pitkästä aikaa, Pelinainen! Harmi että sinulla asiat huonosti. Voisitko hieman täsmentää mikä tilanne?
Kuulostaa pahalta, täältä löytyy varmasti tukea ja tsemppiä. Kerro ihmeessä siis mitä on tapahtunut, missä mennään?
Mää oon niin paatunu ihminen etten enää edes ite jaksa uskoa että joskus pääsisin peleistä irti.
Menetin miehen sillä että pelasin takautuvasti maksetun kuntoutustuen. Hän tiesi että rahat on tulossa, niillä piti maksaa vanhemmille velat ja loput käyttää meiän yhteiseen reissuun. Mutta kun rahat tuli, pelasin ne. Sen jälkeen valehtelin viikkoja ettei rahat oo vielä tullu. Kun sitte yhteinen reissuviikonloppu tuli, en luonnollisesti voinu lähteä sinne. Samaisena viikonloppuna kerroin miehelle totuuden että rahat tuli aikaa sitte ja nyt ne on kasinoiden syövereissä.
Tää oli toinen kerta vuoden sisällä kun miehelle paljastui mun valehtelu ja pelaaminen. Ja tää toinen kerta oli liikaa.
Näin se elämä mun kanssa menee. Sovitaan jotain joka peruuntuu siksi ettei mulla ookkaa rahaa koska pelaaminen on tärkeempää. Ei kukaan halua itelle sellasta kumppania.
Oikeen ratkasun mies teki. Ei muhun voi luottaa koska en itekkää voi luottaa itteeni.
Tässä sitä nyt oon joitain päiviä pohtinu omaa käsittämättömän tyhmää ja sairasta elämäntapaa. Ja parastahan on se että mitään en osaa ottaa opiksi. Jos tästäkin oppis jotain ni sillon ois toivoa.
No voi ei! Pelihimo vie sinua nyt kunnolla. Olen tosi pahoillani puolestasi Onko sinulla nyt olo että pelit saa jäädä vai ajatteletko enemmänkin että hällä väliä, kaikki on jo menetetty? Onko sinulla tukiverkostoa? Ketään kelle puhua ja joku joka voisi tukea sekä auttaa?