Himo pelata

Nykyään aamuisin ajattelen aina hyvin itsevarmasti että tänään en pelaa. Päivä kun kääntyy iltaa kohti alkaa pään sisältä löytymään miljoonia syitä miksi kannattaa pelata, ne kumoaa kaikki aamun ja päivän ajatukset pelaamattomuudesta. Näin kummallisesti minun aivot toimii.

Tänä päivänä tai siis iltana teen poikkeuksen, en pelaa, vaan kirjoitan tänne valttiin jota on tullu seurailtua pitemmän aikaa mutta kirjoteltua vähemmän. Yleensä tulen valttiin lueskelemaan muiden kirjoituksia silloin kun alkaa tekemään mieli pelata, yritän löytää täältä syitä miksi pelaaminen ei kannata. Kuitenkin silloin kun mieli on antanut jo periksi ja tehnyt päätöksen pelata, täällä olevat kirjoitukset eivät auta. Ennemminkin niinpäin että silloin ajattelee itse olevansa muitten yläpuolella, “eihän minulla ole noin vaikeaa” ja niin edelleen. Mutta. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Pelaaminen on elämäni suurin ongelma.

Itsemurhayrityksiä, masennusta, erakoitumista… lista on loputon. Ja kaikki uhkapelien takia. Raha, silloin kun sitä ei ole, on jatkuvasti mielessä tuottaen ahdistusta ja tuskaa. Kaikki nämä elämäni vaikeudet häviäisivät kuin tuhka tuuleen yhdellä asialla, pelaamattomuudella. Mikä ihme on siis noissa nettikasinoissa kun täysin tietoisesti uhraan elämäni niille, digitaalisille pyöräytyksille. Pelaaminen menee kaiken muun elämisen yläpuolelle. On paljon tärkeämpää saada pelata kuin esimerkiksi tavata läheisiä. Kaikki elämäni alueet kärsivät pelaamisesta. Miksi, oi miksi tekee kuitenkin mieli pelata?

Juu tutun kuulosta on tosin mitää itsemurhaa yms en ole koskaan harkinnut nyt kyllä loppu pelaaminen kun hävisin vuodessa 7500€ säästöt 1500€ toiselta tililtä ja sit vielä 1800€ lomamatkakassaa… great kyl ihminen osaa olla fiksu kun päsee vetää pokkaa… :imp:

Lauantai 6.7. on päivä jolloin viimeksi pelasin. Eli tänään on kolmas pelaamaton päivä. Laitan nämä itselleni tänne ylös, tarkoitus kun on alkaa laskemaan kauanko elän pelaamatonta elämää. Päivä kerrallaan niitä tulee kertymään, tavoite on niinkin vähäinen kuin loppuelämän pelaamattomuus. Tuohon tavoitteeseen lähetään asenteella: Tänään en pelaa!

Jotenkin selvensi omia ajatuksia tuo ensimmäinen teksti jonka tähän ketjuun kirjoitin. On näköjään huomattavasti helpompaa tarkastella omaa pelaamista kun laittaa asiat johonkin ylös. Tämä ketju olkoon siis minun pelipäiväkirja.

Raha-asiat on kohdallani kunnossa, pelivelkoja on jäljellä 6.350e joka on huomattavasti vähemmän kuin mitä kolmisen vuotta sitten. Pikkuhiljaa ajan kanssa tuokin summa lyhenee.

Minulle on ollut todella tärkeää se että menetin luottotiedot. Sillä jos ne olisi olleet kunnossa, olisi myös pelivelkaa triplaten enemmän. Nyt en ole saanut pikavippejä tai muitakaan lainoja mistään ja se on säästänyt minulle ison pennin. Luottotiedot palautuu ensi vuoden elokuussa. Tulen todennäköisesti sitten laittamaan oman merkinnän luottotietoihin, se estää yhdessä illassa suuren summan velkaantumisen. Joutuu käyttämään muutaman päivän aikaa ennen kuin lainan saa.

Pahin paikka repsahtamisen suhteen minulla on perinteinen: Kokeilen vain parikymppiä. Tätä kokeilua ei minun talous eikä myöskään psyyke kestä. Tiedän sen 100% varmuudella että kokeilu ei jää kahteenkymmeneen euroon. Muistutus siis itselleni: uhkapelien kokeilu on KIELLETTY!

Fiilis on hyvä ja tästä on tosi hyvä lähteä.

Moikka,

Halu pelata on salakavala! Kun meillä pelureilla halu pelaamiseen on jo muuttunut pakonomaiseksi, kontrolloimattomaksi himoksi, ei pelaamiskäyttäytymistämme voi enää edes maalaisjärjellä ymmärtää! Kun pelaamisen aloittaa,niin sen jälkeen toimii täysin hallitsemattomasti rahojensa suhteen: itse asetetut pelirajat unohtuvat. Peli kiehtoo niin kovasti, että kympistä tulee helposti satanen ja vielä tonnikin, jos börsessä tai tilillä on rahaa. Kyllä se v…taa, kun pelihuuma sillä kertaa on ohi ja järki “palailee kesälomalta”. Siis, jaan täysin pelikokemuksesi!, kuten lukuisat muutkin tänne kirjoittavat.

Kirjoittelemalla palstalle jaamme kokemuksiamme muille ja selvitämme tilannettamme itsellemmekin. Kuinka pääsisi pelihimostaan? Se onkin vaikeampi juttu. Hetkittäin tuntuu, että kyllä himo on jo hallinnassa, kunnes tapahtuu jotain, joka häiritsee mielen balanssia ja taas…ahmin makeaa, lähden cityyn Pottiin tai tavarataloon etsimään hedelmäcoctailia, ruusua jne… ja niin sitä taas mennään pelaamaan “kaiken muun tuntuessa merkityksettömältä”! Kuinka järjetöntä tämä touhu onkaan! Kasvaminen ja itsensä tietoinen kasvattaminen halitsemaan erilaisia elämäntilanteita lienee tavoitteena, mutta ne keinot MITEN??? :question: :question: :question: Tsemppiä Sinulle ja kaikille muillekin. Keskustellaan ja irjoitellaan. :smiley:

Eilen teki tosi tiukkaa, oli pakottava tarve pelata. Jos olisi ollut mahdollisuus pelata, olisin sen tehnyt. Tällä kertaa oli miesystävä paikalla joka epäsi pelaamisen. Tunsin katkeruutta ja vihaa miesystävää kohtaan. Edelleenkin harmittaa ettei eilen saanut pelata. Odotan sitä päivää jolloin olen kiitollinen miesystävää kohtaan joka piti minut aisoissa. Mutta tosiaan tällä hetkellä vielä tunteet miesystävää kohtaan ovat negatiiviset. Hyvä puoli asiassa on se että tiedostan mistä nämä tunteet johtuu, se on se pelihimopeikko joka ne aiheuttaa :smiling_imp:

  1. pelaamaton päivä. Helposti nuo päivät ei ole kertyny. On joutunut tuskailemaan ja kipuilemaan.

Voin täysin allekirjoittaa Riukun tekstin. Näin se on.

Se on suuri onni, että sulla on siinä rinnalla joku joka tukee taistelussa pelihimopeikkoa vastaan. Kyllä ne tuskat ja kivut siitä helpottaa, kun päiviä kertyy, kohta huomaat että on päiviä joina et ajattele mitään pelaamiseen liittyvää.

Ootan kovasti sitä aikaa jolloin pelaaminen ei pyöri ajatuksissa päivittäin.

Tiedosta omaan pelaamiseen liittyviä syitä. Pelaamista on kuitenkin jatkunut niin pitkään että vanhat ajatusmallit on juurtunu tiukasti kiinni ja niistä eroon pääseminen, se teettää työtä ja vie aikaa. Monta askelta on menty jo eteenpäin, ensimmäinen oli ongelman tunnustaminen, toinen askel oli avun hakeminen. Siitä eteenpäin on työstetty ja työstetään edelleen omia ajattelutapoja.

-Miksi minä pelaan?
Tämä on kysymys johon löytyy monta vastausta riippuen aina tilanteesta.

  1. istun koneella, olen surffaillut perinteiset sivut läpi
    = tekemisen puute, ajankulu, adrenaliinin haku

  2. vietämpä mukavan illan hemmotellen itseäni, pelaan ja otan bisseä
    =itsensä hemmottelu

  3. ajatukset seisoo, ehkä vähän ahdistaa, mahdollisesti myös väsyttää → ei jaksa tehä mitään, siispä pelaan
    =ajatusten kääntäminen muualle, adrenaliinin haku

  4. rahaa liian vähän
    = yritän saada lisää

  5. rahaa tarpeeksi
    = viihdekäyttö/yritän saada lisää

Tässäpä nämä mun eniten käytetyt syyt pelaamiselle. Näitä täytyy pohtia lisää ja alkaa sitten miettimään vaihtoehtoja pelaamiselle.

Eilis iltana olin todella väsynyt. En käsittänytkään kuinka raskasta on olla toisen ihmisen tukena ja hoitaa toisen lapsia. Vasta kun oli aikaa istahtaa (kävin Pelirajat’on ryhmässä), väsymys vyöryi päälle. Ryhmä oli taasen mielenkiintoinen ja antoisa. Kotiin kun pääsin, mietin että avaan tietokoneen niin kuin normaalisti teen, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Olin niin väsynyt että pelihimo olisi varmasti iskenyt. Sitten mietin että otan bissen/kaksi, jotta rentoudun. Tuonkin ajatuksen kumosin, päätin että saan luvan olla väsynyt ja annan oman kehon luonnollisesti hoitaa väsymyksen pois. Siispä menin sänkyyn, eikä mennytkään kauaa kun nukahdin.

Väsymys on mulla aina vaikea paikka. Masentuneena olen jatkuvasti väsynyt. Terveenäkin väsymys tuo jollain tapaa masennuksen oireet pintaan. En osaa käsitellä väsymystä, en osaa antaa itselle lupaa siihen vaan yritän aina tapella sitä vastaan. Pelaaminen on suurimmaksi osaksi tapahtunut juurikin väsyneenä.

  1. pelaamaton päivä. Tänään en pelaa.
  1. pelaamaton päivä

Nyt on päivät menny joutuin ilman että on pitäny kipuilla pelaamisen kans. Johtuu siitä että mulla on ollu hoidossa siskon kaks lasta, niitten kans ollaan touhuttu aamusta iltaan. Eilen kävin viemässä lapset kotia ja palatessa jo ulko-ovella mietin pelaamista. Ei ollut himoa pelata, se kävi vaihto-ehtona mielessä. Kuitenkin otin varman päälle enkä avannut tietokonetta.

Tänään pitäis jaksaa pyykätä ja siivota. Illalla on mukava alkaa nukkumaan puhtaassa kodissa puhtailla petivaatteilla.

  1. pelaamaton päivä

Vois sanoa että jokainen pelaamaton päivä on edellistä helpompi. Mitä pidemmän jakson pystyy olemaan pelaamatta, sitä helpompi on taistelu himoa vastaan. Pelaaminen käy mielessä, ja tulee käymäänkin varmasti piiitkän aikaa, kun pelihistoriaakin on takana parisenkymmentä vuotta.

Täytyy sanoa että oon tosi tyytyväinen kun ei ole enää himoa ray:n peliautomaatteihin. Se tästä vielä puuttuiskin että joka kauppareissu joutuis taistelemaan pelihimopeikkoa vastaan.

Hyvä, hyvä. Siitä se lähtee pelitön elämä.

  1. pelaamaton päivä

Siis täh, 22. päivää ilman pelejä! Tuntuu uskomattomalta. Kohta napsahtaa jo kuukausi pelaamatonta elämää. Tämä päivien laskeminen on toisaalta ihan perseestä, mutta tuntuu siltä että tällä hetkellä se toimii minulle yhtenä kimmokkeena, en halua katkaista ketjua vaan sitkeästi yritän saada päiviä ketjuun lisää. Todellisuudessa ei oo väliä onko pelaamatonta aikaa takana 10-vuotta vai yks päivä, vain tällä päivällä on merkitystä. Tänäänkään en pelaa.

Mun pelipäivälaskuri toimii samalla myös raittius-laskurina. Eli yhtään alkoholipitoista juomaa ei ole tullut juotua 22.päivään. Oon siinä mielessä tosi onnekas että alkoholi ei oo koskaan ollu mulle ongelma, on saattanu mennä huomaamatta pitkiäkin aikoja ettei ole tullut juotua. Syy miksi nyt oon varovainen alkoholinkäytön suhteen, on se että kun oon pelaamatta, tiedän että tilalle tulee hyvin nopeasti toinen riippuvuus. Toinen syy miksi en oo käyttäny päihteitä on se että elämänlaatu on nyt niin kohillaan, ei oo mitään halua pilata hyvää fiilistä aineilla.

Oon ollu kolmisen vuotta pois työelämästä, ylihuomenna aloitan jälleen työt. Fiilis on hyvä ja luottamus korkealla että tuun pärjäämään ja nauttimaan työnteosta. Kotielämä on alkanut käydä tylsäksi, ja sehän on terveen merkki. Aloitan työt hyvin kevyesti, 6h päivässä 2vk kuukaudessa. Rahan puolesta pärjäisin ilman työssäkäyntiä ens vuoden alkuun, ja ite asiassa jos ajattelisin ainoastaan rahaa en menisi töihin ollenkaan. Tämä työ kun on huonopalkkaisempaa kuin mitä oon aiemmin tehny joten mahdollinen tuleva liiton työttömyyspäiväraha tulee siis heikentymään. Mutta, tunnen itteni työkykyiseksi, ja näen enemmän hyötyä siitä että käyn töissä kuin että pyörittelisin peukaloita kotona ja jäisin liiton päivärahalle.

Tulevaisuus näyttäytyy valoisana ja mieliala on pysytellyt pitkään korkealla. Mikäs sen parempaa, nautitaan tästä hetkestä ja tästä elämästä.

Päivä nro 25

Aloitin työt eilen. Taidampa tehä elämäni ensimmäisen kerran niin etten pelaa senttiäkään palkasta. Jos tienaan niin kuin on suunnitelmissa, tulot on kohtalaisen isot tuonne helmikuun loppuun saakka. Ja jos ei tuu mitään yllättäviä menoja, voin laittaa säästöön kk 500eur. Pikaisella laskutoimituksella helmikuun lopussa säästössä olis 3500eur. Helmikuun jälkeen tulot romahtaakin sitte kunnolla eikä ole edes tiedossa milloin seuraavat rahat tulee. Pahimmassa tapauksessa joudun elämään maalis-huhtikuun-toukokuun 0 tuloilla joten ois pikku pakko pystyä nyt säästämään. Vuokra kun on aina pakko maksaa oli tuloja tai ei. Samoin lainanlyhennykset. Ja oishan se mukava saaha jotain syötävääkin, puhumattakaan tupakasta.

Jos ja kun tämä säästäminen toteutuu, on se tosiaan ensimmäinen kerta mun elämäni aikana kun en pelaa palkkaa. Ensimmäiset pelit aloitin reilusti alaikäisenä, ensimmäiset kesätyörahat uppos suoraan pelikoneisiin. Tuosta on nyt apautiarallaa kolkytvuotta aikaa joten eiköhän tuo ois aika oppia virheistä ja jättää pelit muille pelattavaksi.

Vinkki! Lopeta heti tupakanpoltto. Pelaaminenkin on parempi vaihtoehto, jos kahdesta pahasta on valittava. Tupakointi pilaa terveytesi satavarmasti! Ja ei se ihan ilmaistakaan ole…

Nyt kyllä oon eri mieltä. Tupakan takia en ole märehtiny itsemurha-ajatuksissa, saati että olis sen takia suicide yrityksiä takana. Kyllä ne nuo pelit tappaa mut ennen kuin tupakka. Ja tupakkaan jos kuolen, on se sentään ns. luonnollinen kuolema eikä oman käden kautta tehty. Eli mun tapauksessa pelaaminen ei todellakaan oo parempi vaihtoehto!

Ihan hyvä vinkki silti, muistan kun ite aikanaan olin pari vuotta polttamatta, kyllä sitä sillon aina ihmetteli että miksi jotku polttaa kun siinä ei oo mitään järkeä, terveys ja rahat vaan menee. Mutta. Sitten repsahin polttamaan ja nyt taas ymmärrän tupakoivia :slight_smile: Eli näin se menee, se tapa jolla itse toteuttaa elämää on usein sellainen jota omasta mielestä soisi muillekkin.

Harkinnu oon ja pitkään että lopetan tupakanpolton. Oon hankkinu jo itelle sähkötupakan että on kevyempi irtaantuminen nikotiinista. Mutta niin kuin aiemmassa viestissä toin esille, oon just aloittanu uuden työn, siinä riittää ressiä ennen kuin pääsee kunnolla työstä jyvälle. Mun mielenterveydellä ei montaa ressitekijää kannata ottaa turhanpäiten, yks asia riittää kerrallaan.

Mielestäni menet metsään kahdella tavalla tässä. Sähkötupakka ei ole hyvä riippuvuuden lopetuskeino, vaan se on erinomainen siirtymiskeino, jos lopettaminen ei muuten onnistu. Ja toinen asia, uusi työ? Aina löytyy jotain, minkä takia tupakkia ei muka voisi jättää. Elämässä tapahtuu ja sattuu ja jos jää venaamaan “hyvää” ajankohtaa, niin saa venata hamaan tappiin asti.

Sähkötupakeissa on eroja, parhaimmat on sellaisia, ettet enää halua vetää tavallista ja huonoimmat niitä, mistä ei vain ole minkäänlaista hyötyä mihinkään. Kärsivällisyydellä ja kokeilulla löytää ne mallit ja litkut, jotka itselle sopii. Takaan, että palkitsee lopulta.

  1. pvä

Laskuri sen kun lisää päiviä. Oon kyllä tyytyväinen. Täytyy taas tähän todeta että ekat päivät oli tosi vaikeita, sen jälkeen ei oo tarvinnu taistella.

Uus työ on ollu tosi mukavaa, silti päädyn lopettamaan sen. Syystä että minulle valehdeltiin ja näin ollen minut laitettiin valehtelemaan asiakkaille. Kun asia selvis mulle, oli pettymys esimiestä kohtaan valtava. Siispä tuo yritys saa jatkaa toimintaansa ilman mua, minä etsin itelleni paremman yrityksen jossa työskennellä.

Eilinen päivä oli tosi mukava, kävin siskon kans mummolassa jonne oli kokoontunut nelisenkymmentä muutakin sukulaista. Ihan vaan yhessäolon ilosta. Käytiin pikkureissu mustikassaki, nyt on sit pakasteessa mustikoita talveksi. Tänään kävin kummipojan kans housuostoksilla, liikennepuistossa ja merellä uimassa. Ollu tosi kuuma päivä, kummipoika uskaltautu uimaan vaikka merivesi tuntu jäätävän kylmältä.

Huomen aamulla menen työpaikalle irtisanomaan itteni ja siivoan työpöydän puhtaaksi. Sitten onki päivä aikaa keksiä tekemistä, vois käyä ainaki kirjastossa, illalla ohjelmassa on pelirajat’on ryhmä.

Hyvä hyvä, tsemppiä ja onnea työnhakuun.

33.pvä

Kiitti Puuh! Uus työpaikka on nyt plakkarissa. Ainoa haittapuoli tässä uudessa työssä on se, että teen iltatyötä ja sen takia en pääse enää käymään Pelirajat’on ryhmässä. Harmittaa kovasti, onneksi pääsen käymään siellä vielä parin viikon ajan. Mulla oli tarkotus lähtä Pelirajat’on ryhmänohjaajan koulutukseen, mut taitaa sekin nyt sit jäädä. Noh, pittääpi kattoa.

Päivät on menny hujahtamalla. Tullu touhuiltua kaikennäköistä. Tänään oli ensimmäinen terapiapäivä, vuoden ajan (ainaki) tulen käymään kerran viikossa terapiassa. Tuon terapian lisäksi pidän yllä suhteen mielenterveystoimistoon, siellä käyn vaan aiempaa harvemmin. Terapiassa otin heti esille peliriippuvuuden, tämä terapeutti ei vaan oo valitettavasti perehtyny riippuvuuksiin. Mutta, eiköhän sieltäkin jonkinlaista tukea saa tähän pelaamattomuuteen.

Raitis elämä on maistunu hyvältä. Jääkaapista löytyy kymmenkunta olutta ja kaapista löytyy niitä vielä lisää. Saavat olla mun puolesta siellä missä ovat, miesystävä saa sitte verottaa niitä kun tulee käymään. Hänki juo sen verran vähän että taitanevat riittää pitkäksi aikaa.

Mieli on pysytelly korkealla, toivotaan tämän jatkuvan edelleen!

Ei oo todellista! Just kun sain lähetettyä tuon viestin, puhelin soi. Kasinosta soitettiin ja tarjottiin bonusta, lopuksi sanovat että: Muista, vain pelaamalla voit voittaa. Oon muuten eri mieltä!!