Hienoa että olet päässyt työkokeiluun! Uutta sisältöä elämään. Jos vertaistukiryhmän vetääminen on sulle lähellä sydäntä, sitä kai voi tehdä muun työn oheessakin? Tietysti sun kannattaa ensiksi testata voimavarasi ennen kun otat monta asia tehtäväksesi. Mutta kuulostaa että sinulla on asiat hyvässä jamassa. On työ ja suunitelmia tulevaisuudelle. Ja olet pysynyt pelaamatta. Hieno juttu!
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Eikä kyseessä ole pelkkä tunne vaan myös fakta. Olen kohdellu yhtä ihmistä todella huonosti. Tapahtuneesta on jo jonkin aikaa mutta se tuli eilen minulle ilmi. En pysty peruuttamaan sanoja tai tekoja, voin vain katua ja toivoa että saan joskus anteeksi.
Vaikka sanoin heti alkuun että olen huono ihminen, olen tänä päivänä realistinen ja tiedän että en ole täysin huono ihminen. Jokaisesta meistä löytyy hyviä ja huonoja puolia. Juuri nyt olen allapäin, olen ollut eilisestä lähtien, mutta en ole täysin vajonnut alakuloisuuteen tai masennukseen. Välillä vain tulee mieleen että voi kun saisi palattua ajassa taaksepäin ja poistettua tapahtuneen. “Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa…” → tuo tyyneysrukouksen alkuosa tulee tällaisessa tilanteessa tarpeeseen.
Tunnepuolella tuntuu hiukan samalta kuin pelaamisen jälkeen. Ei läheskään niin vahvasti, pelimorkkis on monta kertaa pahempi.
Hei Pelinainen
Voisitko ihan mennä ja pyytää tältä ihmiseltä anteeksi ?
Pyysin anteeksi heti kun sain asiasta tietää. Asiasta nousi tosi iso soppa mutta nyt on kaikki hyvin. Anteeksi pyydelty useita kertoja ja pitkällisten keskustelujen jälkeen anteeksi saatu. Joskus sitä loukkaa tiedostamattaan läheistä, joskus käy näin että se tulee myös ilmi.
Se mikä parasta niin oon selvinny vaikeistakin tilanteista ilman että oisin tyhjentäny pääni pelaamalla. Pelit on käyny mielessä mutta sinne myös jääny. Mulla ei oo vara alkaa pelaamaan enkä nyt tarkota rahallisesti → romutan henkisen hyvinvointini totaalisesti jos alan pelaamaan. Pitkä matka on kuljettu tähän päivään että pystyn tuon ymmärtämään. Se ei silti tarkota sitä etteikö joskus tulis retkahusta. Mutta tänä päivänä nautin siitä ettei tarvi pelata.
Hieno juttu pelinainen! Ylensä jos on todella pahoillaan, saa myös anteeksi. Kaikki teke virheitä ja aina ei tajuaa että loukkaa toista sanoilla tai teoilla. On tosi hyvä juttu jos osaa/uskaltaa pyytää anteeksi. Ja paras juttu on se että et ole pelannut!
Reilu kaksi kuukautta sitten pelasin viimeisen kerran,mulla on toi sama ei rahalla väliä mutta jos tärkeän pelaamaan masennun totaalisesti itsetuntoni laskee rajusti hetkessä.pitää vaan olla pelaamatta niin elämästä selviää,toisin on jos palaa vanhaan paskaan,sinne sitä sitten uppoo päätä myöden.
Valas: onnittelut! Kaks kuukautta on pitkä aika, siinä on jo pariin otteeseen ehtiny olla rahapäiväkin 
Mutta ei kannata silti ylpistyä muuten käy huonosti. Nöyränä jatketaan päivä päivältä etiäpäin.
Kävin taas viikonlopun Jyväskylän seuduilla, lähen sinne myös tulevana viikonloppuna, tällä kertaa siskon kanssa. Sitten voiski rauhottua hetkeksi ihan vain kotona olemiseen. Nyt kun on käyny töissä, vaikkakin vain sen neljä tuntia, päivät ja illat on menny hirmu nopeesti. Ehkä se johtuu myös siitä että on ollu energiaa ja mielenkiintoa tehdä kaikenlaista. Koti ei kyllä siltä näytä, pitäis siivota ja pyykätä. Huomenna ei taaskaan ehdi mutta jos sitä sitten keskiviikkona.
Kirjotin tonne taistelun ketjuun että naputtelen oman tarinani tänne. Se on työnalla, puoltoista sivua kirjoitettu mutta paljon on vielä kerrottavaa. Joudun jonkin verran suodattamaan tekstiä koska en halua kertoa tarkkaan ihmisistä mun menneisyydestä. Omista asioista, kokemuksista ja tunteista voin kertoa avoimesti, muitten ihmisten kohdalle vedän rajan. Oon usein puhunut täällä mun elämään liittyvistä ihmisistä ja se on ihan jees, eri asia on sitten se kun kertoo tarkemmin omaa historiaa, muitten menneisyyttä en halua siinä samalla aukoa. Tiiä kuinka moni eksäkin mun juttuja lueskelee, sen tiiän ettei kukaan halua tulla esille niissä niin tarkasti että on tunnistettavissa. → Tuo lause muuten kuulostaa siltä että mulla ois kauhea määrä eksiä :mrgreen: Ei niitä niin montaa ole, kolme pitempää suhdetta.
Mutta joo, kirjoittelen omaa historiaa ja samalla käsittelen tunteita mitä muistot tuottaa. Ei oo niitä helpoimpia hommia, varsinkin kun suhtautuu asiaan vakavissaan. Voisin naputella oman historian nopeesti saavuttamatta niitä menneisyyden tunteita. Mutta haluan käydä samalla asiat läpi. Kun teksti on valmis ni printtaan sen mukaan terapiaan ja käyn vaikeimmat kohdat läpi terapeutin kanssa. Toki voisin printata tekstin ulos aina sitä mukaa kun se valmistuu mutta jotenki kivempi saaha historia pakettiin ja sitten purkaa sitä osiin.
Jossain tyttöjen ketjussa olikin puhetta tuosta suhtautumisesta menneisyyteen. Joku oli sitä mieltä että menneisyyden asiat kannattaa selvittää, joku sitä mieltä että on parempi antaa niitten olla ja keskittyä nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Sehän olis optimi että jokainen aamu alkais puhtaalta pöydältä niin että kykenis aistimaan, havainnoimaan, tuntemaan ja ajattelemaan uudella tavalla. Mutta kun se ei mene niin. Menneisyys määrittelee nuo kaikki. Aina voi oppia ja jokainen meistä oppiikin uusia tapoja, mutta menneisyys kulkee silti mukana. Meillä on jokaisella oma aikansa sille milloin kaivella menneisyyttä. Se voi tapahtua parikymppisenä, nelikymppisenä, yli kuuskymppisenä eli ihan milloin vain. Sitten kun on oikea aika. Mutta mitä nuorempana saa tehtyä menneisyyden kanssa sujut sitä helpompi on tulevaisuus. Luulisin. Ja uskoisin.
Ei kait se auta, nyt pitää rauhoittaa ajattelu ja laittaa kone kiinni. Jaksaa huomenna nousta ajoissa.
Tiistai oli paha päivä. Ensimmäistä kertaa kuukausiin oli pelaaminen lähellä. Ja onneksi voin sanoa noin, oli lähellä!
Työpäivän jälkeen kotona tietokoneen äärellä ajatukset lähti kulkemaan perinteistä rataa. Jos kokeilisin viiskymppiä. Ajatuksen tasolla kävin jo pelaamassa, pelasin sen viiskymppiä, jonka jälkeen teki mieli kokeilla seuraavat viiskymppiä. Kun nekin oli pelattu, siirsin kasinoon sata euroa.
Se mikä pelasti minut pelaamiselta, oli taistelun ketjussa tseitsein kirjotus että hän pelaa silloin kun tarvii lisää rahaa. Oivalsin että se oli syynä minunkin pelihimolle. Tarve saada lisää rahaa.
Pelkkä tuo oivallus sai mut ymmärtämään että pelaaminen on täysin turhaa. Voiton mahollisuus on naurettavan pieni, jos alan pelata niin se tarkoittaa sitä että käyttöön jää entistä vähemmän rahaa.
Yleensä kun mulle on tulllu vahva tunne siitä että laitanpa rahaa uhkapeliin, en oo kyenny tavoittamaan sitä tarvetta mikä pelihimon takana on. Halu pelata on täyttäny ajatukset niin ettei siihen oo mahtunu muuta kun ajatus siitä että kohta pelaan.
Joskus oon pelannu siksi että on tylsää ja oon halunnu viihdyttää itteeni. Joskus siksi että oon halunnu saada ajatukset muualle. Joskus siksi että on rahantarve. Mun pelihistoria on niin pitkä että oon pelannu myös siksi että oon halunnu vahingoittaa itseäni. Oon tienny että pelaamalla saan asiani sekaisin. Koska en ole viiltelijä, oon käyttäny pelaamista itteni vahingoittamiseen ja rankaisemiseen.
Tällä kertaa halu pelata kumpusi mulle myös siitä että aloin kirjoittamaan omaa tarinaa. Alitajunnusta nousi pinnalle vanhat tutut tunteet.
Tarve saada rahaa taas tuli siitä kun kävin maanantaina kaupassa. Kauppaan meni yli sata euroa. En ostanu sinänsä mitään turhaa, kaikki oli tarjoustuotteita ja käyttötavaroita joita tarvin päivittäin. Mutta tuon kauppareissun jälkeen tuli tunne että haluan lisää asioita kaupasta. Ja koska rahaa ei siihen oo tarvin sitä lisää. Jonkun aikaa asiaa pohittua huomasin etten mä oikeesti tarvi mitään. Oishan se mukava kun olis itellä tietyt asiat, ja ne ois tarpeellisiakin mutta tärkein pointti on siinä että pärjään hyvin myös ilman niitä.
Olin miettiny ja suunnitellu etukäteen miten toimia kun pelihimo iskee. Olin miettiny asiaa sekä yksin että eri ihmisten kanssa. Olin siis valmistautunu siihen. Silti en päässy helpolla.
Kun olin tehny päätöksen että nyt en pelaa, huomisesta en tiedä, mietin sitä millä estää mahollinen tuleva pelaaminen. Ratkaisu löyty helposti. Jätän pankkitunnukset työpaikalle. Voin työpaikalla maksaa laskut jolloin en tarvi tunnuslukuja enää kotona.
En silti jättäny tunnuslukuja työpaikalle. Tiesin että kun pääsen pahimman ajan ohi, pystyn taas helpommin vastustamaan pelihimoa. Ja niin siinä kävi.
Eilen koeteltiin mun tahtoa sitten uudelleen. Olin lähössä töistä kun tuli puhelu, kasinosta soitettiin ja sanottiin että mun pelitilille on siirretty viiskymppiä pelirahaa. Hetken aikaa teki mieli sanoa vaan kiitos, mutta sitten päädyin oikeaan ratkasuun. Sanoin että mulla on uhkapeliongelma enkä halua ilmaisrahaa. Soittaja oli ymmärtäväinen ja sanoi että siinä tapauksessa hän poistaa rahat. Ei kuitenkaan kysyny haluanko sulkea pelitilin enkä sitä itekkää hoksannu ehottaa. Mutta toisaalta mulla on niin valtavasti tilejä eri kasinoille että yhen tilin sulkeminen ei auta mitään.
Olin kuvitellu ettei mulle iske pelihimo enää kovin voimakkaana mutta olin näköjään väärässä. Vanhat tutut tunteet ja ajatukset on edelleen olemassa. Onneksi mulla on tänä päivänä myös tahtoa vastustaa niitä. En ajaudu heti siihen perinteiseen putkeen jossa ei näe muita vaihtoehtoja kuin pelaamisen. Vaikka putkinäkö iskee ja sokaisee, kykenee silti vähän vilkuilemaan sivuille ja sitä kautta pystyy ajattelemaan myös seurauksia. Kun ymmärtää oikeasti pelaamisen seuraukset ymmärtää myös sen että pelaaminen ei kannata.
Oikein hienosti toimittu!
Hyvää pohdintaa Pelinainen, mullakin se syy pelaamiseen on usein just rahantarve, joskus se on onnistunu, mut se raha ei oo omaa minkä peleistä saa, ne kyllä ottaa sen takasin. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Toinen syy on tarve “nollata aivot”, siihen nyt yritän keksiä muita terveempiä keinoja.
Toi kirppis on ollu sittenkin monella tavalla hyvä juttu 
Tinja
Todellakin hienoa että selätit kiusauksen. Jokainen pelaamatta kohdattu mielihalu tai muu elämän tarjoama vastoinkäyminen vahvistaa pelaamattomuutta. Näin ainakin itse olen asian kohdallani kokenut.
Toisaalta se mitä näiden asioiden ympärillä olen omalla kohdallani askarrellut, niin mitä syvällisemmin kaivaudun noiden mielitekojen taustalla vaikuttaviin tunteisiin sekö tapahtumiin, sitä vähemmäksi ne vaimenevat, ymmärryksen lisääntyessä.
Minulla esimerkiksi aluksi oli aivan samoin ajatus että pelaan saadakseni rahaa. Täyttääkseni tyhjiötä. Nollatakseni pääni jne. jne. Kunnes lopulta kaivautuessani syvälle sisimpääni löysin aivan uusia vaikuttimia. Olen läpi elämäni kokenut olevani täysin arvoton. Kaiken hyvän ulkopuolella. Jos esimerkiksi elämässäni oli ihmisiä jotka rakastivat minua, koin siitä syyllisyyttä, olinhan noiden ihmisten rakkauden ulottumattomissa. Syyllistin itseäni kaikesta ja kaikessa. Tämä ajastuskieroutuma syvensi ahdistustani ja sen myötä pelaamisen kierrettä. Toinen vahva vaikutin oli hylätyksi tulemisen pelko. Asia jonka vallassa eläessäni elin itse siten että kaikki minut lopulta hylkäsivät. Olinhan jo valmiiksi itseni jo varhaisessa lapsuudessani hylännyt.
Jos noiden asioiden äärellä yksin pyörisin, ei paluu entiseen olisi kovinkaan kaukana. Sen vuoksi yhä edelleen pyrin säännöllisesti hoitamaan itseäni vertaisryhmissä. Nytkin, kun meidän ryhmämme vaihtoi kokoontumispäivää, olen jo parin viikon ajan järjestellyt työkuvioni siten että pääsen työviikon päätteeksi vertaisporukan pariin purkamaan patoutumani ja joka kerta on kevyempi olo kun sieltä kotiin lähtee.
Haasteellisenhan näistä asioista tekee sen että nämä tietyt haitalliset ajatusmallit ovat syntyneet jo varhaisessa lapsuudessa ja sen myötä niiden esiin kaivaminen ottaa aikaansa, kun niiden päälle on ehtinyt kertyä roppakaupalla uusia erilaisia, tuota perimmäistä ongelmaa verhoavia yhtä haitallisia ajatusmalleja.
Kaiken hyvän rakentuminen nivoutuu omalla kohdallani siihen että opettelen arvostamaan itseäni sellaisena kuin tänään olen. Tarve paeta itseään poistuu pala palalta.
Arviolta neljästä seitsemään vuoteen tulen makselemaan parin päivän retkahusta. Mutta se on vain elämää. Nyt mennään näillä mitä on. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. En aio lannistua, raha on vain rahaa. Oon silti tärkeä ihminen. Omaan vain heikkouden joka pinnalle päästyään kaataa talouden pitkäksi aikaa.
Vielä kun saat tuon itsesi arvostamisen järjen tasolta siirretyksi sydämen tasolle, niin poistuu tarve tuhota oma taloutensa. Nimimerkillä kokemusta omaava.
Hyvä että kirjoittelet täällä. <3
Siis pelinainen, milloin pelasit ?
Vai vanhojako muistelet ? Jotenkin en ymmärtänyt ?
Tinja
Miten menee, Pelinainen? Miten sinun elämänkerran kirjoittelu sujuu?
Viime viikolla pelasin kaks päivää ja saldona -20.000e. Nuo kun makselee ulosoton kautta ni summa nousee. Ei oo fiilistä vielä kirjotella sen enempää, näillä mennään. Hyvä pointti on se etten enää voi ottaa velkaa koska mikään taho ei enää myönnä sitä.
Voi ei, Pelinainen! Onko sinulla joku joka on sinulle tukeena? Kunpa voisin jotenkin auttaa. Valitettavasti en voi muuta kun lähettää sinulle virtuaaliset voimahalit.
Voi Pelinainen 
Ja sulla kun meni jo pitemmän aikaa kaikin puolin niin hyvin.
Mikä sen pelaamisen taas laukas, jotain harmeja varmaan ja tartuit vanhaan kaavaan, oon niin pahoillani.
Täällä päin alkais joku vertaistukiryhmä pelureille, vähän tekis mieli ilmottautua mukaan mut tulee sellasia kummia ajatuksia että jos siellä on tuttuja, kun kukaan ei näistä mun pelailuista tiedä ja sit minkä “harrastuksen” mä kertosin kotona alottaneeni kun siellä menis useampi tunti illassa, en tiiä.
Mä heräsin näin aikasin ja alan kohta kahvin keittoon. Se on kuukauskin vaihtunu. Pelasin viimeks kuukaus sitten, Ihmeesti on rahatkin riittäny vaikka mun palkka on niin pieni ja nyt on ollu ylimääräsiä menojakin.
Niin se on kuitenkin pelaamatta parempi, kummasti sitä noilla vähillä rahoillakin pärjää.
Turha alkaa luulemaan että mistään mitään voittais, onhan tuo koettu ja täältäkin luettu monet kerrat.
Koita jaksaa Pelinainen ja kirjottele tuntojas kun vähän voimaannut ja muista se että oot arvokas !
Tinja
Miten voit Pelinainen ?
Niin kurja kuulla Pelinainen Mikä ajoi tällä kertaa sille polulle? Vai samat vanhat demonit? Jaksamista…