Hei
Onpa sulla tosi isoja muutoksia elämässä, voimia niihin.
Mietityttää tuo miten se kuntoutuski noin vain katkaistaan kun olen ymmärtänyt että se muuttuu tietyn ajan jälkeen eläkkeeks.
Vai oletko mielestäsi kuntoutunut niin että jaksat töissä ? Upeaa se kyllä ois.
Mut sulla on varmaan noista kuvioista parempi tieto, kunhan pähkäilen.
Mulla on yks tuttu jonka tuki muutui eläkkeeks tietyn ajan kuluttua mut siittä on jo aikaa et asiat voi olla nyt toisin.
Ja eikös liiton päivärahoille päästäkseen tarvii olla puolen vuoden työputki takana, vähintään.
Tavallista päivärahaa kyllä kaikki saa mut se on pieni, kun on nuukana niin jotenkin pärjää, eikä tietenkään pelaa.
Mulla alkaa viikon päästä se 20h viikossa työ ja pienellä palkalla, saampahan jotain jostain kummiskin.
Mut ei se muutenkaan mikään unelma homma oo.
Mistäs sellasen tänä päivänä löytää kuin jotkut onnekkaat.
Mutta musta on kiva kun kirjoittelet tänne, on aina mukava huomata kun olet kirjoitellut.
Tinja
Jos jää liiton päivärahoilta sairauslomalle ja sitä kautta päätyy kuntoutustuelle, niin ne liiton päivärahat jäävät käyttämättöminä uinumaan sinne, niin että ne eivät kulu. Eihän tuo kuntoutustuki mikään automaatti ole, se pitää aina uusia väliajoin, hylkyprosentti taitaa olla melko suuri.
terv.
JokuJaskanen
Tinjalle kovasti tsemppiä alkavaan työhön! Tseitsei on oikeassa sekä liiton päivärahasta että kuntoutustuesta. Jäin pitkäaikaisesta työpaikasta sairauslomalle joka muuttui sl päivien umpeen mentyä kuntoutustueksi. Kuntoutustukea on haettu vuosi kerrallaan, paitsi nyt haettiin vain puoli vuotta. Tällä kertaa lääkärin B-lausunto oli sellainen että ihme ois ollu jos vakuutusyhtiö ois kuntoutustukea jatkanu. Ja ihan mielelläni palaan työkokeilun kautta työelämään, oisin vaan toivonu että puoli vuotta ois saanu vielä kerätä voimia. Mutta ei siinä mitään, jospa nyt sitte onki oikea aika kokeilla siipiä työelämässä.
Jos nyt saisin toivoa, toivosin seuraavia:
-löytäisin mieluisan työkokeilupaikan mahollisimman pian
-vakuutusyhtiö hyväksyis mun työkokeilupaikan ennen syyskuun alkua
-löytäisin asunnon läheltä työpaikkaa
Jos nuo toiveet toteutuis, asuisin kuukauden päästä uudessa vuokra-asunnossa joka sijaitsis lähellä työpaikkaa ja oisin aloittanu työkokeilun.
Tällä hetkellä en tiedä mihin mun kannattaa muuttaa kun ei oo tietoa missä tuun käymään töissä. Autoton ihminen ku oon ni asunnon sijainti läheltä työpaikkaa on oleellista. Etin asuntoa sillä mentaliteetillä että asun siinä vuoden ajan. Eli vuoden 2016 heinäkuun loppuun. Vuoden päästä elokuussa muutan, jos Luoja suo, Jyväskylään.
Mulla on viritteillä yks työkokeilupaikka jonka kohtalo selvinnee muutamien päivien sisällä. Ois ihan huippua jos se toteutuis. Oon jo vähän uskaltanu vilkuilla asuntojaki sieltä suunnalta 
Noista työkuvioista vielä. Oon miettiny pitkään ja hartaasti sitä mikä ois itelle sopiva ammatti. Kun olin kolme viikkoa kuntoutuksessa niin siellä sekä sosiaalityöntekijä että lääkäri suosittelivat että lähtisin nyt syksyllä alkavalle kokemuskouluttaja kurssille. Tässä mun omaa peliongelmaa ja mielenterveyttä hoitaessa on saanu tietoa kyseisistä sairauksista niin että pystyy tukemaan muitaki. Ja mielelläni vedän ryhmiä. Ois mukava seurata Kaaleppisen jalanjälkiä ja jossain vaiheessa elämää auttaa työkseen riippuvuuksista kärsiviä ihmisiä. Mutta syy miksi sanoin heti kuntoutuksessa etten lähe syksystä sinne kokemuskouluttaja kurssille on se että omasta pelaamisesta on liian lyhyt aika. Sitten kun on kertyny enemmän omaa pelaamatonta aikaa, oon valmis auttamaan muita. Puoli vuotta pelaamatonta aikaa on liian lyhyt ajanjakso siihen nähen että pelihistoriaa on takana yli 20-vuotta. Vaikka onhan se niinkin että on ihan sama ootko ollu pelaamatta 5/10/50-vuotta, tämä päivä ratkaisee. Aina voi halutessaan retkahtaa huolimatta siitä kauanko on ollu pelaamatta.
Mutta joo, isoja elämänmuutoksia tapahtuu ihan näillä näppäimillä. Ja oon valmis siihen, tulevaisuus näyttää tällä hetkellä oikeinkin valoisalta.
Muutoksia on sulla monta mutta kuulostaa siltä että koet ne positiivisena asiana. Ja se on tärkein, muutoksista voi seurata hyviäkin asioita. Joskus ne on tarpeen että sais elämän uusille raiteille ja suuntamaan sen kohti parempaa elämää.
Ja puoli vuotta ilman pelejä on jo tosi hyvä saavutus!
Tsemppiä!
Joo. Tullut itsekin näitä kuvioita koettua. Tein itse vain sen virheen, etten halunnut hakea kuntoutustukea vuoden sairauspäivien tultua täyteen. Lääkärinaika parin viikon kuluttua, että katsotaan miten kannattaisi toimia. Pitäisikö hakea sairauspäivärahaa kautta kuntoutusrahaa. Kauhea sekamelska näiden termien kanssa. Mullakin varmaan ainoa tapa palata työelämään olisi tuo ammatillinen kuntoutus, jossa voi tsekata rauhassa työkuntoa toisin kuin TE-toimiston työkokeilujen kanssa. On tällä hetkellä niin paljon mietittävää että tekisi mieli vain painua peiton alle. Joudun syömään taas rauhoittaviakin. Mitään pelihimoja ei tosiaankaan myös ole. En tiedä, onko tässä jo jotakin post-traumaattista oireyhtymääkin, koska masennus on mennyt vain pahempaan suuntaan ja vanhat asiat palaavat mieleen, joita yritin unohtaa pelaamisen avulla. Tämä on nyt erilaista ahdistusta kuin pelatessa ja toisaalta haastavampaakin kun pitäisi löytää uusi suunta elämälle vähentynein voimavaroin. Huoh. Olisikin elämä yksinkertaisempaa.
Mites tseitsei ootko ollu nyt sitte työttömyys päivärahalla vai mistä sulle on tullu tuloja? Sinuna oisin kelaan yhteydessä ja tiedustelisin sieltä ootko oikeutettu sairauspäivärahaan vai haetko suoraan kuntoutustukea. Lääkäri kun ei osaa sanoa kumpaan oot oikeutettu, asia selviää kelalta. Selvittäisin asian siksi ettei mee turhaa aikaa hakemuksen käsittelyyn. Kun tiiät etukäteen mihin tukeen oot oikeutettu jää ylimääräinen paperishow pois ja mikä tärkeämpää sulle alkaa juosta tulot nopeampaa.
Voit laittaa kyselyn menemään kelan nettisivujen kautta jos et jaksa soittaa sinne. Ja kannattaa kirjautua kelaan sisälle omilla tunnuksilla jotta virkailija näkee kaikki sun tarvittavat tiedot.
Toivotan sulle kovasti jaksamista!
No kiitos. Työttömyyspäivärahalla. Voiko kuntoutustukea muka hakea suoraan ilman että olisi ensin 300 päivää sairaslomalla? Olen tällä hetkellä oikeutettu sairauspäivärahaan. Ajattelin itsekin ammatillista kuntoutusta. Sitä olen juuri tässä selvittelemässä, jota kautta pääsen työkokeiluun. Koulutustakin tarvitsisi päivitää. Oppisopimus olisi ihannetilanne, mutta ne paikat ovat kiven alla ilman suhteita.
terv. JokuJaskanen
Mitä kautta voi hakea ammatilliseen kuntoutukseen ?
Kelan tai työeläkevakuutusyhtiön kautta, jos he katsovat henkilön työkyvyn olevan vaarassa, niin että hän on 5 vuoden kuluessa työkyvytön tmv. Sulla pitää olla diagnosoitu sairaus, joka uhkaa työkykyäsi ja olet jo sairauslomalla ja vaarassa joutua kuntoutustuelle tai kuntoutustukesi uhkaa pidentyää jne, jne,
terv.
JokuJaskanen
Elikkäs tseitsei kun olin työelämässä, jäin sairauslomalle, palasin töihin ja jäin uudelleen sairauslomalle niin silloin edelliset sairauslomapäivät laskettiin samaan syssyyn. Johtuen siitä että sairausloman syy oli sama. En tiiä miten Kela laskee sairauspäivärahat kun on työttömänä, jää sairauslomalle, palaa työttömäksi ja jää jälleen sairauslomalle. Enkä tosiaan tiiä sun tilannetta, oisko sulla menny esim siten että olit työelämässä, jäit sairauslomalle ja kun sairauspäivärahat oli käytetty loppuun niin siirryit työttömäksi.
Kaikista helpoiten asia selviää kun on yhteydessä Kelaan.
Mä sain sen työkokeilupaikan! Jiihuu Eli kuukauden päästä oon uudessa työkokeilupaikassa. Aluksi tehään kolmen kuukauden soppari ja sitte (toivottavasti) vakuutusyhtiö myöntää toiset kolme kuukautta.
Nyt vaan asuntoa kattelemaan läheltä työpaikkaa. Sain jo yhen asuntotarjouksen mutta en oo halukas maksamaan niin isoa vuokraa.
On se vaan mukavaa ku elämä hymyilee!
Niin ja vielä, mun viimeisin tieto on että ensin pitää käyttää kaikki sairauslomapäivät ennen kun voi jäädä kuntoutustuelle.
Niin, minultahan loppui ansiosidonnainen, eli ehdin tipahtamaan Kelan peruspäivärahalle. Kävin tässä yhtä kurssia, jossa oli heinäkuussa taukoa ja heti ovat rahat myöhässä, vaikka Kelaan on ilmoitettu kyseisestä tauosta järjestäjän toimesta.
Vieläkin lukee “käsittelyssä”, ihan kuin nettikasinoilla odottaessa kotiutusta. Soitin Kelaan ja kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta maksaa ei voi ennen kuin asia on käsitelty, jossa ei pitäisi olla mitään käsiteltävää.
Yritä nyt sitten ottaa tässä jotakin keikkatyötä vastaan, niin sitten vasta asiat menevätkin monimutkaiseksi noiden Kelan maksatusten kanssa… No, eiköhän ne rahat tule sieltä pian. Ei siinä mielessä ole paniikkia kun en ole pelannut ja kyseessä on minusta riippumaton syy, johon en ole itse syyllinen ja tilillä on rahaa sen verran että saa ruokaa.
terv.
JokuJaskanen
Elämä hymyilee kun ei tarvi pelata. Reilu viikko sitten otin isältä avainlukulistan, luotan siihen että kykenen nyt ite hoitamaan raha-asiat.
Asunnon metsästys on meneillään, parakaa istun bussissa, oon menossa kattomaan yhtä asuntoa.
Näin ne asiat vaan järjestyy! Eilen kävin kattomassa asuntoa ja nyt on seki huoli pois mielestä. Elikkä uus vuokra-asunto on löytyny. Sijainti hyvä, koko hyvä, julkinen liikenne hyvä jne. Vanhahan se asunto on mutta sillä nyt ei oo niin väliä vaikka laatikot vähän kenkkuilee ja seinät on missä kunnossa on.
Nyt pitäis saaha haettua muuttolaatikoita että pääsis pakkaileen. Aattelin tehä niin että samalla ku pakkaan ni karsin tavaroita mitä ei oo tullu itellä käytettyä ja pistän ne jakoon. Tänä päivänä on niin helppo jakaa tavaraa facebookissa erilaisten ryhmien kautta. Ei tarvi turhaan heittää roskiin hyvää käyttökelposta tavaraa. Aiemmin oon aina hamstrannu tavaroita ja vaatteita sillä mentaliteetillä että otan joskus kirppispöydän ja myyn ne pois. Totuus on kuitenki se etten mä tuu koskaan ottamaan kirppispöytää, helpoiten käy kun antaa tavaran suoraan eteenpäin. Oon jakanu erilaista tavaraa (käsilaukkuja, kenkiä jne) sillä tavalla että oon laittanu tavarat oman kerrostaloasunnon käytävälle lapun kera jossa on lukenu että saa ottaa. Niin vaan tavarat on kelvannu jollekki toiselle. Eikä oo tarvinnu sumplia hakuhommia tai varaushommia. Ja sillä ei oo väliä meneekö tavara ottajalle käyttöön vai laittaako hän ne myyntiin. Pääasia on että mä pääsen itelle turhasta tavarasta eroon. Vaikka parastahan ois se että tavara menis sille joka sitä eniten tarvii. Oon vaan laiska tuonki suhteen enkä jaksa panostaa siihen että alkasin ettimään jokaiselle tavaralle sitä eniten tarvivan ihmisen.
Mulla on ihan hirviä romuska. Systeri kävi Jyväskylän seuduilla viettämässä mun kans viime viikonlopun ja toi mukanaan flunssan joka tarttu mulle. Nyt on henki ahtaalla ja nenä tukossa. Se on tää mun astma joka aina flunssassa nousee esille. Vaikia mennä nukkumaan ku ei taho selällään ollessa happi kulkea. Pitäis jaksaa hoitaa tuo astma asiaki kuntoon. Mulla ei taia tänä päivänä olla enää edes astma diagnoosia. Täytys varata aika lääkärille ja spirometriaan että sais taas oikeat lääkkeet. Nykynen avaava piippu on liian laiska mun keuhkoille.
Tseitsei sun kannattaa hakia toimeentulotukea jos et oo vieläkään saanu Kelalta rahaa. Ei kukaan voi pärjätä pitkään ilman tuloja.
Nyt tasan viisi pitkää viikkoa pelaamatta,rahaa säästynyt siis velkojen lyhentämiseen no sekin parempi kun velan nousu,joku järkevä sanoi kun velkaa lyhentää Se on jo parempi kuin lisääminen,siis pitää tajuta että asiat menee parempaan suuntaan vaikka rahaa ei ole nyt enempää.
On se vaan mukava lueskella muitten kuulumisia ja ajatuksia. Harvemmin tulee kommentoitua muitten ketjuihin mutta käyn lukaseen sillon tällön kaikki uudet viestit.
Kuulostaa siltä että moni on päässy hyvään alkuun. Siitä se lähtee.
Itelle ei oo edelleenkää tullu yhtää tiukkaa paikkaa eteen. Niin vahvasti on muistissa alkuvuoden tapahtumat. Sillon uitiin niin syvissä vesissä ettei mitään järkeä. Oon sanonu jo monelle ihmiselle että vasta nyt oikeasti tiiän mitä pelaaminen mulle aiheuttaa. Sitä ei voi tietää ennen ku saa pelaamatonta aikaa taakse ja kykenee nauttimaan oikeasta elämästä. Haluan kovasti hehkuttaa mun hyvää oloa koska tällasta ei oo ollu vuosikausiin. Hetkellisiä hyvänolon tunteita kyllä mutta ei tällasta kuukausia jatkuvaa tasaista hyvää oloa. Voiko elämä oikeesti olla näin helppoa? Ihan uskomatonta. Enkä ala ajattelemaan että tämä on tyyntä myrskyn edellä. Fakta on että vastoinkäymisiä tulee, niiltä ei voi välttyä. En ala murehtimaan niitä etukäteen vaan keskityn nauttimaan tästä hetkestä kun elämä hymyilee.
Monesti on käyny mielessä biisi “On niin helppoo olla onnellinen”. Tää elämä on vaan niin käsittämätöntä. Miten sama pää joka on vuosia toivonu kuolemaa ja suunnitellu itsemurhaa, voi yhtäkkiä muuttua totaalisesti. Edelleenkään en pelkää kuolemaa mutta nyt en jatkuvasti toivo ja rukoile sitä. Vuosia ajattelin ettei helvettiä voi olla olemassa koska elämä itsessään on pahin helvetti. Se kuvastaa hyvin mun suhtautumista elämään. Nyt voin ajatella että elämästä löytyy myös toinen puoli, syy minkä takia kannattaa ja jaksaa elää.
Ymmärrän hyvin jokaista ihmistä joka päätyy pitkällisen masennuksen jälkeen itsemurhaan. Ihmiset jotka ei oo kokenu elämässään vuosia kestävää päänsisäistä helvettiä pitävät itsemurhaa itsekkäänä tekona. Ja sitähän se on tietyllä tapaa, mutta jostain syystä en hyväksy tuota sanaa sellaselle ihmiselle jonka elämä on ollu pitkään pelkkää helvettiä. Vaikeita elämänjaksoja tulee ja menee. Niin kauan on hyvin kun niitä tosiaanki tulee ja menee. Mutta kun tuo menopuoli lakkaa ja päänsisäinen helvetti tulee tulee tulee tulee, vuodesta toiseen, sellasen ihmisen päätyminen itsemurhaan ei mun mielestä oo enää itsekästä. Sillon on ehtiny vuosia pohtimaan sitä miten kuolema tulee vaikuttamaan lähipiiriin. Eikä teko oo tehty kenenkään muun takia kuin itsensä takia. Ei sen takia että tyttöystävä/poikaystävä jätti, ei sen takia että firma meni nurin ja mies/vaimo jätti, ei sen takia että tuntee syyllisyyttä jostain, ei sen takia että häpeä on niin voimakas että mieluummin kuolee kuin ottaa vastaan seuraukset, ei sen takia että elämässä on tullu sarja vastoinkäymisiä, vaan siksi että väsyy vuosia kestävään päänsisäiseen helvettiin. Toisaalta, on paljon ihmisiä jotka on kärsineet vuosia ja vuosia ja kestäneet sen kaiken paskan. Yhtään sellasta ihmistä en tiiä jolle helvetti ois jatkuva olotila. Toisinsanoen kun tarpeeksi kauan hakkaa päätä seinään, huomaa jossain vaiheessa että se on turhaa ja sitten luovuttaa. Tuosta luovuttamisesta alkaa uus alku. Kun ei ole enää mitään menetettävää niin ei myöskään ole enää vaihtoehtoja, on pakko ottaa vastaan sen mitä tulee. Rikkirevittynä, sielu avoinna, huomaa muutakin kuin edessä olevan seinän. Katsoo sivulle ja sitten toiselle, ottaa askeleen taaksepäin ja huomaa että seinä siirtyy vähän kauemmas. Siitä se lähtee. Seinä pysyy edessä mutta pieniä askeleita taaksepäin ottamalla se siirtyy kauemmas.
Mun kohalla se että oon hakannu pitkään päätä seinään tarkottaa sitä että tiiän seinän edelleen olevan paikoillaan. Se ei oo kadonnu mihinkää, se on siellä ja pysyy enkä minä pysty siihen mitenkää vaikuttamaan. Mutta. Se mihin pystyn vaikuttamaan on että voin valita omat askeleet. Voin pysyä paikallaan, voin ottaa askeleen taaksepäin, tai sitten voin tehä sen tyhmän ratkasun että lähen kävelemään kohti seinää. Kunnes taas hakkaan päätäni siihen.
Ongelma on siinä etten voi aina tietää onko parempi pysytellä paikallaan vai lähteä liikkeelle. Nimittäin kun lähen liikkeelle saatan tiedostamatta ottaakin askeleen seinää kohti. Voin vain toivoa että kun lähen liikkeelle huomaan hyvissä ajoin seinän. Osaisin pysähtyä ajoissa. Ja sitten pikkuhiljaa ottaa taas askeleita taaksepäin. Ettei enää koskaan tarvis joutua siihen tilanteeseen että huomaan hakkaavani päätä seinään. Se käy niin pirun kipeää.
Hei, Pelinainen! Hyvä että olet löytänyt sisäisen hyvänolon. Toivottavasti pikkuhiljaa pääset mahdollisemman kauas seinästä jotta sinun ei tarvii jatkuvasti pelätä sitä että kohta päätyt hakkamaan sitä. Ja toivon että uskallat aina välillä ottaa uusia askeleita koska ne voi johtaa sinut uudelle ihanalle polulle, pois siitä pelottavasta seinästä. Mutta niinkuin sanoit- pieniä askeleita ottamalla…
Tärkein askel on olla pelaamatta ja on hienoa että siinä olet siinähyvin onnistunut.
Nauti elämästä ja pelaamattomuuden tuomasta onnesta!
Olisin halunnut vielä sanoa että itse en myöskään huomannut pelihuuruissa miten paljon pelaaminen oikeastaan ylläpitää huonoa oloa ja masennusta tai ehkä jopa aiheutti sitä. Nyt kun on puolen vuoden aikana suurimman osan ajasta ollut pelaamatta, huomaa että eläämässäon niin paljon muutakin. Ja ennenkaikkea oppinut sen että ongelmat eivät ratkea pakenemalla peleihin. Ja ratkaisuja ongelmiin on paljon helpompi löytää kun pää ei ole täynnä vaan pelejä, pelejä, pelejä.
Päivä kerrallaan eteenpäin ilman pelejä!
Pelinaisen elämä on ihmeellistä
Ja se osaa kirjoittaakkin.
Ajatelkaas, ensitreffit alttarilla ohjelmasta Miia Ezen on eronnut Ollista ja iltasanomien blogissaan jopa kehottaa ihmisiä nettipelaamiseen iltojensa iloksi, yäk !