Kiva kuulla pelinainen, että oot löytänyt apua! Jaksamista vain 
Ompas ollu mukava päivä! Nukuin aamupalan ohi, harjottelin yksikseni biljardi lyöntejä ja lueskelin kirjaa joka kertoo riippuvuuksista. On niin älyttömän hyvä kirja et tekis mieli pölliä se jotta vois aina sillon tällön palauttaa realiteetteja mieleen.
Kolmelta lähin kotiin, siellä pyykkäilin ja farmailin, sitte tuli deitti. Katottiin yhessä leffa, syötiin vaivalla tehtyä ruokaa (purkista hernekeittoa) ja kasin aikaan deitti lähti ja mä palailin takas osastolle.
Jotenki tämä päivä ollu henkisesti tasapainoinen. Ollu hyvä olla. Josko sitä ois prosessoinu niin paljon asioita että pystyy välillä hellittään ja vaan nauttimaan olemassaolosta.
Lumeton oon kaipaillu sun kuulumisia
Eilen illalla tuli muka nälkä, laitoin sitte herätyskellon soimaan että nousen aamupalalle puol kasi. Ysiltä alko ryhmä jossa oli mun vuoro kertoa oma tarina. Tunteet nousi pintaan ku palasi muistoissa vaikeisiin aikoihin. Nykyään pystyn kokoamaan itteni ja niin kävi tälläkin kertaa. Kuitenki ku ryhmä loppu, tunteet oli jämähtäny sellaseen lievään ahdistukseen. Ahdistushan ei ole tunne (terkut K:lle joka tuota aina toistaa) mutta nyt täytyy sanoa että ahdisti koska en saanu kii siitä tunteesta joka vaivasi. Pari tuntia meni että helpotti.
Sitte pyöräiltiin a-kiltaan, käytiin tutustumassa niitten tiloihin ja toimintaan. Oli oikeinki viihtyisät tilat niillä ja mukavan oloista porukkaa. Huono puoli on se että paikka on auki vaan 9-14. Mä ku oon aamu uninen niin tarvisin enemmänkin illoiksi toimintaa.
Loppupäivä on menny pelatessa bilistä. Tänne tuli tänään uus mies jonka kanssa pelailtiin useampi matsi.
Vaihtelevasti menny päivä, päällimmäisenä kuitenki hyvät fiilikset
Eilen oli aamuryhmä ja sitte rentoutus. Rentoutus oli sellainen että yks hoitaja luki meille mielensä pahoittaja kirjaa ja me nuokuttiin sohvilla. Päivällä pelattiin seurapeliä, illalla käytiin saunassa ja sitte yhen tytön kans annettiin toisillemme jalkahoidot. Valvoin sen verran että ehin nähä suomen esityksen euroviisuissa, sit oliki niin väsynyt että painuin pehkuihin.
Tänään alotettiin päivä uinnilla. Pitkästä pitkästä aikaa kävin uimassa, oli ihan mukavaa. Vertaisohjaaja veti meille ryhmän ja sitte lähettiin porukalla fillaroimaan keilahallille. Tunti keilailtiin, aika meni tosi nopeesti.
Nyt sitte löhötään olohuoneessa ja katellaan telkkaa.
Tänään tuli tieto siitä että tää kuntoutuslaitos lakkautetaan syyskuussa. Kaikki siirtyy pelkkään avohoitoon. Onhan se ihan eri viettää neljä viikkoa laitoksessa yötä päivää, kuin että käyt päiväseltään jossain ja illat vietät kotona. Täällä kun on viettäny vuorokaudet ympäri, on päässy tosi hyvin syventymään omaan riippuvuuteen, sen syihin ja seurauksiin.
Eilen aamu alkoi stoori ryhmällä jossa yks kuntoutuja kertoi oman tarinan. Sen jälkeen oli akupunktio. Päivällä ois ollu vielä yks ryhmä mutta mulla oli oma terapia käynti. Terapiasta menin kotiin loppupäiväksi.
Tänään on ollu mun viimeinen kuntoutuspäivä. Huomenna aamiaisen jälkeen lähen kotiin. Tämä aamu alkoi a-klinikan avoimella ryhmällä. Siellä istuessa tuli fiilis että nyt on puitu riippuvuuksia tarpeeksi. Alko tosissaan maistumaan puulta samojen asioitten läpikäyminen. Tarkottaa että tää mun kuntoutusjakso loppuu just sopivaan aikaan. Viikko vielä täällä ois ollu mulle liikaa.
Päivällä oli tunneryhmä jossa käytiin läpi jokaisen tunnetiloja.
Sitten mulla oli GA ryhmä. Olipa aivan huippua ku pääsi vaihtamaan taas ajatuksia yhen mulle tärkeen ihmisen kans.
GAn jälkeen piipahin pikaseltaan kotona ja sit palasin osastolle, tulin oikeaan aikaan ku just alkoi naisten saunavuoro.
Nyt tässä löhöillään olohuoneessa ja katotaan porukalla leffaa.
Tää kuntoutusjakso siis päättyy mun osalta. Voin suositella kaikille pelureille kuntoutusta jos sellainen on saatavilla! Mulle tää on antanu valtavasti.
Hienoa, että oot saanut apua tuota kautta pelinainen! Mulla jatkuu pitkälti samaa rataa, kerran pariin viikkoon aina repsahdan pelaamaan pari kymppiä, viimeks tosin meni vähän enemmän kun piti kahtena päivänä pelata… harmittaa, mutta en toisaalta jaksa ruoskia itteäni siitä. Mun pitäis vaan löytää joku toinen keino päästä pakoon omaa elämää, ja jotain kivempaa tekemistä kuin rahapelaaminen!
Pitää kompata edellistä kirjoittajaa sillä, että kannustan teitä kaikkia kirjoittelijoita/lukijoita keksimään pelaamisen tilalle jotain muuta, jotain tervettä ja ihanaa.
Tämä on ollut itselle vuosien varrella todella vaikea rasti, ainut mitä osaan on slottien pelaaminen ja muut rahapelit - ne ovat kiinnostaneet lapsesta asti. Ja niitä “osaan” pelata 
jotenkin saa ylpeyttä siitä kun uskaltaa tuplata automaatilla tai pistää isompaa panosta…mutta turhaahan se on ja varsin typerää omalle taloudelle pitkässä juoksussa:D
Mitä olen seurannut tätä kirjoittelua tänne, niin on todella vaikea antaa toiselle jotain “fiksua” tekemistä pelaamisen tilalle - one fit for all ei toimi tässä kohtaa. Yksi hyvä vinkki on ajatella, mitä teki ennen pelaamista?! Itse urheilin todella paljon, ja myös luin vapaa-ajallani. Pelasin myös tietokonepelejä, mutta niistä en saa nautintoa enää.
Yrittäkää myös miettiä mikä on se oma “rentoutumiskeino” kun lopetatte pelaamisen, urheilu tai lukeminen ei kaikille kuitenkaan ole sitä “rentoutumista” itse olen nukkunut viikonloppuna pitkään, siinä on halpa keino rentoutua:D
Turkki on taas nähty ja koettu. Lämmintä piisasi, merivesikin oli tosi lämmintä. Mukavaa oli oleskella sukulaisten seurassa. Kotia kun pääsi ni tuli heti mieleen että nyt on itellä passi, voisin siis kävellä pankkiin ja hakea uuden avainlukulistan, ottaa lainaa ja pelata. Tuon kuvion jos toteuttais, ois se vaan hetkellinen hyvänolon tunne. Sitten seurais viikkojen ahistus plus vuosia kestävä ulosotto ja pitkään jatkuva laskujen maksu. Helpommalla pääsee kun ei pelaa.
Laskeskelin just että mulla jää kuussa 500e käyttörahaa. Se on aika vähän, noin sata euroa per viikko. Tupakkeihin menee jo useempi kymppi viikossa, siihen ruuat ja muut pakolliset kotitalous välineet. Ei jää kyllä shoppailurahaa että vois ostaa esim vaatteita. Ja nyt kun on kesä tulollaan ois mukava tehä joku reissu kotosuomessa. Lupauduin jo siskon kans käymään yksillä festareilla, sinnekki menee useempi satanen, matkat liput ja yöpymiset. Jostain pitäis saaha lisätuloja että vois toteuttaa tuonki suunnitelman.
Viimeksi oon laittanu omaa rahaa kasinoon helmikuussa. Bonusrahoja pelasin vielä huhtikuun eka päivä. Täysin pelaamatonta aikaa pari kuukautta takana. Kantapään kautta oon oppinu että on turha haaveilla etukäteen pelaamattomasta ajasta, mun on siis turha suunnitella sen kummempia etappeja. Päivä kerrallaan mennään, parhaassa tapauksessa hetki kerrallaan.
Pelinainen kirjoitti :
Viimeksi oon laittanu omaa rahaa kasinoon helmikuussa. Bonusrahoja pelasin vielä huhtikuun eka päivä. Täysin pelaamatonta aikaa pari kuukautta takana. Kantapään kautta oon oppinu että on turha haaveilla etukäteen pelaamattomasta ajasta, mun on siis turha suunnitella sen kummempia etappeja. Päivä kerrallaan mennään, parhaassa tapauksessa hetki kerrallaan.
[/quote]
Moi
Mua niin kosketti tuo sun loppukirjoitus. Noin munkin tarttee ajatella. Ehkä se on parempi.
Tinja
Pelinainen, missä oot, mitä kuuluu? Ikävä sun kirjoituksia!
Moikka tyttäret Oon käyny joka päivä lueskelemassa muitten kuulumiset mutta itellä ei oo ollu mitään päivittämisen arvosta mielenpäällä.
Tasasen tappavaa, mukavaa arkea ollu. Paljon kotisalla oloa, johon tulee nyt onneksi muutos. Ens viikon oon lapsenvahtina arkipäivät 7v siskonpojalle. Juhannuksen oon maalla ystävän luona, ehin käyä pari päivää kotona ja sitten lähetään siskon kans festareille.
Tänään oli poikkeuksellinen päivä ku kävin deitin kans parissa paikkaa kylässä. Vaikka me ei olla parisuhteessa eikä myöskää tulla olemaan, oli ihan hauska käyä yhessä kyläilemässä kun yleensä sitä tekee aina yksin.
Mieliala pysytelly tasasena ja ihan hyvänä. Jos oisin pelannu ni tilanne ois toinen. Alkaa pikkuhiljaa tajuamaan kuin paljon pelaaminen on rasittanu mua aina henkisesti.
Juhannus meni sittenki kotisalla ollessa. Deitin kans ollu erimielisyyttä yhestä asiasta, saa nähä päästäänkö kompromissiin vai loppuuko meiän tapailu. Niin tai näin, kumpiki ratkasu sopii mulle.
Sisko kävi tänään parin muksun kanssa kylässä, muuten oon oleillu omissa oloissa. En tiiä miten sais revittyä itteni huomenna kaupoille, torstaina lähetään festareille ja sinne pitäis ostaa kampetta. Muuten ei ois mitään ongelmaa mutta ku rahaa on tosi vähän, hankala löytää mitään ku on niin pieni budjetti.
Pieniä on kuitenki mun murheet. Johtuen siitä etten oo pelannu.
Jatkaa vaan ilman pelejä. Rahaa jää ihan varmasti enemmän kun pelatessa. 
Festarit meni mukavasti ja rahaa tuli käytettyä yllättävänkin vähän. Oon ollu lastenvahtina, muuten tullu oleiltua lähinnä kotisalla. Alkoholia on kulunut paljon mutta ei kuitenkaan liiaksi asti. Viime viikolla oli pitkästä aikaa alavireinen fiilis. Selvisin siitä muutamissa päivissä ja mikä parasta, en alkanu pelaamaan pahaan oloon. Olin ootellu tuota tilannetta että ahistaa ja miettiny jo etukäteen että siinä koetellaan tosissaan pelaamattomuutta. Pelaamatonta aikaa on kertyny jo sen verran että yllättävänki helposti pysty ohittamaan peliajatukset. Ja siitä kiitoksena ahistava olo väistyi suhteellisen nopeesti.
Jos oisin alkanu pelaamaan ahistukseen ois mieliala ollu synkkääkin synkempi pitkän aikaa. Siitä tuliki mieleen että tavoitin tietyn tunteen joka tulee sen jälkeen ku on pelannu kaikki rahat. Lähin viime viikolla käymään kävellen kaupassa. Mieliala oli alavireinen ja yhtäkkiä tuli se tunne kun oot ihmisten ilmoilla ilman sentin senttiä. Miten ahdistavalta se tuntuukaan ku tiedät ettet voi ostaa mitään, näet ympärillä iloisia ihmisiä, vertaat ittiäs muihin ja tunnet olevas todella pohjalla. Sitä tunnetta kun rahaa ei oo yhtään ei pysty ymmärtämään ku sellainen joka on ollu samassa tilanteessa. Kun rahaa ei ole, se on ihan koko ajan mielessä. Oot perseauki, oot ihmiskunnan pohjasakkaa. Sitten taas kun sitä rahaa on, ei raha täytä ajatuksia. Koska en oo ihan just pelannnu, elän tällä hetkellä jälkimmäistä elämää. Esimerkkinä kävin äsken kaupassa ja jouduin oikein miettimään mitä ostaisin kun tuntu ettei oikein tarvi mitään. En kattonu sen kummemmin hintalappuja vaan ostelin ne mitkä tuntu tarpeellisilta. Hintalappujen seuraaminen on toisaalta niin totuttu tapa että teen sen jokaisen ostoksen kohalla. Mutta lähinnä tarkotin sitä ettei tarvinnu ollenkaan laskea riittääkö rahat. Tiesi että pystyy ostamaan mitä haluaa. Sillon kun on pelannu ja rahat on tosi vähissä, joutuu tarkkaan laskemaan mihin rahat riittää, voinko siis ostaa tuon halvimman leikkelepaketin.
Mun tulot on sen verta pienet etten todellakaan pysty pröystäilemään rahalla, mutta on mukavaa ku pystyy hankkimaan kaikki ruuat ilman että laskeskelee senttejä että riittääkö rahat.
Ihana kuulla, että sulla menee hyvin! Toi raha-asia on niin totta. Mä niin odotan loppuvuotta, kun lokakuussa maksan viimeisen vippi/lainalaskun pois. Jos en pelaa. Tällä hetkellä kun on itsellä niin pienet tulot niin menee melkein kaikki noihin. Heinäkuu: -425€ elokuu -420€ syyskuu -375€ ja lokakuu -200€. Siinä viimeiset vippi/muut pelien takia tulleet nyt maksettavat.(ulosotot mietin sitten myöhemmin) niin eli siis kun kauppaan menee ruokaa ostamaan, joka pennin saa miettiä tarkkaan, mutta kun noi menoerät on pois, vaikka en rikas sittenkään tule olemaan niin uskon että nautin kaupassa käymisestä ihan erilailla, odotan oikein sitä. Siinä taas tuli yksi syy lisää olla pelaamatta.
Hei pelinainen! Hieno että olet ollut ilman pelejä! On niin mukavaa kuulla kun jollakin menee hienosti. Se antaa itsellekin toivoa että ehkä jonain päivänä minäkin pystyn siihen…
Jatka samaan malliin!
Isalle ja Taistelulle kiitokset viesteistä.
Tiistai ja keskiviikko on menny laiskasti. Vähän sain pyykkiä pestyä mutten mitään sen kummempaa. Tänään kävin shoppailemassa pitkästä aikaa vaatteita ja näkyi olevan edelleen alennusmyynnit menossa. Jotaki tarttu jopa mukaan vaikkei yhtään tehny mieli mennä sovittamaan vaatteita. Kävin kauppareissun jälkeen kotona ja sitten menin kuunteleen Apulannan keikkaa. Niihin ei tarvi koskaan pettyä vaan ne vetää aina yhtä hyvin. En vaan jaksa innostua niitten alkuaikojen punk-biiseistä, ne on ihan p’skaa.
Mulla ärsyttää tuo mun deitti suunnattomasti. Onko se vaan niin yksinkertainen naisen suhteen vai mikä siinä viiraa. Yleensä ku heilastellaan ni ilmotetaan toiselle ku on lähössä johonki. Mä saan lukea deitin facebookista että se on lähteny reissuun. Niin väärin ja niin ärsyttävää. Ei oo iso vaiva laittaa tekstaria että hei ostin juuri lentoliput.
No ei siinä mitään. Ton deitin facebook kirjotuksen jälkeen tein päätöksen että mä lähen tapaamaan yhtä kaveria jonka kans tavattiin muuan viikko takaperin. Miespuolista immeistä siis, oikeestaan voi sanoa poikaa ku se on niin nuori. Lähen sen luo perjantaina enkä osta vielä paluulippua. Todennäköisesti palaan maanantaina. Lähen sinne sillä mentaliteetillä että me ollaan ihan vaan kavereita.
Mulla nää miessuhteet on mitä on. Deitti jonka kanssa ei tuu olemaan mitään vakavampaa koska hän on täysin sitoutumiskammoinen, eksä jonka kans olisin valmis jakamaan elämän mutta se ei onnistu johtuen meiän ikäerosta ja nyt lähen kattomaan millasta elämää tää yks kaveri elää.
Kohta nelikymppisenä naisena haluaisin oikeasti oikean parisuhteen mutta miten sitä törmää mieheen joka on sellanen jonka kanssa ajatukset kulkee yksiin? Tarjolla on paljon miehiä mutta ilman perinteistä sitoutumista. Suomeksi sanottuna seksiä saa jos haluaa. Mutta ku se ei oo pelkästään se asia mitä minä haluan.
Jyväskylän seuduilla tuli käytyä viime viikonloppu. Kukas täällä olikaan jonka kans aiottiin tehä treffit Jyväskylään? Oon nimittäin lähössä heti uudelleen sinne.
Kaveri jonka luona kävin pidennetyn viikonlopun, tulee vuorostaan mun luo huomenna. Ollaan Oulussa sunnuntaihin ja sitte siirrytään luo Jyväskylään. Oon siellä niin pitkään ku viihyn, maksimissaan kuitenki vajaat kaks viikkoa. Mää asun ihan Oulun keskustassa ku tää kaveri asuu maalla. Voi vitsi ku mää nautin olla siellä. On se niin erilaista ku ei oo naapureita lähellä ja saa olla koko ajan luonnon keskellä.
Mulla on Turkin reissusta lähtien ollu passi itellä. Eilen soitin isälle ku piti maksaa laskuja. Siinä pohdin ääneen että pitäiskö mun ottaa avainlukulista itelle kun en oo pelannu vaikka ois ollu mahollisuus. Isä sanoi heti että tilannehan on tosiaan ollu puolittainen koska mulla on ollu passi. En kuitenkaa tiiä kuin vahva vaikutus sillä on ettei mulla oo avainlukulistaa itellä. Siksi sanoin isälle että jos sille vaan sopii ni haluan pitää tilanteen tällaisena. Isälle asia sopi ja niin me jatketaan samaan malliin. Eli mulla ei oo muita esteitä pelaamiselle kuin oma halu.
Kävi hauskasti tuon Jyväskylän reissun kans. Olin katellu valmiiksi Onnibussi matkaa. Sitte ku päätin lähtiä menin Onnibussin sivuille ja matka oliki loppuunmyyty. Soitin samantien kaverille että enpä mää tuukkaa ku ei oo kyytiä. Sen jälkeen hoksasin että oon facebookissa yhessä kimppakyyti ryhmässä. Menin sinne katteleen näkyykö Oulu Jyväskylä matkaa. Ja niinhän sieltä löyty. Just sopivaan kellonaikaan vielä. Soittelin tälle matkantarjoajalle ja niin pääsin sitte kimppakyydillä Jyväskylään.
Nyt kun lähen uudelleen reissuun ni en ota stressiä ollenkaa paluukyydistä. Jos ei löydy bussimatkaa ni on ihan varma että löytyy sopiva kimppakyyti, varsinki ku mulla ei oo tiettyä päivää tai kellonaikaa millon täytys palata takas.
Tänään on illalla GA, mukava mennä sinne ku tiiän jo etukäteen että sinne on tulossa mukavasti ryhmäläisiä.
Hieno juttu että sinulla on asiat kondiksessa! Nauti kesästä ilman pelejä!
Mä oon niin ihastunu 
Ton tekstin kirjotin vajaa kuukausi sitten ja nyt se sitte tapahtu. Tää on niin uskomatonta, ei voi käsittää 
Ollaan tapailtu nyt aika paljon, silti me edetään rauhassa. Kumpiki on täysillä mukana suhteessa ja tarkotus on että ehkä vuoden päästä lyödään hynttyyt yhteen. Pää on pilvissä mutta jalat maassa. Tässä ehtii hyvin tutustella ennen ku tekee mitään isompaa. Tilannehan voi aina muuttua mutta tällä hetkellä tuntuu ihan hemmetin hyvältä.
Mulla on muutenki tapahtunu elämässä isoja muutoksia. Multa hylättiin kuntoutustuen jatkohakemus. Tarkottaa että syyskuussa ei tule enää mistään rahaa. Edessä on siis näillä näkymin liiton päivärahalle jääminen. Mulle myönnettiin 3kk ammatillinen kuntoutus mutten jaksa uskoa että ehtisin kuukaudessa löytää itelle työpaikan ja sen lisäksi saada kaikki paperiasiat kuntoon. Työpaikan löytäminen on suhteellisen helppoa jos lähtee siitä ajatuksesta että mikä tahansa työ käy. Mutta paperiasioihin en pysty ite vaikuttaa, niissä kestää oman aikansa.
Eilen irtisanoin asunnon. En tuu saamaan enää eläkkeensaajan asumistukea ja siksi mulla ei oo vara pitää enää tätä asuntoa, vuokra on liian suuri. Kuukauden sisällä pitäis löytää uus edullisempi asunto. Iso homma eessä ku pitää muuttaa ja vielä ku tosiaan löytäs asunnonki mihin muuttais.
Nyt jos mulla ois pelaamisesta aiheutunu stressi ja ahistus, oisin aivan kauhuissani ja lamaantunu. Mutta koska en oo pelannu, nämä elämänmuutokset ei aiheuta niin kovaa painetta. Tiiän että kaikki järjestyy, tavalla tai toisella.