Voi ei, pelinainen!
Mikä ihmeen kasino antaa tosta noin 300e bonusraha?!
Kai hyvä että sait rahat takaisin, mutta aika huiman velan otit… ootko viel GA ryhmässä vai loppuko se?
Kasino antoi hyvitystä mulle kaikkiaan 2000e. Ja pelatahan ne piti! Ois ollu paljon muutaki käyttöä tuolle rahalle.
Lumeton, käyn edelleen säännöllisesti GAssa vaikka olinkin suunnitellut lopettavani käynnit siellä. Siitä on tullu jo niin tapa että vaikea olla käymättä.
Mutta joo, pelaamisesta. Jos, siis jos oisin osannu lopettaa pelaamisen oisin netonnu noilla hyvitysrahoilla yhteensä 13t. Nyt jäi tyhjää käteen. Tuo kuvastaa hyvin mun suhdetta uhkapeleihin, ne ei vaan kerta kaikkiaan sovi mulle. Ei oo sellasta summaa joka sais mut lopettaan pelaamisen. Jos pystyn oleen pelaamatta sen ajan että kasino kotiuttaa rahat, ei mee montaa päivää ku hakkaan ne takasi kasinolle.
Pelaaminen hallitsee edelleen mun elämää. Vaikka kuinka tahkon päähän joka viikko ensimmäistä askelta, sitä kuinka pitää olla rehellinen sen suhteen että on voimaton pelaamiseen nähden, ei se mee mulla jakeluun. Pelit vie mun elämää 10-0.
Silti on pienen pieni toivonkipinä, joskus tästä vielä noustaan. Tulee vielä sellainen päivä jolloin voin havahtua siihen etten ole miettiny pelaamista päiväkausiin. Mitä pitempään saan pelaamatonta aikaa taakse sitä lähempänä tuo tavoite on.
Hyvä kun kirjoittelet tänne vielä. Juuri kun kuvittelee itsekin, että nyt olisi pääsemässä eroon peleistä, niin eikös se pelipiru hyppää olkapäälle. Vaikka pystyisi hallitsemaan noita ajatuksi vuorokaudessa 23 tuntia ja 59 minuuttia, niin se yksikin minuutti kun ei ole ajatus hallinnassa riittää siihen hairahdukseen. Tullut viimeisen kahden kuukauden aikana kaksi kertaa repsahdettua, ja ne ovat maksaneet noin 400 euroa. Viimeksi “voitin” nettikasinolta tuskien kautta parisataa euroa, niin eikös se pelipiru hyppää kaupungilla olkapäälle ja sitten häviän noista rahoista 75 euroa taas RAY:lle. Oli taas ajatuksissa pitelemistä, ettei lähde hakemaan noita rahoja nettikasinolta takaisin.
Joo, kyllähän nuo kasinot jakelevat cash backeja vai mitä lie comp pointsia, jos pelailee suuria summia high rollerina, yrittäväy pitää koukussa. Muttei näitä asioita järjellä selitä. Pakko se on uskoa, että on pelijuoppo, joka ei voi sitä paria euroa laittaa automaattiin kuten ei juoppo juoda edes yhtä pulloa olutta.
Itseäni on usein harmittanut ja jopa itkettänyt kun on elämässään ollut ei-riippuvainen kaikista päihteistä, niin tämmöinen riesa tuli sitten elämään. Istuskelin tuossa päivällä bussia odotellessa yhdessä kuppilassa oluella, niin siinä naureskeltiin naapuripöydässä yhdelle kaverille, ihan menestyvälle yrittäjälle mukamasa, miten taas on kahden viikon juomaputki päällä ja mies hakee joka aamu kello 9 huoltikselta 24 pullon tai tölkin mäyräkoiraa. Tuskin hänelläkään on hauskaa.
Kohta kaks viikkoa menny edellisestä postauksesta. Kovin on ollu pelipolttoja mutta nyt on viimeisimmät päivät ollu hiukka helpompia. Johtuen varmastikkin siitä että keskittyminen on suuntautunu aivan muualle. Oli kiva viikonloppu, vieläki fiilistelen.
Toukokuussa käyn viikon Turkissa sukulaisten kera. Voi oikeestaan sanoa että oon pakkotilanteessa siksi rahan suhteen, ei oo vara käyttää mihinkään ylimääräseen rahaa jos aikoo jotain syödäkkin Turkissa.
Huomenna käväsen treffeillä. Saas nähä millanen tää herra on. Mulla on deitti jonka kans on deittailtu jokunen kuukausi, mutta hän on niin sitoutumiskammonen ettei meistä tuu mitään sen enempää. Laitoin deitille viestin että meen huomenna treffeille, siltä tuli viesti takas että pidä hauskaa. Tuo kuvastaa hyvin kuin “läheinen” meidän suhe on.
Mutta ehkä on niin niinku mulle yks ihminen tässä totes, että mun pitää saaha ensin omat asiat järjestykseen ennen ku oon valmis oikeeseen parisuhteeseen. Toisaalta, jos löytys jostain se mulle oikea ihminen, kyllä se antais kummasti lisäpontta arkeen.
Näin, ei mitään isompia asioita elämässä, mikä on mun kohalla hyvä asia.
Kello puoli kuus aamulla ja minä unettomana koneen äärellä 
Onneksi huomenna ei oo muuta ku terapiassa käynti ja sen jälkeen saa jatkaa vielä unia. Treffit tuli ja meni. Ihan uskomatonta minkälaisia miehiä tänä päivänä on. Kyseessä piti olla normaali “keskiverto” mies. Nyt oli normaalit kyllä kaukana. Mutta joo, kaippa tuolla treffipalstoilla liikkuu jos jonkinnäköistä kulkijaa. Oletus oli vaan tän herran kohalla että hän ois omannu jonkinlaiset käytöstavat. Jätän kyllä taas joksiki aikaa nuo treffipalstailut sikseen.
Pelit pyöriny mielessä. Kovasti oon jo suunnitellu tulevaa pelisessioa. Näin sitä on perkeleen heikko. Jos jotain hyvää ni se että periksi en oo (vielä) antanu. Onko mulla elämä taas liian hyvällä mallilla ku täytyy oikeen suunnitella romahdusta. Näin sen täytyy olla. Mutta tänäänkään en pelannu, huomisen taistelen ja perjantaina GAhan josta toivottavasti saa taas eväät viikonloppuun.
Täällä valtissa on ollut tänään jopa säpinää. Monta uutta ketjua noussu ylös. HYVÄ ME! Mukava tulla tänne ja huomata että ihmiset on ollu aktiivisia. Jos haluais yksin olla äänessä niin sitähän pitäis omaa yksityistä päiväkirjaa.
Tää päivä menny ihan vaan löhötessä. Paljon ois kaikenlaista tekemistä mutta ei oo jaksanu innostua. Terapiasessio oli taas antoisa, mukava ku itekki huomaa että terapia on vieny eteenpäin. Huomenna GA. Eipäs sitä muuta. Jos kattelis filmejä vielä jonku aikaa ja sitte untenmaille.
Eilen kävin a-klinikan työntekijän juttusilla. Laitettiin hakemus laitoshoitopaikkaan, kyseessä on neljän viikon hoitojakso joka keskittyy täysin peliongelmaan. Saa nähä kuin pitkät jonot tuonne on.
Tänään kävin epävakaapersoonallisuushäiriö työryhmän haastateltavana, mukana oli oma mtt-hoitaja. Syksyllä alkaa 7 viikon ryhmäterapia joka kokoontuu kerta viikkoon.
Nyt on menny illat lupsakkaasti, deitti majaillu mun luona ni on ollu seuraa. Pari päivää sitten loukkasin todella pahasti exää. Saa nähä saanko tuota anteeksi, kovasti toivon niin.
Oon alkanu ajankuluksi pelaamaan nettipeliä joka on tosi aikaavievä. Halpaa ajanvietettä kasinopeleihin verrattuna.
Mulla oli voimassaolevia “joustoluottoja”. Eli näitä uusia pikavippejä, joita voi nostaa aina uudelleen kun on maksanu/lyhentäny summaa. Isä kysyi pari päivää sitte että onko mulla porsaanreikiä pelaamiseen. Nuo joustoluotot oli ainoa mitä keksin. Isän pyynnöstä laitoin jokaiseen firmaan mailia jossa pyysin että ne irtisanotaan. Eli tarvin uudelleen avainlukulistaa jos haluan ottaa lainaa. Ja isällä kun on avainlukulista ni lainaa ei saa.
Nyt en keksi porsaanreikiä pelaamiseen.
Paljon on pelit ollu silti mielessä.
Sulla on kyllä ihmeellisen hieno isä kun noin huolehtii aikuisesta lapsestaan.
Mää oon monessa asiassa onnellisessa tilanteessa. On paljon välittäviä ja huoltapitäviä läheisiä, on kunnon tukitoimet sekä mt että peliongelmaan. Just tänään juteltiin läheisten kanssa siitä että tää laitoskuntoutus jossa pureudutaan peliongelmaan on ainoa mitä en oo kokeillu. No täti keksi vielä hypnoosin, se on kans kokeilematta.
Laitoskuntoutus alkaa ens viikolla ja oon siellä kolme viikkoa. Normaalisti hoitojakso kestää neljä viikkoa mutta mulla on Turkin reissu vika viikolla. Sovittiin tuosta hoitotahon kanssa että katotaan ens viikolla miten tehään, oonko sen kolme viikkoa vai palaanko vielä viikoksi kuntoutukseen reissun jälkeen. En kyllä usko että se ajaa enää niin asiaa kun tavoitteena on juuri se että pureudutaan peliongemaan tiiviisti 24/7 ilman että on muita ärsykkeitä. Tai en mä tiiä, voihan se olla ihan hyväksikin reissussa pohtia asioita ja päästä niitten äärelle vielä uudelleen.
Voi kun elämä oiskin niin helppoa että päättäis vaan että en laita enää lanttiakaan uhkapeleihin. Ihminen on heikko kun kiusaus on suuri. Jopa silläkin uhalla että jälkimorkkiksissa hengen lähtö on lähellä. Ei psyyke kestä sitä itsepettymystä joka tulee kun huomaa jälleen toistaneensa samaa paskaa kaavaa. Sitä uppoaa niin syvälle negatiivisiin ajatuksiin itsestään ettei kykene näkemään mitään hyvää. Tuota kun jatkuu viikkokaupalla niin on vaikea keksiä syitä elää. Mutta tässä mää oon, hengissä edelleen. Kiitos läheisten ja muitten auttavien tahojen.
Vaikka tässä nyt synkistelen niin tänä päivänä vointi on oikeenki hyvä. Varmaan johtuen siitä etten oo pelannu 
Omaa rahaa oon pelannu viimeksi helmikuussa jos oikein muistan. Kasinon antamia bonusrahoja viimeksi öbaut kuukausi sitten.
Tulossa on muutenki mukavia asioita. Vappuohjelmaa tiedossa, sen jälkeen kankkusta, siitä muutama päivä ni oonki jo kuntoutuksessa. Sieltä suoraan sukulaisten kans Turkkiin, kesäkuussa paras ystävä on lomalla ni vierailen hänen luona jonkin aikaa, jotku festarit tulee käytyä… Ou jeah, mullahan on kaikkea kivaa tulossa! Ja jos joku ihmettelee että miten mulla on rahaa mennä ja tulla niin ei mulla oikeasti oo. Joudun kaupassa tarkkaan miettimään mitä leikkelemakkaraa ostan jne. En vielä tiiä miten selviän kesän rahallisesti, mutta sen tiiän että pelaamatta mulla on paremmat mahollisuudet selvitä.
Oli valtava pettymys heti alkuun siitä kuinka vähän täällä kuntoutuksessa on ohjelmaa. Luulin että täällä pureudutaan syvälle riippuvuuksiin mutta ainakaan mitä viikko-ohjelmaa kattelee ni ei täällä tehä juuri mitään muuta ku hengaillaan (ja syödään).
Tänään kävin elämäni ekassa aa-ryhmässä. Oisin hyvin sulautunu joukkoon, mutta eräs jäsen päätti heti kun kuuli ettei mulla oo alko ongelmaa, puhua mut ympäri siitä etten enää mee aa-ryhmiin. Hän ei nähnyt että meillä olis mitään yhteistä. Voi olla että meen viikon päästä samaan ryhmään, ihan vaan kiusallani.
Eka päivän perusteella täällä siis vaan hengaillaan, kulutetaan aikaa muitten kuntoutuslaisten kans, unohtamatta jatkuvaa syömistä. Veikkaan et päivärytmit tulee olemaan sitä että odotetaan millon pääsee lounaalle, sitten odotetaan iltapäivä kahveja, sitten päivällistä jne. Päivät rytmittyy vain syömisten mukaan.
On tää silti parempaa ajankulua ku mitä vois olla, täällä kun ei pelata uhkapelejä. Jos pelaa ja jää kiinni siitä ni tulee potkut pyllylle ja kuntoutus loppuu seinään. Ei silti, mä en oo puhelimella koskaan pelannu enkä aio sitä alottaakkaa.
Mulle jää maksettavaksi vajaa 400e tästä kolmen viikon kuntoutusjaksosta. Vaikka summa äkkiseltään tuntuu isolta muitten peruskulujen jälkeen, vuokrahan on maksettava joka tapauksessa, on se kuitenki pieni raha siihen nähen että saa mm. kolmen viikon ajan sapuskat suoraan lautaselle. Samoin jos summaa vertaa yhteen pelisessioon… kyllä täällä olo on tosi edullista.
Täällä kuntoutuksessa on ainoastaan alkoholiriippuvaisia. Mä oon ainoo jolla ei oo alko ongelmaa. Ihan hyvin kuitenki sulaudun joukkoon ja jutellessa ihmisten kans en välillä edes muista että meillä on eri riippuvuus. Niin samankaltaisia riippuvuudet loppujen lopuksi on.
Tänään käytiin heti aamusta tunti salilla. Sitten oli ryhmäistunto jota veti vertaisohjaaja. Olipa mahtava istunto! Tunnelma oli välillä oikeesti käsin kosketeltava, niin intensiivisesti porukka kuunteli ja myös osallistui keskusteluun. Juuri tätä mä olin tullu täältä hakemaan! Harmi vaan että vastaavia ryhmiä täällä on ainoastaan kerran viikossa. Ihan naurettavan vähän.
Pikkasen ollu nukahtamis ongelmia näinä parina iltana. Tänäänkin tulin kymmeneltä sänkyyn, lopulta luovutin kävin tupakalla ja aloin raapustaan tätä tekstiä. Kello on nyt noin kakstoista, mun pitää herätä huomenna jo seiskan aikaan ja lähtä kävelemään verikokeisiin. Käyn vielä yhen tupakan vetäseen ja sitte uus yritys unen saantiin.
Kiva kun jaksat kirjoitella kuntoutuksesta. Minä ja varmaan moni muukin on joskus pohtinut laitoskuntoutusta, joten mielenkiinnolla luen millaista se on.
Yhteneväisyyksiä varmasti on paljon alkoholismin ja peliriippuvuuden välillä. Siksi varmaan mun äidin on ollut helppo ymmärtää mitä käyn läpi, hän itse kävi 20 vuotta sitten juomisen kanssa saman taistelun, minkä onneksi voitti. 20 vuotta selvänä on hieno juttu. Pystyisimpä itse samaan pelien kanssa. Pitää muistaa itsekin se, kuinka vaikea minun oli luottaa äitiin, kun juomisen lopetti, meni varmaan 1-2vuotta ennen kuin uskalsin kokonaan luottaa, joten kovasti on tehtävä itsekin töitä, että läheiset pystyvät taas uskomaan ja luottamaan etten pelaa tai valehtele.
Mukavia päiviä sinulle kuntoutukseen!
Tänään aamulla tultiin kuudelta herättään verikokeisiin. Ihan liian aikasta mulle, nukahtelin istuaaltaan ku oottelin omaa vuoroa. Nukahin myös siihen penkkiin jossa kokeet otetaan, säpsähin siihen ku hoitaja herätti.
Tänään oli kaks ryhmää. Ensimmäinen oli stoori-ryhmä jossa yks kuntoutujista kertoi oman tarinansa. Sen jälkeen keskusteltiin siitä. Oli ihan mielenkiintoista.
Toinen ryhmä oli luova ryhmä. Sen veti meille joku teatteri ihminen. Hetkuteltiin ja ketkuteltiin vartaloa. Sitte meille annettiin sana josta piti kirjottaa tarina, sen jälkeen tehä siitä ryhmissä näytelmät. Kaikenlaista luovaa tehtiin, porukka näytti tykkäävän.
Tänään turvaudun unilääkkeeseen ja taian nukkua huomenna aamupalan ohi jotta saa kuitattua univelat.
Oon seuraillu Isabelluska sun tekemisiä eli kirjotuksia, ei vaan oo tullu jätettyä mitään kommenttia 
Tänään on mieliala heilahdellu valtavasti laidasta laitaan.
Aamulla käytiin a-klinikalla avoimessa ryhmässä jossa voi käyä kerran viikossa senki jälkeen ku kuntoutus loppuu. Oli ihan jees.
Sitte mulla oli ensimmäinen keskustelutuokio omahoitajan kans. Oli äärimmäisen raskas keskustelu. Jotenki ahistuin siitä. Meni useampi tunti ennen ku ahistus lakkas.
Kolmas tapahtuma oli tunne-ryhmä. Ihan ok.
Illaksi pääsin omaan GAryhmään. Todella antoisa jälleen kerran!
Viikonlopulle ei ole mitään ohjattua toimintaa tai ryhmää. Sunnuntaina meen onnitteleen äitiä.
Jotenki ollu kyllä erikoinen päivä ku tunteet vaihellu niin paljon. Veikkaan että pääkoppa käy omaa prosessia syystä että täällä jutellaan riippuvuuksista niin paljon. Lähinnä muitten ryhmäläisten kans.
Tänään ei ollu mitään järjestettyä ohjelmaa. Ja tänään ymmärsin senkin miksi täällä on niin vähän ohjelmaa. Täällä on pakko pysähtyä, kohdata kaikki tunteet, kun niitä ei voi paeta mihinkään tekemiseen.
Meitä jäi viikonlopuksi kuntoutukseen mun lisäksi vain kaks henkilöä. Kolmestaan vietetty tää päivä, pelattiin visailupeliä, on polteltu tupakkaa, paljon, ja leivottiin pitsaa. Tai no mä ja toinen kuntoutuja maattiin sohvalla ja katottiin telkkaa ku kolmas kuntoutuja teki kaiken.
Välillä oon tuntenu yksinäisyytta ja yrittäny hyväksyä senki tunteen. Ettiny sisältäni sitä minuutta joka tuntee olevansa turvassa, toisen ihmisen halaamana. Terapeutti on opettanu mua löytämään itestäni sen toisen ihmisen läheisyyden jotta yksinäisyys ei tunnu liian vahvalta. Hyvin toimi mielikuvaharjoitus tänään ja yksinäisyyden tunne hiukan hälveni. Tuo yksinäisyys on tunne jota joudun työstämään paljon, monesti just se on ajanu mut pelaamaan.
Summa summarum, tänään ollu mukava päivä. Tässä kolmistaan loikoillaan sohvilla, kaverit seuraa telkasta jotain kotimaista sarjaa ku mä päivittelen tänne valttiin kuulumisia.
Sunnuntaina olin aamun yksin osastolla ja lähin sit viettää äitienpäivää niinku muutki. Oli mukava olla vanhempien sisarusten ja lasten kans päivä.
Eilen oli aamuryhmä ja päivällä katottiin haastattelu pariskunnasta jotka kerto oman tarinan riippuvuuksista. Oli hölmö tunne ku toinen niistä oli tuttu ihminen. Haastattelun jälkeen ohjaaja kyseli mitä mieltä oltiin juuri nähdystä haastattelusta. Mä en voinu kommentoida mitään ku tuntu et oisin puhunu kaverin selän takana.
Tämä päivä on ollu erikoinen mun tunne puolella. Akupunktion jälkeen meni useampi tunti hyvin levottomana ja jotenki vähän vihasena. Tosi outoa. Mut sitte taas tunsi oikein ku olotila raukeni ja tuli taas normaali fiilis. Vähän aikaa sitte käytiin saunassa, mukava alkaa jäkispelin jälkeen nukkumaan.
Helatorstai joten täällä ei ollu mitään ohjelmaa. Lueskelin kirjaa kuuteen saakka, sitten tuli sisko hakeen ja mentiin yhteensä 6 siskoa ja yks siskonlapsi syömään. Rakas pikkusisko täytti 30v. Oli hyvät ruuat mutta seura oli vielä parempaa.
Meitä oli osastolla vaan kolme henkilöä, muut lähti heti aamusta päiväksi pois. Loppujen lopuksi oltiin kahestaan yhen tytön kans kun kolmas tyttö pysytteli omassa huoneessa koko päivän. Eilen muuten lopetti ainoa mies kuntoutuksen kesken, ei kyennyt olemaan kuntoutusta loppuun saakka. Niinpä täällä on pelkästään naisia ja niinki vähän ku kuus naista.
Huomenna käydään aamupalan jälkeen a-klinikalla avoimessa ryhmässä, sitten mä lähen terapiaan. Terapian jälkeen meen kotiin, turha käyä välillä osastolla ku meen sit GAryhmään. Sieltä illalla takas osastolle. Mukava päästä käymään kotona, siellä oottaa taas mainos röykkiö.
Eilinen päivä meni terapiassa, kotona ja GAssa. Ja oli meillä aamulla taas a-klinikan avoin ryhmä. Siellä on mukava käyä juttelemassa.
Tänään ollu laiska päivä. Aamulla oli siivous, mä siivosin potilaskeittiön. Muuten lueskellu kirjaa koko päivän ja ahtanu itteeni herkkuja ja ruokaa. Täällä tulee syötyä aivan liikaa!
Ilta meni leppoisasti. Meitä on kolme naista ollu olohuoneessa illan, kateltu euroviisu biisejä ja mä innostuin laittaan näiltä kahelta hiukset. Tuli hyvännäköset vaikka ite sanonki 
Yks naikkonen on majaillu suljetun oven takana huoneessaan koko päivän. Sen verran nähny sitä että se on käyny syömässä. Tällä naisella on mahollisesti jonkinasteinen kehitysvamma, jos ei muuta ni sosiaaliset taidot on hällä täysin hukassa ja keskittymiskyky todella huono. Sellanen tosi reppana.
Huomenna saan pitää 6 tunnin asiointi vapaan. Meen kotisalle pyykkäämään ja pelaan farmvilleä. Jääny pelaaminen pois ku täällä ei saa olla pelilaitteita, ipadia tai tietsikkaa. Toki puhelimella voi pelailla mut tota mun tän hetkistä peliä ei puhelimella pysty pelaan. Mukava päästä hetkeksi kotiin.
Lueskelen edelleen kuulumisiasi kuntoutuksesta. Kommentointi vähän laiskaa tällä hetkellä. Mutta edelleen kiva kuulla miten siellä menee:)