Sehän tässä juomisessa onkin kompastuskivi kun “antaa luvan” juoda niin eka oluen/viinin jälkeen tuntuu siltä että jeee… nyt pitää saada lisää… Ja hups sitten onkin jo meno päällä. Sikäli olisi varmaan helpompi lopettaa kokonaan vaan kun se ei vaan tunnu omalta elämältä. Onhan se joskus onnistunut, mutta nykyisin ei sitten millään… Tämän kanssa on vain taiteiltava ja siksi edes vähentäminenkin on hyvä saavutus… Peukku itselle ja muille… ?yritetään pärjätä…
Sinä taidatkin, juhanikari, olla nimenomaan yksi esimerkki onnistuneena vähentäjänä. Hienoa ja onnittelut siitä!
Nuo Yhdet vielä Ninnin mainitsemat juomatavat voisivat olla aika lähellä myös omaa toivettani sitten tulevaisuudessa. Päässä pitäisi saada ajatukset muuttumaan taas niin, että juomatta oleminen olisi itsestään selvyys ja juominen tietoinen ja harkittu valinta, eikä päinvastoin. Toki jos jossain vaiheessa tuleekin olo, etten halua enää juoda, niin mikäs sen mukavampaa. Niinkin on ilmeisesti osalle käynyt. Siinä vaiheessa en toivon mukaan palaa teini-ikään ja opettele tapaa uudestaan minkään ulkoisen syyn takia.
Eilen tuli töissä taas ajatus, että kotiin päästyä olisi kiva vähän nollata. Toisen kerran 10 päivän sisään. Onneksi pääsin vasta yhdeksän jälkeen kotiin, niin en voinut kurvata kaupan kautta. Kyllä vaan ovat hyviä nämä rajoitukset, kun meistä pidetään huolta! Oikeastihan olen nimenomaan tuosta syystä ostanut alkoholia monet kerrat jo valmiiksi ajateltua enemmän. Ettei vain kesken lopu siinä vaiheessa, kun ei enää voi poiketa lähihuoltsikalla! Ja siis eilen en olisi muutenkaan hakenut, mieliteko oli siinä vaiheessa jo mennyt ohi. Tai jos ei olisi mennyt, olisin toivottavasti vielä onnistunut hylkäämään seireenin kutsun. Toki tuo rajoitus on varmaankin avuksi sitten, kun alkaa harjoitella kohtuutta. Voi ostaa vain vähän ja ottaa sen niin, ettei saa haettua enää lisää. Katsoo sitten miltä tuntuu, osaako tyytyä kohtaloonsa vai tuleeko vain kiukku ja paha mieli.
11 päivää tipattomana ohitettu. Nyt se näyttää todella surkealta määrältä, vaikka alussa joku viisi tuntui jo ihan kivalta, jopa jonkin sortin saavutukselta. Olo on ihan ok. Tällä hetkellä jopa seesteinen verrattuna eiliseen, kun olin todella ärtynyt. En ollut tuntea itseäni, kun kaikki harmitti ja hermostutti. Tunteja ei ole toistaiseksi tullut vuorokauteen lisää, niitä onnistun näköjään tuhlaamaan ei-mihinkään ilman alkoholiakin. Turvotus tuntuu pikkuisen laskeneen kropassa ja kasvoissa, kylläpäs sitä on tainnut ollakin.
Olen vielä herkutellut aika surutta, pikkuhiljaa on tarkoitus muuttaa myös ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Mutta en millään silti syö yhtä paljon kuin juodessani, silloin menee aivan järkyttäviä määriä! Minulla todellakin alkoholin käyttö lisää ruokahalua sekä humalassa että krapulassa. Lisäksi olin alkanut ehkäistä krapulaa syömällä jonkun valtavan hiilarimättöannoksen vielä nukkumaan mennessä. Juhliessahan se on ihan ok perinne, että grillin kautta kotiin ja ehkä seuraavanakin päivänä vielä jotain vastaavaa. Mutta kun näitä “juhlapäiviä” alkaa olla useampi viikossa niin huhhuh sentään. Mitenkähän tässä onkin vararengasta kertynyt, jännä! Tähän sitten vielä itse alkoholi mukaan, niin ihan vilpittömästi ihmettelen, ettei ylipainoa ole enemmänkin.
Hyvää loppiaista ja tsemppihalaus kaikille, jotka sellaisen tarvitsevat/haluavat! 
11 päivää on tosi hyvä. Siinähän on jo yksi viikonloppukin!
Minä syön juodessani tosi vähän. Nyt kun en kuukauteen ole törpötellyt, olen varmaan sitten syönyt, koska olen laihtunut en yhtään. Melkeinpä päin vastoin.
Kiitos, onhan tuossakin tosiaan peräkkäisiä päiviä verrattuna edelliseen vuoteen. Vapaat vuorotyössä eivät osu aina viikonloppuun, mutta yhtä lailla vapaitakin on väliin mahtunut. Nyt on ohitettu 13 tipatonta päivää ja tänään on iltavuoro ja huomenna aamu, joten uskallan jo sanoa, että kaksi viikkoa on huomenna täynnä.
Ihan mukavasti menee toistaiseksi. Mielessähän teema pyörii nyt koko ajan. Tulee pohdittua asiaa hyvin paljon ja monelta kantilta. Kyllä tuo Selvin päin -kirjakin lopulta herätteli miettimään. Täällä plinkissäkin on nyt jonkin verran ollut puhetta juominen vs vähentäminen vs lopettaminen -aiheesta. Kirjassakin sitä pohdittiin jossain kohtaa ihan hyvin, että jonkin sortin ylimielisyys suuntaan tai toiseen kertoo, ettei oman valintansa kanssa ehkä ole ihan sinut. Lopussa sitten liputettiin enemmän täysraittiuden puolesta. Ennen sitä kyllä varoitettiin, että älä jatka, jos et ole sisäistänyt tähän mennessä lukemaasi tjsp. Kirjoittaja tiesi tasan tarkkaan sen herättävän harmitusta lukijassa, joka ei olisi vielä ihan valmis.
Minua ei harmittanut ehkä siksi, että ajatus täysraittiudestakaan ei ole mitenkään vastenmielinen tai hankala. Syy siihen on varmasti ihmissuhteeni. Se, että kaikki ystäväni eivät juo. Jossain muualla siitä taisin jo kirjoittaakin, että illanvietossa on aina myös joku tai useampi joka ei juo, ja on silti yhtä lailla mukana menossa. On pari sellaista, jotka eivät juo koskaan ja loput vaihdellen. Moni tekee vuorotyötä eikä ole mikään yllätys, jos joku pölähtää kekkereihin autolla kertoen, että aamutuuria pukkaa. Se ei herätä kenessäkään mitään kummempia tunteita. Mutta ajatusleikkinä, jos itse olisinkin joku kerta ainut joka juo, olisi se hyvinkin kiusallista. Silti olen useinkin ollut se, joka juo ihan reippaasti eniten. Silloin kiusallisuus herää vasta aamulla.
Niin, jos se ei tunnu pahalta, miksi sitten päätän olla lopettamatta kokonaan? En tiedä, ehkä en vain sittenkään uskalla päästää irti.
Terve
Minulla on ollut samoja fiiliksiä syksyllä. Miksi en lopettaisi kokonaan, kun en aio juoda?
Ratkaisin asian jättämällä murehtimatta ja suunnittelematta. En halunnut juoda. Syksy meni tosi vähillä juomilla.
Nyt tuli kun olen ollut hyvällä mielellä juomatta ja juomattomuudesta, tuli olo, että olen koko vuoden juomatta.
T. Puuhapete
Moikka! Luulen, että tuo on minunkin ratkaisuni. En mieti enkä suunnittele liikaa. Sen kun puksuttelen eteenpäin ja prosessoin asiaa tässä alkuvauhtiin ponnistamisen hetkillä paljon. Jossain vaiheessa tulee varmasti aika “vapaapäiville” myös plinkistä ja koko aiheesta. Muistelen Arttu Wiskarin sanoneen Vain elämää -ohjelmassa, että ei hän ole lopettanut alkoholin käyttöä, vaan on breikillä. Silloin se oli tainnut kestää vuoden. Taidan ottaa saman asenteen, kunhan pidän taukoa.
Kaksi viikkoa tipatonta täynnä. Tuntuu hullulta, että vielä reilut kaksi viikkoa takaperin alkoholi oli niin arkipäivää kuin se oli. Jos nyt mietin mikä olisi muuttunut, niin tunnit eivät ole lisääntyneet vieläkään. Mutta ehkä sellaista pientä aloitekykyä on saattanut tulla. Olen aina ollut verkkainen luonne, ja ehkä jopa vähän tuudittautunut siihen, että sellainen olen. En sitten ole huomannut muuttuvani alati tahmeammaksi. Jotenkin asioiden päättäminen ja tekeminen “nyt” on tuntunut vieraalta, varsinkin vapaa-ajalla. Kaikki on pitänyt suunnitella valmiiksi ja olen kuvitellut asiat työläämmiksi kuin ne ovatkaan. Muutaman päivän sisään olen välillä yllättänyt itseni ryhtymästä johonkin samantien. Olen todennut, että tässähän tämän ehtii nytkin ja lähtenyt liikkeelle.
Sitä en ole unohtanut, että vähentäjän taipaleeni on aivan, aivan alussa. Mitä tahansa voi tapahtua, mihinkään ei voi tuudittautua. Isokaan takapakki ei ole vain mahdollinen, vaan edellisiin kertoihin peilaten todennäköinen. Mutta sitä mietitään sitten, nyt tuntuu hyvältä.
Tänään minulla on kysymys aiemmin vähentäneille/lopettaneille: Jos satuit huomaamaan muistisi huonontuneen juomisen seurauksena, oletko huomannut sen jossain vaiheessa myös palautuneen? Sano että olet, jooko?
Minulla on aina ollut todella hyvä muisti, mutta se on valitettavasti alkanut hieman pettää. Varmasti vähän myös iän ja muiden seikkojen myötä, mutta olen varma, että alkon käytöllä on osuutensa. Sen käytön aikana ei vain vissiin ole tullut otettua unohduksia niin vakavasti, kun niitähän sattuu ja sen sijaan voikin vaikka ottaa juoman… 
Tänään oli erään harrastusporukan tapaaminen. Muistin sen oikein hyvin vielä töissä ja odotin todella innolla. Kunnes kotiin palattuani unohdin asian aivan totaalisesti. Äsken vasta tajusin.
Ärsyttää todella paljon! Ihan käsittämätöntä, että heti kun kyseessä on ei-pakollinen asia, aivot osaavat vain ignoorata sen. Ovatko ne tehneet tätä jo kauankin? Pinnistelevätkö ne oleellisten asioiden kanssa niin äärirajolla, että loput pitää vain sysätä reunan yli? Pitääkö kaikesta nykyään laittaa joku hälytys muistuttamaan? Voiko tämä mennä vielä ohi?
Juu ei, en todellakaan ole juomassa tänäänkään.
Onnittelut kahdesta viikosta, siitä se lähtee! 
Ja juu kyllä se muisti palautuu kun on juomatta, mutta jos liikaa juo niin huononee taas. Tai näin itelle kävi. Join joulukuussa tosi paljon ja heti huomasin että muisti on taas huonompi, että kyllähän se juominen aivoihin vaikuttaa nopeastikin. Riippuu toki varmasti myös määristä. Silloin kun join pienempiä määriä mutta aika usein kuitenkin, niin muisti oli taas aika normaali. Nojoo, kai nämä on yksilöllisiä juttuja. :mrgreen: Hyvä taktiikka muuten tuo Arttu wiskarin tauolla oleminen. Ei kannata asettaa liian isoja paineita ja tavoitteita itelle vaan mennä vaikka päivä/viikko kerrallaan. Tsemppiä sulle!
Kiitos venkku! Luotan siis siihen, että aivotoiminta palaa pienin askelin.
Se on vapaapäivän aamu ja minä ihan ihmisten aikoihin virkeänä hereillä. Aika mieletöntä. Olen varmaan maininnut (se muisti…), että aloin saada todella usein aamuöisiä ahdistuskohtauksia. Silloin ruoskin itseäni kovasti, inhosin ja solvasin rumimmilla sanoilla mitä keksin. Kun sellaista tekstiä tarpeeksi kuulee, vaikka itseltään, jättää sekin jäljen itsetuntoon. Tavallaan surullista, että menin niin pitkälle ja tavallaan hyvä, että kroppa sillä tavalla herätteli aiheen äärelle. Tällä kertaa herätteli ihan kirjaimellisestikin, heh. Niitä tuli välillä vaikka en ollut sinä iltana juonut. Ja vaikka ei tullut, aamuheräämisen ensi sekunnit olivat kamalat miettiessä, tuliko taas otettua jotakin.
Kohtaukset ovat jääneet kokonaan pois ihan samantien, kun jäin tipattomalle. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on käsissä jotain ihan konkreettista, mikä näkyy heti. Muussa tapauksessa tämä olisi takuulla vielä hankalampaa. Tsemppiä kaikille!
Terve taas… Minulla on muistaakseni kuudes viikko 0 %. On se kumma mitä pidemmälle aikaa menee niin sen vähemmän on ajatus alkoholissa pyörinyt… Paitsi - launtai - iltana yksin kotona kokkailin ja tuli niin tuttu kaipaus lasilliseen punaviiniä tai kylmä olut… Aah… Avasin äkkiä cociksen, meni ohi… Huh. Vatkaan päässäni päätöstä kun helmikuu alkaa. Jatkuuko tipaton elämä vai ei. Olo on nyt niin hyvä, perhe-elämä seesteistä. Liikuntaa ja töitä, lepoa, mielenrauhaa. Voiko tämä olla pysyvä olotila… Tiedä häntä… Näilä mennään… Hyvää tammikuun jatkoa teille kaikille… ??
Moikka Muumimamma! Mietinkin joku päivä, että mitenkähän sinulla menee. Hyvinhän se, mahtavaa! Minulla mielestäni 19. päivä menossa, eikä ole viime päivinä tehnyt mieli. Samat vatkailut käyvät päässä, vaikka olen päättänyt olla sitä asiaa vatkaamatta. Mutta ei kun pää senkun vatkaa vatkaamistaan. Oikeastaan mietin jo tässä kuussa olevia paria tilannetta, jolloin ehkä voisin jotain juoda. Että juodako vai eikö. Ensi viikonloppuna on tiedossa yksi kyläily, jossa tavallisesti joisin hieman. Ja kotona sitten vaivihkaa ekstrat päälle, totta kai. Nyt pohdin, että uskaltaisinko olla seurassa kuten ennen ja jättää ne kotijatkot viettämättä. Vai enkö joisi ollenkaan. Melkein jo päädyin siihen, että joisin jotain mietoa. Siis niitä max pari prosenttisia. Kunnes joku plinkkikaiku huutaa mielessä, että se ei ole tipatonta, sitä on vain tasan nolla prosenttinen! En ole juonut mitään “korvikkeitakaan” nyt lainkaan, joten voisin toisaalta ostaa myös jotain ihan alkoholitonta. Äh, vaikeaa.
Tämän tiimoilta tuli mieleen sellainenkin ajatusleikki, että miten voisi oikeasti juoda alkoholitonta niin, että kaikki ympärillä luulisivat että juo alkoholia? Itsehän olen järkevä, suoraselkäinen ja rohkeasti omien päätöstensä takana seisova aikuinen, enkä tuollaista teatteria tarvitse. khöhhahhah Ympärilläkin on kuitenkin sen verran havainnointikykyistä porukkaa, että alkoholittomat tölkit ja pullot eivät mene alkoholillisista. Pitäisi melkein olla joku uudelleen suljettava pullo mihin laittaisi jotain muuta. Jos siis sellaiseen juksutteluun haluaisi ryhtyä.
Niin, korvikkeiksi en laskenut tuossa vissyä, mitä menee aivan tolkuttomasti. Siis todella paljon. Ja ei, hiilihapotuslaite ei ole sama kuin kaupan pullot. Tiedoksi vain lähinnä puolisolleni. :mrgreen: Uniongelmat ovat jatkuneet/palanneet. Mutta niihin ei siis liity mitään ahdistusta. En vain saa unta ja viime yönä heräsinkin aamuyöstä, vähän harmitellen unettomuutta mutta samalla ihan tyytyväisenä tilanteeseen. Mutta mikä hassuinta, päivälle riittää silti energiaa entistä enemmän. On tullut kaappeja siivottua täälläkin, enpä heti muista milloin viimeksi.
Nukuin hieman paremmin, jee. En tiedä hyödyttikö hankkimani melatoniini vai mikä. Sen tässä huomasin, että aamulla autolla liikenteeseen lähtiessä on todellakin edelleen automaattinen ajatus, että voinko. Minkäs verran joinkaan illalla…? Työaamuina tai jos oli joku muu meno tiedossa oli eri asia, kun silloin laskeskelin tarvittavan ajokunnon valmiiksi. Ja todella varman päälle, siitä olin onneksi tarkka. Vireystila muutoin toki saattoi olla mitä oli, mutta pienissäkään promilleissa en ole ajanut koskaan. Päätyyn asti menneen illan jälkeen en aja seuraavana päivänä. Enkä siis ole myöskään koskaan juonut yhtä annosta vähän ennen ajamista, kuten moni myös saattaa ihan laillisesti tehdä. Se varmaan liittyy sisäsyntyiseen häpeääni, kiinni jääminen tai jonkun onnettomuuden aiheuttaminen pienessä sievässä olisi maailmanloppu. Liittyy siis taas kerran luultavasti ihan samaan, mihin liittyy halu juoda. Välillä pitää vähän relata.
Samoin, kun tulee joku meno vapaapäivän aamupäivään, huomaan automaattisen ajatukseni olevan, että ei siihen kohtaan! Jonka jälkeen tajuan, että itse asiassa meno silloin sopii aivan mainiosti. Jos jo tiedostettuja ajatuskuvioita ilmenee näin, niin kuinka paljon niitä tiedostamattomia onkaan. Huh huh.
Tsemppiä kaikille tähänkin perjantaihin!
Muumimammalla on hieno “putki” päällä 
Tavat ja tottumukset on tosi tiukassa. Sain hetki sitten palaverikutsun maanantai aamulle klo 8:00 ja eka ajatus oli “apua, en jaksa krapulassa!”. Vaikka ei ole aikoihin ollut maanantai krapulaa ja ne ovat olleet hyvin harvinaisia viimeisen parin vuoden aikana. Niin se vaan on kuitenkin eka ajatus. Mutta ehkä hyvä niin, muistuttaapa siitä miksi tässä tilanteessa ollaan.
Joskus on käynyt niin, että olen joutunut aamulla toteamaan, että en ole ajokunnossa työaamuna. Sitten on ollut pakko ottaa jokin muu kulkuneuvo tai jäädä etätöihin. Joskus villillä 90-luvulla se oli vaan vitsikästä kun aamulla heräsi ja totesi, että pakko lähteä fillarilla töihin, kun oli vielä selvästi humalassa. Se oli jopa pomon mielestä aika vitsikästä, koska töihin se ei vaikuttanut. Mutta se oli lähes 30 vuotta sitten, sitä oli ihan eri energia silloin ja juominen oli kuitenkin harvinaisempaa herkkua. Näitä kuitenkin kävi joskus kesällä, kun oli niin hauska riekkua auringon nousuun jossain arkenakin. Ei sitä kukaan silloin ajatellut minään alkoholiongelmana, enkä sellaiseksi vieläkään sitä miellä, mutta hyvää pohjaa ongelmalle siinä on rakennettu.
Tulipahan taas muisteltua sitä kultaista nuoruutta (haikeaa). Sorry Elohiiri kun näin valtasin sun palstaa 
Ei mitään soreja kuule, kiva kun kommentoit! 
Villissä nuoruudessa oli tosiaan tilanne toinen. Duuniin painettiin joskus suoraankin samoilla silmillä. Oi niitä aikoja tosiaan. Vaikka eipä siitä haittaakaan ole, että meininki on muuttunut tiukkapipoisemmaksi. Ja ehkä nuorisokin vähän viisaammaksi. En usko sen vaikuttaneen omankaan ongelmani syntyyn, vaikka onhan sekin mahdollista. Liikakäyttö on kuitenkin omallakin kohdalla kestänyt “vasta” alle kymmenen vuotta, en muista enkä jaksa nyt miettiä tarkkaan.
Se on kuulkaas perjaintai-ilta ja vapaa viikonloppu edessä. Ja voisin halutessani vaikka lähteä vielä autolla johonkin. Saman voin tehdä huomisaamuna, vaikka varsinaisia menoja ei silloin olekaan. Aika vieras ja kummallinen tilanne, mutta mukava. Josko katsoisi vielä jakson jotakin sarjaa perjantai-illan huumassa.
Toivottavasti muidenkin ilta on joko tipaton tai muuten hallittu.
Kyläily kyläilty, oli hauska ilta. Päädyin juomaan limpparia. Se päätös syntyi kaupassa, kun valitsin niitä mietoja juomia. Yhtäkkiä iski niin voimakas flashback siitä, kun olen aiemmin ollut niitä valkkaamassa. Ja se nimenomainen kerta, kun päädyin ottamaan niiden lisäksi kaksi tavallista siideriä. Muistan merkitkin. Sen täytyi tapahtua toissa vuonna, kun olin muutaman viikon tipattomalla. Noita ostoskertoja, kun otin molempia, taisi olla vain yksi. Seuraavalla kerralla mukaan lähtikin pelkkää normijuomaa. Ja loppu onkin tuttua historiaa. En tosiaan ollut ajatellut tuota asiaa sen kummemmin, mutta näköjään se yhdistyikin voimakkaasti noihin mietoihin juomiin. 
Toisaalta kiva, että tuli tuo huono fiilis. Toivon sen kertovan mieleni halusta tosissaan välttää omia sudenkuoppiani. En usko, että ihan silkka 0% vaikuttaa samoin, vaikka en ole niitäkään nyt lainkaan ostanut. Kai se on uskottava, että niissä on eroa ja mieto voikin olla omalla kohdallani portti lipsahdukseen. Vaikka en ole juomista lopettamassa kokonaan, tuntuu, että vielä en ole valmis sillä asialla leikkimään. Tarvitsen vielä jonkin verran taukoa.
Hei, tsemppiä sinulle. Minä sain viime vkolla pahimman tuomion mitä voi saada törkyratista, 6 kk ehdotonta vankeutta, eli 180 h yhdyskuntapalvelua!!!en tiedä, jaksanko valittaa, ketään ei sattunut yms olen lukenut pahempia tarinoita, miestä selvitty erillisellä?? Kyynekkanavat kuivat itkemisestä…T. Sìderi
Tämän päivän Hesarin sunnuntaisivuilla oli juttu naisiin kohdistuneista pahoinpitelyistä ja raiskauksista, joita poliisi ei edes kunnolla tutkinut tai esitutkinta oli niin hidasta ja löperöä, että jutut vanhenivat tai syytettä ei muuten vaan nostettu. Siihen nähden tuomiosi tuntuu kohtuuttomalta. Mutta toisaalta vaikka mitään ei sattunut, niin törkeässä humalassa olisi toki voinut sattua jotain tosi pahaa, joten ei kai 180 tuntia yhdyskuntapalvelua siinä mielessä oli liian ankara. Ärsyttää vain, miten miesten tekemät rikokset eivät muka ole niin vakavia. Oletan, että nimimerkki Siideri on nainen - naisethan siideriä juo
Hei, olen nainen ja vielä kesällä,minusta tuli isoäiti. Toivon todella, että voin olla mummo oikeesti lapsen lapselle hänen kasvaessa. Olen lukenut niin monta juttua törkyrattim tuomioista, enkä.ole tätä,kovempaa tavannut??
En ole vielä nähnyt kirjallisena tuomiooni, vaan soitin oikeustalolle, ehkä oli ropisi tiukka tuomari?
Minä otan kaiken rangaistuksen vastaan kuitenkin ja olen tyytyväinen, etten satuttanut ketään tai itseäni, pahalta vaan tuntuu
Moikka Siideri ja kiitos tsempeistä! Uskon, että tapahtunut ja tuomio tuntuu tosi, tosi kurjalta. En sano, ettei törkyratti haittaa ja älä välitä, koska totta kai se oli väärin ja vaarallisesti toimittu. Sen kuitenkin ymmärrät itsekin, joten sormen heristely ja paheksunta ei nyt asiaa paranna. Tapahtunut mikä tapahtunut ja mikä tosiaankin tärkeintä, kukaan ei vahingoittunut.
Voisikohan tämän siis yrittää ajatella ihan vain käännekohtana? Toivon ja oletan, että tulossa ei kuitenkaan ole pelkkä rangaistus, vaan samalla saat muuta apua ja tukea tilanteeseesi. Yritä ottaa se sellaisena, haluna auttaa sinua suunnan muutoksessa. En usko, että kenenkään tavoitteena on lytätä ja lannistaa ja saada sinut kärsimään mahdollisimman paljon. Ennemminkin antaa sinulle nyt muuta ajateltavaa ja hoitaa yhteistyössä elämäsi taas raiteilleen niin, että pääset tasapainoon ja nauttimaan uudesta raittiista alusta. Ja mikä ihaninta, olemaan ihka oikea, läheinen ja turvallinen mummo! Sehän on samalla varmin tae myös siitä, ettei törkyratti pääse vahingossakaan ikinä toistumaan. Eiköhän se ole se tilanne, missä kaikki voittavat.
Tekisi mieli sanoa, että pää pystyyn ja sitä kohti, mutta se on liian ärsyttävästi sanottu, jos toisella on paha mieli. Sanon siis, että jatka kirjoittelua niin koitetaan yhdessä hilata se pää pikkuhiljaa pystymmäksi, kun se on siihen valmis. Tsemppiä!
En ole noihin tuomioihin perehtynyt ollenkaan, joten en osaa yhtään ottaa kantaa miten se on linjassa aiempiin nähden. Mutta onhan se kuten Hippuli toteat, että aina ne eivät tunnu olevan näin tavallisen tallaajan oikeuskäsityksen mukaisia. Ja tosiaan, ihmisiähän sielläkin on tuomioita antamassa omine historioineen ja tulkintojen vivahde-eroineen.