Hiljaa hyvä tulee

Me Vähentäjät
1

Hei vaan kaikille. Olen alle 50-vuotias naisihminen, ja onpahan tullut tissuteltua. Työt ja muut tärkeät asiat hoituvat, mikä tietenkin palkitaan lasillisella, parilla tai kolmella… Aiemmin olisin sanonut, että kaikki asiat hoituvat, mutta niin se ei rehellisyyden nimissä mene. Kiireettömät jäävät ihan poikkeuksetta roikkumaan pitkiksikin ajoiksi. Hammaspesua en selvänä iltana unohtaisi koskaan, mutta muulloin sekään ei ole niin justiinsa. Huomennakin ehtii… Ehkä osan tuosta huolettomuudesta haluaisin omaksua myös selvinpäin. Luultavasti se on vähän sitä mitä alkoholilta tunnollisena suorittajana haluankin. Mutta ei näin.

Annoksia en meinaa uskaltaa edes ajatella, mutta kyllähän sitä menee 3-4 iltana viikossa semmoiset 4-10 annosta. Siideriä ja lonkeroa lähinnä, mutta muukin käy. Pitää ostaa erilaisia, ettei kukaan vain luule, että ne kaikki minulle olisivat, herranjestas. :unamused: Puoliso juo myös, mutta hän pysyttelee saunakaljassa siinä missä minä kiskon poikkeuksetta enemmän. Joskus avoimesti, usein häneltäkin salaa.

Haluaisin voida nauttia alkoholia kohtuudella ja niin, ettei se olisi jatkuvasti mielessä. Kuuluisia viimeisiä sanoja ennen uusia repsahduksia, tiedän. Vaihtoehtona on tietenkin sitten laittaa korkki kokonaan kiinni, mutta lähdetään nyt hissuksiin liikkeelle. Kiitos teille jo etukäteen seurasta!

2

Huomenta Elohiiri
Olet jo askeleen edempänä kuin kirjoitit tänne. On hienoa että myönnät itsellesi sen että olet huolissasi omasta alkoholin käytöstä ja teet sitä osittain jopa salaa. Minusta sinulla on oivallisia ajatuksia siitä millaisia asioita sinulta jää tekemättä kun käytät alkoholia ja miten se vaikuttaa käyttäytymisesi. Käännät ajatuksia niin ettei oikeasti tärkeä asia olekaan tänä iltana niin tärkeä ja sen ehtii huomennakin. Asiat jää roikkumaan. Olen itsekkin tiedostanut tämän ja pidemmän päälle asiat kasaantuu ja torni alkaa huojua ja lopulta on vaata sortua. Jotenkin sitä tornia on vielä saanut kannateltua. Uskon että vähitellen päivä päivältä saat yhden asian huojuvasta tornista pois ja taakkasi kevenee ja sinun on kevyempi olla. Toivottavasti myös alkottomia päiviä kertyy lisää. Tiedän mistä puhut, koska osittain oma tilanteeni on samankaltainen toki erilaisia vivahteita kullakin. Tsemppiä sinulle ja muista että on hienoa kun kirjoitit tänne ja olet alkanut pohtia asiaa.

3

Tervetuloa Elohiiri! Hienoa saada uutta porukkaa tänne, ehkäpä keskusteltu taas vilkastuu. Tietysti sinun kannalta ikävää, että olet tilanteessa, jossa tänne tuleminen on tarpeen :frowning: .

Meitä on täällä monia, jotka varmasti osaavat oikein hyvin samaistua tarinaasi. Toivottavasti löydät jotain insipiraatiota tai lohtua muiden kirjoituksista. Niistä selviää, että vähentäminen kyllä voi onnistua, mutta ei kaikilta. Silloin kannattaa miettiä koko alkon käytön lopettamista. Mutta ennen sitä, yrittänyttä ei laiteta. Aseta itsellesi jotain konkreettisia tavoitteita, se voi helpottaa. Esim kuukauden tipaton tai juomapäivien vähentäminen esim 1-2 viikossa jos nyt on ollut tuplasti enemmän. Kun sitten yhden asian olet sisäistänyt teet seuraavan liikkeen.

Älä anna sen masentaa, että jotkut meistä notkuvat täällä vuodesta toiseen. Ei se (aina) tarkoita, että olisimme epäonnistuneita, tähän plinkkiinkin vaan voi jäädä koukkuun :laughing: . Tuo siis myös varoituksena. Täällä kiinnostuu sen verran paljon toisten tarinoista, että haluaa käydä aina vaan niitä kurkkimassa.

Vähennettyä vuotta 2022 sinulle ja kaikille muillekin tällä palstalla!

4

Heissan ja kiitos kovin paljon kommenteistanne ja tsempeistä, elefantinpaino ja Vilma1966! Täällä on tosiaan paljon tarinoita, hieman erilaisia ja hyvinkin samanlaisia. Vielä en ole lukenut niistä kuin pienen pintaraapaisun, mutta tässähän sitä on iltalukemista teihin tutustuessa. :slight_smile:

Koen myös, että nyt on tärkeää kirjoittaa. Sillä saan asian itsellenikin konkreettisemmaksi. Sen lisäksi, että onhan tällä plinkissä hyvä olla eri vaiheissa olevia ihmisiä ajatuksineen. Vuosia notkuneista haparoivia ensiaskeleita tunnusteleviin. :smiley: Ensin ajattelin, että kyllä sentään vähän pitää olla tipattomalla ennen kuin kehtaa edes esittäytyä. Onhan tämä tällä hetkellä neljän päivän tipaton vielä sellainen, mitä on ollut runsaankin käytön lomassa. Päätin kuitenkin, että tällä kertaa se lasketaan.

Tänne en tuota laskuria laittanut päälle, koska täysraittius ei ole toistaiseksi tavoitteena. Puhelimeen laitan kuitenkin tästedes kaikki annokset päivämäärineen muistiin, sen lisäksi että tarkoitus olisi tunnustaa ne myös tänne. Alkuun jatkan kuitenkin tästä suoraan tipattomalle tammikuulle… jonka loppupuolella muistin nyt olevan yhden tilaisuuden, minkä suhteen en vielä halua tehdä mitään tiukkoja päätöksiä. Katsotaan sitä sitten, kun ja jos sinne saakka päästään. Tai jos mitään häppeninkiä vallitsevan tilanteen takia edes on.

Nyt ensin päivä kerrallaan kulkematta sidukkahyllyn kautta.

Ps. Keskustelupalstalle kirjautumisessa oli jostain syystä kovasti ongelmia. Aina hypättiin sivulle, jossa kerrottiin ”Edetäksesi toivomallesi sivulle, kirjaudu sisään OmaPäihdelinkki-tunnuksillasi.” Sinne kuitenkin näytin olevan hyvinkin kirjautuneena. Jotenkin piti klikkailla eri kautta, kunnes lopulta onnistui. Phuh.

5

No niin, jatkan vielä vähän tämän päivän ajatuksilla. Kun mietin, mihin kaikkeen juomiseni vaikuttaa, en voi kuin todeta, että todella moneen. Jatkuvasti tulee mieleen asioita. Myös siitä, kun olen lukenut hiukan lisää teidän muiden tarinoitanne. Kiitos niistä kaikista! Yritän omillani alkaa kantaa korttani kekoon.

Yöunet ovat yksi selkeimmistä asioista. Nukahdan kyllä juotuani oikeinkin näppärästi, mutta herään pahimpina kausina aamuyöllä ahdistuksen ja itsesyytösten vallassa. Ja mikä ehkä vielä pahempaa, vaikka en olisi ottanut pisaraakaan, asiaa on tullut heräämisen hetkellä pohdittua. “Miten voin? Joinko eilen? Enkö? Enkö yhtään…?” Aikamoista, ettei aina ole asiasta heti ihan varma! Samoin on joskus käynyt, jos on yllättäen pitänyt lähteä autolla liikkelle. Mielessä on voinut ohikiitävän hetken vilahtaa ajatus, voinko vai olenko juonut? Vaikka en olisi juonut sinä päivänä, niin automaattinen oletus on, että se mahdollisuus on olemassa. Toivottavasti nämä jäävät pois ja lähtökohdaksi tulee taas, etten ole juonut. Ja jos joskus olenkin, tiedän senkin sekuntiakaan miettimättä. En tiedä tunnistaako näitä tilanteita kukaan muu ja jos, niin ovatko ne kaikonneet kokonaan.

Tilanteeni on siis joskus aiemmin ollut vielä pahempikin kuin ihan viime aikoina. Ja silti se on ihan riittävän huono ollakseen mielellään menemättä yhtään huonommaksi. Toivotaan samaa meille kaikille, kirjoittajille ja pelkästään lukemassa käyville!

6

Moikka Elohiiri!

Mulla on samanlaisia heräämiskokemuksia kuin sulla. Saatan herätä aamuyöstä kovaan päänsärkyyn tai niskasärkyyn ja kiroan, että pitikin juoda liikaa! Mutta sitten Muistan että enhän ole juonut pitkään aikaan tippaakaan. Ehkä tyyny on ollut huonosti? No onneksi tämä on aika harvinaista.

Sen sijaan nuorena miehenä oli toiseen suuntaan. Kerrankin olin lauantaina touhunnut kaikenlaista ja siinä samalla juonut pullon viiniä. Tuli tarve käydä kaupassa ja hyppäsin auton rattiin ja onneksi muistin että perhana, mähän oon juonut pullon viiniä!!! Joten lähdin fillarilla.

t. Juhani

7

Terve Elohiiri, tervetuloa.

Itse olen noin vuoden kirjoitellut. Oma ideani on ollut terveyden edistäminen. Eli minulla on selkeä ulkoinen asia motivoimassa.

Toinen periaate on ollut panosten koventaminen, eli koko ajan uusia, järeämpiä keinoa, jos kerran kokeillut ei tuo tulosta.

Viimeisimmät toimet on alkaneet tehoamaan. Paino on pudonnut, nukun hyvin, olen virkeä, jne.

Tervetuloa mukaan löytämään uusi, järkevä suunta.

T. Puuhapete

8

No moikkista juhanikari ja Puuhapete! Kiitos kommenteista, onpa mukava saada vastauksia.

Voi apua, voin kyllä kuvitella tuonkin, että kun juominen on tarpeeksi normaalia, voi unohtua sekin, että silloin ei tehdäkään ihan kaikkea. Itse asiassa ajatuksena varmaan aika tavallinenkin, että kipaisen tästä autolla… eei kun enpäs kipaisekaan. Toki osa varmaan arvioi promillensa pieleen ja niitäkin on, jotka lähtevät ihan varta vasten ja tahallaan humalassa. Mutta täältä plinkistä on tässä vaiheessa tullut mielikuva, että meistä monikin on nimenomaan hyvin kuuliainen ja tunnollinen. Ja osittain sen seurauksena on päädytty tasailemaan suorituspaineita alkon voimin. Siinä mielessä tuntuu epäreilulta joskus kuullut (ja nuorena itsekin allekirjoitetut!) heitot siitä, miten piittaamaton huithapeli pitääkään olla päätyäkseen suurkuluttajaksi. Itsehän ne juomat kurkusta kaataa ja sitä rataa… Varsin motivoivaa, tai sitten ei. :neutral_face:

Terveyden edistäminen on tosiaan hyvä motivaattori. Itsekin hirvittää ajatella, miten kaltoin kroppaansa kohtelee. Ja on kohdellut pitkään, sitä yhtä ja ainuttaan. Nukkumisesta mainitsin tuossa, ja nyt kävi niin, että en meinannut nukahtaa. En ymmärrä, kun nukahtamisongelmat ovat olleet todella harvinaisia. Siis myös juomisen välipäivinä. Voiko olla, että kroppa on jo viiden päivän jälkeen, että hei missä “nuijanukutus”, haloo!? No ehkä taivun ennemminkin uskomaan, että prosessoin tätä juoma-asiaa tai jotain muuta nyt niin paljon, että aivot surraavat omiaan. Viime yönä siis katsoin viimeisen kerran kelloa 4.18, oltuani siihen saakka täysin hereillä. Sitten kahdeksan pintaan ylös. Nyt on vapaapäivä ja olisin voinut nukkua pidempäänkin, mutta haluan mieluummin yrittää nukkua taas illalla, kun aamulla on työpäivä. Toivottavasti raketit eivät kovin pauku.

Aamuvuoro on siitä hyvä, että on helpompi olla tänäänkin juomatta, vaikka some epäilemättä täyttyykin skumppakuvista. Niistä, joista jossain toisessa ketjussa luin hyviä kommentteja. Kun otat nätin kuvan yhdestä annoksesta, tietysti lasiin kaadettuna. Ikään kuin se olisi ainut jonka juot. Samaistuin niin täysin! Ja etten muuten nyt vahingossa liian helpolta tapaukselta kuulosta, niin lisättäköön, että ei aamuvuoro varsinaisesti juomista ole estänyt. Silloin se pitää vain aloittaa riittävän ajoissa ja laskeskella määrät niin, että on aamuksi selvä. Sikspäkkiä pidin vielä ihan vastuullisena määränä, eihän siitä ole edes niin humalassa. En toivottavasti tule pitämään enää.

Tipatonta, kohtuullista tai muuten suunnitelmassa pysyttyä vuodenvaihdetta toivotan itse kullekin!

9

Työpäivä vihdoin pulkassa ja ihan saakelinmoinen väsymys päällä. Nukuin viime yönä paremmin, mutta en silti montaa tuntia paukkeen takia. Mietin aamulla sitä, miten tipattoman alku tuntuu aina sujuvan hyvin. (Tämähän ei siis tokikaan ole ensimmäinen yritykseni, mutta ensimmäinen kun kaivoin tämän palstan avuksi.) Siinä on sellaista uutuudenviehätystä. On jännääkin seurata mitä oireita ehkä ilmenee sekä milloin ja millä tavoin olo kohenee. Niin kauan sujuu, kun mukana on reipas suorittamisen meininki. Keskittyminen menee tähän uuteen juttuun ja on kiva oikein tietoisesti valita vissy. Uskalsin arvella, että ainakin kolmisen viikkoa tai kuukausi menee varmaankin helposti, kunnes keskittyminen herpaantuu taas ja ajatukset alkavat karkailla siihen omaan “normaaliin”. Mietin valmiiksi, mitenkähän siihen olisi mahdollista valmistautua tässä jo viikkojen mittaan.

Kunnes työpäivä päättyi, ja alkoi tehdä armottomasti mieli lonkeroa tai jotain. Nyt jo!? :open_mouth: Yhtäkkiä huomasin jo alle viikossa selitteleväni itselleni, että sama se kai on vaikka vain suoraan vähentää, ilman mitään täystipatonta. Ei kerran viikossa ole niin paha, nythän ollaan jo ihan kohtuukäytössä! Siinä vaiheessa mieleeni tuli täällä ollut vinkki, joka meni jotakuinkin: “Ainahan nyt tunnin pärjää ilmankin, mietit sitten uudestaan”. En ostanut alkoholia, mutta jotenkin tuo tunne nyt paitsi harmitti, myös pelästytti.

10

Suosittelen lukemaan kirjan: Selvin päin - Annie Grace
Jos et ole jo lukenut?
Avaa hyvin tuota mielen temppuilua. Jotkut ovat jopa kokeneet rajunkin valaistumisen ja lopettaneet juomisen kokonaan. Itse olen lukenut kirjan kahdesti ja nyt taas kuunnellut puoleen väliin. Kyllä on juominen vähentynyt. Tai ainakaan se ei ole yhtä kivaa kuin ennen. Suosittelen. Pistää ajattelemaan.

11

Hei Elohiiri, ihana kun tulit tänne ja te kaikki muutkin♥️… Oli kuin omaa elämääni olisin lukenut. 1,5 vuotta sitten mieheni sanoi minulle suoraan, että sinulla on alkoholiongelma ja siitä lähti itsetutkistelu. Kävin päihdehoitajan luona vuoden, kävin täällä, luin kirjoja, lopetin, vähensin, retkahdin… Piilotin pulloja, join salaa, join julkisesti… Yhtä vuoristorataa. Vihdoin joulun alla kokoonnuimme perheen kanssa ja asia nostettiin pöydälle. Itkettiin ja naurettiin. Minua tsempattiin, ymmärrettiin, kannustettiin, varoiteltiin… Päätin että nyt on yritettävä tosissaan ennenkuin poltan sillat lopullisesti. Haluan olla kohtuukäyttäjä. Rakastan hyvää ruokaa ja viiniä. Illanistujaisia, saunajuomia… Juhlia… Mutta en salajuomista, levottomia öitä, ankeita aamuja, syyllisyyttä, häpeää. Nyt on 3 vk ollut 0 % ja edessä tipaton tammikuu. Tuetaan toisiamme ja koetetaan löytää uusi suunta. Liikunta on minun selviytymiskeino. Alkon ohikävelyyn on tsempattava. Jääkaappiin vissyä ja limpparia, holitonta olutta…Hyvää Uutta Vuotta… t. Muumimamma +60

12

Kiitos viesteistänne Peggy ja Muumimamma, ihanaa kun olette täällä. Tai siis kuten Vilmakin ylempänä totesi, kurjaa että ollaan tilanteessa, jossa tämä on tarpeen, mutta tiedätte kyllä. Tuo “tuetaan toisiamme” sai jopa vähän roskaa silmään. Niin me teemme, yhdessä! Ihanaa, että sinulla on Muumimamma nyt myös kotijoukkojen avoin tuki.

Kiitos kirjavinkistä! Olen pistänyt merkille, että sitä on täällä mainittu, mutta en tajunnut kyseessä olevan noin tuore opus. Alankin heti tänään kuunnella. En pitkään aikaan oppinut äänikirjoja kuuntelemaan, mutta nyt olen vuoden verran ollut vähän koukussa niihinkin. Ehkä siitä addiktiosta en vielä pyristele eroon. :mrgreen: Olen nyt alkanut miettiä myös sitä, että olenko addiktoituvaa sorttia. Kun en ole pitänyt itseäni yhtään sellaisena. En ole lainkaan hurahtelija ja nollasta sataan innostuva, vaan ennemminkin hitaasti lämpenevä tarkkailija. Mutta sitten kun löydän jonkun kivan uuden jutun, se valtaa mielen ja täyttää päivän. Kun olen päässyt vaikka äänikirjojen makuun, tuntuu hankalalta olla ilman tilanteissa, joihin se kuuluu. Ei ilman voi siivota, ajaa pidempää matkaa tai käydä kävelyllä! Joskus meinaan vahingossa tv:tä katsellessakin alkaa samalla kuunnella äänikirjaa. Eli kun juna pääsee vauhtiin, se ei niin vain pysähdykään. Nyt pitäisi päästä näillä raittiusraiteilla samaan, lappaa hiki päässä hiiliä höyryjunassa tai veivata vimmatusti resiinan kahvaa.

Pohdin myös vähän sitä, mitä ja millä tavoin tänne kirjoitan. En kuitenkaan haluaisi olla ihan suoraan tuttujen tunnistettavissa, joten ensin ajattelin kirjoittaa vain ajatuksista ja tekemisistä erittäin yleisellä tasolla. Kuitenkin jo parissa päivässä tuli olo, että tykkäisin kertoa ihan konkreettisiakin tapahtumia, päivän tekemisiä, raottaa elämääni edes hiukan. Voi olla, että päädyn muuttamaan pikkuisen joitakin faktoja, mitkä eivät suoraan liity aiheeseen. Hassua tuntea siitäkin syyllisyyttä, että edes ajattelen ihan kerta kaikkiaan valehtelevani täällä jostain! Juomisen peittely jopa omilta läheisiltä on vissiin vähemmän noloa, kun se on käynyt niin sujuvasti… :unamused:

13

Moi vaan kaikille jotka tässäkin ketjussa keskustelee!
Pitkästä aikaa jäin minäkin ihan ajatuksen kanssa lueskelemaan tänne. Olen just noita Vilman mainitsemia ikuisia täällä roikkujia :laughing: loppiaisena tulee jokunen vuosi täyteen. Aikanaan luulin, että käyn täällä vähän aikaa hengailemassa ja se on sitten siinä se. Mutta niin vaan olen jäänyt tänne. En ole mikään aktiivinen kirjoittelija nykyään, mutta säännöllisesti tosiaan käyn lukemassa ja joskus jopa innostun kirjoittamaankin. Tämä on hyvä paikka <3 minulle ja monelle muullekin täältä on löytynyt vertaistukea. On onnistumisia ja epäonnistumisia. Itse koen onnistuneeni. En minä edes tiennyt mikä minulla oli tavoitteena alunperin, kunhan piti saada tissuttelut/ryyppääminen kuriin. Väsyin katsomaan peilistä kuvaani jolle tuumasin välillä, että olet sinä sitten juoppo akka. En minä ole raitis edelleenkään ja välillä niitä lasillisia menee vieläkin liikaa. Mutta mun yks tavoite oli ettei joka vapaalla saa juoda ja siinä olen onnistunut. Ja monta muuta tavoitetta on ollut. Välillä on ollut laskuri päällä jne yms. Monenlaista mahtuu näihin vuosiin. Koen ihan ystävystyneeni joittenkin kanssa, ollaan välillä eletty tosi aktiivista ajatustenvaihtoa ja menetimme yhden meistä, se oli surullista koko plinkille.
No kylläpäs minä nyt aloin muisteleen menneitä :open_mouth: johtunee tulevasta loppiaisesta joka on minun syntymäpäiväni täällä.

Mutta lämpimästi tervetuloa kaikille ja toivon todellakin, että löydätte sen saman täältä minkä minäkin löysin ja minkä olen edelleen onnistunut säilyttämään.
Plinkkisuodatin on se mikä välillä hidastaa kirjoittamista kun ei vaan kaikkea voi kertoa semmoisena kuin ne on. Ajatuksistaan voi kyllä kertoa totuudenmukaisesti. Mutta kyllä aika paljonkin voi kirjoittaa niistä arkipäivän jutuista kun vähän vain suodattelee tuntomerkkejä pois :sunglasses:

Tuo mitä kirjoitit ekassa jutussasi tuosta huolettomuudesta kolahti minuun! olen tosi tarkka ollut aina esim kodin suhteen. Tajusin tänään aamulla kun luin tuon, että en minä enää olekkaan niin pedantti tyyppi :open_mouth: sillon kun join enemmän niin just kotona kaiken piti olla tiptop, että oli edes joku asia jollakin tavalla hallinnassa. Mutta nykyään välillä ihan hämmästelen kun kotona ei kaikki olekkaan niin järjestyksessä. Ja siinä vaan hämmästelen enkä saa mitään “raivokohtausta” asian takia. Musta tuntuu, että se tiptop koti oli joskus vain lupalappu sille viinipöntölle.

Mutta kiva kun olet mukana täällä :slight_smile: ongelma ei ole mikään kiva kepeä juttu, mutta se kun olet tullut mukaan niin se on alku muutokselle jos sitä haluat.
Tsempit jokaiselle tavoitteissanne <3

14

Hei vaan…hienoa kun täällä on “elämää”. Me kaikki olemme ns. samassa veneessä, eri vaiheessa tosin. Mulla alkoholin käyttö lisääntyi salakavalasti 50 v maissa…oli aviokriisiä ym. Kun elämän kumppanille ei viina maistunut niin minä aloin juoda ystävien seurassa ja kotona salaa. Sitä olen kovasti koettanut selvittää miksi näin kävi. Vaikka itse tajuan että näin ei voi jatkua niin lopettaminen on ollut äärettömän vaikeaa, vähentäminenkin. Monen mahalaskun jälkeen yritän nyt pitää pidemmän tauon ja katsoa onko minusta kohtuukäyttäjäksi. Ehkä tämän ongelman avaaminen perheen ja muutaman luottoystävän kanssa helpottaa päätöstä, saa nähdä. Vielä puoli vuotta sitten en olisi mistään hinnasta halunnut siitä puhua muille kuin päihdehoitajalle ja pakon edessä puolisolle…Tammikuu on otollinen aika kun moni viettää tipatonta. Nyt kolmen viikon jälkeen olo on toiveikas ja vahva. Kotiakin katselee eri silmin. Onko tuokin kaappi jäänyt siivoamatta jne. Minulle näköjään raittius toisi enemmän aikaa tehdä hyödyllisiä asioita…ja yöunet ovat rauhoittuneet…tyttäreni sanoi “äiti, me halutaan että olet elämässämme vielä kauan…” siinä oli minulle sellainen viesti että sitä ei halua missata… ?Tsemppiä ystävät ja reipasta Uutta Vuotta…ollaan vahvoja ??:heart:

15

Hei Elohiiri, juomismääräni ovat kuta kuinkin samanlaiset kuin sinun, juomana vain on viini ja joskus olut. Huom, laadukas pienpanimon IPA, koska eihän tässä nyt mitään rapajuoppoja olla :smiley:

Kaikissa juomatapatesteissä aina kysytään, että oletko jättänyt alkoholin vuoksi tekemättä jotain työasioita. Vastaan aina, että en ole, mutta olenhan: vaikka hoidan hommani, tokihan viinipullon avaaminen saa heittämään hanskat siltä illalta tiskiin. En hoida rästijuttuja, en valmistele seuraavan päivän työjuttuja (aamulla sit ehtii, ajattelen) jne. Eli sillä tavalla viini kyllä vie aikaa.

16

Moikka vilmasto ja Yhdet vielä Ninni! Ja kiitos taas kommenteista. Kiva kun täällä roikkuu vanhojakin puhumassa kokemuksella. Itselläkin kirjoittaminen alkaa taatusti ennemmin tai myöhemmin harventua, mutta josko sitä kuitenkin välillä kävisi lueskelemassa vielä paljon myöhemminkin. Saapi nähdä. Nytkin meinasin jo hetken etten ehkä jaksa tänään kirjautua. Saatan käydä lukemassa myös kännykällä, mutta en jaksa sillä kirjoittaa ainakaan yhtään pidempiä kommentteja.

Tämä vaikuttaa kyllä hienolta paikalta. Kerrankin uskaltaa olla rehellinen ja luottaa saavansa ymmärrystä. Minullakaan ei ole mitään tarkkaa tavoitetta, en osaa sellaista asettaa tässä vaiheessa. Kunhan peilistä ei tosiaan katsoisi enää juoppo akka. Olen huomannutkin, että yksi aktiivi on menehtynyt. Niin surullista, ja ihan varmana on tuntunut todella pahalta teistä kaikista. En saanut kunniaa tutustua häneen, mutta terveiset laitan sinne jonnekin. Täällä me painiskellaan vielä, uudet ja vanhat. Tuo on muuten ihan totta, että mitä huonommin menee, sitä tarkempi tulee oltua kulisseista. Ei täällä mitään alkkiksia olla, kun kerran kotikin on tiptop! Pullot ja tölkit kerään pääsääntöisesti jo illalla pois esiltä ja pian pois koko kämpästä. Jos ei kauppaan jaksa tai kehtaa viedä, niin ihan vain kierrätykseen.

Toivotaan Muumimamma, että tuo asian avaaminen muillekin auttaa. Itse en ole kertonut kenellekään. Tai puolisolle sanoin viettäväni tipatonta tammikuuta, ettei hänkään tuo minulle juomia, vaikka itselleen ostaisi olusen tai kaksi. Se ei herättänyt mitään kummempaa reaktiota, moni on tosiaan nyt tipattomalla. Kiva perinne ja ajankohta! Hänkään ei vain tosiaan tiedä ihan tarkkaan, mistä määristä sille tipattomalle oikeasti tipahdin. Mutta voi, miten ihanasti tyttäresi on sanonut, nuo sanat mielessä tsemppaavat varmasti. Vaikka helppoa tämän alkoholin pirulaisen kanssa ei joka tapauksessa olekaan. Me olemme nyt sitten hyvin samassa vaiheessa, minä pikkuisen perässä. Kiva kun on ihan samanlainenkin vierellä kulkija.

Apua tuota laadukasta IPAA! Ihan kamala nolostus iski, kun muistin itseni pyörimässä jossain olut- tai siiderihyllyllä arpomassa ja muka vertailemassa tarkkaan, mitä ottaisi. Toivoen kaikkien huomaavan, että tämä on nähkääs harvinainen ja tarkkaan harkittu tilanne tässä, eivät ole niin tuttuja nämä eri laadut minulle! Ai kamala, päätin sitten tehdä asiasta oikein numeron sen sijaan, että olisin vain lapannut tahtomani kyytiin ja poistunut paikalta. Ja kaupassa käyn sentään selvinpäin… :laughing: Ja tuo, että asioita todellakin jää tekemättä alkoholin takia on totta. Ylimääräisestä työvuorosta olen kieltäytynyt useammankin kerran nimenomaan tästä syystä, vaikka sinänsä työstä en ole koskaan ollut alkoholin takia pois. Muutenkin se on todella, todella harvinaista. Viime vuonna en muista olleeni kertaakaan kipeänä. Krapulassa sen sijaan olin ja usein, mutta vain vapailla.

Se on siis nyt 8 tipatonta päivää täynnä, ja tämä yhdeksäskin melkein pulkassa. Vielä ei ole tehnyt mieli kuin tuon yhden kerran. Hermot ovat kyllä vähän kireänä, sen huomaan. Jouduin tänään ottamaan särkylääkkeen päänsäryn takia, ja kylläpä se tuntui kurjalta! Juuri kun ajattelin, että kerrankin suon maksalle lepoa, niin en olisi halunnut ottaa edes lääkettä. Krapuloihin sen sijaan olen ottanut niitäkin niin usein, etten uskalla edes laskeskella. Se on ollut jotenkin ihan luonnollinen lisä runsaan juomisen seurauksiin, aika kamalaa sekin. :neutral_face: Edellinen nollaviikko minulla oli mitä luultavimmin vuosi sitten tammikuussa, kun myös yritin tipatonta. Silloin ratkesin parin viikon jälkeen.

Ohoh, kylläpä tässä taas vierähti aikaa turinoidessa, paree lähteä unten maille. Tsemppiä kaikille ja palaillaan huomenna tai ehkä ylihuomenna!

17

Laadukas IPA :smiley: Jep, olen Alkossa ihan myyjiltä tiedustellut, että onko hyvää tämä ja tämä. Olen sitten ostanut sen yhden kalliin olutpullon ja puolen litran viinin > siinä illan evääni. Useina jattelin heidän näkevän lävitseni erinomaisen hyvin.

Kirjoitin tuossa omassa ketjussani, että suojelen herkkänahkaisesti ajatustani siitä, että haluan olla jatkossa kohtuukäyttäjä, en absolutisti. Näin ajattelen edelleen, sillä vaikka peittelen juomistani perheeltäni, vaikka olen juonut tissutellen useita iltoja viikossa, myös siis arkisin, koen silti, etten ole missään loppuluisussa koskaan ollutkaan. Saan tehtyä ryhtiliikkeen ja saan jatkossa nauttia viinilasillisen silloin tällöin ilman seurausta, että haen jo ennen iltaa vähän lisää varmistukseksi kaupasta.

Toiset naurahtelevat tälle tavoitteelle, ja se suututtaa. Eikö tämä palsta ole vähentäjille? Pidän tavoitetta ryhtyä kohtuukäyttäjäksi yhtä arvokkaana kuin tavoitetta ryhtyä absolutistiksi.

18

Sama juttu, pyrkimykseni ei ole olla absolutisti vaan kohtuukäyttäjä. Ja mieluummin hyvinkin kohtuullinen, kuin jatkuvasti rajoilla keikkuva nuorallatanssija. Eli siis kuitenkin lähempänä absolutismia kuin nykytilannetta (tai no viikon takaista), mutta ei niin, että laskuri pyörii alkaen alusta jokaisen yksittäisenkin juoman jälkeen. Tai edes yksittäisen humalankaan jälkeen. Nähdäkseni täällä on kyllä siihenkin päässeitä, ilman että elämä on enää yhtä tarkkailua ja pelkoa siitä, että koska mennään taas rajan yli. En siis ymmärrä, miksi sitä pitäisi kenenkään lytätä jo valmiiksi todeten, ettei tule onnistumaan. Tiedän ihan hyvin, ettei välttämättä tulekaan. Enkä senkään jälkeen toivoisi tuomitsemista tai “mitäs minä sanoin” -kommentteja muiden taholta. Voin vannoa, että itse kyllä hoidan sen homman. Jos jonkun osaan, niin itseni tuomitsemisen ja sättimisen.

Olen kuunnellut tuota Selvin päin -kirjaa muutaman luvun verran. Ihan hyvää tekstiä minusta, mutta ei varsinaisesti mitään maata mullistavaa ainakaan vielä. Voin kyllä suositella niille, jotka eivät ole vielä tutustuneet. Meistä muuten taitaa useampikin täällä olla sote-alalla, niin myös minä. On vuosien mittaan tullut istuttua joillakin “asiakkaan päihderiippuvuus” -tyyppisillä kursseillakin samalla kun itselle on uponnut enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Voihan suutarin lapset.

19

Sama juttu täällä. Yritän ylläpitää kohtuukäyttöä. Jos haluaisin lopettaa, kirjoittaisin Lopettajissa.

t. Juhani

20

Just niin! Minäkin siirryn Lopettajiin, jos aion lopettaa.

Toivoisin, että juomistapani olisivat tällaisia:

  • en juo koskaan yksin viikolla
  • en juo joka kerta illanvietoissa enemmän kuin muut
  • juon viikonloppuisin, mutta en joka viikonloppu, 2 - 4 viinilasillista seurassa. Jos olen yksin, en juo tai juon 1 - 2 lasia, toisena iltana
  • juhlan aikaan voin juoda enemmänkin, siinä kuin muutkin
  • en koe tarvetta peittää juomista perheeltä (se ratkeaa, kun lopetan arkitissuttelun)

Tykkään ruuanlaitosta ja mielestäni moni ruoka paranee hyvän viinin kaverina. Kaverin tapaaminen baarissa (kun ovat joskus taas auki) yhden tuopin äärellä on ihana hetki. Joskus, jos on kunnon bileet, vaikka synttärit, ei haittaa, vaikka seuraavana aamuna olisi vähän dagen efter, jos on ollut hauskaa.