Yritin myös miettiä miksi minulle tavoitteet olivat avuksi, enkä alkanut juoda niiden täyttyessä vaan siirryin seuraavaan. Päinvastoin sain niistä lisää itsevarmuutta jatkaa eteenpäin. Miksi toisille käy toisin, sen kun tietäisin.
Samallahan toki olin varovainen tavoitteiden kanssa ja ajattelin olevani vain tauolla. No (kalenteri)vuoden mittainen tauko oli jostain syystä ollut haaveissa jo pitkään, ja sillä ajatuksella menin aika kauankin. Oli jotenkin helppoa ajatella, että sen jälkeen voin tehdä päätöksen juoda jos vielä haluan, vaikka samalla toivoin haluavani siinä vaiheessa jo jatkaa. Niin siinä kävi, ettei päätöstä tarvinnut hetkeäkään arpoa.
Tauolla olosta tulikin mieleen, löydänköhän lainauksen. Jep:
Tammikuussa-22 oli siis tällaiset mietteet. Tuossa vaiheessa olin näköjään ollut kaksi viikkoa tipattomalla, silloin pisimpään pitkiin aikoihin. Ihan vastikään huomasin Artun kertovan jossain, ettei edelleenkään juo. Vitsit, kun sinäkin saisit tauot kestämään jollain ilveellä pidempään.
Taidan ymmärtää mitä tarkoitat. Tunnistan itsessäni samaa. Kun on olo, että pitää voida tosi huonosti ennen kuin on lupa sanoa tai edes ajatella, ettei jaksaminen riitä. Silloin sitä oppii jotenkin kierosti vaalimaan tilannetta, missä ein sanominen kerrankin sujuu. On helpompi sanoa aidosti “en jaksa”, kun ei jaksa oikein mitään muutakaan. Helpompi vain ns. suututtaa kollektiivisesti kaikki kuin tehdä valintoja.
Ei vitsit muuten, sitähän tulee vielä lisättyä, että palaan asiaan kun aikaa ja/tai jaksamista on enemmän. Siellä jossainhan siis oikein odottaa nytkin kaikenlaista jaksettavaa jo valmiina, ilman että olen asiaa edes tiedostanut. Itse asiassa ihan älyttömän hyvä pointti taas, pitää ihan miettiä.