Kyllä tuo vaimo on ihmeellinen.
Peräkkäisinä viikonloppuina tälläiset koomailut ja silti jaksaa olla minun kanssa.
Kyllä alkoholisti, jollainen olen, on itsekeskeisyyden huippu.
Taisin juuri ensimmäisen kerran tunnustaa olevani alkoholisti, siten että ihan oikeasti sitä tarkoitin.
Tosin en haluaisi itseäni mieltää kuuluvani johonkin tiettyyn ryhmään. Mielestäni ihminen on monimutkaisempi ja vivahteikkaampi kuin jonka kategorisointi antaa ymmärtää.
Muutama tunti pitäisi jaksaa, jotta pääsee nukkumaan.
Hienoa että on tälläinen paikka mihin näitä juttujansa voi kirjoitella. Minulle on suuri apu tästä terapiasta, kun ei ole sellaista ihmistä kelle puhua. Tulee tosi hyviä kommentteja ja kysymyksiä.
Sinähän etenet sellaisella vauhdilla ettei kohta pysy mukanakaan! Olet yhdessä päivässä oivaltanut enemmän oleellisia asioita kuin minä vuosien kuluessa!
Itsensä tunnustaminen alkoholistiksi ja sen myöntäminen on huomattavasti enemmän kuin puoli voittoa. Oikeastaan koko homman ydin. Ei arvailun varaa mihinkään suuntaan - eikä tarvettakaan. Mulle oli yksi elämäni tärkeimpiä käännekohtia kun päihdeneuvoja pamautti alkoholisti-leiman otsaani. Ei siis tietenkään tolla lailla vaan asiallisesti vahvisti oman heikon aavistukseni. Tämän luona olen käynyt jo kuudetta vuotta ja aion käydä jatkossakin. Ihan vain päivittämässä tilannetta.
Hyvä kun juttelette vaimosi kanssa nokikkain. Saman katon alla kun asutte niin seuraavat toimenpiteetkin koskevat molempia.
Pitää kurkata onko sulla ulkopuolisia apujoukkoja saattueena - muistaakseni et halunnut ryhmiin. Muitakin vaihtoehtoja on tarjolla, riippuu paikkakunnasta. Näihin kun käyt ihan vain tutustumassa niin siinä riittää mielekästä touhua pitempäänkin. Tämä päivähän alkaa jo olla kallellaan joten tärise ne viimeiset tunnitkin pois jos tärisyttää. Huomenna alkaa uusi viikko ja fiiliskin on varmaan parempi.
Hyvinpä tiesit, kyllä tässä tärinä vaivaa vaan vielä. Hitto kun tekee mieli viiniä, saisi hermot kuriin ja tulisi se hyvä olo.
Kyllä minä näitä juttuja olen työstänyt jo kauan. Ei ole yhdessä päivässä keksitty. Tosin tänään on ehkä otettu niitä ratkaisevia askelia eteenpäin.
Vaimon kanssa oli tiukka keskustelu. Tulos ei ollut ehkä ihan odotettu, mutta sain sanottua, että nyt menee korkki kiinni. Vaimo totesi, että hän ei halua tietää yksityiskohtaisesti juttujasi, kunhan pistät itsesi kuntoon. Mutta lupasi olla tuomatta alkoja taloon.
Hän sanoi jotain hyvin oleellista mitä en ole itse ymmärtänyt. Hänen mielestään juoksen koko ajan karkuun. Tätä täytyy alkaa miettimään, siinä voi olla jujua.
Kyllä tässä mennään soolona. Toki vaimon kanta asioihin oli hiukka yllätys, joten voipi olla että haen tässä jonkun sparrarin. Päihdehoitaja voisi olla ihan ok lähtö. Terveyskeskuksissako he ovat ? Sinne varmaan pitää varata aika.
Jäin nyt pohtimaan tätä karkuun juoksemista. Se on ilmeisesti se minun tapa selviytyä. Ilmankos on sitten ahdistanut niin pirusti ja alkoilla hommattu hetken helpotusta. Jessus mä olen ollut hölmö.
Illan viimeinen (meillä Saksassa ei ole vielä uusi viikko alkanut). Erittäin hyvä jos saisitte talonne pysymään alkottomana. Vielä parempi, että voitte keskustella järkevästi. Siitä huolimatta olisi tosi tärkeää ottaa joku ulkopuolinen sparrajaksi. Hän kun näkee kokonaisuuden objektiivisesti. Yllä jo heitinkin sisään, että asun Saksassa ja näinollen joutunut aikaisemminkin pahoittelemaan tietämättömyyttäni Suomen systeemistä. Eli en tiedä mitä aputahoja sinulla on käytettävissä ja miten päihdehuolto on siellä organisoitu.
Terveyskeskukseen kannattaa ottaa yhteyttä, ainakin varmaan osaavat sanoa kenen puoleen kääntyä. Tai omalääkärikin voi jeesata. Myös itseapuryhmillä on varmasti jotain vinkkejä ja puhelinnumero joka voisi olla hyödyllinen. En tiedä olisiko muilla Päihdelinkin sivuilla jotain paikkakuntakohtaisia osoitteita.
Siitä vaan soittelemaan. Ehkä joku palstalainenkin osaa auttaa näin konkreettisessa asiassa.
Alkoholismi on niin monimutkainen ja vaikea teema, että sen selättäminen vaatii aikaa ja todella syvällistä pohtimista. Tuo karkuun juoksu on monelle meistä tuttua, mutta jos täällä aletaan miettimään syitä niin saattaa mennä pahasti metsään. Tässä yhteydessä juolahti mieleeni, että luin jostain kirjoituksestasi sanan terapia. Terapia on apukeinojen yläpäästä eikä sitä tällaisella vertaistuella voi korvata. Eri asia sitten on, onko se kohdallasi tarpeenkaan. Arviointi kannattaisi jättää päihdeammattilaisen harkintaan joten yritä löytää sellainen.
Nyt hyvät yöt ja hyvää alkavaa viikkoa.
Kun olet tunnistanut ja tunnustanut olevasi alkoholisti, kuulut ihmisryhmään, jolle alkoholi ei sovi. Se on hyvin selkeä, onnittelut ansaitseva päätöksesi ja helpottaa suuresti suhdettasi alkoholiin jokapäiväisessä elämässäsi.
Alkoholismi on hyvin demokraattinen sairaus. Sen voivat saada täysin erilaiset ihmiset, jopa saman perheen lapsista joku on alkoholisti, toinen ei. Niin kauan kuin alkoholismiin ei ole yleispätevää parannuskeinoa, sen mukanaan tuomien vaikeuksien ja turmion voi kuitenkin välttää tai minimoida pysymällä raittiina.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kun yritän katsoa elämääni ja tapahtumia pidemmällä syklillä en voi kuin todeta toistavani samaa kuviota. Toisinaan sykli on lyhyt n. 6 kk ja toisinaan pitkä useita vuosia. Aina savutaan syklin alalaitaan, josta alkaa kipuaminen ylemmäs, jotta voikin rajahtaa alemmas kuin ennen.
kyllä kait minunkin on tunnustettava että rakastan alkoholia ja sen tuomaa helpotusta.
Antabuskuuri aloitettu tänään.
Nyt kohti selvää loppulomaa ja ehkäpä pidempää pätkää.
Aiemmin yksi ‘syistäni’ olla sulkematta korkkia lopullisesti on ollut Se etten ole halunnut tulla siksi tyypiksi joka ei enään ota viinejä jne illallispöydässä. Tänään ajatus ei tunnu edes pahalta. Voisin olla hyväkuntoinen, kirkas katseinen ja trimmaattu johtaja.
Joka menee omia latujaan, voisin olla sellainen jota muut katsovat ylöspäin.
Kaveri tuossa soitteli ja pyysi illaksi kalaan. No tietäähän sen mitä se olisi. Vaikkei nyt örveltämistö niin kaljaa menisi ja kirkaasta huikkaa. Ei niin sen kalan väliä.
Tällä kertaa oli helppo kieltäytyä mutta ajatus ettei enään koskaan “miesten” kalareissuja teki minut hiukan surulliseksi.
Kaveri tuossa soitteli ja pyysi illaksi kalaan. No tietäähän sen mitä se olisi. Vaikkei nyt örveltämistö niin kaljaa menisi ja kirkaasta huikkaa. Ei niin sen kalan väliä.
Tällä kertaa oli helppo kieltäytyä mutta ajatus ettei enään koskaan “miesten” kalareissuja teki minut hiukan surulliseksi.
Tarkoitit siis kai miesten "kala"reissuja? Voisin tässä naisena heittää, että olen ollut selvinpäin parin kuukauden päästä kaksi vuotta putkeen, eikä se ole kalastamista estänyt millään lailla! No joo, tajusin kyllä mitä tarkoitat. Kunhan viisastelin…
Usko tai älä, mutta tein eilen listan kaikista asioista mitkä pyörii mielessä. Pistin karkean luokittelun neljään, siten että 1. Tehtävä heti ja tärkeä ja 4. Ei kiireellinen eikä tärkeä. Nyt sitten on luokat 1. ja 2. työn alla. Fiilis paranee kun asiat alkaa rullaamaan.
Nyt vaan epäilys hiipii, että näinköhän tämä muutos on pysyvää vaiko vielä tämmöistä morkkisjohdannaista.
Aina vain paranee. Tuo luokittelu on siinäkin mielessä tärkeä, että siihen voi kytkeä henkiseksi tueksi AA:n käyttämän tyyneyslauseen (antiikin filosofiasta lainattu!)jonka ehkä tunnetkin? Saa eroteltua ne asiat joihin voi vaikuttaa välittömästi itse sekä ne joihin on vähemmän tai ei ollenkaan vaikutusmahdollisuutta. Ja opetella suhtautumaan etenkin viimeksimainittuihin tyynesti. Viimeiseen, eli nelosluokkaasi laitan minun elämässäni sellaiset elämän raamitekijöihin kuuluvat (strategiset) asiat, ykkösiin päivittäiset (operatiiviset) toiminnat. Mulla oli myös erittäin systemaattinen, projektimainen etenemistapa ensimmäisinä aikoina. Tämä muuttui ihan omalla painollaan myöhemmin elämäntavaksi.
Älä epäile tai mieti turhia mistään motivaatiosta tai muuttuvuudesta. Sulla on hyvä ote ja selvä linja - sananmukaisestikin. Elä päivä kerrallaan. Pidemmällä tähtäimellä voidaan sitten vaikka yhdessä pohtia minun signatuuriani (kröhöm, ei ole minun nerouttani vaan antiikin ajoilta sekin! ). Se on auttanut itseäni monessa hankalassa paikassa.
Eilisen perjantain onnistu olee ilman alkoja. Alku illasta kun sääkin oli mukava niin kaljat oli kyllä mielessä. Lauantaina aamulla kaupassa enne 10:tä ! Koskahan viimeksi. No hyvältä tuntuu ja kivaa kun ei väsytä edellisillan maistelu.
). Se on auttanut itseäni monessa hankalassa paikassa.