Kaksi viikkoa alkoholitta takana. Minimi 3 viikkoa jo hyvässä vauhdissa. Pahin väsymys toivottavasti takanapäin.
Nyt haasteena pelaamisen hallinta. Tuntuu että on tullut pelattua entistä enemmän kun ei ole tissutellut.
Vaikka välillä tulee hetkiä, että tekisi mieli ottaa parit kaljat niin silti paluu arkeen ja alkoholismin seuraamuksiin saa mielen vakaaksi.
Ensi viikolla töihin ihan hyvin mielin.
Herra Z, miten aiot toimia kolmen alkoholittoman viikon jälkeen?
Peliriippuvuudesta eroon pääsemiseksi on samantapaisia tukiryhmiä (GA) kuin alkoholisteille tarkoitettu AA.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kolmen viikon jälkeen ? Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Haasteeksi tulee ekat perjantait, jotka pitää selvitä, esim. lauantaiaamuille ohjelmaa lasten kanssa.
Itselläni pitäisin työn kautta tulevien tapahtumien hoitaminen ilman alkoja suurimmaksi haasteeksi.
Täytyypä tutkailla pelaamis puolta myös täällä plinkissä.
Kuukausi meni että heilahti. Saldona, noh eihän se tipattomuus kestäny. Kävi juuri niinkuin epäilin, töissä oli bisnesillalista ja siitähän se lähti. Ei mitään kännäämistä alkuunsa: “hei mähän voin ottaa ihan hyvin”
Nyt on morkkis ja vitutus, ei edes nukuta.
Kyllä se on itsellä suuri kysymys että kuinka pystyy töissä kieltäytymään viinaksista, niitä tarjoajia riittää. Tai pitäiskö vaihtaa töitä sellaiseksi, ettei olisi houkutuksia. No luulen että se ei ole ratkaisu vaan että itse oivaltaa ja osaa kieltäytyä. Enään sanoista tekoihin.
Tässä kun lukee näitä omia viestejä, niin kyllä sitä ei voi kun ihmetellä miten sitä ei opi ? Tämä on varmaan joku tunneloukku tai ainakin autopilot joka ajaa kerta toisensa jälkeen samaan tilanteeseen.
Joo, kyllä mä ainakin olen kerran toisensa jälkeen onnistunut uskottelemaan itselleni, että nyt olen oppinut juomaan sivistyneesti 
. Nyt on sellainen morkkis päällä, ettei ihan heti näytä menevän ohi. Ei tietty kannattaisi liikaa velloa omassa surkeudessaan, vaan pyrkiä muuttamaan käyttäytymismallejaan, jottei se autopilot menisi enää päälle. Ei muuta kuin etiäppäin.
T. Fragola
Noin juuri, sehän se tässä kun väsynyt ja huonosti voiva pää saa kaiken taasen tuntumaan huonolta. Sitä liioittelee ja kehittelee tapahtumia asioista joita ei koskaan edes tapahtunut.
Nyt tänään korkki kiinni, niin huomenna on jo selvästi parempi päivä.
Minun täytyy kyllä opetella ottamaan vettä tai mehua illallisilla. Itseasiassa olen joskus pystynytkin siihen, mutta ei siitä ole tapaa tullut.
Moi Tseta. Jos et saanut mitään kamaluuksia retkahduksellasi aikaan niin tosiaan turha paisutella tapahtunutta. Sisäistä vain, että aivan sama mikä syy tai tekosyy saa sinut ottamaan sen kuuluisan ensimmäisen lasin, se johtaa alkoholistilla eittämättä uuteen rundiin. Jonka sitten joko saa nopeasti poikki - kuten sinä - tai sitten ei.
Jokaisen oma ratkaisu haluaako heittää pari kunniakierrosta ryyppymaratoonissa. Noita syitä ja tilaisuuksia tulee jatkossakin löytymään. Usko pois, alkoholistin ei tarvitse edes etsiä - impulssi saattaa iskeä vielä vuosien jälkeenkin täysin yllättäen. So what? Jos tämän tietää ja tiedostaa niin ei silti tarvitse muuttaa ajatuksia teoksi. Listaa vaikkapa ihan paperille vanhat vaarapaikat niin osaat ennakoida tulevan paremmin.Tulevia tuntemuksiaan tuskin kukaan voi tänään jo arvioida, mutta lasin nostaminen ei paranna mitään olotilaa milloinkaan pysyvästi. Hetkellisen buustin tai puudutuksen ehkä saa, mutta onko se sitten niin ratkaisevaa?
Hyvää viikonloppua ja tsemppiä.
Sitä buustia ja puudutustahan tässä tulee haettua. Olet oikeassa, että onko se nyt oikeasti sen arvoista. Mutta kun mies on niin heikko.
Itselle on jotenkin tullut tärkeäksi, suorastaan liaan tärkeäksi, että minusta ei juoruttaisi esim. Että siellä Se oli humalassa jne. Vaikka nytkään en ole kellekkään mitään tehnyt tai mitään sinne päinkään touhunnut niin mieltä kalvaa. Onko Se sitten sitä, että itsekontrolli on karannut, tai pelkäänkö tulevani naurunalaiseksi tai kiusatuksi tjsp.
Tseta, ei ole itsekontrollin puutetta vaan päinvastoin varma merkki siitä, että sinun arvomaailmasi on vielä reilassa.
Meidän on sopeuduttava ympäristömme normeihin, olimme niistä mitä mieltä tahansa. Aika harva meistä ainakaan lyhyellä tähtäimellä pystyy mitään muuttamaan. Paitsi omaa käytöstään.
Maantieteellinen pakokaan eli paikkakunnan vaihto ei ole mielestäni järkevää ennenkuin perusasiat on saatu siellä kuntoon missä ongelmat ovat syntyneet. Tämä vähän reunaheittona.
Lukaisin ketjuasi taaksepäin ja pysähdyin yhteen kohtaan joka tökkäsi välittömästi. Puhuit 3 viikon minimistä. Kuka sulle tollasen pakon asetti? Päivä kerrallaan toimii päremmin ainakin alussa. 
Kolme viikkoa tuli siitä kun kesäloma alkoi kännäämisellä ja ajattelin että eihän tämä nyt näin voi mennä. Eli loppuloma ilman viinaa. No se onnistui. Töihin meno ja sen kautta tuleva läträämisen tiesin tuovan haastetta. Ei se työ itsessään vaan se millaisia mahdollisuuksia ja tilanteita se tuo eteensä.
Tulipa mieleeni irroittaa tuo lausahdus erilleen. Olisikohan kohdallasi tapahtunut ns. itsensä toteuttava ennustus? Arvelit, että tulet vielä houkutuksen tullessa juomaan ja niinhän siinä kävi. Luultavasti siksi, koska jo etukäteen oletit/odotit niin käyvän.
Hmmm… Oliskohan sulle passeli ajattelutapa se “päivä kerrallaan”? Ettet miettisi ollenkaan mitään mahdollisia tulevia juttuja, vaan tätä päivää. Päivän voi kuka tahansa olla juomatta ja huomenna harkitaan sit uudelleen. Ja vaikka tietäisitkin jonkun tilaisuuden olevan tulossa, niin älä suo sille ajatustakaan. Tai no, voithan tietysti myös aivopestä itseäsi siihen, että tulet viettämään senkin illan raittiina, vaikka muut ympärillä vetäisivät ämpäreittäin alkoholijuomia. Jos mietit noin, että siellä sitten varmaan tulen juomaan, niin siinä hyvin todennäköisesti myös käy niin. Retkahduksia pedataan usein hyvin hyvin pitkään…
Mut eipä mulla muuta, kuin tsemppiä jatkoon!
Ympäri mennään yhteen tullaan. Ja mitään ei opita.
Taas ollaan juoppolallina.
Ei niin jaksa enää. Osaisiko jo laittaa korkin kiinni.
Tavoite 1. Ei juoda tänään. Yritä nukkua (juuri nyt ei pysty kun niin ottaa päähän). Käy ulkona kuntoilemassa.
Tässä kun pohtii tilannettansa niin apuahan tässä tarvitsen. Juuri nyt en pysty käymään sessioissa.
Tarjoakoohan mikään taho palveluksia puhelimitse tai netin kautta ?
Ehkäpä vain aloitan plinkin vinkit alusta.
Niin tekee mieli krapularyyppyä. Underbergiä niin vatsankin saisi kuntoon.
Tilasin uuden kuntosali kortin. Nyt pakko lopettaa tämä viikonloppu ryyppääminen.
Itseinhoni on aika kovalla tasolla juuri nyt. Joudunkohan huomenna ilmoittamaan olevani sairas, jos ei saa ensi yönä nukuttua. Vituttaa mennä töihin naama turvoksissa ja silmänaluset mustana.
Että tässä sitä taas ollaan.
Tehtiin vaimon kanssa päätös että lopetetaan kotia kaljojen ja viinien ostaminen.
Viime kesänä toimi hyvin. Nyt voi olla haastetta jättää viinit ja kaljat kauppaan. Mutta onneksi vaimo antaa tiukkaa palautetta, jos lipsun.
Juomiseni on taas hyvin humala hakuista. Viime aikoina määrätkin ovat salakavalasti lisääntynyt. Eteenkin se että lauantaina otellaan salaa ryyppyjä tekee itsetunnolle hallaa. Ja pelkään että lapsille sattuu jotain kun tissuttelen.
Kylläpä ahdistaa ja ottaa syvältä sielusta.
Alkoholismi on vahvasti tunne-elämän sairaus. Siitä voi kuitenkin toipua raittiiseen elämään.
Kun vuosien juomisen jälkeen lyötynä miehenä päädyin aukaisemaan AA-palaverin oven, olen saanut olla siitä päivästä alkaen raittiina. Se ovi on auki tänäänkin jokaiselle, joka haluaa lopettaa juomisensa. On vain itse päätettävä haluaako avata sen oven.
Tänään, normaaliaikaan siirtymisen sunnuntaina Suomessa on suuri määrä palavereja. Löydät niiden kokoontumistiedot netistä. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Herra Tseta, sinulla on tosi rankka kausi menossa alkoholismin suhteen kun et oikein osaa ottaa etkä olla ottamattakaan. Se on henkisesti aivan saakelin rassaavaa kun ei oikein osaa, tai kykene kumpaankaan. Minullakin oli vaihe jossa ollessani selvinpäin halusin juoda, mutta kun join, niin halusin olla selvinpäin. Päähän siinä menee sekaisin eikä oikein osaa enää nauttia mistään, minulla tuota jatkui vähän turhankin pitkään, mutta sitten eräänä kauniina päivänä tein ratkaisun 
.
Päätin, että nyt juomiseni on juotu ja olen valmis tekemään kaikkeni raitistumisen eteen ja se kyllä selkeytti elämäni suunnan ja henkisen olon totaalisesti koska nyt minulla on selkeä elämäntavoite ainakin juomisen, tai pikemminkin juomattomuuden suhteen. Voin vain kertoa kuinka paljon henkistä kapasiteettia vapautui ihan muihin asioihin kuin alkoholin syövereissä ei enää tarvi niitä viimeisiä hapen rippeitä haukkoa voimien ehtyessä.
Minä sain suuren avun AA:sta jonne menin raitistumispäätökseni tehtyäni.
T. Prossa
Janottaapas muuten vietävästi. Onneksi nyt on body treenattu ja proteiinijuomat nautittu. Nyt vaan pitää vastustaa kauppaa, niin onpi huomenna lihaksikkaampi, laihempi, levänneempi ja mukavampi. Kahvikin saa jäädä väliin, se on kaiken pahan alku ja juuri!
