Stressi on usein yksi avaintekijöistä juomiseen. Eli varmasti oikeilla jäljillä olet. Pohdithan jo jossain vaiheessa, lähteäkö työhön vai ei. Useimpienhan sinnekkin on mentävä, mutta hyvä jos saisit vielä tarkemmin esiin mikä työssäsi on ahdistavaa tai stressaavaa. Alkoholismi on niin monitahoinen asia, että syiden selvittäminen vie aikansa. Sinullahan oli tarkoitus hakeutua jonkinlaisen avunkin piiriin. Aivan oikein, koska ulkopuoliset näkevät kokonaistilanteesi objektiivisemmin kuin nykyinen verkkosi. Sitäpaitsi kiva, että olet täällä mukana.
Viimeinen lauseesi kiinnitti huomiotani. Miksi sinulla olisi syytä ylipäätänsä pyytää mitään anteeksi? Ja keneltä?
Yritän vastata haastavaan kysymykseen. Ehkä eniten menettäisin että edes joskus pääsen eroon itsestäni. Minun on vaikea rentoutua, olen yrittänyt meditaatiosta lähtien kaikkea. Liikunnalla saan hyvän mielen ja purettua stressiä, mutta kuukausien ajan kuluessa minusta tulee kärttyisä.
Tseta, eroon itsestäsi tai siitä mitä sinulta odotetaan?
Pahampa heitit, haluan paussin itsestäni. Että menee karkuun pöhnän tuomaan turvaan. Kunnes herää ja on kahta pahempi olo.
[/quote]
Viimeinen lauseesi kiinnitti huomiotani. Miksi sinulla olisi syytä ylipäätänsä pyytää mitään anteeksi? Ja keneltä?
[/quote]
Sarkasmin kukkaseksi tarkoitettu oli tuo värssy. Tosin saattaa tuossa olla piilotettuna huonommuuden tunnetta, joka kylvettiin luihin ja ytimiin lapsuudessa kokonaisvaltaisella nälvimisellä ja syyttelyllä kotona.
Itselläni työmatkat, varsinkin ulkomaille, olivat ja ovat edelleen toooodella pahoja vaaranpaikkoja. En tajua mikä siinä oli että juuri ennen reissua piti alkaa dokaamaan ja todella pahoja ylilyöntejä tapahtui. Viime vuoden puolella yhdellä työmatkalla olin koko reissun niin huuruissa että hyvä että kieli kääntyi neuvottelupöydässä. Toisella reissulla nippanappa ehdin lentokoneeseen kun olin reissua edeltävänä iltana vetänyt järkyttävät perseet ja unohtanut laittaa kellon soittamaan. Onneksi matkalaukku oli sentään puoliksi pakattu. Sekin reissu meni enemmän tai vähemmän huuruissa, kokkareilla taisin tehdä itsestäni aikamoisen pellen joidenkin ihmisten silmissä. Takaisin tullessa en meinannut löytää oikeaan terminaaliin kun olin niin soosissa. Kolmannella työreissulla myöhästyin junasta ja oli pakko siirtää sovittuja tapaamisia jollakin “tekosyyllä”. Hyppäsin seuraavaan junaan ja ne junaliput meni sitten ihan omaan piikkiin. Aivan järkyttävää sekoilua ja törttöilyä alusta loppuun. Vielä nykyäänkin vaikka korkki on pysynyt kiinni otan AINA antabukset jos olen menossa työmatkalle. Ne reissut vaan laukaisevat jotain aivoissa ettei uskalla lähteä ilman. Varsinkin kun se ns. virallinen osuus on ohi ja porukka siirtyy kokkareille tai baarin puolelle niin vaara retkahtaa on erittäin suuri…
Huomenta Tseta ja kiitti vastauksista. Aika tyypillisiltä kuvioilta asiasi näyttävät. Sellainen huonommuuden tunne kumpuaa usein lapsuuden kokemuksista. Ja vahvistuu luonnollisesti juovana aikana kun joutuu usein syystäkin toimimaan elävänä anteeksipyyntömerkkinä. Tuttu aihe minullekkin. Täällä on ollut paljon keskustelua tästäkin teemasta ja ehkä saat uuden taas käynnistettyä. Omalta osaltani pidän nyt jonkin verran kirjoitustaukoa Plinkistä, lukijana seuraan kyllä mielenkiinnolla reittiäsi. Tsemppiä edelleen. 
Joko tuli pohja vastaan ? Tuskin, mutta on niin depis olo.
Perjantaina menin juhliin ja ajatuksena oli vain ottaa 2-3 drinksuu ja kotia. No se meni ihan ok, mutta kun tulin kotiin n.12 jälkeen sain kuningas idean ja lähdin baariin. En ole käynyt baarissa vuosikausiin tällä lailla, mutta olin yksin kun muu perhe oli lähtenyt mökille.
Baari reissu meni ok, mutta kotona sitten valvoin jonnekin aamu kuuteen ja soittelin niitä maailman parhaita biisejä. Seuraava päivä menikin nukkuessa ja aina välillä olut/hömpsyt ottaessa, Vaimo suuttui ihan perkeleesti. Uhkasi lähettää minut loppu lomaksi äitini luokse, joka on tottakai alkkis.
Nyt yritän parsia kokoon sen mitä taasen sielusta on jäljellä ja koettaa hakea positiivisuutta jostain sekä itsekunnioituksen rippeet kasaan, taasen väsyttää ihan perkeleesti ja tekisi mieli juoda ja nukkua pois tämäkin päivä.
Pitäisi tehdä päätös ja laittaa korkki kiinni. Ei vaan pysty…vapina ja ahdistus hiipii mieleeni.
Miten selvitä tämä päivä ?
Kun lomasta tuli painajainen.
En ymmärrä tätä väsymyksen määrää ja tasoa. Vaikka aiemminkin on tullut otettua krapula hörpyt ja tasoittavat, en ole ollut näin väsynyt. Nyt väsyttää koko ajan ja haluaisi vain mennä nukkumaan.
Onko uni turvasatama vai olenko vain ihan oikeasti niin väsynyt talven raatamisen jäljiltä ?
Tottakai pikku tissuttelu verottaa yöunien laatua, mutta tämä on jotain paljon syvempää, melkein ahdistuksen omaista.
Ahdistuksen omainen olo ja väsymyshän ovat aina oiva syy ottaa korjaava huikka. Ja toinen. Ja kolmas … kunnes onkin jo taas kännissä.
Eiköhän sinun Herra Zorro olisi aika laittaa pullo takaisin tuppeen ja alkaa parsimaan kasaan elämääsi taas. Sinulla itselläsi on avaimet raittiiseen elämään ja sitä todellakin kannattaa tavoitella.
itse olen kohtapuoleen ollut vuoden raittiina ja vaikkei selvänäkään elämä aina ole ruusuilla tanssimista, niin on se joka tapauksessa paljon parempaa kuin alkoholin sekoittamana ja vääristämänä. Oli jotenkin todella vapauttavaa kun pääsin eroon ajatuksista että vielä joskus joisin, elämä ja valinnat yksinkertaistui ja sitä myöden mielikin on selkeentynyt ja rauhoittunut.
Elämän ilo ja arvostus on palannut enkä todellakaan kaipaa takaisin entiseen juovaan minään jolloin olin masentunut ja aivan kuten sinullakin Herra Zorro, niin olin usein TODELLA väsynyt ja nyt ymmärrän sen johtuneen alkoholin juomisen myötä menetettyyn elämänhaluun.
T. Prozzo
Miten olisi toisenlaisen menettelyn harkinta, Herra “Z”? Alkoholistin on turha haaveilla kohtuukäytöstä. Kirjoituksiesi perusteella tämä on sinullekkin selvinnyt. Eli miksi mutkia ajatteluun ja toteutukseen? Harkitse alusta alkaen kunnon perskännien vetämistä! Kyllä, olen tosissani. Palauta kuitenkin ennen korkkausta mieleen mihin olet säännöllisesti päätynyt. Ja korkkaa sitten - jos vielä huvittaa.
Andanten sanoissa on vinhasti perää, miksi huijata ja valehdella itselle, että josko muutaman ottas, kun tietää lähes varmasti, ettei se jää siihen. On sama olla itselle alusta alkaen rehellinen ottamisen suhteen ja todeta jo etukäteen se itselle, että näin se juominen joka tapauksessa menee → perskännit, sitten voi miettiä, ottaako vai ei.
No tuohan se ongelma onkin, “Annan itselleni luvan vetää perskännit” ja sitten kun on tälläinen kun on, niin tämähän on vain sairauteni ja itse tälle en mitään voi.
Paitsi että Voi.
Viinat kaadettu viemäriin ja loput juotu. Eli nyt korkki kiinni. Vielä kun ei hakisi lonkkua illaksi niin voisi vapista ja säpsyä ensi yön.
Täytyy taas kaivaa antabukset esille huomenna ja aloittaa kuuri.
Eihän tämmmöistä elämää kestä selvinpäin.
Kiva kun viestini meni oikealla tavalla perille. Tseta, mielestäni olet entistä itseäni paremmassa asemassa siinä suhteessa, että ainakin viimeistä viestiäsi kirjoittaessa kykenit tiedostamaan loiventavien vaaran. Mulla alamäki alkoi juuri siitä jokapäiväisestä pelastuskulauksesta. Ja johti elämään joka ei ollut enää ilman alkoholia hallittavissa. Ylilyöntejä harvoin, mutta sitten raskain seurauksin.
Oikeastaan hyvä ajankohta palauttaa oma viimeinen retkahdus mieleen. Siitä on nyt melko tarkkaan 3 vuotta. Päivämäärää en muista, mutta merkittävää on, että olin sitä ennen myöskin lähes päivälleen 3 vuotta absolutistina. Eli heitänpä tänne uudenlaisen motivoivan laskutavankin sisään. Raittiuteni aika on siis 3+3 vuotta! Eihän kukaan voi ottaa ensimmäisiä aikoja pois. Ne ovat ylivoimaisesti tärkeimpiä ja vaikeimpiakin. OK, ennenkuin menee offiksi palaan retkahdukseen. Tapahtui hankalassa, itselleni merkittävässä elämänvaiheessa eläkeläisstatukseni tarkistukseen liittyen. Entinen lekurini pudotti vammaisuusprosentteja ja panikoin aika lailla koska tämä tuntui katastroofilta. Joten etsin puudutusta kokonaisesta konjakkipullosta. Hämmästyttävää, että se ei humalluttanut tuntuvasti. Sillä vain sain taas vanhan kaavan nopeasti toimimaan. Eli ensin pienimuotoisemmin loivennukset ja kiihtyvällä vauhdilla kohti kolmen vuoden takaista päivittäismäärää ( 3 litraa punkkua ja joskus kahden desin kirkas kyytipojaksi). Onneksi kuitenkin oli kanttia mennä ripittäytymään päihdeneuvontaan ja keskustelemaan toimenpiteistä. Olin saanut homman tärisemällä muutaman päivän hallintaan eikä katkaisu olisi hyödyttänyt mitään. Eikä siihen ollut enää akuuttia tarvettakaan. Sitäpaitsi katkolle pääsy olisi edellyttänyt uusia promilleja. Ja siinähän ei mitään järkeä olisi ollut. Ainoa oikea toimenpide oli vaihtaa lekuria ja hankkia toinen kannanotto epäpätevän sijasta.
Tee ratkaisusi tänään, Tseta. Joko vanhaan moodiin takaisin tai pari tuntia tärisemällä ehkä tällä kertaa toisenlaiseen yritykseen kiinni. Olisi hyvä jos sulla on joku numero johon soittaa tai oikeita tukihenkilöitä saattueena. Kyllä täälläkin peukkuja pidetään parhaamme mukaan. Tsemppiä.
SE mikä tässä vielä korpee niin on unien ja todellisuuden raja. Mikä on vain unta ja mikä on tapahtunut oikeasti.
Nytkin kelaan koko ajan, että tapasinko yhden ihisen vai en ? Ja mitä puhuin jos tapasin.
Kiitos Tsempistä andante !
Kyllä tuntui hyvältä juuri nyt! Kun tuntuu lähinnä siltä, ettei ole kelpo mihinkään.
Tässä on nyt menossa tärinä vaihe. Täytyy alkaa tekee jotain niin ei tuntuisi niin pahalta.
Muistin äsken, että mulla on unilääkkeet kaapissa, jotka sain aikaerojen eli jetlagin hoitamiseen. Josko ottaisi yhden sellaisen niin saisi ensi yön nukuttua. Ja aamulla antabus drinkki, niin saisi loput kolme viikkoa lomaa oltua selvin päin.
Saitpas minutkin hyvälle tuulelle jos vastaus sopi ajankohtaan. Älä mieti noita muistikatkoja tänään yhtään. Jos lohduttaa, niin multa puuttuu kokonaisia elämanjaksoja muistikuvistani. Eipähän enää sekään stressaa kun ei kukaan ole tullut mistään kamaluudesta mitään peräänkuuluttamaan. Palautuu ajan mittaan. Sitäpaitsi itselläni oleva muistin vajaatoiminta voi olla hyödyksikin. Sanon potevani TÄM- sairautta. Tarkoituksenmukainen-äkillinen-muistinmenetys! Poliitikoille tyypillistä.
OK, läpinät sikseen. En osaa sanoa lääkkeisiin mitään, antabusta ei kait kannata ottaa pohjien päälle. Yritä saada juotua niin paljon vettä tai jotain sokeripitoista kuin sisään menee. Huuhtoo skeidat ulos ja täyttää tyhjyyden tunteen.
Takana pari tuntia tiukkaa pihatöiden tekemistä.
Helpotti hetkeksi, mutta perusvapina ja paha olo pysyy.
Kylläpä kylmä kalja maistuisi ja tuntuisi nyt hyvälle !
Otin kylmää vettä johon sekoitin suolaa ja sokeria.
Nämä unen ja totuuden sekoitukset ovat varman pahinta aina mun krapuloissa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen kysellyt seuraavina päivinä, että mites se ja se asia ja se keltä kysyn on silmät pyöreenä, että mistä oikein puhut. Ei pitäisi ajatella, mutta minkäs teet kun pyörii koko ajan mielessä mahdolliset tapahtumat.
Luin jostain, että se olisi pakko-oireisuutta jos miettii liikaa juhlimisiensa tekemisiä ja sanomisia. Mulla toi on tosi kova vaiva ja pahinta siinä on just se, että ajatukset kiertää kehää ja aina välillä iskee lähes paniikkikohtaus kun “muistaa” jotain. Perimiltään tuossakin lienee kyse huonosta itsetunnosta “Mitähän se ajattelee minusta ?” Ja sehän on taasen hyvä syy ottaa huikka ettei ahdistaisi.