Niin ja siitä sisällä kiljuvasta pienestä miehestä ( jota lystikkäästi viinapiruksikin kutsutaan ) : Eräs päihdeterapeutti ja luennoitsija kuvaili ihmisen alitajuntaa 5-tonniseksi norsuksi ja psyyken tietoista osaa siksi rimpulaksi, joka tuota mastodonttia yrittää ohjastaa. Eli jos sen norsun on aikojen saatossa opettanut ottamaan perjantaina viinaa, niin sehän ottaa, vaikka siis itse pysyisit selvin päin.
Alitajunnan jekuttaminen uuteen toimintatapaan on aikaa vievää ja työlästä. Ihminen oppii tehokkaimmin positiivisten motivaattoreiden avulla, joten siksi kannattaa etsiä niitä hyviä asioita ja muistaa maltti.
Toinen alitajuntaan ja käyttäyttymiseen liittyvä esimerkki: Kuinka ihanaa onkaan päästä mökille ja saunaan?! Ota tuosta se bissepullon sihahdus pois, onko ihanaa? Ei välttämättä, mökki ja sauna onkin yhtäkkiä jotain mistä emme tienneet mitään. Olemme tottuneet palkitsemaan itsemme alkoholilla ja kun sitä alkoholia ei enää ole, täytyy tilalle löytää jotakin.
Itse skitsoilin tämän 7 kuukautta kestäneen uuden systeemini alkupuoliskolla kemiallisten riippuvuuksien korvautumista toiminnallisilla vastaavilla, kuten överiksi menevällä kuntoilulla ja ostelulla, aiemmat vakavammat raitistumisyritykseni kun olivat osin noiden takia menneet käteen. Nyt huomaan kuntoilevani paljon, mutta nauttivani ja saavani siitä kovin. Osteluun olen " sortunut ", muttei mökki ole siitä kaatunut. Nyt minulla on lisää välineitä työskennellä näitä pakkomielteitäni ja tiedän lisää siitä mihin minun on hyvä keskittyä.
Viestinä ylläolevassa siis että kannattaa opetella olemaan armollinen itselleen. Minä olin sen reilun 7 kk takaperin aivan itsetuhon partaalla, nämä ovat niin valtavia muutoksia ettei niitä voi nopeuttaa. Niistä täytyy oppia ja kasvaa eteenpäin, elää muutosta läpi silloin kun kukin vaihe on ajankohtainen. Ensisijainen ja tärkein asia on kuitenkin se, että korkki pysyy kiinni.
EDIT: Ja sitten vielä lisää myllyhoidosta hihaan tarttuneita asioita: Retkahtamisen riski on suurimmillaan tilanteissa, joissa olet nälkäinen, vihainen, yksinäinen ja / tai väsynyt. Eli H.A.L.T = Hungry, Angry, Lonely, Tired. Näihin tiloihin kannattaa varautua tavalla tai toisella.
Hupaisaa, en osannut sanoa enään olenko 4:ttä vai 5:ttä viikkoa ilman alkoja. Piti lukea oma ketju läpi ja todeta, että 5. viikkohan se alkoi. Olen saavuttanut siis sen ei-numeraalisen olo tavoitteen ? ehkä. Tarkoituksena elää tätä hetkeä.
Viime perjantaina suutuin - aiheesta menetin malttini. Koin vääryyttä. Teki MIELI ihan vsti vetää nollaavat kännit ja tiltin. Otin vielä iltapäivästä lisä antabuksen, että en varmasti voi juoda. Lauantaina olin väsynyt, kun heräsin jo aikaisin. Mieleni neuvotteli, “olisit ihan hyvin voinut juoda, katso nyt kuinka väsynyt olet nyt muutenkin”. Sunnuntaina vtus palasi, mutta meni onneksi ohi nopeasti. HALT - siinä se taikasana. Sunnuntaina jo jatkui neuvottelut: " hei kuukausi selvänä! Eikös oteta viiniä ? ", lähdin lenkille. Kuljin yhden lempi ravintolani ohi, muistin kuinka olen monet kerrat istunut siellä ‘pitkän kaavan kautta’. “Kivaa! Koska mennään ?”
Vaikka näitä mielitekoja tulee, pääsen niskan päälle kun muistan kuinka ne kännäämiset tuppaavat päättymään. Ahdistusta, se mies joka olen humalassa ei viehätä minua. Inhoa sitä miestä ja sen tekoja sekä puheita. Juuri nyt en kaipaa sitä mustaa varjoa taustalleni.
Tänään näytän paremmalta kuin vuosiin. Katsoin peiliin, ei tarvinnut vältellä peiliin katsomista. Nyt vasta tajuan kuinka naamani on ollut turvonnut hyvästä ruuasta ja juomasta, väsymyksestä. Ne kolhut mitkä nyt ovat kasvoissani ovat iän tuomia, joita ei tarvitse hävetä.
Olen kääntänyt tavoitteeni positiiviseksi, olen asettanut itselleni kuntoilu tavoitteet jouluun ja toukokuun loppuun. Tiedän, että vain terveillä elintavoillla pääsen noihin tavoitteisiin ja voin olla todella ylpeä itsestäni.
Hieno meininki Z! Haet tietoa, sovellat omaan systeemiisi ja analysoit tapahtunutta. Nyt et enää samalla tavalla suorita hampaat irvessä kuivaa kautta, vaan olet uteliaana asettumassa johonkin uuteen tapaan olla.
Jos ja kun kovin kärvistelyksi menee niin itselläni on AA:n onelineri " Tämäkin menee ohi " toiminut mantrana vaikeissa tilanteissa. Siihen on kiteytetty raitistuvan uudistuva suhde aikaan hienosti. Päivä koostuu hetkistä, viikot päivistä jne ja kaikki tällaiset ajanjaksot päättyvät ja menevät ohi. Aikaisemmin olemista on rytmittänyt humala, krapula ja näiden välissä enemmän tai vähemmän outoa oloa, humalan kuitenkin siintäessä palkintona edessä, nyt ja aina. Palkinto puuttuu, tai pikemminkin muuttaa muotoaan, akuuttia krapulaa ei enää ole olemassa, outo olo ei jatkukaan ikuisuuksia vaan päättyy aikanaan syystä tai toisesta. Juoksulenkki tai yöunet saattaa hyvinkin auttaa.
Pahin omista kiirastulistani kesti pari päivää. Sietämätöntä juomishimoa ja yllä kuvailemaasi juomisen petaamista. Se meni ohi, en lähtenyt siihen kelkkaan mukaan. Elämä ei lopu retkahtamiseen, mutta kohdallani se olisi todennäköisesti vienyt nopeasti syvenevän kierteen kautta takaisin kuntoutukseen, viikossa - vuodessa. Jälkimmäisessä tapauksessa tosin itsemurhan tai tapaturman riski olisi jo ollut melkoinen. Näin siis minulla.
Ensimmäinen kuukausi on yleensä vaikein aika raitistumisessa kun keskushermosto ja aivokemiat haraavat totutun lääkkeen kaipuussa vastaan. Useammankin lähteen mukaan keskushermosto palautuu entiselleen ( tai jäljellä olevaan potentiaaliinsa ) noin kolmessa kuukaudessa. Tosin itselläni tuntui kestävän pitempään, käyttämieni kemioiden laadulla ja määrällä lienee tässä vaikutuksensa. Edelleenkin pää ja elämä minulla on sekaisin, mutta suunta ainakin on vakaa . Isot pojat sanovat että ensimmäinen vuosi menee myllerrellessä.
Mutta edelleenkin, ainoastaan tällä hetkellä ja päivällä on merkitystä. Juuri nyt ja juuri tänään. Jatka loistavaa duunia, minäkin yritän!!!
Viimeiset kaksi viikkoa on ollut hankalaa. En pysty rentoutumaan. Arkisin herään pari tuntia liian aikaisin ja sen jälkeen en saa unta tai ainakin torkkuminen ei anna levon tunnetta. Olen jännittynyt koko ajan, vaikka käyn punttisalilla ja olen jopa joogannut. Ei auta. Tällä syyllä hain eilen kaljaa ja tietystä ‘lempparini’ 2 dl tiukkaa. Johan rentouduin. Tietysty kännipäissään piti pelata nettikasinossa iso köntti tienestejä. En enään edes tiedä kuinka mones kerta toistin tämän ihan saman kaavan.
Juon ja pelaan siis stressiin sekä paineita pakoon.
Luottokortin velat nollasin säästöistä. Tänään on päivä yksi olla juomatta. Lihakset ovat kipeät eilisestä salitreenistä. Pihalla lehdet odottavat haravaa. Lapset leikkivät leikkejään.
Pää ylös.
Ja jos ottais opiksi, en vain tiedä mitä. En tiedä miten vältän saman toisinnon. Ei mietitä sitä, vaan tänään olen juomatta.
Kerro sinä Missä vaiheessa lopetit antabuksen? Mitä ajattelit lopettaessasi antabuksen? Sun viiden tonnin norsu oli jo päättänyt juoda, mutta milloin itse tajusit sen?
Ehkä kävi niin, ettet itse asiassa olisikaan halunnut juoda, mutta kun ‘et saa nukuttua’? Riippuvuus on tiukka vastustaja ja se syöttää sulle noita kierrepalloja… En mä muuten, mutku [insert hyvä syy].
Ompas aika vierähtänyt, joka kait pitäisi olla hyvä asia… mutta mutta. Vanhat tavat taas tulleet vahvemmiksi. Lähinnä pe ilta kännit raskaan viikon puurtamisen palkitsemiseksi. Eli nyt on taas v-käyrä aikas ylhäällä.
Kun tätä ketjua aloittelin kirjasin seuraavat asiat tavoitteeksi:
Alkot pois, ainakin tänään
Antabukset kehiin, jotta saisi tuollaisen 1 - 2 kk:den raittiin pätkän alle.
Liikuntaa ja kuntoilua, tullut painoa ja turvotosta
Nuku riittävästi
Täytyy etsiä rentoustuskeino itselle, kun ei enään alkoilla nollata päätä.
Nauti elämästä, perheestä, työstä jne.
Noista on kohdat 3 ja 4 toteutuneet kohtuu hyvin. Rentoutuminen on minulle haastavaa, mutta parannusta siinäkin. 6 on myös parantunut, haasteena kaiken ajan sovittaminen yhteen ja koska kuntoilen tällä hetkellä paljon, se aika on jostain muualta pois.
Ja sitten ne ei niin hyvin menneet asiat: Alkot on turhan runsasta, tosin vain kerta viikossa, jossain tapauksissa työn ohessa voi olla jotain viikollakin. Antabukset on tietenkin unohtunut kaapin pohjalle.
Luin ketjuni käpi ja huomasin, että jossain vaiheessa on mennyt hyvinkin, mutta taasen on repsahtanut turhan runsaaseen käyttöön. Korjaussarjoja aamulla en enään ota, vaikka mieli on kyllä monasti tehnyt, mutta tässä olen onnistunut. Vaikka tuleekin otettua välillä runsaasti, niin sellaista totaalista tilttiä en ole vetänyt. Eli kait tuonkin voi laskea positiiviseksi asiaksi. Lisäksi tiedostan ja tunnistan haluni ja syyt miksi haluan juoda. Minulla liittyy vahvasti väsymykseen ja stressiin.
Jos vaikka olisi koko joulun ajan ilman alkoja. Saas nähdä kuinka paljon tulee viinaa joululahjoina …
Mistähän sitä pusertaisi voimia? Motivaatiotakin pitäisi olla…
Moikkis Tseta. Tiedostat tilanteesi hyvin. Vastaan vikaan lauseeseen. Heitä Antabus rauhassa taas peliin. Joulun alus ja itse joulu ovat hyvin riskialtista aikaa. Pidä tablettia mukanasi ja heitä sen sisään heti kun alkaa janottaa. Huom.! Itse en ole ikinä käyttänyt, mutta mielestäni olet heikoilla jäillä liikenteessä joten käytä kaikkia mahdollisia keinoja. Hyvää viikonloppua.
Terve taasen, Olen taas täällä. Eli ei ole asiat mennyt niin kuin piti.
Tärinä ja vapina. Epärealistinen olo. Häpeä.
Kauhea taistelu päällä, ettei ottaisi tasoittavaa ryyppyä. Muija ansaitusti pahalla päällä, vaikkei oikeasti tiedä kuinka paljon olee salaa tissutellut. Jos tietäisi niin varmaan ottaisi sellaiset pultit, että…
Lomat on siis alkanut ja mikäs sen parempi tapa aloitta lomia kuin Juhannus juomalla.
Tämä kevät on ollut hankalaa aikaa. Olen perseillyt juomisilla useamman kerran. Olen jotenkin ollut ehkä hiukan masentunut. Samaten olen pelannut aivan liikaa.
Tuskan hiki valuu otsalla kun tässä mietin surkeuttani. Minulla on asiat oikeasti hyvin, mutta silti pitää tällä tavalla hölmöillä.
Kuinka tästä taasen eteenpäin? Sitä mietin ja yritän kasata vapisevaa sieluani kasaan.
Loman aloittaminen heti Suuren Suomalaisen Ryyppyjuhlan jälkeen on aina vähän riskipeliä. Pari viikkoa duunissa “juhannusklassikon” jälkeen saattaa luvata kuivempaa kesää kuin muutoin. Eli jos pääset, niin heti huomenna töihin sieltä nyt!
Hei Arkkitehti,
ensin ajattelin, että on siinä tyhmä ajatus mennä töihin. Toinen ajattelu kerta auttoi ymmärtämään yksinkertaisuuden pihvin. Tuossa voisi olla ideaa…
Tässä olen nyt miettinyt avun hakemista… Menisikö sitä yksityiselle lääkärille vai A-klinikalle. Vai pyrkisikö terapiaan… Tärkeintä lienee jotain tehdä…
Ja onhan tässä nyt jäänyt tasoittava ottamatta tänään… Ja ruokakin maistui… Eli joko tässä pedataan seuraavaa kertaa.
Tässä on taasen kerran oltu asian ytimessä ja selvitellyt itselle miksi juo ja eteenkin niin paljon kun mopo lähtee käsistä. Onko sitä itsellä sellainen tyhjä olo tai ahdistus mitä lähtee peittämään tai hakee edes hetken helpotusta. alkujaan juonti oli hauskuutta, jopa “elämistä” täysillä. Vuosien saatossa se muuttui rentoutumiseen. Nyt toleranssit on kasvanut ja se ei ole kivaa enään.
Mä olen huomannut että alkoholi (ja miksei myös muutkin huumeet) itseasissa luo tyhjyyttä, koska se aina täyttää “tämän hetken” syrjäyttämällä muita juttuja. Alkoholin vaikutuksen kadottua elämässä ei enää olekkaan jäljellä mitään muuta kuin sitä tyhjyyttä jota pitää taas täyttää.
Kun on vähän aikaa ilman alkoholia, alkaa huomata että sitä alkaakin puuhailla ihan muita juttuja, eli tyhjyys alkaa pienentyä sitä mukaa mitä vähemmän sitä täyttää alkoholilla. Muilla jutuilla täytettynä tyhjyys täyttyy kuitenkin hitaammin mitä alkoholilla, joten alkoholi lupaa aina nopeamman täytön, ja siinäpä pitääkin sitten olla tarkkana. Joka päivä.
Tyhjyyden täyttämiseen löytyy vaihtoehtoja noin kaksi kappaletta: Hitaasti mutta pysyvästi, tai nopeasti mutta velaksi.
Olen tänään kirjannut itselle ylös vaaran paikkoja milloin on riski mopon karkaamisella. Hämmästyin kun tajusin työmatkojen olevan aina riski. Lentokoneet ja lounget tarjoilujen keitaana, siihen päälle maailman tyyliin pitkät illalliset juomineen.
Miten niin ei voi reissata jos ei ota ?
Tyhjyys mitä tässä pohdin on sellaista sisäistä sorttia. Sellainen joka kalvaa ja syö sisältä päin. Kun lorauttaa viinaa sisään niin se tyhjyys poistuu eikä enään purista rintalastan alla. Sen puristuksen pystyy oikein tuntemaan ja koskettelemaan.
Mitä ja miksi minulla sellainen on ? Ei minullakaan sitä aina ole tai ollut. Onko se jokin vääristynyt ajattelutapa tai harhaluulo ? Heikkoa itsetuntoa ? Keski-iän kriisiä tai kalvava ajatus siitä mitä muut minusta ajattelevat ? Hyväksytäänkö minut tälläisena ? Tai olinko koulukiusattu ? Vain yhden vastauksen tiedän ja se on ollut väärä.
Tervehdys Tseta. Meni eka vastaus Nirvanaan, pöh. OK, uusiksi.
Mielestäni työreissusi ovat hyvä esimerkki siitä miten arkipäiväsi sosiaalikontrollin vaihtuminen vaikuttaa juomiskäyttäytymiseesi. Eli kun vaihdat ympäristöä niin väkisinhän sinulle tulee uudet raamit. Jotka eivät ehkä merkitse sinulle niin päljoa kuin normaalin elinympäristösi ihmiset?
Aika yleistä muuten lomareissuilla - kun “naapurit eivät ole näkemässä”. Kuulostaa muuten tutulta, moni duunimatka oli aika huuruista hommaa. Sikäli kun edes mistään duuninteosta voi edes puhua. Puolikuolleena jossain neuvottelussa. Eihän siitä yleensä hyvää seuraa - eikä seurannutkaan.
Hyvä, että alat kartoittaa lumivyöryalueita. Ensin konkreettisesti paikkoja ja tilanteita, myöhemmin syvemmälle menemällä noihin liittyviä tunteita ja mielleyhtymiä.
Sosiaalikontrollin vaihtuminen no sitähän Se. Hyvä nyt sille tunteelle on nimikin. Aiemmin olen todennut olevani vähän niin kuin puolivallaton poikamies ulkomailla.
Jussina kun lähti mopo käsistä niin pyytelin anteeksi muulta juhlaväeltä ja selittelin stressillä ja paineella ja sen sellasella. En ymmärrä miten siinä niin kävi. Tai en kait uskalla myöntää ongelmaani. Sittenhän ei voisi juoda enään. Hitto mikä dilemma, jos juo niin joutuu pyytelemään anteeksi ja jos ei juo niin ei ole mitä pyytää anteeksi.
. Isot pojat sanovat että ensimmäinen vuosi menee myllerrellessä.
Missä vaiheessa lopetit antabuksen? Mitä ajattelit lopettaessasi antabuksen? Sun viiden tonnin norsu oli jo päättänyt juoda, mutta milloin itse tajusit sen?
no sitähän Se. Hyvä nyt sille tunteelle on nimikin. Aiemmin olen todennut olevani vähän niin kuin puolivallaton poikamies ulkomailla.