Herkkä ihminen, riippuvuudet ja avun hankkimisen vaikeus

:smiley:

Tuplaviesti

Ei tärkeätä tekstiä poistettu.

Vähempi tärkeätä tekstiä poistettu

Se, että asiat kyllä järjestyvät, oikeudenmukaisuus toteutuu, kullekin ansionsa mukaan. Maailma on tosi epäoikeudenmukainen. Ihmiset ovat. Aina on hyväksikäytettyjä, hyväksikäyttäjiä. On metsästäjät ja saaliit. Kyllä minäkin ajattelen, että on joku korkeampi voima ( se auttaa ollessani tämä tavallinen heikko ihminen) , joka jollain lailla elämässämme on läsnä, joka tavallaan hoitaa sen, että oikeudenmukaisuus toteutuu, Uskontojen periaate on yleensä olla armelias toisia kohtaan. Kaikkien perustarve ( emme puhu nyt Maslowista) on lopulta säilyttää se sopusointi ympäristönsä kanssa. Ihmisillä on tuo perustarve ja uskonnosta riippumatta myös sosiaalisuuden tarve. Ihmiset auttavat toisiaan, ovat empaattisia. Olen tarkkaillut eläimiä, kyllä niilläkin se on. Kastematokin haluaa olla sopusoinnissa ympäristönsä kanssa, vaikka onkin yksiriittoinen tarvittaessa.

Kyllä Suomessa selviää kaikista veloista, kun on suojaosuus elämiselle ja sosiaalituet. Jos vain hoitaa näiden hankkimisen, niin kadulle ei joudu, eikä nälkään kuole. Kaikki omaisuus voi mennä, mutta jää henkiin ja loppukädessä raha ja omaisuus on vain maalllista. Ihmisen onni on kiinni muista asioisa kuin varallisuudesta.

:laughing: viestissäsi on liian vähän merkkejä :laughing:

tekstiä poistettu

Meillä ei hommien toiselle laistaminen onnistu. Sovitaan aikataulut kuitenkin sillä tavalla väljäksi, että on vara-aikaa. Töistä pitää kuitenkin huolehtia hyvin, jotta ei tule YT:ssä kenkää.

Minun täytyy nimen omaan painottaa hyviä asioita työssäni. Kokonaisuutena minulla on ihana työpaikka. On mukavat nörttityökaverit ja hyvä esimies, vaikka juoni onkin. Minulla on paljon joustoa. Pystyn tekemään paljon etänä, mutta samalla minun on vastavuoroisesti joustettava myös: tehdä tarvittaessa iltaisin tai viikonloppuna töitä. Paljon hyviä etuja. Firmalla on vain huonot ajat olleet, toivoten ne tästä paranevat.

Eilinen palopuheeni oli tiimikokouksessamme. Mutta joo, olen impulsiivinen. Yleensä yritän kuitenkin nukkua yön yli ja pohtia asioita. Sattui vain kokous osumaan pahaan ajankohtaan, myöhäisiltapäivään :slight_smile: Harkitsin muuten sen laistamista ennenkuin olen kahden kesken saanut keskusteltua tästä pomolleni. Olin laittanut jo meilin perään asiasta aamupäivällä, mutta hän oli matkoilla.

EDIT: Keskityttävä nyt töihin. Huono omatunto, että parjasin yhden aasialaisen maan tekijöitä, koska heitä on siellä loistavia myös. Kirjoitin halpamaihin ulkoistamisesta pitkän pätkän, mutta todellisuudessa taas ne, jotka ovat meillä omassa firmassa, ovat hyviä ja ammattitaitoisia työkavereita.

Lopetin työt tältä päivältä. Oman navan ympärillä pyörinyt enkä huomannut tukea sinua. Kiitos, että vastaat täällä viisaasti ja annat neuvoja.

Unet jäivät kovin lyhyeksi viime yönä, joten ei ajatustenkulku ole paras. Kosto eilisestä paheiden illasta.

Yrittäisit uskaltaa puhua miehellesi pelaamisesta ja veloistasi. Minulla tilanne pääsi velkojen osalta jo pahemmaksi kuin takuusäätiön raja ennenkuin uskaltauduin niistä puhumaan ensi kerran läheisille, liityin tänne ja pääsin psykologille ja tulikin loppu pelaamiseen, no tauko.

Viime syksystä alkaen pelaaminen oli aluksi sitä velkojen takaisin maksun yrittämistä, mutta se meni vielä pahemmaksi pakonomaiseksi siitä jonkin ajan kuluttua. Pelaaminen kymmenkertaistaa ahdistuksen. Mikään pieni voitto ei enää riittänyt, ahdistus veloista silloin edelleen. Pelaaminen on se, joka pitää ensimmäiseksi saada estettyä, silloin kun tilillesi tulee rahaa. Voitko harkita niitä nettiostorajoja tai estoja korteille? Sanoisin näin, etten minäkään voi lopullisesti tietää pääsinkö eroon, mutta nyt en tee edes sitä yhtä vakiolottoriviä. Ei tee mieleni. Suljen kaikki pelit mielestäni pois. En uskalla riskeerata niillä enää yhtään enempää, vaikka olisi vain euro per viikko. Se kuponki kuitenkin pitää tarkastaa arvonnan jälkeen, vaikka menisi tiöille ja se vie ihan turhan ajan ja tuntuu hukkaan heitetyltä.

Olet niin viisas ihminen, että saat tuon pelihimon taltutettua. Miehellesi olisi hyvä puhua näistä ja miettiä ratkaisuja.

Ajatellaan näin, että on ihanaa saada olla vapaana peleistä. On ihanaa, ettei niistä tule lisäahdistusta. Ei surra liiaksi velkoja ja haittoja enää, mitä niistä syntyi. Kyllä ne vastaisuuden varalla kannattaa aina muistaa, muttei märehtiä niitä.

Velka-ahdistus kasvaa helposti ylisuureksi möröksi. Pitää tosiaan ajatella asioiden hyvät puolet. Kuinka paljon meillä muuten on hyviä asioita ellämässämme. On rakkautta paljon ja kaikin puolin vaakakupissa eniten hyviä asioita. Kiitos läheisten, työmme, keskusteluavun täällä. Kiitos teille!

Minun vikani on siinä, että märehdin ihan tuollaista keskustelulla/pohtimisella positiivisesti ratkeavalla asialla, ja unohdan ne hyvät asiat märehtiessäni. Mitkään negatiiviset asiat eivät saa paisua suhteettomasti. Tunteet. Tottakai ne kannattaa käsitellä ja pitää puoliaan, mutta ei ajatella, että nyt minua taas kohdellaan epäreilusti. Ei niin, että sellainen johtaa johonkin väärään rentoutumiskeinoon ( pelaaminen/alkoholi) . Pitää olla onnellinen niistä asioista, jotka muuten meillä on!

Niinuska, sinulla on niin moni asia hyvin ja olet viisas ja hyvä ihminen. Haamu ihana auttaja ja Pelit Poikki ihan mahtava mielipiteissäsi. Pörssipeluri samoin… ja muut te.

Kohta tulee kiire juhliin!

Tuo impulssiivisuus on minunkin perisynti, en ajattele riittävästi ennen kuin jo toimin. Se tulee minulle työelämässä esiin silloin kun joku alkaa arvostella minua, tietysti mielestäni ansiotta. Muuten pystyn toimimaan harkitsevasti mutta näissä tilanteissa on kielenpäällä pyörinyt monesti ihan lopputilin ottokin. Onneksi en ole mennyt niin pitkälle se olisi ollut varmaan virhe varsinkin tässä iässa. Niinuska sanoi hyvin että antaa muiden tehdä päätökset siitä että onko työtä vai ei, siinäpähän joutuvat tekemään likaisen työn että saavat mieleisensä lopputuloksen. no en tiedä haluaakokaan moni minusta eroon mutta ainahan se on toki mahdollista varsinkaan kun ei suostu syömään kädestä.
Konflikti tilanteet eivät ole mukavia ne vievät runsaasti energiaa mutta varsinkin nykyisessä työelämässä niitä väistämättä tulee vaikkei niitä ole pyytänytkään. Toimin kansainvälisessä yrityksessä ja se aiheuttaa kaikkine erilaisine ihmisineen myös jonkin verran ymmärtämisvaikeuksia puolin sun toisin, niiden selvittelimisessä meinaa mennä hermot kun toinen ei tajua vaikka kuinka vääntää. Nämä ovat niitä työelämän iloja ja suruja, pääasia tällähetkellä on että on töitä ja voi muutaman promillen kuukaudessa lyhentää velkojaan Nyt niitä ei muuten ole tullut tänä vuonna lisää kun lopetin täydellisesti pelaamisen vuoden alusta, en ota enää osaa edes työpaikan veikkauksiin, siitäkin voi olla hyvillään.Tsemppiä teille PP ja Niinuska toivon että saatte velat jotenkin asialliseen malliin että niiden kanssa tulee toimeen.

Pelitöntulevaisuus,

Olet pohtinut aika syvällisesti asioita. Uskon että olet päässyt juurisyittesi äärille, vaikka miehesi ei sitä uskokkaan. Se on loisto homma. Uskon että varmasti pääset eroon riippuvuudesta.

Kuitenkin sinun täytyy lopettaa itsesyytökset. Syytit että olet ollut itsekäs kun olet kirjoittanut vain itsestä ja sanoit että sinun vikasi kun märhdit asioita. 1. Et ole ollut itsekäs. 2. Ei se ole mikään vika vaan ihan normaalia käytöstä tuollaisessa tilanteessa, mikä sinullakin on.

Kerroit myös siitä että ostit kaljaa ja normaalisti olisit pelannut. Parempi juttu se että ostit kaljaa, kuin pelasit. Molemmilla on kuitenkin sama vaikutus. Saa unohtamaan ongelmat. Nyt kun lopettaa pelaamisen niin joutuu opettelemaan uudestaan tunteiden käsittelyä. Ei voi aina antautua helpotukseen. Kuitenkaan mistään tuollaisesta sinun ei pitäisi itseäsi syyttää.

Siinä olet oikeassa että pitää olla iloinen siitä mitä on. Pitää opetella hyväksymään asioiden todellinen laita. Ei aina helppoa, mutta helpottaa kummasti elämää kun pystyy hyväksymään tilanteensa.

Niinuska,

Oletko selvittänyt miksi pelaat? Tai miksi aloitit pelaamaan?

Älä syytä itseäsi peliriippuvuudesta. Et ole ikinä päättänyt ruveta riippuvaiseksi. Vai oletko? Pelaaminen on ollut hetkellinen ratkaisu sinun sen hetkisiin ongelmiin, josta on muodostunut sittemmin riippuvuus.

Peliriippuvuus muokkaa aivoja siten että impulssiinkontrollointikin huononee. Hyvä asia on että se voi “palautua”. Tosin on varmasti ol

Miksi otit vastuulllesi muiden asioita? Mikä oli se tunne miksi sanoit kyllä tai mikä olisi tullut jos olisit sanonut ei?

Kiitokset Niinuska, Haamu ja Pelit Poikki.

Täällä on monia mielenkiintoisia keskusteluja, mutta sallin nyt yhden vastauksen. Parempi keskittyä töihin ja jättää muut pohdinnat siksi ajaksi. On stressaavaa, jos ei voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tänään pitää tehdä ajatustöitä. Eilen pystyin tekemään niitä puuduttavia rutiinivaiheita siinä.

Aivot työstävät alitajunnassa unissa tilannetta. Viime yönä keksin ratkaisun/avaimen… se oli joku kappaleen mittainen teksti jossain muka, mutta en muista mikä se oli. Se oli vielä jotain joka minun piti muistaa herätessäni siitä joskus aamuyöstä.

Viimeisin uni johtuu varmaan lapsuudesta koetusta hauskasta kolme lasta yhdellä pyörällä kalastusreissusta sellaisen puolen tunnin fillarimatkan päässä. Minä istuin edessä pienimpänä 6 v. Veljeni pakkarissa, ja hänen kaverinsa ajoi fillaria. Siskoni oli lähtenyt jo aiemmin reissusta pois toisella polkupyörällä, koska hänelle tuli nälkä. Me muut emme haluneet lähteä vielä. Kelloja ei tainnut olla kenelläkään meistä. Siskoni joutui kertomaan kotona vanhemmillemme, missä olemme ja isä ajoi autolla vastaan meidän tullessa kolmistaan toisella fillarilla vilkasliikenteistä siltaa :slight_smile: Tuli tupenrapinat :slight_smile: Ei se retki kaduta. Meillä oli tosi kiva päivä.

Viime öinen uni. Se oli moottoripyörällä. Meitä oli pyörässä varmaan neljä, viisi. Istuin siinä ohjaustangon edessä, ja ajattelin, että tämä voi olla vaarallista. Niinhän sitten kävikin: kova vauhti ja ilmalento. Minä lensin korkealle jotain etuosaa ja ohjaustankoa pidellen ja aloin pudota ihmisten päälle vauhdilla: “Huusin heitä pakenemaan, tajusin kyllä, että tässä taitaa mennä henki, mutta ei tarvitse mennä toisten”. Unet on unia. Nousinkin vain korkeammalle. Siskoni sanoi, että kyllä sinun nyt kannattaisi sieltä laskeutua, mutta en vain pystynyt kontrolloimaan sitä lentoani, ja oli turvallisempi olla siellä ilmassa nousemassa, kuin pudota maahan. Olin ihan varma, että kuolisin, jos se ylösnousu lakkaisi. Niissä maassa olevista ihmisistä suurin osa oli vanhuksia. Kaksi heistä tulivat lentoon samalla tavalla. Ottivat käsistäni kiinni ja vetivät takaisin maanpinnalle. Kovaa putomisen sijaan me laskeuduimme pehmeästi sille torille. Se oli ikäänkuin torin reunaa. Muistutti Lahden alatorin reunamaa. Se mistä menee joku ajokaista varsinaisen torin viereltä.

Tämän tulkitsisin sille, että menin kovaa ja lujaa, isoihin pelivelkoihin, ja pelkään, mitä tapahtuu kun tästä putoan eli nähdäkseni Ulosotto alkaa. Sitten tulikin kaksi ihmistä, joista ei ulkoisesti voisi ajatella heidän olevan vahvoja. Heidän avullaan pääsin maahan turvallisesti laskeutumaan. En yksin.

Kirjoitan näitä unia tänne, koska alitajunnassa pohdin niissä kulloistakin elämäntilannetta. Aamupäivisin niitä pohdin usein. Ne usein auttavat ongelmanratkaisuissa ainakin avaavat sitä, mikä kulloinkin päätä vaivaa. On ihan kamala, jos ne ovat taas työasioista. Nuorena luulin tulevani hulluksi unien ollessa jotain sekavaa koodi/omaelämä mössöä. Tällä alalla pitää muistaa rajoittaa sitä paneutumista töihin siihen vain kahdeksaan tuntiin, ettei unet mene sekaviksi.

Miesystävälläni ei ole varallisuutta. Hänen avioliittonsa oli jo päättynyt aiemmin. Olivat silloin jakaneet omaisuuden ja mies lähti vuodeksi moottoripyörällä ajelemaan ympäri Suomea. Palasivat yhteen ja korjasivat taloja, myivät. Nainen keräsi sillä omaisuuden. Mies jäi vähän niinkuin tyhjän päälle. Ei hänellä myöskään kovin hyvin palkattu työ, tai ei luotettava tasainen rahavirta. Myyntimies ( asiantuntija siinä kyllä) ja provikkapalkka. Mutta meillä on YYA sopimus keskenämme. Hän otti nyt förskottia ja lainaa minulle satasen, että sillä pärjää seuraavaan omaan rahantulooni asti.

Minua ei jostain syystä pelikoneet viehätä ( lapsuuden karvas kokemus lintsillä ekaa kertaa ennen vanhempia). Käsitys, että niistä voi tulla vain pennosia ja jotenkin ne ovat öklöttävän näköisiä, tahmaisen näköisiä, vähän kuin entiset yleiset puhelimet tai vessat, niihin yleisiin vessoihin menee vasta pakon ollessa paha. Parempi vaikka mennä metsään :slight_smile:
Mitäs jos alkaisit miettiä niiden kaupan pelikoneiden likaisuutta? Mitä kaikkia pöpöjä niistä voi tulla rahanmenon lisäksi?