Herkkä ihminen, riippuvuudet ja avun hankkimisen vaikeus

Voi Niinuska ja Pelit Poikki. Kamalaa tuo teidän kohtaama kiusaaminen.

Miksi valitsin miesvaltaisen nörttialan, johtuu kokemuksistani nuorena naisvaltaisessa työpaikassa. Minut jätettiin täysin nuorempien naisten ryhmän ulkopuolelle. Etenin siinä, ja se oli myös kai syynä. Nörttien kanssa ei joudu vaikeuksiin. Pomot sitten asia sikseen. Piti välttää firman juhlia. No, ikäkin tekee tehtävänsä jo :slight_smile:

Tulee kipeitä muistoja mieleen. Esikouluun mennessäni olin lyhyin kaikista ja yksi isokokoinen tyttö kiusasi minua. No isokokoinen poika otti isoveljen aseman ja puolusti minua ja pelasti, jos oli paikalla. Hän oli sitten myös pitkä-aikainen luokkakaverini ja ihan mahtava tyyppi. Tämä kyseinen kiusaaja jäi auton alle samana vuonna ja kuoli. Äitini totesi, että sai ansionsa mukaan. Siitä olin kertonut hänelle.

Ahdistelu ( seksuaalinen)…

Ensimmäinen poikaystäväni oli sairaalloisen mustasukkainen ja pahoinpiteli minua usein. Ihan siitä, jos joku katseli minua. Pysyttelin vain kotona enkä liikkunut hänen kanssaan missään, missä oli muita ihmisia. En voinut kertoa näistä vanhemmilleni. Erosimme, ja tapailin jo fiksua opiskelijapoikaa. Ex vakoili ja hyökkäsi molempien kimppuun, Pahoinpiteli ensimmäiseksi miespuolisen.

Minulla on tänään takki ihan tyhjä. Olisi pitänyt ottaa tämäkin päivä lomapäiväksi. Kaikki muut melkein lomalla ja tottakai tällaisena päivänä tapahtuu joku kriisi jossain projektissa, ja tein koko päivän sitä hommaa ja virheen selvittelyä. Tuli ihan puista. Sain ratkaistua sen vasta alkuillasta.

Ymmärsinkö väärin vai oliko sinulla myös alkoholiongelma ennen peliriippuvuutta?

Koulukiusaaminen on varmasti iso syy riippuvuuteesi. Ensinäkin se että ei ole voinut kertoa siitä kenellekään ja käsittellä sitä kunnolla on tarkoittanut sitä se on jäänyt sisällesi ja aiheuttanut pahaa oloa. Niinkuin kerrot että kärsit vieläkin. Ei ihme.

Itseäkin kiusattiin periaatteessa koko yläaste ja siitäkään en kertonut kenellekään. Tietokonepeleihin ja pelikoneisiin pakenin pahaa oloani ja myöhemmin alkoholiin. En kuitenkaan tullut ikinä riippuvaiseksi alkoholista vaikka sitä paljon on kulunutkin. Pakenin kiusaamisen aiheuttaa pahaa oloa pelaamiseen tiedostamattani ja yritin vain unohtaa koko asian. Aika hyvin olen nykyään unohtanutkin…Kukaan ei koskaan ole minultakaan pyytänyt anteeksi, mutta olen antanut anteeksi. Kesti siinä se melkein 15 vuotta ennenkuin annoin anteeksi. Mietin kyllä monta kertaa että tekisi mieli hakata kiusaajani. Sitä en onneksi koskaan tehnyt, vaikka nykyään siihen pystyisinkin.

Ei todellakaan ole helppoa antaa anteeksi, eikä sitään kukaan voi vaatiakaan. Se kuitenkin helpottaa elämää paljon. Ensinäkin se vaatii sen että hyväksyy itsensä täydellisesti ja ymmärtää minkä takia itse tekee mitä tekee. Ehkä jossain vaiheessa ymmärtää minkä takia sen kiusaajat kiusasivat sinua. Siihen on luultavasti sinusta riippumaton syy.

Hei Niinuska,

Ei ole mikään ihme että sinullekin on kehittynyt riippuvuus. Kun riippuvuuksia tarkastellaan niin pitää tarkastella mitä hyvää se aiheuttaa. Sinä olet päässyt edes hetkeksi eroon huonosta itsetunnosta ja kiusaamisen aiheuttamista arvista. Ehkä paennut jotain muutakin?

Itsensä täydellinen hyväksyminen kaikkinen heikkouksineen ja aitona oleminen on se paikka mihin täytyy suunnata. Se ei ole aina helppoa mutta mahdollista. Joku viisas on sanonut että riippuvuus alkaa tuskalla ja päättyy tuskaan. On todella tärkeää käsitellä kaikki asiat, jotka sinulle aiheuttavat pahaa oloa.

Minkälainen on itsetuntosi nykyään? Miellyttämisen tarve johtuu huonosta itsetunnosta ja siitä että hakee muilta hyväksyntää kuin ei sitä itseltä saa. Ei todellakaan tarvi muuta syytä. Huono itsetunto on rankkaa, kokemusta on.

Pelitöntulevaisuus,

Paljastat koko ajan todella arkoja asioita. Ei mikään ihme että olet joutunut riippuvuuden otteeseen. Lapsethan ovat narsisteja eli kaikki on joko heidän ansiota tai syytään. Sinun seksuaalisen ahdistelun käsittely on mennyt kahdella tavalla pieleen. 1. Se on tapahtanut ja aiheuttanut trauman sinulle. 2. Olet saanut isältäsi huonon kohtelun sen jälkeen kun olisit tarvinnut lohdutusta ja ymmärstä.

Tämä on aiheuttanut mahdollisesti pienessä tytössä lisää tuskaa ja kuvitelmia että sinussa on jotain vikaa. Ehkä tämä on myös aiheuttanut sen ettet ole myöhemminkään kertonut vanhemmillesi asioita, koska olet pelännyt heidän reaktiotaan? Raiskausyritys, väkivaltainen poikaystävä. Sinulle on tapahtunut paljon asioita, joita ihmisen ei ole tarkoitettu kestävän.

Haamulle kysymykseesi onko minulla myös alkoholiongelma vastaus on että on jos juon, alan tekemään sitäkin niin perusteellisesti että siitä aiheutuu ongelmia en oikein viitsi yhden illan takia edes suutani kastella. Siksi olen jättänyt sen harrastuksen muille, on helpompaa olla siitäkin kokonaan erossa. Syitä varmasti käyttäytymiselleni löytyy, on ollut niin värikäs elämä kaikkine nousuineen ja laskuineen etten oikein itsekkään pysty sanomaan mikä johtuu mistäkin. Kuitenkin samaistun Pelittömääntulevaisuuteen siinä etten minäkään halua kenenkään omaa enkä käytä kyynärpäitäni pärjätäkseni, haluan pääsääntöisesti kaikille hyvää, paria koulukiusaajaa lukuunottamatta. En tee sitä sen takia että mielyttäsin toisia minusta on vaan hienoa toimia niin.Olen ollut myös pitkään esimiesasemassa ja tiedän senkin puolen hyvin. Olen keskimäärin pärjännytkin elämässä ja tällä hetkellä olen elämääni suht tyytyväinen. Olen pikkuhiljaa pääsemässä eroon myös noiden pelihävijöiden miettimisestä. Rahaa on aina palanut enkä ole pystynyt säästämään muuten kuin velkoja makselemalla, niitä minulla onkin aina ollut ja tulee olemaan.

VIrtuaalihalaus vielä minulta teille Niinuska, Pelit Poikki ja Haamu <3

Tästä tulee minun valivaliketjuni :slight_smile:, mutta täytyy nämä purkaa pois. Selvisin yhteishengen takia omassa luokassani kiusaamiselta ( oltiin useat lastentarhasta lähtien samalla opintiellä), mutta nämä kiusaamiset tulivat muilta ja vasta lukiolaisena pahoinpitelyt, eikä minua kiusattu opiskellessani, Minulla rakkaita muistoja heistä kaikista.

Niinuska, kirjoituksesi koskee minua tosi paljon. Tyttäreni joutui yläkoulussa tuohon samaan. Lukiossa se päättyi. Hän suunnittelee nyt itsenäistä työuraa itselle. Työtä, jossa ei tarvitse olla ryhmässä. Sinun pitää arvostaa itseäsi, olla ylpeä kauneudestasi ja antaa anteeksi. He kaksi läskiä saivat ansionsa mukaan, mutta kamalaa, mitä olet joutunut kokemaan. Samoin Haamu ja Pelit Poikki.

Sitten vielä se paha asia lapsuudesta, pelit poikki. Silloiset kasvatusmetodit. Turpiin tuli isältä. Tai siis selkäsaunaa helposti. Veljeni joutui pahimpaan ryöpytykseen. Oli kamalaa katsoa sitä sivusta. Hän jäi hyvin hiljaiseksi, alkoi hyvin nuorena tupakoimaan. Minä muutin nuorimpana heti kun sallittiin täytettyäni 18-vuotta pois kotoa. Tupakanpolttoni alkoi vasta opiskellessani.19-vuotiaana sairastuin bulimiaan. Siskoni kertoi jälkikäteen hänen sairastaneen sitä jo noin 14-vuotiaana.

Kirjoittelen kännykällä sängyssä. Olen itkenyt tänä iltana, ja se tuntuu hyvältä. Haamu olet niin oikeassa. Kaltoikohtelua lapsuudessa. Nuoret vanhemmat, jotka eivät osaneet oikeita kasvatustapoja. Isääni oli hänen isänsä pahpinpidellyt ja se toistui meille. Äitini kielsi isääni, muttei tarpeeksi vahvasti. Isäni pyysi aina anteeksi, veljeni siis tavallisesti kurinpidon kohteena, koska kohelsi meistä eniten,mutta piti varoa aiheuttamasta isälle syytä kiukustua .Poikaystäväni pahoinpitelyä en ymmärtänyt aluksi vakavaksi asiaksi sen lievempänä alettua, koska kotonakin tuli lyöntejä tai tukkapöllyä. Isäni ei äitiäni pahoinpidellyt. Elivät terveellisesti, ei tupakointia, ei alkoholia. En uskaltanut tiettyjä asioita vanhemmilleni, aikuisille. Äidilleni en, koska en halunut hänen huolestuvan, ja vaarani oli, että kertoo isälleni.

En koskaan tuo tuliaisina alkoholia tai osta kahta max viittä enemmän kotiini olutta tai siideriä. Harvoin käyn Alkossa, vaikka se kaupan vieressä on suhteellisen lähellä. Varmaan kaksi kertaa tänä vuonna. Nekin miesystäväni kanssa. En voi ostaa viinilaatikkoa. Syy, siitä voi melkein huomaamattaan lipittää liikaa. Kotona laitettiin sen verran kovat rajat, että omien rajojen ymmärtäminen voi lipsua. On parempi, että estää liikaa humaltumisen.

Oikeudenmukaisuus muita kohtaan, se tulee kotoa, mutta myös siitä, ettei meitä lapsia kohtaan oltu oikeasti oikeudenmukaisia. Ajatelkaa, että ollaan oltu pelaamisella todella epäoikeudenmukaisia itseämme kohtaan.

Pelitöntulevaisuus, haastavaa elämää sinullakin ollut. Henkilökohtaisesti en oikein ymmärrä yleistämistä että vanhemmissa vika että lapsi myöhemmin tekee väärin olkoon se pelaamista tai mitä vaan. siis tarkoitan ns normaali lapsutta mitä pääosa kuitenkin on . eihän lapsuus kenelläkään aina mitään unelmaa ole mutta jurikin ei se sitä olekkaan aina kellään.

sitten raiskaus yritykset tms asiat pitäisin suuurempana asiana juuri herkässä iässä olevana oman ruumiinsa oppivana ja kokevana neitona , se satuuttaa eri tavala kuin vanhempien mahdollinen mm kurittaminen mikä toki kohtuuttomana väärää ehdotomasti.

Psygologia on hyvä tieteenhaara mutta en sälyttäisi vanhemmille aina kaikkea sontaa siitä mitä jälkipolvi tekee. Jotenkin helppoa aina selittää asiat lapsuudella. silloinkin kun kyseessä on rikas perhe ja kaikki lapsuudessa oli unelmaa?

Bulimian ja uhkapeliriippuvuuden yhteydestä luin jostain artikkelista. Minulla siis oli se nuorena aikuisena, tupakointi, ihan selviä työnarkomanian kausia ja sitten tuli nettiuhkapelit.

Ruumiillinen rangaistus. Ei se ollut kotona niin pahaa, että siitä olisi meille tullut jälkiä. Se oli kuitenkin asia, joka esti kokeilemasta, erehtymästä lapsena. Piti salata paljon vanhemmiltamme.

Sorry että sotken tuota edellistä hienoa avautumistasi, siinä on paljon jutun juurta jatkettavaksi mutta haluaisin palata noihin raha-asioihin, kun kerroit että sinulla on mahdollisuus saada takaajia lainallesi oletko harkinnut sitä mahdollisuutta jos esim miesystäväsi, tuttusi voisi ostaa puolet talostasi , silloin he saisivat vastiketta ja sinä saisit lyhennettyä lainaasi niin että et joutuisi ulosottoon, sitten voisitte tietenkin sumplia talonpuolikkaan kanssa loputtomiin kuka sen velan lopulta maksaa ja kuka senkin puoliskon omistaa, pankki haluaa vain saada maksut ajallaan.
Minusta kannattaisi miettiä kaikki vaihtoehdot, olet niin älykäs ihminen että jos keskityt enemmän tähän asiaan löydät paremmankin vaihtoehdon kuin tuon ulosottorumban. Tuo velkasumma on sen kokoinen että se on hoidettavissa ja sinulla on vielä kiinteää omaisuutta takana.

Kuka on sanonut että vanhemmissa on vika? Kyse on siitä että ymmärtää ihmisen psykologiaa ja siitä miten ihminen kehittyy ympäristön vaikutuksesta. Eli jos haluaa ymmärtää omaa käytöstään miksi tekee tai jättää tekemättä jotain on tärkeää tarkastella omaa elämää perinpohjaisesti, lapsuudesta alkaen.

Ihmisillä on kaksi tärkeää tarvetta lapsena: kiintyä omiin vanhempiinsa ja olla oma itsensä. Kiintyminen omiin vanhempiinsa on evoluution kannalta ollut tärkeämpää kuin oma itsenä oleminen. Silloin kuin asuimme vielä viidakoissa oli erityisen tärkeää olla oma itsensä, että selviytyi.

Lapsuudessa voi ihmiselle mennä kaksi asiaa pieleen: tapahtuu jotain mitä ei pitäisi tapahtua tai ei tapahdu jotain mitä pitäisi tapahtu. Se aiheuttaa trauman. Traumalla tarkoitan ulkopuolisesta tapahtumasta aiheutuvaa vaikutusta yksilöön. Me reagoimme traumaan katkaisemalla yhteyden itseemme että kestäisimme sen. Eri ihmisille erilaiset asiat ovat traumaattisia. Traumat aiheuttavat tuskaa ja se tuska ei niin vain katoa. Ihmisillä on erilaisia puolustuskeinoja traumaan, mutta yhteistä niille on se että ihminen ei pysty olemaan itsensä vaan tarvitsee jonkun suojan että kestäisi tuskan. Kaikilla joilla tapahtuu trauma ei tule riippuvaisia, on myös monenlaisia muitekin puolustuskeinoja.

Mitä tarkoitat oikeudenmukaisuudella? En saanut ihan kiinni. :slight_smile:

Haamu, oikeudenmukaisuus. Sitä, että yritämme itse toimia muita kohtaan oikeudenmukaisesti, mutta emme toimi itseämme kohtaan.

Tavallaan jouduin sairastumaan myös vahvuuteen. Minusta tuntuu, että alan vähitellen avamaan oikeita solmuja ( tunnelukkoja), niitä miksi voin toimia uuvuttaakseni itseni, rentoutua väärillä keinoilla. Piiloutua vitsailijapelleksi, sekin vain laastari, en uskalla olla itseäni kohtaan rehellinen. Olen ajatellut, että paheiden summa saa olla vakio, kaikkia paheita ei kerrallaan saa olla, mutta ei sitä yhtäkään pahetta tarvise ( jos se on itselleen pahaksii) . Tärkeä on hyväksyä jo tapahtuneet. Minä sinnittelen nykyisessä työssäni, koska minulla ei täällä asuessa ole muita vaihtoehtoja, mutta onhan minulla. Muutokseen ryhtyminen on vain niin vaikeaa. Nyt se saa tapahtua. Ei minun kuulu kohdista vihaa itseeni, joka on pakko mielestäni piilottaa, Piilotajuisesti ehkä toimin lankeamalla uhkapeleihin ja velkaantuessani, saadakseni vahingollisella tavalla sen pakollisen muutoksen aikaiseksi.

Niinuska, kiitos sinulle. Pelit Poikki ja Haamu vielä. Pörssipeluri, sinä olet täällä ilopilleri.

Olen pohtinut onko minussa jotain maanisdepressivisyyttä ( kaksialaista mielialahäiriötä), mutta tottakai sitä masentuu uuvutettuaan itsensä. EI minua psykiatri ottanut tuossa omadiagnoosissa vakavasti eikä ottanut toissa syksyinen psykologikaan. Se on kai niin muotinimike. Jonkinlainen impulssikontrollin häiriö / epävakaa persoonallisuus, mutta en ole mielestäni muita kohtaan vihainen ( se on kai kääntynyt itseäni vastaan). Ei se ole yhtä tunteiden ylä/alamäkeä.

Minun pitää ottaa nämä laina-asiat uudelleen pohdintaan, mutta en haluaisi sekoittaa muita tähän rahasotkuun.

?..

Kiitos Niinuska, vastuuntunto, sitä en ottanut esille, mutta sitä käsittelimme työpsykologin kanssa talvella 2011-2012. Olin purskahtanut työpisteelläni itkuun hurjan työrupeaman jälkeen, soitin pomolleni, keskustelin ja totesimme, että tie vie lääkärille. Lääkäri passitti minut työpsykologille terapiaan.

Käsittelimme työnimuani, sitä haitallista uupumiseen salakavalasti vievää puolta siinä, mutta hän otti esille yksityiselämäni. Olin yksinäni hoitanut taloani, lapsiani, työtäni. Omat tarpeeni olivat taka-alalla. Näin oli tapahtunut vuosia. Poikani isän kanssa yhteiselosta ei tullut oikein mitään, erosimme jo raskausaikanani, emmekä koskaan asuneet yhdessä. Kokeilimme, mutta se ei toiminut. Olimme liian erilaiset. Rakkautta ei ollut tarpeeksi. No, olinkin ollut jo sitä ennen neljä vuotta yksin erottuani tyttäreni isästä.

Psykologi ihmetteli enkö todella kaipaa toisen aikuisen läheisyyttä. Syliä, johon voisi käpertyä, ja saada olla heikko, sohvalla yhdessä television katselua. Sitä normaalia aikuisten välistä yhteiseloa. Arjen jakamista toisen kanssa. Katselin ihmetellen.

Olin asennoitunut siihen, että hoidan lapset aikuisuuteen asti, ja he olivat se tärkein asia minulle työni lisäksi. Opin itsenäiseksi jo nuorena. En tarvinnut miestä taloon tekemään miestentöitä. Pora pysyi käsissä. Veljeni auttoi lvi-hommissa. Minä viritin sokeripalojen tilaan pistokkeet, koska paikallinen sähkömies oli mäntti.

Sitten se tapahtui: lähdin pitkästä aikaa ulos terapian ansiosta loppiasaattona. Ystävystyin ensimmäistä kertaa täällä ( ulkopuolinen olin) sinä iltana nykyisen hyvän ystävättäreni kanssa. Näin siellä miehen. Tuumasin, että tuon kanssa olisi varmasti kivaa, mutta hänen täytyy olla naimisissa eikä hän minua huomannut, ja olin uuden ystävättäreni seurassa muualla sen ajan, jonka siellä olin. Vajaan kahden kuukauden kuluttua hän näki minut kaupungissa ja tuli puhumaan. Kysymään kuka olen? Se oli nopea keskustelu. Kaksi viikkoa siitä kului ja joku juoksi minut kiinni. Hän kertoi, että oli etsinyt minua joka päivä sen kahden viikon ajan. Nykyinen miesystäväni.

Hullu rakastuminen. Hän muutti tänne luoksemme muutaman kuukauden jälkeen, koska emme voineet olla erossa, mutta hänellä oli oma ero tapahtunut pitkä-aikaisesta liitostaan vasta joulun aikoihin . Erokriisi käsittelemättä. Omaisuuden jako tapahtui yhdessä ollessamme (EDIT 21.6: tarkemmin sanottuna kävivät oikeusteitse riitaa siitä viimeisimmästä, mutta sen sitten hävisi, ja olimme jo silloin eronneet) . Ei se toiminut. Huomasin olevani itse mustasukkainen, riippuvainen hänen seurastaan ( oli hyvin pelottavaa huomata se mustasukkaisuus ja riippuvuus itsessäni). Kokeilin nettibingoa hänen oltuaan työmatkalla, töissä tehtyäni pahan virheen, pettyneenä itseeni, ja koukutuin voittoihin. Erosimme suhteellisen typerän riidan jälkeen syksyllä 2013, ja melkein heti otin laastarisuhteen itselleni… ( ojasta allikkoon). Siitä ero 2015 syksyllä.

Minun oli soitettava hänelle viime kesänä, koska häneltä oli jäänyt tänne omaisuutta, joka varastettiin pihalta. Me palasimme yhteen. Ymmärsimme keskustellessamme puhelimessa, että molemmilla on vielä tunteet toisiamme kohtaan. Meillä on nyt vihdoin suhde, jossa molemmat voimme kertoa toisillemme kaiken ja voimme olla täysin omat itsemme toistemme seurassa, itkeä jos siltä tuntuu, kummatkin. Ei tarvitse olla vahva. Minun ei tarvitse salata asioita häneltä. Nyt menemme korvasieniretkelle. Metsä on toinen kotini :slight_smile: Luonto.

“Pörssipeluri, sinä olet täällä ilopilleri.” Kiitos, pääosin koitan katsoa elämää positiivisesti ja uskoa huomiseen vaikeuksista huolimatta. Toki niitä huonompiakin päiviä välillä on että asiat painaa ja tympii niinkuin meillä kaikilla.

Tuo suhteesi kerronta oli todella hyvä. Tuota rehellisyyden määrää pidän upeana. Miten erositte ja oli laastari suhdetta jne… Monia käänteitä kunnes lopulta taas yhteen ja mikä upeinta molemmat voi olla rehellisesti omia itsejään toisen seurassa. Silloin suhde kestääkin kun ei tarvitse pinnistellä eikä esittää mitään. Itsekkin saan voimaa luonnosta joka on myös minulla toinen kotini. Olen hyvin usein vesillä kalastamassa ja rannalla nuotiolla. Myös syksyisin marjareissuilla ja sienestämässä (korviksia en ole vielä oppinut löytämään kuulemma upea sieni ryöppäyksien jälkeen sillä muuten myrkyllinen).