Hei, olen tatone, olen alkoholisti.

Me Lopettajat
41

Morjens,

Metsänreunan miehen ajatuksissa on kokemukseni mukaan paljonkin perää. Olen kokeillut - tosin intuitiivisesti tuolloin - samaa menetelmää muissa kuin näissä viinahommissa ja jokseenkin hyvällä menestyksellä. Ajatukset ja sanat muuttuvat hiljalleen asenteiksi, teoiksi ja vakiintuneeksi toiminnaksi. Kun “teeskentelet” aluksi olevasi jotain, muutut usein hiljalleen siihen suuntaan. Ja ympäristö tukee sinua, koska olettaa sinun jo olevan “sitä jotain”. Itsesuggestiivista se varmasti on, mutta entäpä sitten. Toki realiteetit asettavat omat rajoitteensa sillekin, mikä on mahdollista eikä tuossa mitään ihan kauniissa ja rohkeissa elämistä mielikuvatasollakaan tavoitella… Lähinnä väärien ajatusmallien ja tapojen poisoppimista.

Mitä tulee siihen raittiuden korkeasuhdanteen muuttumiseen toisiin sävyihin, niin käyn parhaillaan läpi sitä mustaa puolta. Perkaan oikein huolella kaikki epärealistiset ja haitalliset ajatukseni ja tavoitteeni läpi sekä arvioin myös, missä kaikessa sitä on itseään silmään lirittänyt. Ja teen myös tarvittavia toimenpiteitä asioiden muuttamiseksi. Sellainen elämän siivouspäivä tai pikemmin päivät. Ei se tämäkään hassumpaa ole, tarpeellista ainakin vaikkei hauskaa. Ja kyllä tämän ikäinen patu jo uskaltaa katsoa silmästä silmään elämäänsä, ilman mitään sävylaseja. Tai viinalaseja. Suosittelen tätäkin.

Pää pysyy todellakin paremmin kasassa kun liikkuu paljon. Eikä tietysti koko aikaa niissä syövereissä jyystä… Ja näiden kirjoitusten lukeminen täällä virkistää. Hyvää ja fiksua väkeä näillä sivuilla, kaiken kaikkiaan.

42

Itsekin katkaisin vuodenvaihteessa. En ole tehnyt lopullista päätöstä että yritänkö X kk jälkeen vielä kerran kohtuukäyttöä vai oliko tämä tässä. Jälkimmäistä vaihtoehtoa puoltaa se, että olen varovaisimmankin arvion mukaan viettänyt elämästäni kännissä-jonkinasteisessa krapulassa yhteenlaskettuna vähintään kymmenen vuotta. Sankariöljyyn uponneita rahoja en viitsi edes laskea.

Unen laatu on parantunut, en ole enää niin stnan räjähdysherkkä kuin yleensä krapulapäivinä. Huomasin nauravani ääneen viikonloppuna, ensimmäistä kertaa varmaan puoleen vuoteen. Sain työterveydestä varuiksi purkin Antabusta sekä SSRI-doupit. Hoitovasteen ei pitäisi näkyä vielä, joten tämänhetkinen olon kohennus johtunee alkottomuudesta. Alkajaisiksi käyn juttelemassa tsaigoloogin kanssa, työterveyden etuja.

Hämmästyksekseni viikonloppuna ei tehnyt lainkaan mieli drinkkiä. Olen kuitenkin “lopettanut” useamman kerran, joten tiedän että lähiaikoina, selväpäisyyden uutuudenviehätyksen hälvennyttyä tulee varmasti koviakin kiusauksia.

AA ei tunnu ainakaan tällä hetkellä tarpeelliselta. Mitenkään sitä vähättelemättä. Lueskelen “Mielekkäästi Irti Masennuksesta” -teosta (suosittelen) ja kelailen syitä tapajuopotteluuni.

43

Kymmenes raitis päivä pyörähti käyntiin :slight_smile:
Eilen hämmästyin suunnattomasti, että en edes miettinyt alkoholia! :open_mouth:
Siis illalla jostain tuli vain mieleen, että en ole ajatellut kaljaa :smiley:

Unettomuus vaivaa :frowning: ehkä mä osittain olen hakenut siihen helpotusta oluesta. Kännissä kun uni tulee niin helposti. Toki ymmärrän sen, että unen laatu on heikompaa ja dagen efter ei oo koskaan kiva. Se vain kun pyörii tuntikausia sängyssä yrittäen nukkua rassaa.
Viime yönä unisaldo oli n. 4,5-5h vaikka sen perusteella koska menin sänkyyn olisi unta tullut 8h minkä tarvitsisin.

Minulla on myös yksi painajainen alkanut pyörimään päässä useina öinä. Viime yönä jotenkin unessani ymmärsin, että näen unta, mutta silti heräsin siihen, kun puolisoni rauhoitti minut huutaessani ääneen apua.

44

Noniin ja 12. päivä pyörähti käyntiin :slight_smile:
Toistaiseksi juomattomuus on ollut ihan naurettavan helppoa.
Ihan pieninä välähdyksinä on tullut sellainen olo, että “tässä tilanteessa olisin normaalisti juonut” mutta ne ovat vain sellaisia ajatuksia jotka kumoutuvat puhtaasti ajatuksella “onneksi ei tarvitse”.

Tiistai-iltana oli sellainen parin minuutin pidempiaikainen pohdinta, jossa ekaa kertaa nosti päätään ajatus “mitä se haittaisi”. Oli kylmä ja rämmin pihalla ja mietin, kuinka kivaa olisi mennä saunaan kylmän huurteisen kanssa… Mutta, tuon ajatuksen kumosin sillä täällä kielletyllä ajatuksella “en nyt juo PISTE” senkin ajatuksen sain nujerrettua heti alkuunsa, mutta tosiaan huomaan, että noita ajatuksia on tullut.
Toivon, että ne pysyvätkin tuollaisia häivähdyksinä, koska mä oon oikeasti nauttinut siitä, kun olen ollut juomatta :slight_smile:

En mä tiedä, että onko mulla energiaa mitenkään ylettömästi ja ihan samalla tavalla aamuisin väsyttää, mutta yksi mikä kiittää on litteämpi vatsa <3 se pahin kaljapöhötys on kadonnut. Se on ehkä se suurin motivaatiokeino minulla.

45

Yökauhukohtaukset on kauheita, mutta kertonee siitä että aivot joutuu pyörittämään nyt paljon, ahdistaviakin, asioita…
Mutta hyvin sulla on alkanut, tsemppiä siis jatkoonkin!

46

Hienoa, onnittelut!

Meillä on suurinpiirtein saman verran päiviä takana ja myös täällä on mennyt ilman suurempia kipuiluja. Suurempia energiapurkauksia ei ole toistaiseksi näkynyt, mutta tulee iltaisin tehtyä muutakin kuin juotavan lipitystä. Olen tarkoituksella koittanut pitää illat sen verran aktiivisina, ettei tulisi juomahimoja ja toisaalta senkin vuoksi että ei edes jaksaisi muuta ajatella kuin nukkumaan pääsemistä.

Voimia jatkoon!

47

Toinen selvä viikonloppu edessä. Hyvillä fiiliksillä :slight_smile:
Ei ole tehnyt mieli juoda.
Toisaalta se voittajafiilis on vähän väistynyt. Siis kun ei se juomattomuus ole kuitenkaan muuttanut elämääni mitenkään radikaalisti.

Jotkut sanovat, että raittiina elämä on tasaisempaa. Minusta nyt tunteeni heittelevät enemmän. Ei ole tasapaksua… Alkoholihan turruttaa tunteet.
Mun ei ole tarvinnut kestää tasaisuutta… Mun on tarvinnut kestää tunteita.

48

Mä oon ainakin kirjottanut tuosta, että elämä on tasaisempaa. Ei se tasapaksua kuitenkaan ole, mutta fiilikset ei sahaa etenkään niin syvälle kuin mitä juodessa meni. Jos elämä tasapaksua olisi, saattaisi hyvinkin olla, etten enää olisi raittiina. Mutta tasoittumista en huomannut ensimmäisten kuuukausien aikana vielä, saati ensimmäisten viikkojen. Kyllä se on tullut pikku hiljaa myöhemmin, kun on asioita saanut käsiteltyä.

Hyvää alkoholivapaata viikonloppua!

49

Aamuja,

oma päällimmäisin havaintoni on se yleinen, että juominen kyllä vie mielialat melkoiseen vuoristorataan ja myös viinan tunnemonopoliin. Klassisin on tietysti meno nousuhumalan katteettomasta optimistista ja uho-tyyppisestä tarmosta (=luulin positiiviseksi ajatteluksi) laskuhumalan ja krapulan perusteettomaan mollivireeseen (=luulin syvällisyydeksi ja vastuunkannoksi maailmantuskasta).

Laajempi kysymys on kuitenkin se, että sitä helposti kuvittelee niitä viinavetoisia tunteita aidoiksi sekä ainoiksi mahdollisiksi ja muistankin useita kertoja juoneeni “vielä yhden” siksi, että pystyisin käsittelemään asioita tai ylipäätänsä kokemaan tunnetasolla jotain. Eli tunne-elämä oli monopolisoitu vain vaikutuksen alaisena oloon, muuten ei tuntunut oikein mitään. Teki vaan järjen varassa asioita varsin kylmästi.

Nyt, rapiat kuukauden raittiuden ja paljon pohdinnan jälkeen pahimmat vuoristoradat ovat ohi ja tuntuu että tätä maailmaa katselee monelta osin kuin pieni lapsi, silmät selällään ihmetyksestä. On monesti pitänyt oikein pinnistää muistiaan, että olenko todella noin suhtautunut tuohonkin asiaan… Ja mieli on jotenkin hämmentävänkin tasainen. Eikä oikein haluakaan hakea niitä vanhoja opittuja fiiliksiä ja maneereita vaan tutkia aidosti itseään, että miltä tämä nyt ihan oikeasti tuntuu.

Osatekijä tuohon tunnelukkoon on voinut olla viinamarinadin ohella myös tolkuton työmääräni, joka tunnetusti kyynistää ja saa toimimaan autopilotilla. Hullua työtahtia ja viinaa monta vuotta yhdistelemällä saa päänsä aika veikeään kuntoon. Tuolloin väsyneen mielen ajattelua ohjaa usein jokin ulkoinen tavoite (budjetti, aikataulu, kaaoksen haltuunotto) eikä muulle jää sitten voimia, ainakaan selvinpäin. Työmäärän haltuunotto on luonnollisesti ollut toinen tärkeä kysymys juuri nyt. Töiden, toisin kuin viinan, osalta uskon kuitenkin vielä pystyväni kohtuukäyttöön…

Nyt jotenkin alkaa pikkuhiljaa tulla sellaisia oikeitakin tunteitakin, osa sellaisia nopeita ja inhottavia häpeän puistatuksia jostain pienestä yksityiskohdasta menneessä, osa jopa sellaisia joissa minun osaltani ei ole mitään hävettävää, mutta valtaosa onneksi kuitenkin sellaisia seesteisiä ja toiveikkaita silmäyksiä tulevaan. Näitä fiiliksiä on etenkin näin aamuisin.

Illantorkkuna herään usein aamunvirkkuna nauttimaan omasta aamuhetkestäni, joskus työpapereiden ja joskus muuten vaan omien ajatusteni kanssa. Laatuaikaa parhaimmillaan!

Viikonloppuja kaikille!

50

Toinen selvä viikonloppu takana.

Lauantaina iski ekan kerran oikein kunnolla halu juoda. Kävelin prismassa oluthyllyjen välissä ja suu napsui katsellessani oluita. HUOH!
Selvisin kuitekin koettelemuksesta, vaikka ei se ollut millään mittapuulla helppoa. Ei kiva juttu ollenkaan, että tuo mielihalu iski noin kovana :neutral_face:

Sunnuntainakin teki mieli juoda jotain, joten tartuin sitten alkoholittomaan olueen. Jotenkin kun on niitä juttuja, joissa “kuuluu” olla olut, niin tohon piti keksiä jotain. Sit kun litkin sitä alkoholitonta olutta (joka oikeasti toimi tosi hyvin enkä kaivannut “oikeaa” olutta) niin mulle tuli kauhea “alkoholisti” olo, kun en pysty olemaan ilman. En siis alkoholia juonut, mutta jotenkin tuokin tuntui siltä, et se riippuvuus on niin syvällä.

51

tatone kirjoitti

Hienoa, että vältyit ekalta ryypyltä. Tuntemuksesi syvästä riippuvuudesta on oikea. Fyysinen riippuvuus pysyy jossain soluissa tai hermoradoissa, ei se minnekään lähde. Se on helppo herättää henkiin. Juuri siksi pysyvän raittiuden saamiseksi on ajatusmaailman muuttuminen ja tasapainoisempi, mutta itselleen armollisempi tunne-elämä ratkaisevan tärkeitä.

Hiljaa hyvä tulee

52

Mä mietin tuota, että pitääkö tuon alkoholittoman oluen juonti yllä sitä riippuvuutta?
Et pitäisikö siitäkin pakottaa itsensä eroon?
Kun jos olisin siinä tilanteessa juonut vaikka limpparia tai vichyä niin se ei olisi ollut ollenkaan sama, vaan siihen nimenomaan “kuuluu” olut.
Se, että sain sen tölkin käteeni jo toi sellaisen “sisäisen rauhan” ettei tarvinnut taistella sitä halua vastaan.
Humalatilaa en varsinaisesti kaivannut vaan sitä tölkkiä ja sitä oluen makua.

53

Moi tatone, vastaan noihin alkoholittomiin olusiin (ja viineihinkin) liittyen.
Oma kokemus kesältä 2014: oli takana 4,5 kk raittiutta, sitten aloin testailla juuri alkoholittomia (0,0%) oluita eri pippaloissa. Vähän aikaa meni ok, sitten jo parin viikon päästä vetelin ihan keskiketterää.
Eli kyllä, minun kokemuksen mukaan ne alkoholittomat pitävät just yllä semmoista “mielikuvariippuvuutta” oluen juonnista ja niiden kytkystä eri tilanteisiin, joissa “kuuluu juoda kaljaa”. Elä juo niitä! :smiley: Minä en enää uskalla leikkiä niillä yhtään. Kyllä minua niistä varoitettiin, mutta kovakalloisena naisihmisenä en tietenkään uskonut.

54

Mun kokemuksen mukaan riippuu ihan henkilöstä, sopiiko alkoholittomat oluet ja muut kuvaan. Varsin moni kiertää ne kaukaa, koska niistä tulee heille välitön mielleyhtymä alkoholilliseen versioon ja tällöin alkoholiton toimii vain korvikkeena. Mun juomisura lähti käyntiin oluita maistelemalla ja tykkään tuon mallasjuoman mausta. Olen olutta siis juonut ihan maunkin takia, loppuaikoina tosin ihan vaan alkoholin takia. Edelleen juon silloin tällöin alkoholitonta olutta (tällä hetkellä noin 1 pullo/viikko, silloin kun tekee mieli). Alkoholillista ei ole tehnyt mieli - mulle ei siis tule sellaista korvikefiilistä tuosta. Ne alkoholittomat siiderit ja viinit saa joku muu “nauttia”. Niistä en tykkää. Alkoholittomat olueni juon pääsääntöisesti kotona (vain muutama merkki on omaan makuun hyvä), ja baariin/bileisiin harvoin eksyessä juon jotain ihan muuta. Samoin saunajuomana on nykyään kivennäisvesi. Edellisestä alkoholijuomasta 2v3kk ja risat.

55

Se on jännä miten ihmismieli ajattelee. Pitkään on siis kummitellut mielessä ajatus, että pitäisi lopettaa alkoholin käyttö kokonaan.
Puoliso tuossa sanoi, et se on jännä, kuinka joillekin se on niin haastavaa alkoholin kanssa, et joko ei juo lainkaan tai juo koko ajan. Mä sit sanoin, että mä kuulun tuohon ryhmään. Hän oli sitten eri mieltä, vaikka hän itsekin siihen joukkoon kuuluu.
Mutta joo: tää tammikuu multa menee “helposti” etenkin, kun puolisokin pitää tipatonta. Mutta itselleni on koko ajan vain jotenkin vahvistunut se olo, että jatkan sen jälkeenkin. Etenkin, kun nyt huomaan sen oluen/viinin jne. pyörivän mielessä koko ajan vahvemmin… sitten pelottaa ajatus, että pystynkö olemaan ilman. Jos sitten ratkean, niin pystyykö siitä taas nousemaan siihen, että on ilman, kun ajatuksissa pyörii se, ettei silläkään kertaa onnistunut.

Lueskelin jostain toisesta ketjusta täältä, että kun oli nähnyt juopuneita ihmisiä ja oli tyytyväinen, ettei itse ole kännissä. Tuo ajatus on minullakin usein. Siis jos näen humalaisen ihmisen ollessani itse selvinpäin niin eipä se humalatila näytä kovin imartelevalta. Mikä v*ttu siinä sitten on, että siihen tilaan pitää saattaa itsensä kerta toisensa jälkeen???

56

tatone kirjoitti

Alkoholismin luonteeseen sisältyy se ilmiö, että alkoholi vie uhriltaan sen tahdonvoiman, jolla voisi vastustaa juomahimoa. Ei se kaikkea muuta tahdonvoimaa vie eikä tarkoita, etteikö alkoholistilla olisi kunnianhimoa ja kykyjä edetä joillain elämän osa-alueilla korkeallekin.

Alkoholistin on mahdollista vapautua alkoholinhimostaan, kun löytää pohjansa ja kokee ja myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden. Hyvin yleisen käsityksen mukaan alkoholin hallitsemiskyky ei juuri koskaan palaa, jos sen on kerran menettänyt.

Tänään et ole yksin

57
  1. selvä päivä edessä.
    Toistaiseksi fiilis on edelleen hyvä ja tämä on - toistaiseksi - ollut yllättävän helppoa :slight_smile:
    Huomenna ollaan taas viikonlopussa ja illalla on vielä työporukan juhlat. En kuitenkaan usko, että kieltäytyminen tulisi olemaan mitenkään ylivoimaisen hankalaa.

Mietin jo yhteenvetoa siitä, millaista on olla, kun on ollut selvinpäin, mutta palaan siihen vasta helmikuun alussa kun ensimmäinen kuukausi on takana.

Olen jonkin verran miettinyt tulevaisuuttani alkoholin kanssa. Pääsääntöisesti yritän olla asiaa miettimättä, mutta täällä käydessä prosessoin asiaa enemmän mielessäni. Toki se muutenkin välähtää hetkittäin mieleeni.
Mutta tämä kerta on jotenkin erilainen, kun aiemmat kerrat, kun olen päättänyt olla juomatta. Yleensä mun raittiuspäätökseni aiemmin ovat liittyneet krapulaan ja järjettömään morkkikseen (tai sitten laskuhumalaan, kun itken ympäripäissäni, ettei ikinä enää). Ei siis ole ollut välttämättä halua lopettaa sitä juomista, vaan on ollut häpeä ja jonkinasteinen halu olla kokematta sitä. Silti sitä ei ole niin vahvasti yhdistänyt siihen, että alkoholi olisi se perimmäinen ongelma, vaan ongelma on se käytös alkoholin vaikutuksen alaisena.
Nyt kuitenkin kun joulukuussa join, niin en enää löytänyt siitä mitään hyvää. Lähinnä pakotin itseni juomaan ja inhosin sitä humalan tunnetta, kun menetti kontrollinsa. Sitä turtunutta oloa. Inhosin aamuja, kun suu maistui paskalta. Viimeiset kerrat kun join, niin mietin, että miksi helvetissä kaadan sitä väkisin kurkustani alas.

Jotenkin myös ymmärsin sen, että suhteeni alkoholiin on ihan sairas. Se ei ole normaalia, että juo niin paljon, että pitää ostaa sitä alkoholia eri kaupoista ja vieraalla paikkakunnalla käydessä käy hakemassa sieltä, koska ymmärtää hävetä niitä määriä. Niin monta kertaa olen vakaasti päättänyt, että en juo viikolla, kunnes taas maanantai-iltana korkkaa sen oluen.
Jotenkin sitä ajatteli, että “ei ole oikea alkoholisti” koska ei juonut viinaa ja oli tilanteita, missä alkoholi oli niin pahaa, ettei sitä juonut. Että olisi joten vähemmän alkoholisti, kun juo vain mietoja ja pystyy olemaan juomatta, jos se maistuu riittävän pahalta.

Puolisolle sanoin, että jos asia x tapahtuu niin vedän kännit. Siis juhlistaakseni tilannetta. Mutta sitten huomasin, että se ajatus ei tuntunut mitenkään kaihoisalta eikä sellaiselta, että sitä odottaisi, vaan tuli olo, että MIKSI. Tuli siis jo etukäteen sellainen vastenmielisyyden puistatus, että ei halua olla juovuksissa.

Tämä liki kolme viikkoa on mennyt oikeastaan sillä ajatuksella, etten halua juoda. Kyse ei ole ollut siitä, että olisin aktiivisesti ajatellut, että “en saa juoda” vaan ajatus on ollut “en halua juoda”.

58

Perjantaiaamu jälleen.
Jotenkin harmittaa, että se väsymys, mitä kuvitteli johtuvan alkoholista ei johdukaan alkoholista. Tänä aamuna olin taas kuolemanväsynyt ja tuntui, ettei jaksanut millään nousta. Pitkitti vain sängyssä oloa ja vieläkään ei tunnu, että olisi oikeasti herännyt.
Jos jotain, niin olen nukkunut ihan älyttömän hyvin. En tiedä johtuuko se alkottomuudesta vai onko nyt muuten vain tullut nukuttua paremmin. Kun nukahdan, nukun kuin tukki siihen asti, että kello herättää. Tosin, tuosta huolimatta olen väsynyt.

Eilen puhuttiin puolison kanssa, että tämä tipaton on mennyt yllättävän kivuttomasti. Eilen jopa saunassa huomasin, etten edes kaivannut sitä oikeaa olutta. Pari alkoholitonta join, mutta ne olivat oikein hyviä tarkoitukseensa. Ennen kun saunassa meni iltaisin 6-8 olutta kevyesti niin nyt juon ne pari holitonta ja poistun. Yllättäen olen jopa pystynyt rentoutumaan noiden kanssa.

Tuokin menee eri tavalla kuin aiemmin, kun olen “lopettanut” juomisen. Ennen nuo alkoholittomat olivat huonoja korvikkeita. Nyt mä tykkään siitä, että ne itseasiassa maistuu ihan hyvältä, niitä ei tule juotua niin paljoa kuin holillisia ja niistä ei tule humalaan, jee! :slight_smile:

En siis pelkää repsahdusta tänäänkään. Toki illan firman juhlat juomineen on yksi haastekohta, mutta en jotenkin osaa pelätä sitä. On niin varma olo juomattumuudesta, etten osaa stressata asiaa. Hyvillä mielin siis kohti kolmatta raitista viikonloppua peräkkäin.

59

Hei, Tatone ja muut. Olipas hyvä ketju. Paljon samoja tunteita ja ajatuksia. Väsymys on täälläkin ollut joinakin päivinä aivan ylitsepääsemätön. Ekan juomattoman viikon annoinkin itseni vain lojua. Katsoin iltaisin töistä päästyäni Netflixiä, join teetä ja olin vaan. Nyt olen pikku hiljaa taas alkanut liikkua… Tänään tosiaan pitkästä aikaa taas jumpassa. Hyvää teki. Tästä eteenpäin!

60

Alkoholi ei vie keneltäkään yhtään mitään. Kyseessä on kemikaali, ei tietoinen olento. Alkoholiriippuvaisen/ongelmaisen mieli toimii niin, että ns. päihdemuisti toimii vuosienkin raittiuden jälkeen, jolloin tunnetasolla ne voimakkaat euforian tunteet assosioituvat alkoholiin etenkin tilanteissa, joissa sitä on käyttänyt ja kokenut tätä euforiaa. Sama juttu kaikkien kovien huumeiden ja päihteiden kanssa. Viimeisestä lauseesta olen lp:n kanssa samaa mieltä; harvassa ovat ne alkoholiongelmaiset, jotka kykenisivät kohtuukäyttöön. Itse ajattelen sen niin, että ennen ensimmäistä tarkoituksellista huikkaa kykenen kontrolloimaan juomistani eli jos epähuomiossa vaikka jossain juhlissa juon jotain alkoholipitoista kulauksen, ei siitä vielä mitään seuraa. Jos taas tieten tahtoen kokeilen kepillä jäätä niin vituiksi menee, koska näin on käynyt joka ikinen kerta aikaisemminkin. Voisi ehkä ajatella, että alkoholin käyttö vie kyvyn nähdä oma addiktiivinen suhde ko. päihteeseen, ja lopulta ei jaksa enää välittää koska ei muista, miltä maailma näyttää ilman sitä. Tai näin mä asian koen.