Hei, olen tatone, olen alkoholisti.

Me Lopettajat
21

Mietin pitkään, kirjoittaako “vähentäjiin” vai “lopettajiin”. Ollaan optimisteja.

Oma rakkaustarinani kuningatar Alkoholin kanssa alkoi 14 v kypsässä iässä eli 33 vuotta on yhteistä taivalta. Pisin yhtäjaksoinen aika ilman on koko lailla 6kk avioeron jälkeen ja pisin “putki”, jos yhden välipäivän pitäminen viikossa semmoiseen edellyttää, oli kai vuoden. Muu aika alko on kuulunut elämään erottamattomana osana.

Viimeisen vuoden aikana tahti on taas kiihtymään päin, kolmisen kertaa viikossa, mukaan on hiipinyt sekakäyttöä (murskattu masennuslääkepilleri auttaa jaksamaan kauemmin ja erinäisillä kolmiolääkkeillä saa kuupan “”“jännästi”“” jumiin). Yhtään krapulapäivää en ole töistä pitänyt (ah mikä ihana tekosyy selitellä itselleen että juominen on hanskassa). En ole enää pariin vuoteen juonut seurassa, vaan pääsääntöisesti vetänyt soolona. Mikään ei ole niin nastaa kuin sulkeutua yksin hotellihuoneeseen viskipullon ja läppärin kanssa. “Ilmestyskirja. Nyt”-elokuvan alussa nähtyyn kapt Willardin sekoilukohtaukseen ei ole pitkää matkaa. Perheen jäädessä viettämään joulua mummolaan onnistuin järjestämään itselleni omaa laatuaikaa kotona. Korkki nirskahti auki klo 09 ja siitä jatkettiin aamuyölle saakka.

Olen perheellinen. Nykyinen vaimo tietää taustani ja taipumukseni ja on sietänyt dokaamistani toistaiseksi. Juovuksissa olen “normaalimpi” kuin selvinpäin. Pystyn paremmin seurustelemaan ihmisten kanssa, en huuda tai muutu riitaisaksi. Toleranssit ovat kohdallaan säännöllisen ja päämäärätietoisen harjoittelun ansioista :smiling_imp:

Vaaranmerkkejä on toki saatu matkan varrella. Ensimmäinen vaimo pakkasi laukkunsa ja lähti. Kotona juodessani huomaan täyttäväni lasia silloin kuin vaimo on vessassa tai kaupassa, viinoja on myös piiloteltu välillä. Depersonalisaatiokohtaus (en suosittele, hyvin epämiellyttävä kokemus) ja pollarit ja ambulanssi pihaan > nuppisairaalaan kääntymään, kotiuttivat kuitenkin saman tien. Todettiin keskivaikea masennus, jota purettiin terapiantapaisella ja lääkityksellä (en tietenkään luopunut alkoholista tuonakaan aikana). Näin kirjoitettuna en voi kuin ihmetellä, että olen edelleen naimisissa. Ehkä olen tehnyt jotain oikeinkin.

Selvää on, että nykymenolla päädyn Turmiolan Tommin jalanjäljille ennemmin tai myöhemmin koska kulutuskäyrä on pienistä notkahduksista huolimatta ollut nousujohteinen 1990-luvulta lähtien. Hieman pelottaa ruveta taas pääkoppaa penkomaan, koska selvästikään terapiakeskusteluissa ei saatu vielä kaikkia paskoja ulos. Lueskelen todennäköisesti palstaa tiiviisti ja saatanpa terapiamielessä kirjoittaa auki joitain juttuja.

Tällä hetkellä on päätös tammikuusta. Katsotaan jatkoa sen jälkeen.

22

Tarkoitatko rajoitetulla, ettei sulla ole mahdollisuutta saada kuljetusta vaikkapa naapuripitäjän kokoukseen, jos sellainen sattuisi paremmin aikatauluun sopimaan? Ihan vaan ajattelin, että kun juomiseen aikaa on ilmeisesti löytynyt kuitenkin ihan riittävästi…

Mieliteko ja halu ei ole ihan samoja asioita. Mieliteko tulee usein hetken mielijohteesta, kun taas halun syntyminen kestää vähän pidempään. Juomisen mieliteko voisi tulla vaikka siitä kun autolla kauppaan mennessä joku kiilaa eteen ja tunteet vähän kuohahtaa. Tai näkee jonkun asian, jonka yhdistää juomiseen ja syntyy ajatus juomisesta. Kirjoituksiesi perusteella haluat olla juomatta ainakin tammikuun ajan. Se sitten on hankala, jos syntyy ihan oikeasti halu juoda - silloin suurempi halu monesti ohjaa toimintaa. Siiinä punnitaan tosissaan, mitä ihan oikeasti haluaa.

23

Noniin. Kokonaista KAKSI selvää päivää takanapäin :slight_smile:
Jotenkin naurettavaa, kuinka tuokin on olevinaan saavutus. Eilen hetkellisesti kävi mielessä, että voisi ottaa olutta, mutta se ajatus vain käväisi mielessä ja päätökseni ajoi sen hetkessä pois.
Toisaalta, koko joulukuun aikana en ollut yhtäjaksoisesti näin pitkää aikaa selvinpäin. Säälittävää, tiedän.

Viimeiset kaksi yötä olen nukahdettuani nukkunut tosi hyvin. Unen saaminen on hankalaa, mutta kun vihdoin nukahdan nukun kuin tukki siihen, että kello herättää.
Jotenkin pelkään niitä öitä, kun uniini tulee se ratkeaminen. Tiedän sen tulevan, ne tulee aina kun olen juomatta pidempään.
Mun aivot eivät ole vielä ymmärtäneet, että aion olla juomatta pidempään.

Lisäksi kuvittelen, että ihoni on nyt jo kirkkaampi ja ettei aamuisin tuijota peilistä se harmaakasvoinen pöhöttynyt haamu, joka sieltä on tuijottanut takaisin pöhnäisten iltojen jälkeen. Tietenkään nuo vaikutukset eivät oikeasti kahden selvän päivän jälkeen ole näkyvillä. No se toki, että hyvin nukutun ja holittoman illan jälkeen on aamulla selvästi pirteämpi :slight_smile:

24

Alkoholistille jokainen raitis päivä on kiitoksen aihe. Juominen todennäköisesti johtaa alkoholistin ennenaikaiseen hautaan. Elämään tulee muitakin haittoja itselle ja ympäristölle.

Kyllä sen aineen oikea nimi on alkoholi eikä mikään vähättelevä suloinen lempinimi.

Päivä kerrallaan

25

Holiton… alkoholiton… pientä lillukanvarsiin puuttumista :unamused:

Se, sanonko “holiton” ilta vai “alkoholiton” ilta ei muuta yhtään mitään.
Täällä tulee helposti olo, että alkoholista pitää tehdä jokin demoni, joka uhkaa kaikkea elävää elämässä et ilman ei voi olla ilman. Siis että ilman sen demonisointia ei voi olla ilman.
Miksi alkoholi ei saa olla olemassa neutraalina asiana?

Kohta minusta tehdään varma epäonnistuja, koska käytän “vähätteleviä suloisia lempinimiä” :unamused:

Taidan jatkossa tuollaisen nillityksen takia käyttää pelkkiä lempinimiä :slight_smile:

Mutta tuollaisesta nillityksestä ja AA:n jatkuvasta tarjoamisesta päätellen Lomapuisto on vannoutunut AA:n kannattaja ja tosiaan, tuo tuputus ja nillitys tuntuu uskonlahkolta. AA tuntuu entistä kaukaisemmalta vaihtoehdolta tuputuksen ja pikkuasioihin puuttumisen vuoksi… hyrr

26

Entä jos alkoholi pitääkin demonisoida, edes omassa mielessä, että siitä pääsee eroon?

27

Tupakasta pääsin eroon, kun päätin lopettaa tupakoinnin. Olen sen päätöksen jälkeen polttanut noin 5 savuketta. Aikaa päätöksestä on 17v mielestäni onnistuin hyvin.
En demonisoinut tupakkaa. Edelleenkin pidän sen polttamista vain helvetin typeränä tapana, mutta ei se ole minulle mikään mörkö, jota täytyy pelätä. Tupakka on elämässäni hyvin neutraali asia.
Samaa toivon iloliemelle. Haluan vain, että se on asia, jonka käyttöä pidän typeränä asiana, tekemättä siitä sen isompaa numeroa.

28

tatone kirjoitti

Uskon, että 17 vuotta sitten olisit voinut yhtä onnistuneesti lopettaa alkoholin juomisen.

Päivä kerrallaan

29

Kolme selvää päivää takana :slight_smile:
Alkaa olla enkkoja sitten kesän jälkeen. Aivan uskomatonta. Vai olisinkohan mä lokakuussa ollut 4 päivää juomatta. Voi olla.

Kävin eilen kaupassa ja siellä oli kaksi ihan “oikeaa” alkoholistia. En tiedä häpeävätkö he juomistaan vai onko se tuossa tilanteessa aivan yhdentekevää tietävätkö muut.
Ajattelin heitä katsellessani, että onneksi minä en ole tuossa tilanteessa. Päätös olla juomatta vahvistui, koska tuo olisi se seuraus siitä, jos en pysty lopettamaan.
Toinen heistä on sellainen, jonka olen tuntenut yli 20v ajan. Ihan sieltä asti, kun hän oli vielä terve. Tai ei ainakaan näkyvästi alkoholisoitunut. Hän oli lähinnä kalpea haamu siitä terveestä ihmisestä, jota hän silloin oli. Hän siinä kaljat pakattuaan huomasi minut, katsoi silmiin ja tervehti.

Itse tajusin vasta kotona, kuinka kivuttomasti minulla meni se kaljahyllyn ohitus. En edes huomannut niitä, vaikka kävelin ohi. Ajatukseni oli aivan muussa kuin alkoholissa.

Jotenkin ihan älyttömän huvittavaa, että oikeasti kiersin kauppoja, etten ostaisi aina samasta. Nostin käteistä, ettei mihinkään jäisi merkkiä, että olen ostanut olutta. Jos olin toisella paikkakunnalla käymässä, ostin juomat sieltä, ettei tarvinnut ostaa aina samoista kaupoista. Kyllä, hälytyskellot kilkatti päässä kovaan ääneen…

30

Samantapainen asia on huvittanut myös minua, sillä kävin vuorotellen paikkakuntamme kahdessa alkossa, etteivät ajattelisi että olen alkoholisti. Ja tuo ajatus pitää sisällään sen tosiasian, että olen alkoholisti. Miksi sitä ei osannut ajatella aiemmin?

31

Juuri samoin, kävin eri alkoissa, ettei kukaan huomaisi. Mutta joskus olikin toisen alkon vakityöntekijä toisessa tuuraamassa, joten tavallaan jäin kiinni ja hävetti. Helpotus oli sitten aina käydä jollain muulla paikkakunnalla alkossa jossain välissä.
Nyt varmaan nuo vakityöntekijät oikeasti miettivät, että eipä ole näkynyt…

32

Oman kokemukseni mukaan olen todennäköisimmin juomatta, kun keskityn pelkästään alkoholin negatiivisiin puoliin, ainakin ensimmäisinä viikkoina, ehkä kuukausinakin. Jos ihan faktapohjalta ko. ainetta tarkastellaan, niin kyseessä on teollisuusliuotin, maailman vaarallisimmaksi ja addiktoivimmaksi luokiteltu päihde joka ns. kohtuukäytössäkin (miehillä se 23 annosta / viikko) aiheuttaa jos jonkinlaista haittaa ja omassa tapauksessani sekä aiheuttaa että lisää masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, unihäiriöitä, paniikkituntemuksia ja kokonaisvaltaisesti vain rappeuttaa elämääni. Subjektiivisesti tarkasteltuna alkoholi on mulle myrkkyä. Objektiivisesti toki ymmärrän, että suurimmalle osalle ihmisistä se ei sitä ole, ainakaan samassa mittakaavassa, eikä useimmiten aiheuta noita kuvailemiani tuntemuksia heille.

Ymmärtääkseni monien suhtautuminen alkoholiin muuttuu neutraalimpaan suuntaan sitä mukaa kun alkoholittomia päiviä on enemmän takana. Itse puhun myös holista, lähinnä siksi että se on sanana lyhyempi näpyttää puhelimella, jolla useimmiten surffailen. Mun mielestäni se on aika neutraali sana. Jos puhuisin sen sijaan esim. keppanasta, sidukasta, hömpsyistä tai tuiterissa olemisesta, merkitys muuttuisi huomattavasti ns. sallivampaan suuntaan. Myös Viinapiru tai alkoholin personoiminen on mun mielestäni todella absurdia: kyseessä on kemikaali, ei mikään tietoinen olento. Voi olla, että sitä osaa omassa persoonassaan joka assosioituu alkoholin käyttöön, ns. juovaa minää, on helpompi käsitellä näiden kautta.

Suomen kielessähän on käsittääkseni eniten ilmauksia humalassa olemiselle maailmassa, mikä sinänsä kertoo jo jotain suhteestamme alkoholiin ja alkoholikulttuuriin :unamused: Tsemppiä!

33

Totta se on tuokin, mutta itselle tosiaan “holiton” on niin neutraali sana, että se ei missään määrin ihannoi alkoholia.

Jos rehellisiä ollaan, niin mä en tiedä mitä hyviä puolia alkoholissa on. Joo, siis mä oon vasta neljättä päivää juomatta, mutta se joulukuun “pakkojuominen” oli sitä tasoa, etten kokenut mitään hyvänolontunnetta. Kiskoin kaljaa, koska sen juominen “kuului” niihin tilanteisiin ja join glögiä “rentoutuakseni”.
En rentoutunut, ajattelin, että jokainen kulaus lihottaa, tuhoaa terveyteni, menetän muistini.

Mä en joulukuussa enää löytänyt siitä humalasta mitään positiivista. Se vain oli välttämätön paha, joka häiritsi. Vei keskittymiskyvyn.

34

Eipä niitä hyviä puolia alkoholin ongelmakäyttäjillä juuri olekaan. Tai siis, tuleehan dokaamisesta hetkellisesti sellainen kiva turrutus päälle, mutta luulen että sekin on “kivaa” vain sen takia, että silloin ei esim. ahdista tai pinna kiristä niin paljon. Ns. kohtuukäyttäjillä se hetkellinen kiva tulee yhdestä, kahdesta tai ehkä neljästä annoksesta, mä taas tarvitsen sellaiset 12-14 saman efektin saamiseksi.

Mieluummin elän vähän tylsempää elämää (ainakin toistaiseksi) ja voin suhteellisen tasaisen hyvin 24/7 kuin pidän “hauskaa” ehkä tunnin per päivä ja olen loput ajasta joko turta, laskuhumalassa, krapulassa (useita päiviä), masennuksen ja ahdistuskohtausten kourissa sängyn pohjalla peläten omia ajatuksiani jne jne jne. Paska diili.

35

Morjens,

pakkasaamua pukkaa…

Ihan hauska lukea näitä keskusteluja, koska tästäkin viestiketjusta olisin voinut hyvin kirjoittaa itse suuren osan. Että aika samoja latuja se elämä ja ajattelu menee, kun sen viinan kanssa kunnolla vehtaa.

Jotenkin tässä on tullut sellainenkin taivaanrannantakainen ajatus mieleen, että miten ihmeessä päihtymisestä on tullut normi ja selvin päin olo on poikkeus, jota tarvitsee selittää. Eli ihanne on sopivasti päänsä sekoittava (=sosiaalisesti juova) mutta kauhistus on sekä raitis että se, joka on kemiallisen altistuksen ja käyttäytymistavan johdosta saanut riippuvuuden aineeseen (=alkoholisti).

Mitä tulee raitistuneisiin yleensä, olen heitä arvostanut aina. Jollain tapaa olen pitänyt korkeassa kurssissa sitä, että osaa tehdä johtopäätöksiä ja myöntää tosiasioita oman elämänsä osalta sekä myös ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Toisten elämän kohdalla se viisastelu ja neuvominen on niin paljon helpompaa…

36

Kirpeää pakkashuomenta! :slight_smile:
Viidettä selvää päivää vietetään. Eilen illalla pukeuduin michelinmieheksi ja lähdin lenkille koiran kanssa. Kyllä näilläkin keleillä lenkkeillä voi, pukeutusmiskysymys :slight_smile:
Siinä sitten kävellessä mietin, että jos ei olisi tipatonta, olisin senkin ajan istunut saunan lauteilla ja juonut olutta. Siitä oivalluksesta (jumalauta mitä touhua oikeasti… on jotenkin oivallus, että hei, mä voin käydä kävelyllä kaljan kittaamisen sijaan :unamused: ) tuli ihan tosi superhyväfiilis… sellanen “vittu mä oon hyvä ihminen” olo :smiley: Kuinka helvetin kieroutunut ihmismieli voi olla, että tuollaisestakin saa jotain kiksejä??

Lenkin jälkeen kunnon iltapala ja nukkumaan. Nukahdin nopeasti ja nukuin ihan älyttömän hyvin! Aamulla kello soi viideltä ja treeneihin. Ei olisi onnistunut saunakalja illan jälkeen.
Puoliso puhuu koko ajan tipattomasta tammikuusta. Mä en tiedä, et onko mulla helpottanut tätä alkua (todellakin, olemme vasta polun alussa) se ajatus siitä, että minä en aio korkata mitään kun tammikuu päättyy. Ajatus, etten juo enää ikinä, tuntuu jotenkin liian suurelta ajatukselta, mutta nyt jotenkin ajattelen, että en juo tammikuussa ja sen jälkeen etenen päivä kerrallaan, etten juo.

Nämä 5 päivää on oikeasti olleet aivan mahtavia. Ihan kuin olisin herännyt henkiin jostain koomasta. Nyt siis todellakin puhutaan vain viidestä päivästä.
Tiedän, että jossakin vaiheessa tulee se olo, että olen tilanteen herra ja alan muistamaan niitä “hyviä” asioita, joita alkoholissa on, mutta nyt nautin ihan älyttömästi tästä olotilasta, mikä on, kun saa olla selvä ja mikä parasta, ei tee edes mieli juoda!! :slight_smile:

37

Hienosti on alkanut kirjoittelusi perusteella alkoholiton aika. Toivottavasti myötätuulta riittää pitkälle.

Se tulee siinä kohdilla, kun tulee myös niitä fiiliksiä, että elämä ilman alkoholia on tylsää. Ja onhan se totta, että alkoholittomana useimmilla se käppyrä (graafi, kuvaaja, käyrä) ei nouse tunnetiloissa niin korkealle kuin juovana aikana - siis sitten kun juomattomuutta on kertynyt pikkuisen enemmän. Positiivista tuossa käppyrässä on, että se ei myöskään sukella läheskään niin alas kuin juovana aikana teki. Eli elämä on raittiina tasaisempaa. Mä kyllä diggaan silti tästä tasaisuudesta enemmän kuin vuorenhuipun ja laakson pohjan mutakaivon välillä sinkoilusta.

“Ei koskaan” ja “Ei ikinä enää” ovat sellaisia, jotka harvalla toimivat. Ne luo liikaa painetta ja tuo jotenkin sellaisen tunteen, että nyt pitää “nauttia” senkin edestä, kun sitten ei enää koskaan voi. “Päivä kerrallaan” tuntuu monella toimivan. Mulla toimi hyvin “toistaiseksi juomatta” - se ei kaikilla toimi ajatusmallinan, koska joillekin se tuo ajatuksen tauosta, eli että aiempi tekeminen jatkuu jossain vaiheessa. Voihan se niinkin olla. Toisaalta täyttäähän tilapäinen autoverokin tänä vuonna 60 vuotta.

Toinen huomio tuohon kirjoitus-/ajattelumuottoon. “En juo” luo kielteisemmän tunnelatauksen kuin “Olen juomatta”. Kannattaa muutenkin ajatella positiivisen kautta, koska se vahvistaa onnistumisen mahdollisuuksia. Monesti myös sisäinen kapinallinen herää herkemmin vastustamaan kieltoja ja kielto jää herkemmin päähän pyörimään. “En juo, en juo” esim. aiheuttaa se, että juominen aivan varmasti pyörii päässä…

Hyviä jatkoja polullesi.

38

Jännä mikä nillittäjien siirtokunta tällä sivustolla on…
Onko toikin AA:n oppeja, ettei saa sanoa “en juo” vaan pitäisi sanoa “olen juomatta”…
Jos tollanen lillukanvarsiin tarttuminen on jollekin ratkaiseva askel raitistumisessa niin eipä ole siinä tapauksessa todella lopettamassakaan.

Kuudes selvä päivä… Hyvin menee. Aamulla sanoin puolisolle, et jos ei olis tipatonta oltais eilen vedetty kännit. Nyt kävin 1,5h kävelyllä :slight_smile:

39

Minulla kun oli kovin pitkä (vuosikymmenien) jatkuva pöhnä muokannut ajattelua ja omaan elämään suhtautumista, niin jouduin sen vanhasta poisoppimisen kanssa ensialkuun hiukan tahimaan.

Ajattelutapaani oli muutettava.

Jonkinlaista itsesuggestiota se oli, oman käsitykseni mukaan.

Nuo “EI” -sanat huomasin minäkin vähän hankaliksi. Se vanha juttu siitä kieltämisestä… että yritäpäs oikein kovasti olla hiukkaakaan miettimättä auringonpaisteessa jäätikön reunalla tepastelevaa vihreäsilmäistä jääkarhua… useimmiten käy niin, etä mitä kovemmin itseltää, sitä innokkaammin se jääkarhu virnuilee ja purauttelee jäävettä turkistaan… ja se kuva juurtuu vaan paremmin ajatuksiin…

Mielikuvia, samojen ajatusten jatkuvaa toistamista, sitä se minun poisoppimiseni alkoholismista oli.

Toistin itselleni varmasti tuhansia kertoja että minun on hyvä olla selvänä. Siis tuo poositiivinen mielikuva joka ei lauseena sisältänyt minkään kieltämistä. Ja yhtä monta kertaa toistin itselleni että olen raitis mies, ja alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine.

Ja kun sitä tarpeeksi kauan olin itselleni hokenut, se muuttui aivoissani totuudeksi, ja kun se sitä siellä oli, se sai minut myös käyttytymään sen mukaisesti. Alkoholi lakkasi kiinnostamasta.

Voi hyvin olla, että kaikkien kohdalla ei ole niin tarkkaa, millaisilla lauseilla itseään psyykkaa. Voi hyvin olla että kieltolauseet toimivat jonkun kohdalla. Minulle sopivat paremmin nuo myönteisiä mielikuvia synnyttävät.

Olin löytävinäni yorun kommentissa samansuuntaista ajatusta, ja siksi asetun kyllä hiukan puolustamaan hänen ajatteluaan - ehkei siinä ihan turhasta nillittämisestä ollut kysymys.

AA-ta sitten taas en tähän asiaan viitsisi sekoittaa, olkoon sinä opissa sitten tuohon mikä kanta hyvänsä.

40

Ensimmäinen raitis viikonloppu lähes takana :slight_smile: YES!
Olo on edelleen aivan käsittämättömän hyvä. Tämä energia ja valoisuus, mikä minulla on, on jotenkin ihan mieletön. Se, mikä on yllättänyt jo tämän viikon aikana on se, kuinka paljon enemmän AIKAA minulla on tehdä kaikkea, kun se ei kulu kaljatölkki kädessä.
Olen liikkunut ihan älyttömästi tämän viikon aikana. Se on uskomatonta, kuinka paljon liikunta auttaa selkeyttämään ajatuksia ja toisaalta pistämään niitä omiin perspektiiveihinsä.

Mulla on yksi iso juttu, joka on painanut minua jo useamman kuukauden. Olen juonut suruuni, olen itkenyt juovuoksissa ja huutanut tuskaani pois. Eilen se iski taas, jotenkin erityisen kovasti. Halusin jollain pienellä tavalla turruttaa sen surun, vaikkakin tiedän, ettei alkoholi sitä vie pois. Ei minun erityisesti siis tehnyt mieli juoda, mutta tunnistin itsestäni sen tavan, että normaalisti olisin turruttanut itseni, ettei tarvitisisi tuntea. Vaikka kännissä kaikki tuntuu paljon pahemmalta.

Tunnistin itsestäni toisaalta myös sen, että minulla todella on aikaa. Aiemmin se tölkki on ollut hyvä ajantappaja, eilen mietin, että mihin sen kaiken käytän. Päivä tuntui hirvittävän pitkältä.

Juomattomuus on alkanut näyttäytyä minulle myös pakotienä. Olen etsinyt perusteltuja syitä muuttaa elämääni haluttuun suuntaan ja poistua alueelta jossa voin huonosti. Alkoholi on antanut minulle voimaa kestää asioita, joita en selvinpäin ole halunnut kohdata. Ne asiat eivät ole poistuneet mihinkään. Ne ovat koko ajan läsnä ja jotenkin entistä enemmän, kun en juo. Haluan tämän säilyvän, että voin sen turvin ja juomattomuutta tekosyynä käyttäen muuttaa ne asiat.
Juomattomuus on yksi askel kohti uutta minää, jota kohti olen tehnyt töitä jo pitkään.
Olen lukemattomia kertoja päättänyt lopettaa juomisen. Olen kännissä itkenyt, ettei enää ikinä. Olen krapulapäivinä vannonut olevani ilman. Olen monta kertaa aloittanut “elämän ilman alkoholia” ja kaatunut muutaman päivän päästä jossakkin toivottomuuden tilassa, että minä en onnistu tässä.
Minä en tiedä, mikä taika tässä tammikuussa on, että miksi nyt… mitä on tapahtunut, jotta olen pystynyt kieltäytymään kahdeksan päivää alkoholista. Siitä, josta olen halunnut irti jo monta vuotta.

Nyt suurin pelkoni on, että tämä energia, valoisuus, ilo, se mitä juomattomuus on tuonut ei jossain vaiheessa kaadu. Minun ei ole tarvinnut näiden kahdeksan päivän aikana taistella sitä vastaan, että olisin halunnut juoda, vaan se on tullut luonnostaan. En ole himoinnut alkoholia, en ole oikeastaan suonut sille sen enempää ajatuksia kuin mitä kirjoitan täällä tai mitä hetkittäin tulee, kun tunnistan tilanteen, jossa olen ennen juonut.
Pelkään sitä, kestääkö raittius, kun tulee se hetki, että haluan tarttua siihen tölkkiin.