Hei, olen tatone, olen alkoholisti.

Me Lopettajat
1

Heipä hei :slight_smile:
Kuinkakohan monta kertaa elämässäni olen tehnyt sen päätöksen, että lopetan juomisen kokonaan? Useammin, kuin olen yrittänyt ja joka kerta, kun olen yrittänyt, olen ratkennut. Olisiko tämä kerta se viimeinen?

Monelle on varmaan tuttu juttu elämästä: aloitan laihduttamisen - > maanantaina. Lopetan juomisen → maanantaina. Se maanantai aina siirtyy. Minä olen päättänyt, että aloitan raittiin elämän 1.1.2017
Oikeasti olen tehnyt päätöksen vain tipattomasta tammikuusta. En sen pidemmästä aikaa. Olkoonkin, että välillä ajatus siitä, ettei koskaan heräisi krapulassa, ei enää koskaan pitäisi miettiä, mitä kaikkea typerää sitä teki ja sanoi kännissä, eikä tarvitsisi hävetä käytöstään on aika vapauttava. Mutta se piru kuiskii olkapäällä, kuinka hyvältä olut maistuu kesäkuumalla, kuinka ruoka on parempaa viinin kanssa jnejne.

Nyt siis on vielä muutama päivä “armonaikaa” annoin itselleni luvan juoda vielä 1.1.2017, ennen nukkumaanmenoa. Sitten on korkki kiinni.
Tätä kirjoitan krapulassa. Ah, kuinka ihanan kliseistä :unamused:

Ensi kännit join joskus 14 vuotiaana. Teini-ikä menikin sitten enemmän tai vähemmän juovuksissa. Ainakin 2krt/viikossa oli oltava kännissä. Parikymppisenä olin ihan spontaanisti noin vuoden selvinpäin, mutta siitä asti se on ollut pikkuhiljaa alamäkeä. Määrät kasvoivat, kerrat lisääntyivät. Joten karulla tavalla tajusin, että nyt on pakko tehdä täyskäännös, sillä koko joulukuun aikana olen ollut selvinpäin vain KOLME päivää. 25/28 päivää olen ollut enemmän tai vähemmän humalassa :frowning:
Juon paljon. Minimimäärä on 3 annosta illassa, mutta jos juon vain tuon verran, niin enhän mä oo käytännössä edes juonut :unamused: Normaalisti menee 6-8 annosta.

Minä tiedän, että minulla on ongelma. Toivon, että tällä kertaa selkärankani on niin vahva, että ne tölkit pysyvät kaupassa vielä tammikuun jälkeenkin. Juomatonta viinaa tuskin kukaan katuu.
Mut hei, onhan tässä vielä 4 päivää aikaa kännätä…

2

tatone kirjoitti

Sulla on vielä 4 päivää kännätä, mutta on myös mahdollisuus olla näinä päivinä kännäämättä, siis päivä kerrallaan.

Multa juominen loppui siihen, kun päätin hakea apua lopettaakseni. Päätökseni toteutin menemällä AA:n kokoukseen.
Sain hakemani, raittiuden. Ei ole tarvinnut juoda sen jälkeen. Mukaan pääsee jos on halu lopettaa juominen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

3

Tiedän, että voin olla selvinpäin nämä päivät.
Tänään todennäköisesti olenkin :slight_smile:
AA on minulle käytännössä mahdoton. En vain fyysisesti pääse paikalle ja toisaalta se ei tunnu minun jutultani.
Koitan - taas - omin avuin päästä eroon kuningas alkoholista.

4

Morjens,

en voi millään tavalla esiintyä asiantuntijana teemassa, mutta ainakin minulla on olennaista ollut sen todellisen juurisyyn löytyminen juomiselle.

Itselläni ehkä keskeisin tekijä on ollut jännite todellisuuden ja (kuviteltujen) tavoitteiden välillä. Minulla ne liittyivät lähinnä työelämään.

Etanolilla saa psyykattua itseään toiseen tilaan ja todellisuuteen sekä mukamas luotua draivia seuraavan päivän ponnistuksiin. Näin sen ainakin itselleni taisin yleensä selittää.

Luulin myös, että putoan jonnekin saamattomuuden tilaan jos päätän pistää korkin kiinni raitistumisen tavoittein ja ajatuksin. Ajattelin, että se tekemisen nälkä ja tarmo loppuu ja vajoan jonnekin passiivisuuteen pitkäksikin ajaksi.

Kuinka väärässä sitä voikaan olla… Tällä tietoa lähinnä energiaa on tullut lisää, kun ei tarvitse huolehtia tuon yhden tavan ylläpidosta ja piilottelusta. Ja vastaisuudessakin jokainen tilanne ja houkutus käsitellään tapauskohtaisesti, asia ja päivä kerrallaan.

5

Eilinen meni täysin selvinpäin.
En siis juonut, vaikka minulla on "lupa"juoda.
Lueskelin eilen juttuna raitistuneista (etenkin “ulkopuolisten” silmin) ja tosi monet sanoi, että juomalla täytetään jotakin tyhjiötä, joka täytyy korvata jollakin sijaistoiminnolla (liikunta, käsityöt you name it…) Mutta itse en ainakaan osaa nähdä, että minulla olisi tai että minulle jäisi jokin “tyhjiö” joka pitäisi täyttää, vaikka lopettaisinkin juomisen.

Tämä ehkä kuulostaa vain juopon selittelyltä, mutta ei mulle tuota vaikeuksia olla juomatta vaikka olisin yksin kotona tai muutenkaan. En siis ole sellainen ihminen, joka tissuttelee telkkaria katsellen. Juon tilanteissa, joissa “kuuluu” juoda (ja niitä tilanteitahan riittää… :unamused: )
Minä en myöskään turruta alkoholilla epämiellyttäviä tunteita. Päinvastoin, jos mulla on tosi paha olo (henkisesti) mun ei tee mieli alkoholia, koska tiedän sen pahentavan entisestään olotilaani.

Saatan kyllä juoda vitutukseen, rentoutuakseni (ikäänkuin se oikeasti rentouttaisi), siksi, että minulla on kivaa. Suurin syy, miksi juon on tavallaan “ulkoistettu” syy. Siis tiedän, että kukaan ei kaada olutta kurkustani alas, mutta tokihan se on kiva vierittää syyt johonkin “ulkopuoliseen”. Ne syyt ovat kuitenkin liian noloja kertoa.

Vaikka en eilen juonut tippaakaan ei aamulla ollut euforista “jee, ei ole krapulaa” oloa, vaan olin todella väsynyt. Se on jotenkin hankala asia hyväksyä, että se juomattomuus ei poista niitä “hankalia” aamuja. Olkoonkin, että sen jatkuvan kuvotuksen puuttuminen auttaa ehkä selviytymään sitä sekä se, ettei ole sitä morkkista siitä, että on juonut.

6

“Minä olen päättänyt, että aloitan raittiin elämän 1.1.2017.”

En suosittele päättämään noin. Tasapäivämäärä kuten uusi vuosi tai vappu ovat sitten ajatuksissa aivan liikaa, sitä muistelee tai juolahtaa mieleen. Tästä syystä - niin uskomatonta kuin se onkin - on parempi aloittaa alkoholittomuuden tavoittelu jonain ihan tavallisena numeerisestikin sekavana päivämääränä - ei siis 7.7.2017 vaan vaikka 11.2.2017.

“Oikeasti olen tehnyt päätöksen vain tipattomasta tammikuusta.”

Hyvä päätös ja sitten helmikuussa se viimeinen annos.

7

Lasolarska: kiitos viestistäsi :slight_smile:
Voihan tuo olla noinkin, mut itselle se olisi jotenkin “hienompaa” kun se olisi joku tuollainen “tärkeä” päivä.
Mut siis realistisesti mun tavoitteeni on nyt pitää tuo tipaton tammikuu :slight_smile:
Jos sen jälkeenkin pysyy korkki kiinni niin en juo vain siksi, että lopetin juomisen 1.1. ja ettei se ole hyvä päivä :smiley:

8

Tuo tipaton tammikuu on ihan hyvä alkuaskel, jolla tutkia sitä omaa suhdettaan alkoholiin. Se on sitäpaitsi tunnettuna “tapahtumana” hyvä veruke sille, miksi ei juo - enemmän voi joutua juomattomuutta selittelemään, jos vaikka juhannuksena on ilman alkoholia kuin että tammikuussa. Se mikä taas on monesti huono puoli tuollaisessa aikarajoitetussa päätöksessä, on että sitä hetkeä kun ikäänkuin taas saa juoda, alkaa odottamaan tuon määrätyn ajan loppua kohti kuljettaessa. Tipatonta tammikuuta olen itsekin kokeillut, sekä hyvällä että huonolla menestyksellä. Hyvän menestyksen jälkeen 3 kuukauttakin onnistui (eri vuonna toki) - ihan kokonaista 94 päivää. Jonka jälkeen puoli vuotta vielä käytännössä joka ilta kännissä, kunnes 2014 lokakuussa toistaiseksi viimeiset alkoholijuomat kurkusta alas.

Mitä tulee tyhjyyden täyttämiseen ja siihen, että tajuaa sen alkoholin vaikuttavuuden elämässään, niin siihen menee aikaa enemmän kuin muutama päivä. Parissa viikossa sen voi jo huomata ja paremmin siinä kuukauden aikana, kun yrittää keksiä, että mitäköhän sitä tekis, kun en tässä ja tässä juokaan alkoholia. Yllättävän moneen asiaan se alkoholinkäyttö kuitenkin on kietoutuneena. Ja sitä ei huomaa ennen kuin on juomatta.

Ja mullahan päivä oli lokakuinen maanantai, 6.10. Sinällään varsin merkityksetön päivä, josta muodostui kuitenkin itselleni varsin merkityksellinen :slight_smile:

9

Moi,

tuo etyylin kietoutuminen lähes joka paikaan ja sen havaitseminen on melkoinen kokemus kun sitä nyt miettii.

Tuntuu hurjalle ajatella, miten monessa ja miten pitkään on tuo aine ollut lopulta mukana. Ja kuinka paljon se on suunnitelmissa pitänyt huomioida; riittävyys, autoilumahdollisuudet, kanssakäyminen muiden kanssa jne. Juominen on toisinaan melkoinen logistinen ja ajankäytöllinen operaatio.

Eikä puhettakaan, että siinä olisi ongelmaa nähnyt, eihän toki. Mullahan on asiat kunnossa ja puitteet kasassa. Teen tätä vain koska… ja vain niin kauan kunnes… jne. Ja kun tuokin kaveri vetää vielä enemmän sekä tuo… Niillä voi kyllä ollakin ongelma!

Kyllä sitä taitaa ihminen pahiten lirittää itseään silmään ja olla myös viimeinen, joka asian sitten huomaa.

Vaikka jollain alitajuisella tasolla sen on tiedostanut ja pyrkinyt muun muassa välttämään liian vaativia töitä tai skarppiutta vaativia harrastuksia. Jäipähän enemmän aikaa ja energiaa sille tärkeimmälle. Karua sanoa, mutta niin se vaan oli.

10

Itsellä näin perfektionistina olisi vaikeuksia suhtautua itseeni jos 1.1.2017 aikana, edes yöllä, minulla olisi vielä alkoholia veressä. Laskisin varmasti tarkkaan milloin puhallan nollat etten vaan aloita uutta vuotta alkoholin vaikutuksen alaisena. Sama homma on jos lopettaa tupakoinnin keskiyöllä uutena vuotena, niin viimeiset henkoset on tarkalleen oltava ennen kuin kello lyö tasan. Muuten koko homma on pilalla. :laughing:

11

Minä päätin lopettaa juomisen 24.7.1988 . Päätös on pitänyt. Päätöksen syntyä edesauttoi tuolloin yli kahden viikon yötäpäivää juominen jälleen kerran. Edellisen 10 vuoden aikana olin ollut hoidettavana yli 300 vuorokautta erilaisissa päihdehoitolaitoksissa.

Yksin en olisi pystynyt pitämään tuota päätöstäni. Käyn edelleen kaltaisieni joukossa säännöllisesti muistuttamassa itseäni mistä on kysymys. Kysymys on elämästä kohdallani.

Olin 33 vuotta kun tein päätökseni. Nyt olen 61 vuotta.

Hyvää vuoden loppua ja raitista uutta vuotta.

12

Oi, kiitoksia paljon ihanista vastauksista <3

Vinetto: aivan mahtavaa lukea tuollaisia onnistumistarinoita. Olen itse aikalailla samanikäinen, kuin sinä olit, kun lopetit.

En suinkaan halua vähätellä sitä, miten paljon juon. Minä oikeasti juon paljon ja tiedostan sen. Tiedostan senkin, että se ihan oikeasti ja tosissaan on ongelma. Eilisiltakin meni juovuksissa :unamused:
Siitä täytyy kyllä itseään “kiittää” että jokin raja silläkin on. Join 7 olutta illalla ja lopuksi kaivoin cokiksen jääkaapista pöydälle. Sehän on oiva lantrinki vodkalle…
Vodka jäi kuitenkin koskemattomana pakastimeen ja join pelkkää limpparia loppuillan.

Tiedostan kyllä, että alkoholin käyttö vie aikaa elämästä. Toisaalta juon yleensä myöhään iltaisin ( → voin aikaistaa nukkumaanmenoa) ja jätän asioita, jotka olisi pakko tehdä, tekemättä, että voin juoda. Minulle jää siis aikaa tehdä ne tärkeät asiat.

JVP: noh, mä en ole niin perfektionisti :slight_smile: Sallin itseni juoda tosiaan vielä 1.1. ennen nukkumaanmenoa. Siis silloin yöllä. Kun herään aamulla, on tipaton käynnissä.
Ajattelin silti ostaa suht kohtuudella juomia, että mitään räkäkännejä ei ole tarkoitus juoda.

acer56: mä en kyllä ole vältellyt ottamasta itselleni haasteita ja harrastuksia, vaikka juonkin. Läheiset ihmiset lähinnä ovat huolissaan jaksamisestani ja pitävät käsittämättömänä, että pystyn siihen, mitä teen. Kun pystyn siihen nyt, niin odotan malttamattomana, että saan tehdä sitä ilman alkoholin turruttamia aivoja.

yoru: noinhan sitä sanotaan, että tipattoman jälkeen saa sitten vetää kaksin käsin, mutta tosiaan on helpompi olla juomatta tammikuussa, kun voi mennä sen tipattoman taakse “piiloon”. Ei tarvitse selitellä enempää juomattomuuttaan.

Mutta… krapulaiset aivot taas johdattavat tähänkin päivään.

13

Mulla on ihan sama homma!
Liittynee myös “obsessive-compulsive disorder” eli pakko-oireiseen häiriöön, johon ainakin lievästi luokiteltuna huomaan kuuluvani… :laughing:

Mutta, Tatone miksi turhaan odottaa lopettamisen kanssa? Mitä aiemmin lopetat, sen parempi!

Ja kannustavaa vinetto kuulla että nyt itse 35:n paremmalla (vai pahemmalla) puolella ollessani koen että raitistuin aika myöhään, mutta onhan mulla toivottavasti elämää vielä toinen mokoma jäljelläkin. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uusi elämä.

Raitista uutta vuotta!

14

Tatone kirjoitti

Hei, jos kuitenkin joskus haluat palaveriin, voit auttavasta puhelimesta selvittää, mihin ryhmiin liikuntaesteisetkin pääsevät esim. pyörätuolilla. Ja apua on saatavana liikkumisongelmiinkin.

Vinetto kirjoitti

Saman käytännön on moni muukin omaksunut ja olen seurannut heidän esimerkkiään.

Päivä kerrallaan

15

No, haluan nyt kuitenkin vielä antaa sinulle viime hetken vinkkejä tämän lakkosi alkumetreille.

Koska olet juonut niin paljon, tulee aivoillasi olemaan vaikeuksia sopeutua elämään ilman alkoholia. Tätä kutsutaan alkoholivieroitus oireyhtymäksi, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että kehosi on niin tottunut alkoholiin että se kuvittelee sen olevan jotenkin normaalia.

Tästä seuraa raittiuden ensimmäisille viikoille ahdistusta, masennusta, mielialanvaihteluita, pelkotiloja ja joillekin pahimmille juopoille jopa psykoosi (delirium tremens, juoppohulluus). Tarkoituksenani ei ole pelotella, vaan kertoa totuus siitä mitä todennäköisesti tulet kokemaan jotta osaat valmistautua niihin ja uskallat kohdata ne kun ne tulevat. Tällöin ei tarvitse pelätä onko sekoamassa, koska nämä oireet ovat täysin normaali osa alkoholista vierottautumista ja kestävät maksimissaan muutaman viikon. Voit tästä päätellä kuinka terveellistä alkoholi on mielenterveydelle. Kroppahan sitä kestää vaikka vuosikymmeniä, mutta mitenkäs on mielen laita?

Mikäli oireet menevät liian pahaksi alussa, voit hakea apua lääkäriltä, joka määrää sinulle pienen pakkauksen rauhoittavia. Niillä pääset pahimman yli, koska ne vaikuttavat heti.

16

Noniin.
Vuosi on vaihtunut, eikä edes kovin kosteissa merkeissä.
Eilen join koska “kuului” ja “pakko ennen tipatonta”. Eka olut oli hyvää, mut sit mentiin “pakkojuomisen” puolelle.
Yöllä join n.2lasia skumppaa ja menin ajoissa nukkumaan.
Aamulla herätessä oli lähinnä väsymyksestä vähän takkuinen olo, mutta promillet oli varmasti nollilla.

Ei voi siis krapulaisena vannoa, ettei ikinä enää.
Täytyy kyllä sanoa, et oikeastaan joulukuun pari vikaa viikkoa meni juoden tavallaan “pakolla”… Mitään suurta hinkua siihen ei jostain syystä ollut.

Nyt siis kirkkain mielin kohti tammikuuta ja vuotta 2017 :slight_smile:

17

Moikka, täälläkin alkoi tipaton tammikuu.
Vähän harmittaa etten ryhtynyt tipattomalle jo ennen joulua niin kuin vähän suunnittelin. Meni taas koko joululoma joko kännissä tai krapulassa.Itse asiassa mullakin taisi olla joulukuussa vain kolme juomatonta päivää. Ja aika monena päivänä juominen oli vähän työlästäkin mutta en antanut periksi…muisti meni aika lailla joka ilta. Että siinä mielessä tuommoinen maaginen aloituspäivä voi olla huono.

Mutta nyt siis raitis päivä takana, kyllä tämä tästä. Tavoite on siis tipaton tammikuu mutta kypsyttelen ajatusta pitemmästäkin raittiudesta. Siksi kirjauduin tälle palstalle, saatan myöhemmin avautua vähän enemmän.

18

Tsemppiä Karhunjuomalampi sinullekin tähän koitokseen :slight_smile:

Itsellä siis eilinen meni selvinpäin. Se nyt ei ollut suoritus eikä mikään, koska päivä nyt oikeasti menee helposti. Uskon, et eka viikko on suht helppo. Menee ikäänkuin siinä “innostuksessa” että nyt ei juo.
Aamulla heräsin ennen viittä ja lähdin lenkille. Olo oli aivan mahtava, kun sai itsensä liikkeelle. Ei olisi kaljoittelun jälkeen onnistunut.
Mitä kokemuksia aiemmista vuosista niin eka viikko tosiaan on helppo. Tokakin vielä menee siinä nosteessa, kuinka helppo se eka oli. Sitten kolmannella viikolla yleensä alkaa suu vähän napsumaan, mutta menee vielä itsekurilla. Mitä lähemmäs tammikuun loppu tulee, sitä vaikeammaksi kaikki muuttuu.

Minusta on jotenkin huvittavaa, kun joka paikassa sanotaan, että mieliteko kestää max. 15min, että kun siitä pääsee yli niin sitten on helpompaa. Hehhe… jos mä haluan jotain, niin haluni kasvaa niin pitkään, että saan sen, mitä haluan.
Nyt en siis oikeasti voi ajatella, että minulla on vain tipaton tammikuu.
Kotonakin sanoin, että jos tämä tammikuu on vaikea, niin jatkan helmikuunkin heti perään. Jotenkin en kuitenkaan ole halunnut puolisolle kertoa, että tarkoituksenani on lopettaa juominen kokonaan. Pidän sen ikäänkuin omana salaisuutenani.
En halua kertoa sitä kenellekään, ennenkuin olen itse sisäistänyt sen asian. Hyväksynyt sen, että en juo.

19

tatone kirjoitti

Onnittelut vuoden ekasta päivästä ja hyvää jatkoa! Päivä kerrallaan on ainoa tapa saada pysyvä raittius.

Ja kiva, että pystyt lenkkeilemään, kun aiemman kirjoituksesi perusteella ymmärsin väärin, että sulla on vakava fyysinen liikuntaeste. Jotkut odottelevat lunta päästäkseen suksille, minulle tämä lumeton kaupunki on mukava.

Päivä kerrallaan

20

Ei minulla ole mitään liikuntaestettä :slight_smile: mutta elämäni on muuten rajoitettua niin, etten pysty irrottautumaan mennäkseni AA-kokouksiin, joita on tällä kylällä vain 1krt/vko ja sekin sellaiseen kellonaikaan, etten pääse paikalle.

Mut joo, tällä hetkellä fiilis on mahtava :slight_smile: