Hyvää maanantaihuomenta 
Tänään olisi sitten 23. selvä päivä.
Viikonloppuna oli tähän saakka isoimmat haasteet. Yllätyin sitä tilannetta, että se haaste tuli paikassa, jossa en ajatellut sen olevan vaikeaa.
Ehkä tilanteen “yllätyksellisyys” aiheutti sen ongelman, koska olen osannut prosessoida asiat, joissa kuvittelin kieltäytymisen olevan hankalaa.
Täytyy rehellisesti myöntää, että vitutti, kun ei saanut juoda.
Joo, juomaton viina ei kaduta, mutta jotenkin suuttui itselleen, että oikeasti täytyy kieltäytyä asioista, joiden pitäisi olla normaaleja.
Katselin eräässä baarissa naista, joka työpäivän jälkeen tuli lasilliselle. Hän siemaili punaviiniä ja oikeasti näytti nauttivan olostaan. Viini kului hitaasti ja nainen rentoutui.
En usko, että hän joi enempää kuin sen lasillisen.
Surullista tajuta, että itse ei tuohon pysty 
lasillinen muuttuu pulloksi ja pullo kahdeksi
Huomenta tatone,
Hienoa, että kuitenkin pysyit vahvana! Minusta tuntuu siltä, että en jää mistään paitsi vaikka en juo. Siis TÄNÄÄN tuntuu siltä - voihan tuo vaihtua, jos näen jonkun oikein houkuttelevan näköisen lasillisen jossakin 
. Olen jotenkin nyt niin vahvasti ajatellut mitä siitä seuraa, jos otan sen yhdenkin. En halua pettää enää itseäni.
Huomenia jälleen
24. selvä päivä on pyörähtänyt käyntiin.
Aamulla repiessäni itseäni sängystä pohdin, että kuuluuko tämä väsymys alkoholista vieroittautumiseen? Jotenkin olin aina kuvitellut, että se väsymys johtuu alkoholista, mutta ei. Mä oon ihan kuoleman väsynyt. Aamulla ihmettelin, että miten sain krapulaisen kehoni ylös sängystä, kun se nytkin on niin vaikeaa.
Pelkkä ajatuskin, että olisi eilen juonut 8 olutta ja olisi pitänyt nousta aamulla 
Lisäksi olen huomannut, että minuakin on nyt se sokerikärpänen puraissut. Ihan todella ärsyttävää, kun jotenkin toivoi, että paino olisi pudonnut, kun se jatkuva kaljan kittaaminen loppui, mutta nyt vain korvaan sen vajeen sokerilla ja paino nousee, ei laske 
Noin muuten niin viikonlopun jälkeen (nyt eletäänkin jo tiistaita 
) ei ole tehnyt mieli alkoholia, mikä on ihan tosi hyvä juttu.
Puoliso tuossa sanoi, että kun tammikuu on ohi, vedetään kännit ja jatketaan raitistelua. Mä voisin jatkaa ihan suosiolla sitä raitistelua ja jättää ne kännit väliin.
Tuo on itseasiassa aika pelottavakin asia, kun kuukausi vaihtuu. Siis joo, ihan samanlaisia päiviä ne on helmikuussa kuin tammikuussakin, mutta päätös olla tammikuu juomatta on niin vahva, että tiedän, etten ratkea. Helmikuuhun minulla ei ole niin vahvaa päätöstä. Olen siis nauttinut siitä, että olen saanut olla selvinpäin. Se mietityttää, millä pystyn jatkamaan sitä.
Samalla ihmetellen, että jos kerran olen ollut tammikuun selvinpäin, niin miksi en sitten muka pystyisi helmikuuta olemaan.
Jotenkin kun täällä lukee muiden tekstejä, niin kaikki ovat niin varmoja siitä, etteivät enää juo. Jotenkin tuntuu, että kukaan ei edes kyseenalaista sitä, että voiko olla selvinpäin. Tuntee itsensä jotenkin ihan tosi heikoksi, kun myöntää, että pelkää sitä, että tämä päätös ei pidä.
tervehdys,
itselläni myös 24. raitis päivä ja ihmettelen samaa kuin tatone, olen koko ajan tismalleen yhtä väsynyt kuin aina ennenkin, jos en peräti väsyneempi.
aloin vähentää kaljan kittaamistani marraskuussa, joulukuussa sallin itselleni max perjantaisin ja nyt tammikuussa siis olen viettänyt tipatonta. joulukuussa oli myös kaksi ns luvatonta retkahdusta keskellä viikkoa.
juomishistoriastani sen verran että olen aina juonut, tosin nyt vanhetessa (55 v) alkoholi on ehdottomasti vähentynyt eikä luojan kiitos lisääntynyt.
olen kuitenkin ilman muuta alkoholisti.
ajatukset on usein juomisessa ja juuri perjantaita odottelen aina malttamattomana.
tipaton on sujunut ok; ei kestämättömiä mielitekoja, toisaalta ei myöskään suuria ahaa-elämyksiä.
ja sitten on tämä hurja väsymys.
samaa pohdin minäkin - entä sitten helmikuussa?
palaanko saman tien entiseen, eli heti helmikuun ensimmäisenä perjantaina hankin sen tutun kasipäkin olutta ja plaah, tylsä kuvio jatkuu ja jatkuu.
vai jatkanko tipatonta edelleen, aivan mahdollinen vaihtoehto sekin… vai onko, sitä tässä pohdiskelen.
väsymykseni saattaa toki johtua myös sokerista, syön nimittäin ihan liikaa makeaa.
nyt olen kolmatta vai neljättä päivää osittaisessa sokerilakossa ja tämä on ihan kaamean vaikeaa.
osittaisessa sen takia että sitä en saa kerralla poikki. esim. tänään söin jonkun pöntön ja ylihinnoitellun proteiinipatukan pahimpaan olooni, auttoi se hetkeksi. samalla hinnalla olisi saanut tavallista suklaata kaksi levyllistä, mutta hyvä siis näin.
tsempit kaikille!
Mä olin ihan tajuttoman väsynyt ekan kuukauden. Kuulunee asiaan. Kuuden viikon korvilla alkoi energiaa olla vähän enemmän. Nyt on 10. viikko takana ja edelleen väsyttää, mutta oon ajatellut asian niin, että sit levätään vielä. Väsymykselle on varmasti syynsä, ja osalle niistä voi tehdä jotain esim. elämäntapojensa kautta, osa vaan vie aikansa. Pääasia että korkki pysyy kiinni. Tsemppiä!
Takana 29 selvää päivää, 30. pyörähtänyt käyntiin.
Liki kuukausi siis alkottomuutta takana.
Tunnelmat… Paino + - 0
Ajattelin, että alkoholin + sivutuotemässyn poisjääminen olis vaikuttanut painoon, mutta eipä näköjään.
Aivan hirvittävä väsymys.
Lisäksi olo on kuin teinillä, sillä finnejä on ilmestynyt aivan järkyttävästi.
Fyysisesti siis muutokset ovat olleet negatiivisia tai niitä ei ole huomannut. Toki krapulan puute on mahdollistanut tehokkaamman toimimisen.
Hei, olen nukkunut paljon paremmin. Uni on todella syvää ja piiiitkästä aikaa pystyn nukkumaan ilman korvatulppia. Aika jees tosin vaikka nukun hyvin, silti olen järkyttävän väsynyt.
Henkisesti. Yllättävän helppoa on ollut, edes ratkeamisunia en ole nähnyt. Eka kerta kun on ollut pidempi tauko juomisessa niin, että niitä ei ole tullut
Lähinnä positiivisia juttuja on ollut morkkiksen puuttuminen. Muuten juomattomuus ei ole tuonut mitään hätkähdyttävän ihmeellistä elämääni. Toisaalta se, ettei ole juonut ei ole vienytkään elämästäni mitään.
Tässä vaiheessa en vielä huomaa mitään gloriaa juomattomuudesta. Ei siis ole mitään selkeää “elämäniparaspäätös”.
Korkki ei kuitenkaan aukea ylihuomenna, koska alkoholi hallitsee elämääni ihan liikaa.
Jo juomattomuus sinänäsä on useimmille alkoholisteille ihme. Uudet elämäntavat ja tottumukset tarttuvat hitaasti. Ne tuttavasi, jotka ovat nähneet juomisesi, huomaavat pian, että sinussa on tapahtumassa muutos.
Jokainen raitis päivä alkoholistille on kiitoksen arvoinen.
Hiljaa hyvä tulee
Halloo - tänne pitää kommentoida myös. Väsymys - juu - se on tuttua minullekin. Eilenkin olin jo kahdeksalta ihan valmis kallistamaan pääni tyynyyn. Puoli kymmenen sitten annoin periksi. Olen ajatellut, että kroppa on käynyt tuon viinan kanssa niin ylikierroksilla, että on nyt huojentunut, kun saa levätä. Ei se mitään - nukkuminen on kivaa . Aamulla kuitenkin tunnen oloni jotekin levänneeksi.
Ja kyllä minä ainakin pelkään sitä, että en voisi tätä raittiuttani jatkaa. Toisella viikolla pelot olivat kenties suurimmat. Vähitellen tuo pelko on lieventynyt, kun on huomannut, että ei tämä ole yhtään hullumpaa. En ole myöskään odottanut mitään suurta mutta ihan silmämääräisestikin pahin röllilölly on kyllä kadonnut kasvoista ja vatsan ympäriltä. Paljon kevyempi on asioita tehdä ja kumarrella. Jotakin kolmisen kiloa on karissut nesteitä. Ruokatottumuksetkin ovat siistiytyneet ihan itsestään raittuden myötä.
Minusta ei ole hyvä idea vetää ns. koekännejä tammikuun tipattoman lopuksi. Tai minä en ainakaan niin ajatellut tehdä. Tosin ihan koko tammikuu ei minulta tipattomana sujunut vaan aloitin siinä 6-7.1 tienoilla. Jatkan helmikuun, maaliskuun ja huhtikuunkin samoilla linjoilla…toukokuussa voin sitten katsella elämääni uudestaan.
Noniin, kuukausi selvää elämää takana
En tosiaan ole mitään elämää suurempaa ihmettä tämän kuukauden aikana kokenut. Alkoholittomat oluet ovat toimineet erinomaisen hyvin tehtävässään. Niitä vain on mennyt huomattavan paljon vähemmän kuin alkoholillisia kavereitaan.
Taakse jäänyt kuukausi oli yllättävän helppo. Muutama vähän suurempi haaste, mutta ei mitään oikeasti ylitsepääsemätöntä. Tavallaan harmittaa, että tammikuu nyt päättyi. Päätös kun oli niin vahva ja varma, mutta nyt en enää osaa asettaa itselleni sitä niin vahvasti. Mietin sitä, kuinka helppoa juomattomuus olisi ja toisaalta ajattelen sitä, etten halua olla humalassa. Jotenkin pelkkä ajatuskin aiheuttaa vastenmielisen olon.
Päätökseni on, että en juo tänään.
Tämä väsymys on ihan järkyttävää. Ehkä kuitenkin erona on se, että pystyn toimimaan päivän ilman päiväunia (mitkä ei ryypätessä onnistunut) mutta muuten tuntuu, että voisi nukkua kellon ympäri. Lisäksi tosiaan ihon huono kunto, en muista, että minulla olisi koskaan ollut näin paljon finnejä Kasvoni ovat kokonaan niiden peitossa. Isoja kirkkaanpunaisia patteja vierivieressä Oikeasti minua hävettää kulkea ihmisten ilmoilla.
Pahinta tässä kaikessa on se, että en muista alkoholinkäyttöä missään määrin positiivisena asiana. Muistan päivän kirkkaasti ne morkkikset, jotka minulle tuli juomisesta. Muistan sen epämääräisen alkoholin tuoman turtumuksen, kun aivot eivät toimineet. Eron olen huomannut myös siinä, että tuntuu, että muistan nyt asioita helpommin, vaikka en ole ollut kuin kuukauden juomatta.
Vaikka alkoholi siis kokonaisuudessaan on mielessäni hyvin negatiivisena asiana, niin silti tunnen sen houkutuksen.