Haluan muutosta

Me Vähentäjät
61

Voi että, mistä me löydettäisi motivaatio lopettamiseen. Siis minäkin sorruin eilen. Mutta nyt siirryin tuonne lopettajien puolelle, kun se tuntuu turvallisemmalta paikalta. Jotenkin miellän, että täällä vähentäjissä me vaan maristaan, että kun taas repsahdin ja sit lohdutellaan toisiamme, että “voi voi, niin minäkin”. Siis just sitä mitä nyt teen :unamused:

Nuo siivousjuomat on minullekin tuttuja. Senpä tähden olen viime aikoina pyrkinyt siivoomaan esim. lauantaina tai sunnuntaina päivällä, silloin ei tule mieleen hakea siivouskaljoja.

Mä olen niin kyllästynyt juomiseen ja yritän nyt toden teolla psyykata itseäni elämäntapamuutokseen. Raitis joulu on onneksi tiedossa, koska olen lapsille ja kyläileville sukulaisille ilmoittanut, ettei täällä sitten alkoholia tarjoilla. Jo muutaman punkkupullon tai kaljakopan hinnalla saa useamman kilon kinkkua :smiley:

Otetaanpas nyt, tytöt, itseämme niskasta kiinni, eikä enää venkuilla. Ja tipattomaan tammikuuhunhan ootte tietenkin lähdössä, Lopussako ja kori :smiley:

62

Erinomainen ehdotus! Tipaton tammikuu ilman muuta ja senkin jälkeen tipattomana.
Joulun aika oli ennen ihanaa. Oli suuri perhe ympärillä ja piti tehdä valtavasti sen eteen, varsinkin kun muut oli miespuolisia.No väsyihän siinä tietenkin, mutta oli sen arvoista. Vasta viime vuosina tajusin pistää sekä pojat että miehet myös jouluvalmisteluihin. Ja tykkäsivätkin selvästi. Alkoholi ei kuulunut asiaan. No sitten hautausmaan käynnin jälkeen vähän. Nyt on tilanne muuttunut, sukulaispojat ovat maailmalla kuten omatkin ja olemme kahdestaan. Suuri muutos edellisiin vuosiin.
Olisi kiva kuulla muiden joulujen vietosta.
Hyvää Raitista Joulua!

63

Joulu vietin raittiina. Varmaankin raskausaikojen jälkeen ensimmäistä kertaa. Sujuihan se ja hienosti. Hienommin kuin missään pienessä sievässä tai suuremmassa. Vesi ja omatekoinen mustaviinimarjamehu ovat muuten hienoja ruokajuomia näin juhlapäivinäkin. Suklaata tuli syötyä liikaa. Mutta sehän on terveellistä.
Mitenkäs teillä Lopussako ja Katinkontit?

64

Nyt alkavat nämä juhlapyhät olla sitten ohitse . Loppiainen on tosin vielä edessä.

Joulunaika meni hyvin. Ainoastaan ruokaviinit tuli juotua. Joulun jälkeen on sitten tullutkin juopoteltua kolmena iltana. Viimeksi uudenvuoden aattona.
Nyt olis sitten edessä tipaton tammikuu. Ja siihen aioin todella panostaa, vaikka aina välillä tuntuukin, että hitonko väliä tällä. Juon silloin kun huvittaa.

Nyt on taas oikein kunnon melankolia päällä. Tämä olotila on kylläkin hyvin pitkälti tulosta tuosta kolmen illan juopottelusta. Se on ainakin tässä vähentämista yrittäessä tullut huomattua, kuin paljon juomisella on vaikutusta mielialaan. Todella paljon. Ja silti sitä aina vaan kerta toisensa jälkeen tarttuu pulloon vaikka kuinka tietää seuraukset. Tyhmä, tyhmä minä!

Kuinkas teillä, kori ja katinkontit. Onko alkanut tipaton tammikuu? Lähetän täältä ison määrän tukea.

65

Mulla meni joulu raittiina suunnitelmien mukaan. Vaan eipä sitä kestänyt kuin viikon, kun vuodenvaihteessa tuli kaikenlaista pippaloa, joissa sorruin olutta ottamaan, vaan hauskaakin oli. Mutta nyt hiukan myöhässä aloittelen tipatonta tammikuuta ja toivon että tipattomuus jatkuu tämän kuun jälkeenkin.

Mulla tulee melankolia nykyään jo yhden illan jälkeen, mikä on todella huolestuttavaa. Olen viime vuonna pitänyt niin paljon muutaman viikon taukoja ja nauttinut jokaisesta täysillä, varsinkin aamuista, että ihmettelen oikeesti, miksi yleensä juon. Oisko vastaus tuossa LopussaKon toteamuksessa:

:imp:

Kori taisi ilmoittautua tuonne erilliseen Tipaton-osioon, mutta mä en oikein sinne viitsi, kun tarkoitus on yrittää pidempää raittiutta.

Tsempataan, tsempataan, tsempataan :smiley:

66

Huhuu, LopussaKo ja Kori, miten menee? Mä tuolla lopettajissa yritän taas kerran raittiutta. Olen lukenut raitistumisketjuja ja yrittänyt omia sieltä ajatuksia ja asenteita. Vaikka itse kai ne omat ajatuksensa pitää kehitellä, mutta tukea niille sieltä löytyy.

Voimia teille :smiley:

67

Hei katinkontit, Lopussako
Olen kyllä päivittäin käynyt täällä plinkissä ja seurannut viestiketjuasi mm. Lopussakon viestejä en ole löytänyt, toivottavasti jatkossa.
Vuosi alkoi hyvin kuten loppuvuosikin oli mennyt, mutta tänään parisuhdeongelmat (niin kai) :laughing: saivat aikaan punkkupullon hakemisen. No se on nyt tyhjä ja huomenna on taas aloitettava alusta. Harmittaa. Siis tässä iässä vielä pitää noita ongelmia ajatella. Kävin kuitenkin tänäänkin lenkillä ja vaikka aamulla ahdisti tosi paljon, ahdistus katosi lenkillä, siis hetkeksi. Mutta tunnistin sen hetken kun alkoi tuntua hyvältä, eli n. 30 min. siitä kun lähdin. Aivan uskomatonta. Älkää nyt naurako, mutta kuuntelen yleensä musiikkia kun käyn lenkillä ja tunnistin sen hetken kun tuli hyvä olo, kuin nousuhumala. Teki mieli laulaa, lauloinkin mutta tarkistin, ettei kukaan ei kuullut.
Keskiviikkona kävin ryhmässä. Aika ahdistava tilaisuus tällä kertaa. Olin ainoa nainen ja 14 miestä. Ihmettelen kuitenkin edelleen sitä kuinka hienosti eri asemassa olevat ihmiset löytävät saman kielen näissä tapaamisissa.

68

Hienoa Lopussako kuulla sinustakin,
En ole ollut plinkissä kovin tiuhaan. Olen kyllä tsekannut mahdollisia viestejäsi, mutta en ole huomannut. Laitoin tilannetiedotukseni katinkonttit-viestiketjuun. Eli sorruin tänään punkkupulloon. Olin keskiviikkona aa-ryhmässä. Oli aika ahdistava tilaisuus. 14 miestä ja minä. Alkoi jo tuntua itseruoskinnalta. Pitäisi saada itsetunto kohdalleen.

69

Se siitä tipattomasta tammikuusta! Sorruttu on täälläkin.

Loppiaisena tuli taas exältä viestejä, joissa hehkutteli löytäneensä uuden, ihanan suhteen. Mitä helvettiä se sitä minulle haluaa toitottaa. Nauttisi suhteestaan kaikessa hiljaisuudessa.
No, sen verran ne tekstarit alkoivat ottaa aivoon, että pulloon “piti” tarttua. Pullollinen punkkua ja vähän siideriä lisäksi.

Seuraavana aamuna olin kyllä todella vihainen itselleni, että miksi minä annan moisten asioiden vaikuttaa niin paljon omaan mielentilaani. Silkkaa kiusantekoahan tuo tuollainen käyttäytyminen exältä on. Ja minä hullu sitten vielä vedän tuollaisesta pultit. No, ihmisen mieli nyt vaan taitaa olla sellainen. Ainakin minun.
Tunnen kateutta ja katkeruutta, sille en voi mitään, vaikka tuskin tuo mies siitä mihinkään muuttuu oli uusi suhde tai ei.
Nyt yritän kovasti olla ajattelematta koko paskaa.

Yön aikana on tullut lunta ja pakkasta on vain pari astetta. Mitä mukavin ulkoilusää.
Kohta suuntaan tästä lenkille ja illalla kenties hiihtämään.

Tipatonta aion jatkaa nyt uusin voimin.

Kori ja katinkontit: Ihanaa, että muistatte minua aina viesteillänne. Jotenkin saan niistä aina vähän uutta potkua.

70

Taitaa ex:si olla vielä kovasti sinussa kiinni. Jos ei tunteita olisi, mitäpä sitä kiusaamaankaan. Jotenkin tuntuu, että tämänikäisenä nuo ihmissuhdeasiat voisivat vähän ainakin vaimentua, etteivät enää hallitsisi niin paljon elämää. Mutta kait se on totuttava siihen, että hautaan saakka ne tunteet meitä vievät.
Olenkin miettinyt sitä vähän enemmänkin. Luen paljon ja katson elokuvia. Joitakin sotaelokuvia lukuunottamatta kaikissahan se ihmissuhdesoppa on punaisena lankana. On aina ollut. Ajatellaanpa jo jotain Kleopatran tarinaa, tai Simson ja Deliah raamatusta. E lueskele raamattua, mutta tarina osui silmään kun katsoin Placido Domingosta tehtyä dokumenttia. Sitten myöhemmät tarinat Shakespearesta nykykirjailijoihin.
No ehkä jotkut ovat herkempiä (alkoholistit?) ja antavat tunteitten vaikuttaa liikaa tekemisiin. Minä ainakin. Välillä ahdistaa tosi paljon.

71

Siis jälleen kerran en ymmärrä itseäni ollenkaan.
Tunnen ihan hitonmoista katkeruutta exääni kohtaan. Mistä tämä nyt vasta pintaan putkahti?

Johtuu varmaan niistä hänen laittamistaan viesteistä. Eilen illalla tuli taas yksi, jossa kehui olleensa reissussa. Ja minä typerys tunnen mustasukkaisuutta, kateutta ja kaikkea muuta ikävää.

Jospa se nyt onkin lopettanut juomisen ja kuinka niillä sitten mahtaakaan olla ihanaa tämän uuden ihastuksen kanssa.
Voi helvetti, että voi ihminen olla tyhmä. Pitäis saada ajatukset käännettyä tyystin muihin asioihin, mutta kun ei onnistu. Yhtä kehää vain pyörivät.
Vaikka kuinka yritän tunkea järkeä ajatteluun, että ei se siitä juomisestaan ole näin vähässä ajassa mitenkään eroon päässyt. Hänelle sentään n 20 vuoden lähes päivittäinen tissuttelu historia takana.

Nyt olis mulla taas hirveän vahva halu saada nuppi vähän sekaisin. Vielä pari tuntia töitä ja siihen mennessä PITÄÄ saada tämä juomishimo menemään ohitse.
Hengitän syvään ja yritän rauhoittua. Ei se mies ole sen arvoinen, että minun kannattaa hänen vuokseen tuhota itseäni. Eihän olekaan?

72

EI OLE! Mikään ei ole sen arvoista, että kannattaisi alkaa juoda. Tunteistaan ja ajatuksistaan on vain niin vaikea päästä. Tsemppiä!

73

No niin. Piti jo aiemmin kommentoida, kun kirjoitit exäsi laittamista viesteistä, joissa kehuu miten hienoa hänellä nyt sitt onkaan. Aivan hirveää. Hän jostain syystä haluaa kostaa sinulle jotain. Jos hän olisi oikeasti onnellinen uudessa elämässään, niin ei kai hän sinulle siitä ilmottelisi ilkeästi. Kauhea ihminen. Ole kuule tyytyväinen, että pääsit tuollaisesta narsistista eroon. Jos kunnioitusta ei ole niin hyvä vaan, että pääsit eroon.

Minullakin on ollut surkeita tunteita kuultuani, että exä:llä uusi perhe ja kaikki hyvin. Jossain vaiheessa syyllistin itseäni todella paljon erostamme. “jos en olisi silloin-ja-silloin juonut/tehnyt/sanonut niin/jos olisinkin sitä-ja-tätä…” loputonta spekulointia, johon en koskaan tule saamaan vastausta. Sellaista ei ole.

On todella ilkeää, että exäsi hehkuttaa kostomentaliteetilla (mitä muuta se on) miten hyvin hänellä menee tietäen hyvin satuttavansa sinua.

Yritä kestää. Seuraavan kerran, kun tulee viesti, niin älä missään tapauksessa vastaa mitään.

Minä täällä poden sitkeää flunssaa. Muuten menee mukavasti. On se ihme juttu: kun pää alkaa olla kunnossa niin sitten kroppa brakaa. No. Ehkäpä tästä päästään vielä tasapainoon. Jos ei aiemmin, niin sitten se viimeinen vaateri siell kuopassa :laughing:

Rakkain terv.,
F.L.

74

Tuhannet kiitokset sulle foggy lady lohduttavista sanoistasi. Ne tulivat tosi tarpeeseen.

Olen kyllä itsekin ajatellut asioiden olevan juuri noin kuin sinä kirjoitit. Ja vakaasti olen sen päättänyt, että en hänen viesteihinsä enää vastaa.
Eilen illalla tuli viestejä, kuinka hän haluaisi pitää minut ystävänään ja kuinka häntä juuri sillä hetkellä ahdisti.

No, tänään hän sitten soitti ja puheluun kyllä vastasin.
Ukko hehkui pelkkää positiivisuutta, ja hehkutti uutta suhdettaan! Kuinka heillä on yhteisiä harrastuksia ja ikäerosta huolimatta tämä nainen on kuulema varsinainen löytö ( 15 v nuorempi). Ja kaikenlisäksi vielä rehtori. Kävipä säkä.
Ja minä typerys kuuntelin sitä hehkutusta, mutta en kai oikein voinut siinä puhelimessa alkaa murtumaankaan. PIti vaan yrittää säilyttää pokkansa.

Ja kun tämä uusi lady on vielä kaiken muun hyvän lisäksi vielä lapsetonkin, niin sehän on vielä lisä boonus.
Meillä oli nimittäin aina keskustelua siitä, kun minulla on kaksi lasta, joihin minulla on tosi hyvät ja läheiset suhteet. Hänen mielestään minä elin elämääni lasteni kautta. Itse on todellakaan koe niin tekeväni. Lapsillani ja minulla on aivan erilliset elämämme, vaikka paljon yhteyksissä olemmekin.

Tällä exälläni on yksi poika, joka ei juurikaan pidä isäänsä yhteyttä. Pääasiassa tekstiviestein, noin pari vuotta sitten ovat viimeksi tavanneet.
Joskus yritin häneltä tästä heikosta yhteydenpidosta kysellä. En saanut siihen selvää vastausta. Oli vähän arka asia.

Niin paljon tämä kuvio alkoi minua ottamaan päähään, että kiskaisin tuossa ihan puoli huolimattomasti pullollisen viiniä.
Ymmärrän toki sen, ettei toisen ihmisen tekemiselle saisi antaa niin paljon valtaa, mutta ihan pirusti tää harmittaa.
Ei mitään mieltä tässä harmituksessa, mutta kun se vaan tulee ja läpi se on käytävä. Ei siinä pirukaan auta.

75

No voi herranpieksut että minua(kin) korpeaa tuollaiset!
Ensinnäkin: hänellä on kiusallinen ja syyllinen olo mitä tulee menneisyyteensä, siksi ei ole selkeitä välejä poikaansa eikä halunnut sinulle siitä puhua.
Laittelee ahdistusviestiä ja sitten taas päinvastoin. Ihan kuin haluaisi pitää sinut jotenkin koukussa itseensä. Silleen hätävarana, että jospa se uusi suhde ei sitten onnistuisikaan, niin voisi tulla kainaloosi hakemaan lohdutusta. :imp: :imp: :imp: ja ärripurri vielä perään!! Kyllä noita miehiä riittää ja pahinta, että naisia, jotka jaksavat heidän kiemuroitaan tukea. Ja jotenkin ne löytävät aina naisen, joita osaavat käsitellä siten, että saavat heidät kiedottua itseensä. Mielenkiintoinen ilmiö.

Ymmärrän, että sinua masentaa se, että joku hehkuttaa onneaan. Siinä menee itsetunto, kun alkaa miettiä, että mikä vika minussa oli, miksei hän tullut onnelliseksi minun kanssani… Sen kelan olen viimeisen kahden vuoden aikana käynyt niin monta kertaa läpi. Eikä taida ihan vieläkään olla märehditty loppuun.

Minun exäni koki varmaankin syyllisyyttä siitä törkeästä tavasta millä minut jätti ja olisi jossain vaiheessa halunnut olla kaveri. En alkanyt ystäväksi tai edes kaveriksi ihmiselle, joka oli minua syvästi loukannut vain sen vuoksi, että olisin helpottanut hänen syyllisyyttään. Mönkikööt itse omien tekojensa kanssa, jossain vaiheessa minunkin ymmärrykseni ja empatiani loppui ja tärkeintä on oma mielenrauha.

Minusta tuntuu, että sinä(kin) olet ihan oikeassa paikassa, kun olet täällä kirjoittelemassa. Itse olen kokenut, että täällä Plinkissä saa pyyteetöntä myötätuntoa ja ymmärrystä.

Olin tänään kolme tuntia hiihtämässä jäällä. Oli aivan mahtavaa. Muutaman oluen ostin. Pian laitan ruokaa, menen saunaan ja löhnötän tölkkieni kanssa. Saattaa kyllä olla, että raittiin ilman ja liikunnan vaikutus vie minut uneen ennemmin kuin olutpakki.

Hyvää viikonloppua,
kirjoittelemisiin

T:FL

76

foggy lady kirjoittanut:
“mutta että tällaista: tuntuu kuin sisälmykset eivät mahtuisi sisään, pakahduttaa, täytyy huokailla, puhallella, paikoillaan istuminen on vaikeaa, jalat vispaa, kärsivällisyys nollassa, raivostumisaltis… Olen raivona koko ajan, ei vaan jotenkin kestä yhtään mitään.”

Tämä kuvaa niin osuvasti juuri tämänhetkistä olotilaani, että oli pakko kopioida se tuohon.
Luin noita kirjoituksiasi taas uudelleen, ja kyyneleet tuppasivat tulemaan silmiin, kun löysin niistä niin paljon omia tuntemuksiani. Itse en osaa itseäni noin hyvin ilmaista.

Tämä päivä on ollut pirullisen vaikea ja ajatus pahanolon hukuttamisesta viiniin on pyörinyt kuumeisesti mielessäni. Mutta sitä en nyt tälläkertaa tee koska tiedän toki jo helpotuksen lyhytaikaisuuden.

Ajatuksiaan pitäisi muuttaa ja suhtautumista asioihin. Yritän sitä kyllä täysillä, mutta kun aina vaan samat paska-ajatukset pyörivät päässä. Tuntuu, että kohta sekoan täysin. Tämä elämä nyt vaan on keskimääräisesti ottaen täyttä paskaa.

Mulle on tullut ihan valtava kostonhimo sitä exääni kohtaan. Tyhmä ja hyödytön ajatus, jolla vahingoitan vain ja ainoastaan itseäni.

En varmaankaan olisi joutunut tällaisten ajatusten valtaan, ellei hän olisi käynyt hehkuttelemaan mulle sitä uutta onneaan. Miksi sen pitikään niin tehdä? Ilmeisesti halutakseen satuttaa minua. No, sehän kertoo paljon siitä suuresta rakkaudesta, jota hän vielä muutama kuukausi sitten tunsi minua kohtaan.

Olen miettinyt tätä meidän ollutta ja mennyttä suhdettamme. Niinkuin olen tässä ketjussani kirjoittanut, niin minä itsehän se alkujen aluksi olin se, joka alkoi kyseenalaistamaan sitä. Lähinnä alkoholin käyttöön liittyvisä syistä. Tämän miehen ja myös oman juomiseni vuoksi.

Sen meidän kolmivuotisen suhteen aikana minun alkoholin käyttöni lisääntyi merkittävästi.
En toki mikään lasiin sylkijä ollut ennen sitäkään, mutta pääasiassa se oli viikonloppujuomista, ja vain yhtenä iltana.
Yhdessä olessamme ei mennyt iltaakaan, etteikö olisi juotu. Enemmän tai vähemmän.
Esim. parilla kahden viikon lomamatkalla joka päivä!
Toki meillä nyt muitakin yhteisiä harrastuksia oli, hiihtäminen, lenkkeily, sienestäminen ym. luontoon liittyvä.

Tarkemmin ajateltuna en edes taida kaivata tätä miestä, enkä tiedä alkaisinko hänen kanssaan uudelleen suhteeseen, vaikka alko-ongelma vähenisikin. Mutta mistä sitten tämä helvetillinen katkeruus? Miksi minä nyt alan parkumaan hänen peräänsä kuin mikäkin surkimus.
Kun vain pystyisin suhtautumaan asiaan niin, että antaapa äijän mennä ja etsiä onnensa mistä lystää.
Mutta niin raadollinen ihminen minä vaan kuitenkin olen, että haluaisin hänelle nyt vaan pelkkää pahaa. Mitä se sitten minusta kertookaan. Ei kai ainakaan mitään hyvää.
Taitaisi olla pieni itsetutkiskelun paikka.

Tässä oli se paskaosio tämän hetken tilanteestani, mutta kun minun elämässäni kuitenkin on paljon hyviäkin asioita. Olen suht. terve (ainakin fyysisesti, psyykkinen puoli taitaa olla vähän niin ja näin), minulla on hyvä työpaikka ja turvattu toimeentulo. Minulla on kaksi ihanaa lasta, joihin läheiset välit ja minusta tulee kohta MUMMO.
Eikös tuossa olisi jo tarpeeksi kiitollisuuden aiheita yhdelle ihmiselle. Ei pitäis narista ollenkaan.

Miks tää nyt kuitenkin tuntuu niin toivottomalta?

77

Tänään hieman positiivisimmat tunnelmat kuin tuossa edellisessä kirjoituksessani.

Juomistani olen saanut vähennettyä, mutta lopettamaan en ole vielä pystynyt. Nyt juominen jää yhteen kertaan viikossa, kun se vielä pari-kolme kuukautta sitten oli 2-4 kertaa viikossa. Joten olen minä vähän edistynyt tällä taipaleellani.

Liikunta on aina näytellyt elämässäni tärkeää osaa ja nyt sitä tulee harrastettua päivittäin jossain muodossa, ja kyllä siitä huomattavasti paremmat fiilikset saa kuin viinistä ja siideristä.
Yks pahe on kyllä tullut ja se on suklaa. Tummaa suklaata tulee vedeltyä ihan kaksin käsin. Mutta antaa mennä. Ei siitä ainakaan krapulaa tule.

78

Eikös tuossa olekin erinomainen syy lopettaa lipittely :smiley:

Kyllä minäkin olen aika ajoin pystynyt vähentämään, mutta helposti se vaan lähes huomaamatta lipuu entiseen tyyliin. Pikkuisen on tässä lopettamisessa ollut lipsumista, mutta päättäväisesti vaan pusken eteenpäin, enkä aio antaa periksi. On niin hienoa herätä aamuun, kun ei ole töhköä oloa. Viikonloputkin tuntuvat pidemmiltä, kun niitä ei pilaa kaljalla/viinillä. Suosittelen :smiley:

79

Niin, kyllä se tuo tuleva mummon-virka tuntuu tosi mukavalta ajatukselta. Sen ajatuksen voimalla jaksan eteenpäin.

Viikonlopun olin vakaasti aikonut olla selvinpäin. Ja hyvinhän tuo menikin, perjantai ja lauantai, mutta eilinen ei sitten enää mennytkään. Viinin litkiminen alkoi jo puolilta päivin ja jatkui iltaan saakka.
Tuli siinä sitten viinihöyryissä laiteltua muutamia tekstiviestejä, joita nyt syvästi kadun. Ja jopa häpeän.

Tänään on sitten taas “uusi alku”. Ulkona on kirkas talvisää ja illalla pääsee hiihtämään. Eiköhän tämä tästä…

80

Alkaa olla viikonloppu jo paremmalla puolella ja minä onnistuin olemaan juomatta! Ja se on multa aikamoinen suoritus, kun kaapissa on kaksi korkkaamatonta viinipulloa.

Aika on mennyt ulkoillessa ja lukiessa. Tänään oli tarkoitus lähteä hiihtämään, mutta aamulla herätessä oli selkä niin hemmetin kipeä, että hiihtäminen pitää nyt unohtaa. Hyvä kun kärsin pari kilometriä hissukseen kävellä tuolla ulkona.

Mutta hyvät on kuitenkin fiilikset kun ei ole juopottelun jälkeistä pöhnäistä oloa.