Haluan muutosta

Minäkin päätin nyt liittyä tänne vähentäjien joukkoon.

Olen 50 + v naisihminen, ja ekat kännit olen vetänyt 18 vuotiaana. Ja vieläkin miltei muistan, kuinka hyvältä se humaltuminen tuntui.
Minulla oli nuorena kovin heikko itsetunto ja se alkoholi antoi lisää itsevarmuutta. Joskin kovin typerää sellaista. Tahtoi usein mennä sitten överiksi ja sitten koettiin oikein kunnon morkkiksia.

Monia vuosia, tai kymmeniäkin vuosia juomiseni rajoittui viikonloppuihin ja se oli yleensä vain yhtenä iltana. Mutta aina piti vetää ihan kunnon humala.
En edes olisi pystynyt seuraavana päivänä juomaan ja sitä aina vannoinkin toisille ja itselleni, etten ikinä pystyis juomaan kahtena päivänä peräkkäin.

No, olenpa saanut itselleni todistettua, ettei se niin ole.

Viimeisen kolmen vuoden aikana juomiseni on pikkuhiljaa lisääntyn ihan salakavalasti. Nyt juomiskertoja on viikossa 2-4.

Ja kun sille tietenkin jotain selitystä tarttis keksiä, niin se luisu lähti siitä, kun silloin 3 v sitten tapasin miehen, joka ei todellakaan sylje lasiin.
Niin tuli alkoholi mukaan kaikkiin yhdessä viettämiimme tilanteisiin.
Asumme erillämme, mutta esim. kun matkustelemme tms. yhdessä niin alkoa kuluu.
Hiljattain oltiin kahden viikon reissulla ja joka ilta vedettiin. Jos ei nyt ihan kaksin käsin niin kuitenkin.
Ei kai se niinkään haittaisi jos joisin vaan silloin kun vietämme aikaa yhdessä, mutta olen nyt alkanut juomaan yksin ollessanikin. Eilen viimeksi vedin lärvit eikä siihen tarvittu mitään miestä kaveriksi.

Olen ottanut tämän miehen kanssa montaa kertaa puheeksi, että yritettäisiinkö viettää yhteistä aikaamme joskus ilman alkoholia. Hän ei oikein innostu ajatuksesta.

Minulle on alkanut tulla tietynlainen inho koko juopottelua kohtaan. Myös muutokset itsessäni alkavat huolestuttaa.
Lähinnä muutoksilla tarkoitan minua vaivaavaa masennusta. Toki sille löytyy monia muitakin syitä, mutta oletan ettei viina ainakaan sitä tilannetta korjaa. Olen ollut enempi melankolinen luonne koko ikäni.

Nyt minulla on parhaillaan pieni kriisi tämän ko. miehen kanssa päällä ja tunnen itseni suunnattoman onnettomaksi.
Yritän varmaan kynsin ja hampain roikkua hänessä, vaikka järki usein kehottaakin toimimaan aivan toisin.

Olisi tuolla kaapissa pari viini pulloa ja eikö vaan jo pyörähtänyt sellainen ajatus mieleen, että jos vähän ottais. Vaikka sunnuntaipäivän kunniaksi. Mutta ei. Nyt puren hammasta ja se on todellakin ei!

Tällä hetkellä on kauhean levoton ja ahdistunut olo. Taidan lähteä vähän ulkoilemaan.
Hyvä kun kuitenkin uskaltauduin tänne kirjoitamaan. Olen jo jonkun aikaa käynyt täällä lukemassa teidän kirjoituksianne ja ajatellut, että tää vois olla minun juttuni.
Täällä on muuten paljon kirjoittajia, jotka osaavat todella hyvin ilmaista itseään.

Tämä minun kirjoitukseni saattaa nyt olla hieman sekavaa, mutta toivottavasti joku jaksaa tämän lukea.

Tervetuloa joukkoomme, oli upeaa että ensinnäkin kirjoitit tänne, ja siitä että myönnät sen että jotain pitää tehdä oman elämänsä suhteen. Olen itsekin paranemisen alussa, itsellä vielä kaksisuuntainen mielialahäiriö, enkä osaa niin neuvoja antaa. Mutta kiva kun tulit :slight_smile:.

Kiitos sinulle leija tervetulo toivotuksesta.

Kävin lukemassa kirjoituksiasi ja nostan sulle hattua, kun olet niin hienosti sinnitellyt kaikista vaikeuksistasi huolimatta.

Vahva halu minullakin on nyt reilusti vähentää alkon käyttöä. Eikä olis haitaksi vaikka sais kokonaan lopetettua.
Tämä päätökseni tulee aiheuttamaan muutoksen minun ja tämän miesystäväni suhteeseen. Pelkään pahoin, että se tulee loppumaan ja se ajatus taas tuntuu minusta hirveän ahdistavalta, koska kuitenkin hänessä on niin paljon hyviäkin puolia ja pidän hänestä kovasti.

Hänellä runsas alkoholinkäyttö on jo paljon pidemmältä ajalta kuin omani ja viimeaikoina hänen käytöksensä on alkanut muuttumaan. Hänestä on tullut hieman äksy ja kiukkuinen ja vähän sellainen välinpitämätön minua kohtaan.
No, mitäpä minä näitä tässä vuodatan,mutta tämä asia tällä hetkellä tuottaa minulle niin kovin paljon tuskaa. Kaikki tuntuu niin sekavalta.

Tervetuloa tänne vaan…mulla oli kanssa kaksi vuotta sellainen suhde, jossa me juotiin aina kun tavattiin ja yleensä monta päivää perätysten…mun juomista ainakin osaltaan vähensi se myöskin,kaiken muun ohella, etten enää tapaile tätä miestä, vaikka edelleen hänestä kovasti välitän…silti en väitä, että tää juomissuhde olisi syy mun alkoholismiin mutta paljon helpompi mun on olla selvänä kun olen yksin tai sitten ihmisten kanssa jotka ei alkoa käytä :smiley:

Jokaisessa on hyviä puolia. Onko niitä hyviä puolia enemmän kuin huonoja(sinua kohtaan)?

Näissä tarinoissa yleensä käy niin, et joko jatketaan juomista yhdessä, lopetetaan yhdessä tai eri teille lähteminen.
Lopettaminen voi tapahtua eri tahtiin, mutten ole kuullut pariskunnasta joissa toinen jää katsomaan itse lopetettuaan toisen juomista, tai voihan sen sanoa niinkin et joissain tapauksissa se juova osapuoli lähtee kun toinen heittäytyy tylsäksi kun ei halua enää juoda.

Onnea matkaan!

Huomenta Hippiäinen

Kyllä asia varmaan on noin kuin kirjoitit.

Olen tässä kovasti miettinyt tämän miesystäväni hyviä puolia minun suhteeni. Onhan niitä monia, mutta tajuan sen kyllä jossain tuolla pienessä päässäni, että tämä suhde ei pidemmän päälle ole mulle hyväksi. Tuntuu vaan pirun ahdistavalta ajatuskin siitä, että pitäisi irroittautua. Pelkään kai yksinjäämistä, vaikka onhan mulla ihanat lapseni.
Aikuisia tosin ja asuvat jo omillaan, mutta meillä on erittäinen läheiset välit.

Eilinen ilta meni ilman viiniä, vaikka sunnuntai on tavallisesti ollut minulle “otonpäivä”, sitten pari (joskus jopa kolme) päivää väliä ja sitten alkaakin se sellainen levottomuus, että on IHAN pakko korkata.
Tänä aamuna oli hyvä mieli herätessä, kun oli eilen viinitön ilta. Oli helpompi lähteä töihin, kun ei ollut sellaista turtunutta väsymystä.

Jotenkin on nyt itsellä sellainen toiveikas mieliala.
Pitää vaan yrittää tehdä asioita itselleen selväksi. Sen olen itsestäni ymmärtänyt, että minussa taitaa olla melkoisesti läheisriippuvaisen piirteitä. Takerrun aina melko voimakkaasti toiseen ihmiseen. Ja näin on tainnut olla aina elämässäni.

En tahdo oikein osata vielä käyttää tätä plinkkiä
Taitavat tekstini mennä välillä vähän minne sattuu, mutta ei kai tuon väliä.

Olen tässä jo toista tuntia lueskellut muiden tekstejä täällä ja sen avulla saanut ajatukset pysymään poissa kaapissa olevista viinipulloista. Äsken kyllä teki ihan hitosti mieli.

Normaalisti mulla maanantai ja yleensä vielä tiistaikin ovat olleet alkottomia päiviä. Miks kummassa se juominen nyt pyörii päässä. Ja ihan vääränä iltana.

Iltaa vain :slight_smile:

Hyvä juttu, pidä tästä kiinni! Takaan et muuttuu paremmaksi kun vaan jaksat pitää enemmän selviä päiviä kuin vähemmän selviä.

Mä huomasin itselläni et toi juominen vahvisti tätä, kun oli ollut pidempään juomatta päivät kyllä täyttyi paremmista jutuista ja sosiaalinen verkostokin on kasvanut aika huimasti, ihan noin vain. Se oli vain se alkoholi joka eristi mut sinne 4 seinän sisään.
Jokaisenhan se on itse päätettävä miten jatkaa parisuhdettaan, täytyy vain pitää mielessä et se oma olo on silti tärkein kun kukaan muu ei voi elää sun elämää.
Kannattaa ehkä silti olla itse hieman pidempään sevinpäin että voi sitten täydellä järjellä tehdä suuret päätökset :slight_smile:

Hyvää jatkoa sulle!

Kiitos tsemppauksesta Hippiäinen.

Olen miettinyt miettimästä päästyäni tätä suhdettani ja järjen tasolla tajuan sen oikeinkin hyvin, että parasta olisi lopettaa se (hui, kun tuntui kauhealta kirjoittaa nuo sanat) jos kerran aion itse pyristellä irti tuosta liialliseksi yltyneestä juomisesta.
Vaikkei sitä lasia kukaan muu huulilleni nostakaan kuin minä ihan itse, niin onhan siinä omat vaikeutensa jos toinen juo, ja itse yrittää sinnitellä ilman.

Helvetillisen tuskalliset ajatukset mylläävät mielessä. Tässä on nyt kyse kahdesta luopumisesta.

Tänään tuli niin avuton olo, että soitin Aa-auttavaan puhelimeen.

Kerroin juomisestani ja käyttämistäni määristä sekä kerroista.
Puhelimessa oleva henkilö oli sitä mieltä, että olen sellaisessa tilanteessa, etten selviä ilman apua. Aa olisi kuulemma minulle ainoa vaihtoehto selviytyä!

Aa:n ylistystä tuli ihan tuutin täydeltä. Eipä taida olla minun juttuni. Ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Tänään alkanut viides päivä ilman viiniä.
Viimeisen kolmen vuoden aikana ei ole tainnut mennä näin monta perättäistä päivää ilman alkoa.

Olo tuntuu aika kivalta, ja tunnen hienoista ylpeyttä itsestäni.
Edessä oleva viikonloppu tulee kyllä olemaan kova koitos juomattomuuden suhteen. Pitää vaan yrittää keksiä jotain mielekästä puuhaa, jolla saisi ajatukset pois juopottelusta.

Toihan on hienoa, ole vain ylpeä itsestäsi kun nyt tiedät ainakin mihin pystyt.

Mulla kiersi juomisajatukset lähes 3kk päässä siitä kun lopetin, mitä pidemälle pääsi, sen harvemmin, ei ollut sen arvoista.
Oli kai tiukassa kun tenuttelusta oli tullut päätoimi, ei ollut muutakaan eikä edes innostanut.
En kyllä heti lopetuksen jälkeenkään saanut oikein itsestäni irti tai mitä sain se oli puolta tehoa, vasta yli puolen vuoden jälkeen tuli muita sitoumuksia joita kykeni säännöllisesti hoitamaan.
Mulle tärkeintä oli se et pystyin vihdoin olemaan kotona, ihan vain olla vaan.

Tsemppiä jatkoon!

LopussaKo,
Olen pitänyt pientä taukoa plinkistä ja nyt kun avasin taas ja luin juttusi, on ihan pakko kommentoida. Ensimmäinen viestisi voisi olla minun jos olisin kirjoittanut sen 10 vuotta sitten (olen 60). Olisinpa tosiaan silloin kirjoittanut tai tehnyt tälle sairaudelle jotain. Enää en voi niitä vuosia elää uudestaan, vaikka kuinka haluaisin.
Näen jutussasi oman alamäkeni alun. Siitä se sitten vähitellen vain luisui alemmas kunnes tänä vuonna oli jo PAKKO juoda joka päivä vähintään pullo viiniä päivässä, lisäksi siiderit. Ei voinut kävellä Alkon ohi piipahtamatta.
Olen samaa mieltä tilanteestasi kuin AA:n henkilö. Näen sen nyt niin selvästi kun olen alkanut raitistumisen. Aloin tänä vuonna käydä AA:ssa ja minulle se on ollut oikea paikka. Kesällä en käynyt ja niinpä retkahdin ja huonosti kävi. Nyt aloin taas käynnit ryhmissä n. 3 krt viikossa näin aluksi ja raittius on säilynyt. Minullakin oli melkoisia ennakkoluuloja AA:ta kohtaan, muttta ne on osoittautuneet kaikki vääriksi. Siellä tapaa eri-ikäisiä, eri sosiaaliluokasta tulevia ihmisiä. Kaikilla meillä sama sairaus. Vaikka me alkoholistit olemme itsekkäitä, siellä saa taatusti tukea.
Kehotan rohkeasti kokeilemaan. Kyllä se vähän hätkähdyttää ensimmäisillä kerroilla kun astuu huoneseen, jossa istuu ehkä 12 eri-ikäistä vierasta miestä ja ehkä yksi tai kaksi naista tai ei yhtään. Ujona naisihmisenä ihmettelen vieläkin, etten juossut samantien ovesta ulos. Istuin kuitenkin pöydän ääreen ja tuntuikin kumman mukavalta. Ihmiset toivottivat tervetulleeksi ja hymyilivät ystävällisesti. Nyt oikein odotan AA-iltoja.
Tsemppiä

Huonosti kävi minulle tänään. Tai ei tuota noin kai voine ilmaista, että minulle kävi huonosti, vaan niin että minä itse tein itsellen pahaa.
Sorruin nimittäin juomaan.

Päivällä kauppareissulla livahti kaksi siideriä ostoskoriini ja siitä se lähti. Kun olis niihin siidereihin jäänytkin niinkuin ajattelin. Saunasiiderit mukamas. Vaan kun meni siinä pullollinen viiiniä ikäänkuin huomaamatta.

Huomenna pitää aloittaa alusta. Elämä on aina uusia alkuja.

Miten ne nyt sillälailla vaan livahtelee?

Ei muuta kuin toivon et saat uusia selviä päiviä!

Alusta vain, kyllä se siitä. nimimerkki “kokemusta on”
Niin ne vaan livahtelee, minä taas en osannut kävellä Alkon ohi. Piti ihan mennä toista kautta, ettei tule mieleen poiketa. On se sellainen magneetti. Ehkä sitten kun tarpeeksi monta kertaa tekee näin ikäänkuin ajattelematta, jotenkin tiedottomassa tilassa, niin ehkä se lopulta onnistuu. Viikko ja yksi päivä raittiina! Ei taida vielä voida kehuskella.

Uusi viikko ja uusi alku.

Harmittaa vaan aivan tolkuttomasti se lauantainen ratkeaminen.
Juomattomuuden hyvät vaikutukset alkoivat jo vähän tuntumaan kuuden raittiin päivän jälkeen, ja enkö minä onneton mennyt sitten pilaamaan hyvin alkaneen asian.

Eilinen päivä olikin sitten henkisesti aika kauhea. Ahdisti ja kiristi ja puristi.
Mutta sitäpä sain mitä tilasin. Se tuli taas todistetuksi, että en pysty siihen, että ottaisin vain siiderin tai pari tai lasillisen viiniä. Ei, ei vaan känniin täytyy itsensä saada.
Ja kun ei se kännikään enää nykyään ole mikään kovin iloinen huppeli. Enempi vaan sellaista pöhnää.

No, eilen alkoi sitten taas uusi “raittius”. Ja täytyy vaan olla kauppareisuilla tarkkaavaisempi, ettei sinne ostoskoriin mitään ylimääräistä livahtele.

Nyt neljäs päivä menossa ja juuri tuossa saunasta tultuani tuli valtava mieliteko kylmään siideriin. Onneksi sitä ei ole kotona ja kauppaan EN sen takia lähde. Mutta jos sitä olisi, niin olisipa saattanut tölkki narahtaa auki.

Täytyi tulla taas tänne koneelle lukemaan muiden kirjoituksia ja yrittää itsekin tänne jotain näppäillä, vaikka ajatus tuntuukin olevan aivan jumissa.
Taas on se inhottavan levoton olo joka sitten on yleensä aina “pakottanut” juomaan.
Nyt täytynee tyytyä mukilliseen teetä , mikä luonnollisesti onkin se parempi ja terveempi vaihtoehto.

Onneksi löysin tämän plinkin. Tämä antaa minulle paljon tukea.

Ei tullut sitä viidettä juomatonta päivää!

Lähetin tänään aamulla miesystävälleni ainakin kilometrin mittaisen sähköpostin, jossa kerroin aivan kaikki asiat niinkuin ne ajattelin ja tunsin. Sieltä tuli aivan tyrmäävän tympeä vastaus. Siis suurinpiirtein kaikki, mitä kuvittelin joskus meidän välillämme olleen, mitätöitiin tylysti. Saattoi olla että, että hän oli sen pienessä kännissä kirjoittanut, mutta kuitenkin se otti aika koville.

Lähdin jo hyvissä ajoin töistä ja ajoin Alkon kautta. Niin minä onneton tein.
Pullo viiniä on nyt juotu, itketty ja surkuteltu.

Nyt en vielä kauheasti itseäni tuomitse, mutta tiedän mitä minulla aamulla on odotettavissa. Miksi ihminen ei voi oppia niistä huonoista kokemuksistaan, mitä väistämättä ainakin minulle juomisen seurauksena tulee. Aina ja aina vaan toistaa saman kaavan.

Minä ihailen ja vähän ehkä kadehdinkin kaikkia teitä jota olette pystyneet jo viikkoja- kuukausia pystyneet olemaan juomatta. Onnistunohan minä siinä koskaan?

Minuakin harmittaa puolestasi (paraskin puhumaan!). Älä kuitenkaan masennu. Kyllä sinä selviät siitä. Huomenna on päivä uusi ja se ollaan raittiina. Eikö?