Haluan muutosta

Eka kerran kirjoitin tänne plinkkiin 17.10. toivorikkaana. Sen jälkeen jo kaksi ratkeamista.
Olenko minä tosiaankin näin selkärangaton?

Tämän viikonlopun OLEN JUOMATTA. Täytyy vaan keksiä kaikenlaista puuhaa, että saa ajatukset suunnattua muualle.
Ja lueskella näitä plinkin tekstejä.

Mukavaa viikonloppua.

Mukavaa, raitista viikonloppua sinnekin. Kyllä se taas näin perjantaina käväisi mielessä, että jos vielä tänään. Selätin juoppominäni ja nyt ei enää ehdikään. Mahtavaa. On aamulla ilo herätä.

Marraskuuta tässä aloitellaan. Ulkona harmautta ja pientä tihkusadetta.

Aika harmaalta tuntuu myös päänsisältö, vaikka viikonloppu miltei juomatta menikin. Lauantaina tuli kipattua muutama lasi viiniä, mutta ei mennyt edes humalanpuolelle kun nautin ne niin pitkän ajan kuluessa.

Eilen tuli ulkoitua pari tuntia ja siitä tuli todella hyvä olo. Liikuntaa olen harrastanut koko ikäni joissain muodoissa. Nykyään se on lähinnä sauvakävelyä ja joskus käyn uimassa.

Elämä tuntuu tällä hetkellä todella tyhjältä.
Tämä pimeä aika vielä lisää tätä alakuloisuuden tunnetta. Syksyt ovat aina olleet hieman vaikeaa aikaa minulle.
Kirkasvalolamppu minulla on ollut ainakin viisi vuotta ja joka aamu se käytössä. Saattaapi sitä vähän apuakin olla.

Nyt pitänee tarttua työhön ja touhuun ja koettaa työntää tämä synkistely taka-alalle.
Tais tulla aika molli voittoista tekstiä.

hei kaikki kohtalotoverit .
Olen taistellut jo vuosia vähentääkseni juomistani, välillä vähän aikaa oonistuenkin hetkeksi.
pari vuotta sitten repes pahasti mutta onnekseni työnantaja ohjasi hoitoon. Se toimi tosi hyvin mutta ,
nyt kesän jälkeen on alkanut taas pikku tissuttelu silloin tällöin,
tiedän että siitä ei hyvä seuraa ,
Terapiassa käydessäni oli useastikin puhetta AA;sta mutta “kynnys” on iso.
Sen olen huomannut itsessäni että on saatava joku vertaistukiryhmä tai vastaava että pystyis olemaan tissuttelematta melkein päivittäin.
Nyt on mennyt viikko että ei huikkaakaan , mutta tulee useita kertoja päivässa ja varsinkin illalla viina/kalja mieleen,
ai että tekis mieli ,
Mikä ihme siinä on että ei muka uskalla mennä AA;han (siis minä itse) ??

Tietää että tarvitsee tukea mutta ei uskalla hakea sitä !!

Mene AA:han. Itse ajattelin noin mutta on ajatukset muuttuneet. Eilen kävin ryhmässä. Tuli hieno olo, vaikka kotona on vaikeata. Tänään tosi pahojen riitojen jälkeen päätin ostaa viiniä, mutta sitten mietin uudelleen ja vaihdoin viinin AA:han. Kannatti. Mene ihmeessä sinne. Sairastamme kaikki samaa tautia ja se on aivan uskomatonta kuinka erilaiset ihmiset tuntevat samoja tunteita. Lauantaina menen taas.
Viikko ilman huikkaa kertoo mielestäni, että sinulla on mahtavat mahdollisuudet olla putoamatta pohjalle kun nyt olet sen ajoissa tajunnut. Älä hukkaa elämääsi alkoholin kanssa.

Viikonloppu sinnitelty juomatta!

Kiitos siitä kuuluu kuitenkin tyttärelleni, joka oli vierailemassa luonani. Hän kun ei raskautensa takia käytä alkoholia (eikä onneksi paljon muutenkaan) niin enhän minäkään siinä viitsinyt alkaa naukkailemaan. Eikä kyllä tehnyt mielikään. Meillä oli oikein hyvä viikonloppu ihan ilman juomisia.

Nyt on vähän alakulo olo. Taas kerran. Tuntuu tuo aikakin kuluvan niin perin hitaasti. Tulis nyt jo äkkiä se aika, että voisi vetää peiton korvilleen ja vaipua uneen.

Hieno juttu kuitenkin, että ei tullut sortumista viikonloppuna. Tämähän on jo vaikka mitenkä mones päivä! Taidan jo kohta seota laskuissani.

Hienoa LopussaKo! Samat sanat täällä. Kolme viikkoa tulee tänään raittiutta. Torstaina oli paha päivä. Olin jo päättänyt käydä hakemassa viinipullon, kun oli niin paha mieli. Mietin ankarasti asiaa ja päätinkin mennä ryhmään. Hyvä valinta. Oli hyvä mieli aamulla. Alakuloa olen minäkin tuntenut, onkohan se ikävää, jota tuntee kun joutuu luopumaan “hyvästä ystävästä”. Alakulo vähenee kuitenkin joka päivä.

Miten menee LopussaKo? Tänään meni minulla taas vähän pieleen. Ei mitään syytä. Melkein neljä viikkoa raittiutta. Olenkohan toivoton tapaus. Eilen olin ryhmässä ja siellä eräs ikäiseni mies, raittiutta 20 v. kertoi käyvänsä joka ilta AA:ssa. Pitäisi varmaan minunkin. Ei auta kuin yrittää taas. Onneksi oli vain kolme siideriä.

Pieni lomamatka takana ja nyt töissä uusin voimin.

Oli mukava nauttia 4 pv lämmöstä ja auringosta. Ja valtavasta ihmispaljoudesta. No, se tungos nyt ei mitenkään nautittavaa ollut. Enempi ahdistavaa.

Juomisen suhteen homma pysyi matkan aikana aika hyvin hallinnassa. Ruokailun yhteydessä viiniä (ei pullotolkulla) ja vähän olutta. Mukava oli aamuisin herätä ja lähteä nähtävyyksiä katsomaan, kun ei krapula vaivannut.

Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, niin näyttää kovin harmaalta ja lunta sataa. Tulis nyt kunnon talvi, niin vähän valkenisi maisemat ja toivottavasti mielikin.

Hienoa, että sait paljon irti matkastasi. Oletkin ollut mielessäni aina välillä. Juomapuolikin näytti sujuneen kohtalaisesti. Hyvä!
Minä en ole noiden kolmen siiderin jälkeen enää miettinyt juomista. Raittiina olen ollut ja AA:ssa käynyt. Kaikenlaista saa aikaan kun ei juo. Siivosin kaappeja ja heitin pois vuosikausia sitten vanhentuneita elintarvikkeita. Vanhimpien viimeinen käyttö päivä joskuskus v. 2006. Siitä vuodesta voin siis laskea alamäkeni alkaneen kiihtyä. Nyt sitten rämmitään taas ylöspäin. Ei tuo harmaa sääkään tunnu niin harmaalta selvin päin. Koti siistiksi, kynttilät palamaan ja hyvä kirja tai leffa. Kyllä se harmaus unohtuu. Ja kohtahan tuo päivä taas alkaa pidentyä. Joulu on tulossa, mutta en paljon siitä välitä. Olen isosta perheestä ja tottunut siihen, että jouluna ihmisiä on parisenkymmentä vähintään aterialla. Nyt on piiri pienentynyt ja olemme miehen kanssa kahden. Lapset viettävät tahoillaan joulua keskenään. Tähänkin on vain totuttava.

Kyllä tämä harmaus ja pimeys koettelee. En ole minäkään ihan ilman kaljaa pystynyt olemaan. Kymmenen päivää menee suht kevyesti, sitten taas repsahtaa. Ei jotenkin ole voimia taistella, kaikki tuntuu niin yhdentekevältä. Nytkin on mielessä että kyllä muutaman siivousolusen vois ostaa, kun on pakko käydä kaupassa. Saas nähdä miten käy…

Mä olen jo suunnannut odotukseni tipattomaan tammikuuhun, viime vuonna sain siitä pontta jatkaa raittiutta vielä kuukauden verran. Ja vaikka olenkin pystynyt vähentämään, niin tavoitteena pidän edelleen lopettamista kokonaan. Olen huomannut, että mitä vähemmän ja harvemmin lipittää, niin sitä enemmän harmittaa. Outo yhtälö :unamused:

Tosiaan, Kori, reilut neljä viikkoa, niin päivä alkaa pidentyä :smiley:

Viikonloppu alkaa kallistua kohti loppuaan. Huomenna taasen arki ja työ.

Melko hyvin sujui tämä viikonloppu juomisen suhteen. Perjantai-iltana tuli vieras, niin pitihän sitä muutama lasillinen viiniä hänen kanssaan nauttia. Niinpä, niin. Aina löytyy selityksiä.
Eilinen päivä meni sitten kauppoja kierellessä eikä illalla ollut mitään halua käydä pullon kimppuun. Olen minä hieman edistynyt tässä taistelussani.

Tänään kävin pitkän puh.keskustelun tämän ex-miesystäväni kanssa ja sen puhelun jälkeen tuli kyllä kova halu ottaa vähän viintä. Jotenkin se puhelu sai minut niin kovin käymään kierroksilla ja teki levottoman olon. Lähdin sen sijaan kuitenkin tekemään pitkän kävelylenkin ja levottomuus haihtui sinne.

Kuvittelin , että olen jo voitonpuolella tästä suhteesta irroittautumisessa, mutta ei se ihan niin taidakaan olla. Tuli kovasti haikea olo. Ja kun tämä toinen vielä alkoi muistella niitä hyviä hetkiä mitkä yhdessä vietimme, niin tuli mieleen ajatus, että teinköhän ihan oikein. Täytyy myöntää, että kaipaan häntä taas ihan hirveästi. Mutta, mutta…

Nyt taidan napata käsiini Hannu Väisäsen “Kuperat ja koverat” kirjan ja siirtyä lukunautinnon pariin.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille.

Korilla on huonoja uutisia. En ala luettelemaan syitä, koska niitähän meillä riittää. Olen nyt juonut yhden pullon punkkua ja toinen menossa. No, huomenna on tarkoitus lopettaa.
Hain kirjastosta kirjan, jota jotkut plinkiläiset ovat kehuneet: Jean Kirkpatrick, Täyskäännös. Ensin tuntui, että eihän tämä minua koske, mutta alkoipa tuntua tutulta kun luin edelleen. Suosittelen. En näin rankkaa juttua vielä ole kokenut, mutta edessä on jos juominen ei lopu.

Eilinen oli synkkä päivä. Enkö tosiaan pysty kunnolla lopettamaan. Ei edes ollut mitään, ei hyvää eikä huonoa syytä juoda. Suututtaa oma surkea selkäranka. En kyllä aio luovuttaa. Nyt vaan uusin voimin eteenpäin. Hannu Väisäsen kirjan olen minäkin ajatellut hankkivani,

Joopa. Niitä synkkiä päiviä sattuu kohdalle aina silloin tällöin, ja silloin sitä ikäänkuin katsoo olevansa oikeutettu helpottamaan oloaan alkoholilla. Tai sitten jos on oikein hyvä päivä, niin sitten taas siihen hyvään fiilikseen tarttee ottaa. Näin tää ainakin minulla on toiminut.

Kyllä tämä minullakin vähän tällaista lipsumista on ollut, mutta suunta on kyllä selvästi vähenevä. Jos näinkin menee, niin se on hyvä niin. Parempi tietty olis, jos sais kokonaan loppumaan. Ehkä sekin jonain päivänä onnistuu.

Tsemppiä ja voimia sinulle kori. Kyllä me tästä selvitään!

Sain hienoja uutisia tänään lääkäriltä. Kaikki veriarvot kohdallaan. Maksa-arvo parempi kuin vuosiin 20, keskimääräinen korekintaan jotain 80. Kerroin miehelle, hän ei tuntunut ilahtuvan yhtään. No, sen kanssa on elettävä, tai sitten ei…

Hienoa, Kori. Lopetusyrityksesi on selvästi tuottanut tulosta :smiley:

Mua taas ei niinkään huoleta maksa- tai muut fyysiset arvot, vaikka olis varmaan syytä joskus käydä nekin tsekkauttamassa. Mua enemmänkin hirvittää pään kunto, kun juomisen jälkeiset masennustilat tuntuu koko ajan pahentuvan. Vaikka ilman mitään mokailuja vain töllötän telkkua ja lipitän kaljaa, niin seuraava päivä on jotenkin synkkä ja aloitekyky olematon, on oikein pakotettava itsensä touhuamaan, mikä kyllä sitten helpottaakin oloa.

Ja nyt olen sit hankkimassa itselleni masennusta lauantaiksi. Huomenna tulee vieraita, joiden kanssa on aina juotu, jo melkein kolme vuosikymmentä, onneksi ei meistä kukaan juo keppanaa vahvempaa, eli fyysistä krapulaa ei luultavasti ole tiedossa, vaikka kaljaa lipitellään koko ajan: ruuanlaiton ohessa, ruuan kanssa ja edelleen maailmaa parannellessa ja ihan muuten vaaten.

En tiedä, oonko nyt antanut itselleni luvan juoda, kun toiveikkaana odotan tipatonta tammikuuta ja sen jälkeistä pidempää alkotonta kautta, jopa lopetusta :blush:

Tsempataan nyt kuitenkin, tytöt.

Parempaa tulevaa viikonloppua teille!

Juu, kyllä nuo labratulokset ilahduttivat ja ovat ainoastaan tämän vähentämis/lopettamisyritysten avulla hankittuja. Menen tammikuussa uudelleen kokeisiin lievän nousseen kolesteroliarvon takia. Pyysin lääkäriä lisäämään siihen maksa-arvot. Kyllä sekin auttaa tässä taistelussa. Ei kehtaa ihan kurjia arvoja mennä otattamaan. Oli muuten mielellään mukana motivoimassa vähentämisyritystäni. Aluksi oli vain niin vaikea saada puhuttua asiasta.
Olin minäkin keskiviikkona teatteri- illanistujaistilaisuudessa, johon perinteisesti on kuulunut viinin lipitystä. Pysyin vesilinjalla ja oikein itsekin hämmästyin kun oli jopa hauskempaa niin. Kukaan ei ollut humalassa. Luulenkin, että itse olisin eniten ollut vielä vuosi sitten. Jotkut kysyivät, että haittaako jos muut ottavat. Ei haitannut lainkaan.
Yritäpä ottaa mahdollisimman vähän. Eihän tuo keskari ole vahvaakaan. Hauskoja juhlia!

Niin ja oikeassa olet, pään sisältä tämän sairauden voittaminen on aloitettava.

Eilinen meni miten meni: kokattiin ja juotiin, syötiin ja juotiin, rupateltiin ja juotiin, siis keppanaa. Oli todella mukavaa eikä oikeestaan yhtään harmita, että lipitin muiden mukana. Kuten arvelinkin, ei tullut fyysistä krapulaa, eikä itse asiassa ole pahemmin morkkistakaan, vaikkei määrä jäänyt ihan vähäiseksi.

Puhuttiin myös juomisesta ja todettiin, että kaikilla on vanhemmiten juominen vähentynyt eri syistä (olemme kaikki viis-kuuskymppisiä), eikä kukaan protestoinut, kun kerroin, että taidan lopettaa kokonaan alkoholin käytön. Jotkut sanoivat, etteivät varmaan lopeta viikonlopun “rentoutuskaljoja”. Mutta tuli aivan ihana tunne, kun tajusin että hyväksyvät minun suunnitellun raittiuden :smiley:

Nyt on tosi hyvät fiilikset ja todella toiveikas olo raitistumisen suhteen.

Kirjoitin tänne äsken, mutta tekstini hävisi taivahan tuuliin.

Eilen illalla kävin tahtojen taistelua, ottaako vai eikö ottaa viiniä. Ottamatta jäi.
Aamulla oli sitten hyvä mieli ja hyvä olo. Aamukahvin ja lehden luvun jälkeen tunnin kävelylenkki ja muuten päivä onkin mennyt suurimmalta osin löhöillessä. Olen lukenut ja levännyt.

Tänään (ei ainakaan vielä) tee yhtään mieli alkaa juoda.
Keskiviikon ja torstain olin koulutuspäivillä ja siellä tuli sitten illanvietossa nautittua niin viinit kuin konjakitkin. Kun kaikki muutkin, niin pitihän minunkin!

Tänään juttelin taas puhelimessa krapulaisen exäni kanssa. Oli kuulemma ollut eilen hauskassa ja kosteassa illanvietossa. Kerskaili ihan siihen malliin, että taisi yrittää saada minut mustasukkaiseksi. Ja taisi kyllä siinä hieman onnistuakin. Taas iski ikävä, vaikka järjen tasolla tajuankin, että tämä suhde jatkuessaan olisi luultavasti ollut minulle tuhontie.

Korille: Hienoa että veri- ja maksa-arvosi ovat kohdallaan. Minä kävin viimeksi n. vuosi sitten ja silloin ne olivat hyvät, mutta jos olisin jatkanut juomistani entiseen malliin tilanne olisi saattanut kohta olla toisin.

Katinkontit: Kiva kuulla, että teillä on ollut onnistunut illanvietto. Eikä edes morkkista seurauksena. Ne osaavat kyllä joskus olla ihan helvetillisiä.

Mukavaa lauantai-iltaa ja eikun vaan sinnitelläään.