Et taida tietää vanhustenhuollon tilasta paljoakaan. Hoitajia kyllä löytyy täältä Suomesta. Kyse on nyt aivan jostain muusta.
Luonnonsuojelu on tietysti tärkeää. Johonkin on vain tehtävä raja, kun kuitenkin on tuotettava jotain mistä voi saada rahaa. Jotain täytyy saada myytyä myös ulkomaille kun sieltä rahdataan kerran tavaraa tolkuttomasti tänne. Kaikki ei voi olla tuottamattomassa työssä, se on mahdoton yhtälö. On se hyvä, että luonto säilyy koskemattomana, tällöin maanviljelijät ja pieni vähemmistö saa tulevaisuudessa nauttia siitä.
Luulempa tietäväni vanhustenhoidosta jotakin, koska olen työskennellyt sen parissa vuosina 2008 - 2011 ja sen jälkeenkin joutunut pysyttelemään kärryillä tilanteesta jollain tavalla seuraamalla mm. alaan liittyviä uutisia ja keskustelua.
Helisee, voisit itse muuten googletella hieman väestön ikääntymiseen ja sen tuomiin skenaarioihin liittyvää matskua. Kannattaa myös googlettaa sanoilla “vanhustenhoito ja työvoimapula”.
Luonto ja ympäristö eivät ole vähemmistön etuoikeus, vaan niistä nauttiminen kuuluu kaikille. Myös tuleville sukupolville. Ei kannattaisi varastaa omilta lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan.
“Jokaisen tulisi pyrkiä jättämään maapallo hieman parempaan kuntoon, kuin se oli silloin kun itse sille syntyi”, sanoi Kokoomuksen Susanna Koski. Mainettaan huomattavasti viisaampi nuori nainen on hän. <3
Olenpa kasvanut virkamiesperheessä. Hyvin läheltä olen seurannut mitä vanhustenhuollon alalla on kulloinkin menossa. Olen jopa tehnyt siitä parissa oppilaitoksessa kirjalliset työt. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, on omakohtainen kosketus asiaan tullut jo pelkästään ikääntymisen takia. Omat ja tuttavien vanhemmat ovat olleet lähikosketuksessa vanhustenhuoltoon.
Ja jonkun on kertakaikkiaan tehtävä tuottavaa työtä, vaikka paikat rähjääntyis. Rapatessa roiskuu.
Vanhustenhuollon työvoimatarve määräytyy kyllä ihan kulloisenkin elintasomme mukaan. Nyt Suomi velkaantuu ja ottaa vajaat 10 miljardia euroa lisää velkaa vuodessa, että julkinen sektori ja sosiaali- ja terveyspalvelut toimisivat, ja kaikki vain sen vuoksi että yksityinen sektori on kriisissä. Yksityinen sektori nyt kuitenkin tuo sen rahan tähän talouteen, jota verotetaan ja jaetaan julkiselle sektorille.
Jos rahat loppuvat kunnilta ja valtiolta, niin siihen loppuu työvoimapulakin mm. vanhustenhuollossa.
Tiettyjen peruspalvelujen järjestämiseen velvoittaa kuitenkin laki, eivätkä rahat ole sentään niiin loppumassa että julkinen sektori ajettaisiin alas. Itse asiassahan Suomessa on Euroopan mittavin julkinen sektori, jota ehkä voisikin hieman karsia, etenkin massiivisten hallintohimmeleiden osalta.
Julkinen sektori voi hyvin myös hyödyntää yksityissektoria ulkoistamalla palveluita. Niinhän paljon tehdäänkin, ja mm. hoivapalveluissa on paljon yritystoimintaa. Ikävä kyllä ylikansalliset ja veroja kiertävöt mammutit tuppaavat polkemaan jalkoihinsa pk-yritykset, jotka nimenomaan voisivat maksaa kaikki veronsa Suomeen.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistäminen on muutenkin pitkäaikainen puheenaihe, koska siihen liittyy sekä hyvää että huonoa. Kaikissa palveluissa on yksityisiä voittoa tavoittelevia yrityksiä (jopa päihdehoidossa), sekä yhdistysten ja säätiöiden tuottamia palveluja. Etenkin viimeksi mainittuja on hyvin paljon.
Yksityissektori ja julkinen sektori toimivat siis hyvin tiiviissä symbioosissa muutenkin kuin tulonsiirron kautta. Yksityistäminen ei sinänsä ole paha asia, jos palvelut ovat kaikkien saatavilla ja verotulot pysyvät Suomessa.
Helisee, kun tunnet vanhustenhoitoa hyvin, niin mitäs mieltä olet uudesta vanhustenhoitolaista?
PS. Tuossa HS:n artikkelissa mainittu Attendo tuottaa muuten myös asumispalveluja päihdekuntoutujille.
Mitä kukin tarkoittaa yksityissektorilla. Mä tarkoitan yksityissektorilla sellaista toimintaa, joka tuottaa tuotetta, jota voi myydä eteenpäin.
Onhan näitä sosiaali- ja terveysalan juttuja ulkoistettu. Tavallaan hieno homma, vaan kaikenlaisessa hoitokotipuolessa, on havaittavissa omituisia ilmiöitä ja puutteita. Mua kiinnostais tietää, vaikka yksityisen hoitokodin perustamisen vero- ja tukirahojen ees taas siirtely. Hoidokki tietty maksaa eleskelystään kaiken mahdollisen, käteen jää muistaakseni vähän yli sata euroa kuukaudessa. Ja kunta maksaa jonkun osan en tiedä kuinka paljon. Sitten on tietty valtion tukia ja kaikkia muita.
Käytännön puolesta voin sanoa, että ajatus on mainio, kaikinpuolinen kotiin tukeminen ja hoitoyksiköiden yksityistäminen, jolloin elely on varmasti mukavampaa pienessä yksikössä, kuin valtavassa laitoksessa. Isommissa laitoksissa on kuitenkin hyvänä puolena erilaisten toimintamahdollisuuksien laajempi kirjo. Pienissä yksiköissä jää varsinainen toiminnan järjestäminen sangen vähälle varojen ja henkilökunnan niukkuudesta johtuen ja toiminnan valvonta kusee aivan varmasti.
Uudesta vanhusten huoltolaista en tiedä pöykäsen hölähtämää. Lait on aina lakeja. Käytäntö taas on aivan oma lukunsa
Valtio-mies muistaakseni heitti tuolla taannoin ilmaan kysymyksen, että minkälainen hoitokoti kannattais perustaa Mun mielestä ehdottomasti kannattais perustaa hoitokoti kroonikko skitsofreenikoille tai vastaaville. Kiitollisempaa asiakaskuntaa joka suhteessa saa hakea. Ensinnäkin porukka on lääkitty aivan pihalle, päivän aikana heitellään yhteensä kolme kourallista eri värisiä, kokoisia ja näköisiä pillereitä. Tämä takaa sen, ettei toimintakykyä ole juurikaan jäljellä. Hiljaista kaikkeen tyytyväistä porukkaa. Riittää kun porukka tekee jotain pieniä omatoimiaskareita kykyjensä mukaan. Toimintaterapia puoleen ei tarvitse paljon investoida, ei porukka pysty ja jaksa. Kaikki perusasiat hoituu, eikä porukkaa tarvitse pitää lukkojen takana. Sitoo vähän henkilökuntaa. Perustaa sen hoitokodin vielä jonnekin pöpelikköön, josta kulkeminen julkisilla kulkuvälineillä on vaikeaa, tällöin vahtiminen on helppoa. Ja jos joku asukas vähänkin suuttuu jostain, voi paikalle hälyttää ambulanssin, joka kiikuttaa asukkaan sairaalaan häpeemään. Siinä vittumainen ohjaaja, voi tyydyttää sadistisia taipumuksiaan, kun tietää mistä narusta kannattaa vetää. - Perustamiskuluihin saa varmaan reippaasti tukea.
Yksityissektori tarkoittaa aikuisten tai wikipedian oikeasti yksityiseen omistukseen ja yritystoimintaan perustuvaa osaa yhteiskunnasta. Liiketoiminta on liiketoimintaa, tuotettiin sitten matkapuhelimia, lääkärinpalveluja, bändin esiintymisiä tai päihdekuntoutusta.
Maksu esim. yksityisessä hoivapalvelussa koostuu tietääkseni ns. kuntaosuudesta ja asiakasosuudesta. Niiden nimet jo kertovatkin, miten maksu jakaantuu. Jos kyseessä firma jonka palveluja kunta ostaa, kuntaosuus hoituu kaupungin maksusitoumuksella. Se on myös paljon suurempi kuin asiakasosuus. Asiakasosuuden maksaa siis asianomainen itse, jos hänellä on siihen varaa. Jos ei ole, asiakasmaksunkin saattaa maksaa kunnan sosiaalitoimi.
Samalla tavoin menee siis mm. päihdekuntoutus, tukiasuminen ynnä muut.
Mielenterveyskuntoutujille on hoivakoteja toki vaikka kuinka paljon, sekä yksityisiä ja yhdistysten ylläpitämiä, että kuntienkin järjestämiä. Ne ovat myös varsin erilaisia, aivan kuten mielenterveyskuntoutujatkin ovat erilaisia, niinkuin ihmiset ylipäätään. Kuvitelmien sijaan kannattaa vaikkapa tutkailla niiden nettisivuja, niin saa osviittaa toiminnasta.
Tässä esim. Espoossa toimivan Länsituuli Oy:n (osakeyhtiö) sivu lansituuli.fi/ .
Sitä kuitenkin ihmettelen, millä perusteella pienemmässä yksikössä toiminnan järjestäminen olisi vaikeampaa kuin isossa yksikössä. Asiahan on pikemminkin päinvastoin. On varmasti helpompi organisoida toimintaa 10 ihmiselle kuin 100 ihmiselle.
Sähän tossa taannoin heitit sen kysymyksen ilmaan, että minkälainen hoitokotikannattais perustaa. Mä sulle tossa informoin kiitollisen ja edullisen asiakaskunnan. Täytyyhän sillä hommalla jotain netotakin.
On sellaisiakin hoitokoteja, jotka eivät ole rajanneet asiakaskohteitaan riittävän selvästi. Eli niihin otetaan sekalaisesti kaikenlaisia sairaita ja vammaisia ja seassa on hyvässä lykyssä vielä päihdekuntoutujia. Kaikilla ryhmillä sattuu olemaan jonkinlaisia erityistarpeita, joita ei sitten voi huomioida tarpeeksi.
Isossa yksikössä voi järjestää erilaisia toimintoja. Työtoimintaa, toimintaterapiaa tai vapaa-ajan toimintaa järkevästi. Sekä ruokahuolto toimii paremmin. Niin ja valvonta toimii paljon paremmin ja henkilökunta on erikoistunut tiettyihin toimintoihin.
Selvä. Mutta mulle ei nyt tule mieleen ainuttakaan hoitokotia, joka ei olisi jollain tavalla rajannut tai profiloinut asiakaskuntaansa. Olisi kiva kuulla jokin esimerkki, jos tiedät sellaisen.
Mitä tulee “kiitolliseen ja edulliseen” asíakaskuntaan, niin lieneekö kuitenkin niin että näkemyksesi mielenterveyskuntoutujista ja heidän hoidostaan perustuu etupäässä fiktioon?
Ei se mitään jos perustuu, sillä minustakin esim. Prinsessa ja Yksi lensi yli käenpesän ovat hienoja leffoja. Ja perustuuhan ensinmainittu väljästi tositapahtumiin.
Ne ovat kuitenkin ihan eri asia kuin käytännön todellisuus vaikkapa jossain Länsituuli Osakeyhtiön asuntolassa.
Oikeasti pienet ja keskikokoiset yksiköt toimivat kaikilta osin paremmin kuin suuret joihin yksi ihminen saattaa hukkua kenenkään huomaamatta.
Esimerkiksi tehokkaimmat päihtekuntoutuslaitokset tuppaavat olemaan melko pieniä, eli niiden yhteisö on pieni ja tiivis. Jokainen tulee varmasti huomatuksi eikä kukaan voi eristyä muista tai jäädä ilman huomiota.
Ruokahuollon ja valvonnan toimiminen paremmin isoissa yksiköissä on ajatus, jonka myös kuulen ensimmäistä kertaa. Voisitko avata tätä lisää?
Esimerkkejä en kuule luettele, sun pitää itse ottaa selvää.
Johan ton ruokapuolen sanoo käytännön järkikin. Minkälaisen panoksen asukkaat voivat kuntonsa perusteella antaa ruoanlaitossa, minkälaisen panoksen henkilökunta, ostotoimintojen järjestäminen järkevästi ja sapuskapuolen säilyttäminen ja valmistustilat.
Pienissä yksiköissä ei välttämättä ole kannattavaa pitää keittiöhenkilökuntaa erikseen, keittiötiloihin ja laitteisiin ei välttämättä ole järkevää investoida liikaa. Siivoushan tapahtuu myös asukkaiden kunnon mukaan itse, joskus saattaa tarvita ulkopuolista apua.
Tarkoitushan on saada tuottoa tämän toiminnan myötä. Yhteiskunnan järjestämänä yksikön ei ole tarkoitus tuottaa voittoa.
Edelleenkään nuo yksityiset hoitokodit esim. skitsofreenikoille eivät toimi, jos ei ole väkeä tienaamassa yksityisellä puolella verotuloja. Kunnan sosiaalitoimihan loppupeleissä maksaa noidekin yksityisten hoitokotienkin toiminnan myöntämällä asiakkaalle maksusitoumuksen.
Vanhustenhuollossa on tietenkin se asia, että kunnat pääsevät kiinni vanhusten eläkkeisiin. Tulevaisuudessa vanhusten koko omaisuus ehkä realisoidaan yksityisten hoitokotien pyörittämiseen kun kokoomuspoliitikot alkavat mainostaa “palveluseteleitä”, joiden hinta on 1 kpl asunto-osakeyhtiön osakkeita, eli siis esim. vanhuksen omistama asunto.
Kyllä vaan. Yksityinen hoitokoti ei toimi, ellei siinä ole väkeä tienaamassa elikkä yhtään työntekijää.
Pörssiyhtiö Mehiläinen ei voi hoitaa yhtään potilasta kunnan maksusitoumuksellakaan, ellei yksityinen sektori (joihin Mehiläinen itsekin kuuluu) ei toimi ja maksa veroja.
Mutta ne Heliseen mainitsemat ylläpitokustannuksethan puhuvat pienen yksikön puolesta. Asiakkaiden/asukkaiden osallistaminen sujuu paremmin pienessä piirissä, jossa on mahdollista ohjata jokaista vaikka kädestä pitäen, ja huolehtia että jokainen tekee osuutensa. Ja kun asukkaat eli yhteisö osallistuu ylläpitoon, se säästää kuluissa.
Itse voisin tästä heittää esimerkeiksi vaikkapa yhteisöhoidolliset päihdekuntoutuspaikat, kuten Kisko, Hietalinna, Mikkeliyhteisö ja niin edelleen. Samalla ylläpito-toiminnoillakin on hoidollinen, arjen taitoja kehittävä vaikutus.
Kattilat ja pannut joilla kokataan ruokaa vain 10 ihmiselle, eivät ole kalliimpia kuin kattilat ja pannut joilla kokataan ruokaa 100 ihmiselle.
Toiminnan on toki oltava kannattavaa, oli kyseessä sitten yksityisen tai julkisen sektorin toiminta. Viimeksi mainitullekin on budjetti, jonka rajoissa kulut on saatava pysymään.
Ja niinkuin JokuJaskanen edellä sanoi, niin julkinen sektorihan myös ruokkii yksityissektoria ostopalveluiden eli ulkoistamisen muodossa. Eli rahavirta menee toiseenkin suuntaan kuin vain verojen muodossa yksityiseltä julkiseen.
Mitä mä ymmärrän yksityissektorilla, niin nää tällaset hoitokodit, ei täytä niitä kriteerejä, koska tosiaan maksusitoumus tulee sosiaalitoimelta, niin ja kelalta asumistuki ja se raha minkä hoitokodin perustamikuluihin varmaan saa. Tosiaan eläkkeet menee kanssa hoidon maksamiseen. Asukkaalta perittävä maksu koostuu vuokrasta ja ylläpitomaksusta.
Sillä valvonnalla mä tarkoitin koko homman valvontaa.
En malta vieläkään ihan laittaa rautalankaa pöytälaatikkoon, vaan kerron vielä kerran: yksityissektori tarkoittaa liiketoimintaa, yrittäjyyttä. Yhteiskunta voi antaa maksusitoumuksia myös muihinkin yksityisen sektorin palveluihin: esimerkiksi taksilla ajelemiseen, ruokakauppaan tai vaikkapa polkupyörän ostamiseen.
Itse sain kerran nuorena sossusta rahaa kitaran äänensärkijän (ns. efektilaite) hankintaan.
Yrityksen perustamiseen saa tosiaan tukea, ja lainaa joka on tarkoitettu ihan sitä varten. Olen itsekin joutunut googlettamaan viime aikoina jonkin verran hakusanalla “yritysrahoitus”.
Siihen yksityiseen hoivakotiin voi mennä myös omalla rahalla, jos ei saa kunnan maksusitoumusta. Onhan olemassa sellaisia yksityisiä päihdehoitoloitakin, joiden hoitoja mikään kunta ei osta vaan asiakkaat maksavat hoitonsa itse. Esimerkkeinä vaikkapa Minnesota-Hoito Oy (Osakeyhtiö) ja Avominne.
Ei se kuitenkaan tee liiketoiminnasta vähemmän liiketoimintaa, jos kunta antaa siihen maksusitoumuksia.
Esimerkiksi edellisellä sivulla mainitsemallani Attendolla on 92 vanhusten hoivakotia, 16 mielenterveyskuntoutujien ja 13 kehitysvammaisten asumisyksikköä. Attendon omistaa Jerseyn veroparatiisiin rekisteröity IK Investment Partners.
Täyttääkö tämä yksityissektorin kriteerit, vai onko kyseessä ehkä yleishyödyllinen yhdistystoiminta, jota vaikkapa Raha-automaattiyhdistys voisi vielä tukea?
Uusi raitis päivä valkeni jälleen. Eläkeläisenä ei tarvitse myydä enää rahasta itseään millään tavalla. Jätetään nyt vitsailematta tästä naisten perinteisestä myyntituotteesta. Ei sen puoleen kyllä mä mielelläni vielä itseäni myisin, vaan kun on työkyky mennyt niin se on mennyt pysyvästi.
Aamuröökillä parvekkeella havaitsin kauhukseni taivaalla olevan pilviä. Näenkö siis auringon osittaista pimennystä! Ei ole aurinkolasejakaan niin täytyy toljottaa ilman laseja kävi miten kävi.
Tuo avaruudessa säteilevä ihmeellinen kaasupallo, jonka energian matka syntysijoilta auringon kekustasta pintaan kestää kymmenen miljoonaa vuotta. Siinä on voima jota on helppo palvoa.
Ja tänään on vihaamani siivouspäivä. Siivoushan on pelkkä järjestelykysymys ja hommien järkeistämiskysymys. Koska vihaan kaikenlaista rutinoitumista, ei tuo minulta onnistu. Siivouspäivänä sen huomaa kun ei sitten pysty kertakaikkiaan saamaan aikaan täydellistä siisteyden tilaa. Mieleen pullahtaa aina, että kun joka päivä tekis jotakin järjestelmällisesti, niin ei tarvitsis jäädä tyytymättömäks. Tämän asian suhteen olen voimaton, eikä mikään voima näytä tätä heikkoutta minusta poistavan. Heh heh, en mä tästä pulttia ota, riittää nykysin vähän vaatimattomampi siisteyden taso. Muutin taannoin asumaan nuoremman vesani alivuokralaiseksi, koska olin niin masentunut, etten nähnyt elämässä enää mitään mieltä. Kun tulin tähän alivuokralaissuhteeseen, poikani teki vuokraehdot selväksi. Täällä sitten asutaan hänen ehdoillaan, hän elää niin kuin lystää ja hänen tiloissaan et sitten hääräile omias. Tuli mullekkin asia harvinaisen selväks. Nuorten ihmisten seura, raittius ja SSRI-lääkitys, on kääntänyt elämäni jälleen ylös masennuksen suosta.
Mun mielestä ehdottomasti kannattais perustaa hoitokoti kroonikko skitsofreenikoille tai vastaaville. Kiitollisempaa asiakaskuntaa joka suhteessa saa hakea. Ensinnäkin porukka on lääkitty aivan pihalle, päivän aikana heitellään yhteensä kolme kourallista eri värisiä, kokoisia ja näköisiä pillereitä. Tämä takaa sen, ettei toimintakykyä ole juurikaan jäljellä. Hiljaista kaikkeen tyytyväistä porukkaa. Riittää kun porukka tekee jotain pieniä omatoimiaskareita kykyjensä mukaan. Toimintaterapia puoleen ei tarvitse paljon investoida, ei porukka pysty ja jaksa. Kaikki perusasiat hoituu, eikä porukkaa tarvitse pitää lukkojen takana. Sitoo vähän henkilökuntaa. Perustaa sen hoitokodin vielä jonnekin pöpelikköön, josta kulkeminen julkisilla kulkuvälineillä on vaikeaa, tällöin vahtiminen on helppoa. Ja jos joku asukas vähänkin suuttuu jostain, voi paikalle hälyttää ambulanssin, joka kiikuttaa asukkaan sairaalaan häpeemään. Siinä vittumainen ohjaaja, voi tyydyttää sadistisia taipumuksiaan, kun tietää mistä narusta kannattaa vetää. - Perustamiskuluihin saa varmaan reippaasti tukea.
On varmasti helpompi organisoida toimintaa 10 ihmiselle kuin 100 ihmiselle.
