Tuskin lapset olisivat nauravaisinta väkeä, jos ilo löytyisi kaljapullosta.
Ai hitsi vieköön, tää pitää ehdottomasti muistaa. Pitäydytään tästä hetkestä lähin kertomaan kuinka rakennekynsi katkesi shamppanjapartyissä kun iloisessa hiprakassa tuli huolimattomasti tartuttua ovenkahvaan.
Mainitsemillani taviksilla voi olla myös sellaisia huolenaiheita rakennekynsien lisäksi, että työpaikka on menossa alta, omien lasten edessä on könytty kännissä ja velkaa kertynyt enemmän kuin ikinä pystyy maksamaan pois.
Silti jotakuta heistä voi ahdistaa joutua kuuntelemaan, että joillain on ollut paljon hurjempaa menoa katkojen, vankiloiden, poliisin ja “hullujenhuoneiden” (sic) kanssa, eivätkä he varsinaisesti piristy kuullessaan että jollain on mennyt vielä huonommin.
Lisäksi voi olla, että vertaisryhmien kirjava porukka ei herätä kaikissa niin suurta luottamusta että voisi alkaa kovin vaikeita solmuja avaamaan, varsinkaan kun vertaisryhmillä ei ole mitään lakiin kirjattua vaitiolovelvollisuutta.
PS. Nan Robertsonin AA-kirjassa muuten kerrotaan, että kaikkein rankimpia juttuja lensi alkuaikojen Alateenissä, jossa alkoholistien lapset purkivat raivoaan vanhempiaan ja näiden käytöstä kohtaan. Niistä meetingeistä oli kuulemma tyyneysrukoukset ja muut hymistelyt kaukana. 
Totta puhut! Minuakin taannoin suorastaan vitutti suunnattomasti saapuessani Kanadasta tänne Suomeen kun AA-palaverissa toveri valitti kun auton tuulilasi on jäässä ja sitä pitää skraapata. Kerran oli Kanadassa auto parin sentin kirkkaan jääkerroksen peittämänä pihalla nököttämässä. Talon ulko-ovea ei meinannut saada auki ja rappuset ja piha oli samanlaisessa kirkkaassa jääpeitteessä. - Meidän ryhmässä on aika paljon yrittäjiä, jotkut muut ryhmät pitää sitä kyllä vähän pilkkanaan.
Eilen illalla oli kyllä niin lämmin, etten möksällä pystynyt koiranputkihommiin. Ajattelinpa leikata nurmikon sillä välin kun “pojat” on kalassa. - Minä ja moottori emme jälleen tulleet toimeen. Kiskoin käynnistysnarusta varsinaisella vimmalla ja hiki lensi ympäriinsä. Ei se lähtenyt käyntiin vaikka sille antoi ryyppyäkin. Välillä täytyi huilata riippukeinussa sen suuren tammen alla, tuntui alkavalta sydänkohtaukselta. Ja taas vetoharjoituksia jatkamaan. Kun väki tuli kalasta kirosin Briggs and Strattonin alimpaan helvettiin. Poika meni ja nykäs kerran ja kone pärähti käyntiin välittömästi. No enhän mä enää muistanut, että sitä yhtä tököä täytyy pitää pohjassa kun käynnistetään. Raitis rakentava vittuilu jatkui pihagrillin ääressä, tällä kertaa aiheena oli paskan näköinen läikkä housuissa jne…
Poika joutui käväsemään autolla Vantaalla tänään. Onneksi auton ilmastointi on kolarirempassa korjattu ja viritetty äärimmilleen. Joutui jättämään auton johonkin sadan metrin päähän parkkipaikalle kohteesta ja kävelemään perille betonipunkkerivallitusten keskelle. Siällä sitä oli kuulemma kuuma! - Kamala mesta. Nyt otetaan päivätorkut ja sen jälkeen häivytään vilvoittavien vetten äärelle.
Mökkeröllä oli juhannusruusujen aika ohitse, kukkimaan alkoi vaaleanpunaiset ja keltaiset ruusupuskat. Kyllä tarkeni, ei oikein pihapuuhastelusta tullut mitään. Tänään sentään sain nurmikon vihdoin leikattua. Raittiina tuli oltua, vaikka nuoriso kaljotteli kalalla ja saunoessa. Palattiin tänne bostaadille välillä. Pääsee suihkuun. Nokkoset ja hyttyset on käsitelleet jalat!
Tarttui silmään tuolla toisessa ketjussa kimmorantan teksti lapsuuden selkäsaunoista. Päätin minäkin kantaa korteni kekoon ja lyhyesti valottaa lapsuuden traumoja, vaikka nykyisin muistan vanhempiani pelkästään rakkaudella kaikkine vikoineen ja puutteineen. - Yritän kertoa lyhyesti tarinan. Olin ainut lapsi, kovasti toivottu, sillä äitini oli saanut viisi keskenmenoa ennen minua. Muuten olin toiveiden täyttymys, sukupuoli vain meni pieleen. Noo, vanhempani sitten valmistautuivat kasvattamaan pikku rinsessaa. Ei siittä vaan näyttänyt sellaista kasvavan. Leikkitoverit seudulla koostui pääasiassa vanhemmista pojista ja hommat oli sen mukaisia. Muistan kun sain sähköjunaradan ja legot lahjaksi. Äitini haukkui vieressä, että mitä sä nyt huoltoasemaa rakennat niistä legoista junaradan viereen, kun sieviä kotimökkejä olis pitänyt rakentaa. Nukenvaunuilla laskettiin mäkeä ja iso Ruotsista tuotu prinsessa nukke sai vakavia vammoja hommeleissa. - Kasvatuskonstit oli ruumiillisen ja henkisen väkivallan käyttö. Varsinkin äitini oli mestari henkisen väkivallan käytössä, koska oli kasvatusalan ammattilainen ja erikoistunut poikkeavuuksiin. Kun olin vielä sangen nuori äitini turvautui mestarilliseen konstiin. Kun kiukuttelin, sai hän jonkun “kohtauksen” ja kuoli lattialle. Tämähän nyt onnistui jonkin aikaa, vaan sitten tyhmään nuppiini välähti, että eihän se kuolekkaan, muistan kuinka kohtauksen tultua räjähdin nauramaan ja ilkuin vieressä. Paikallisen kaupan omistaja setä oli kiinnittänyt huomion siihen, kun nallekarkkeja ostaessani, hän yritti silittää päätäni, tein pelokkaita väistöliikkeitä. Äitini kuittasi asian sillä, että varmaan se apulainen on kurittanut minua. - Isäni oli lempeä ja rauhaa rakastava ihminen, tosin sai silmittömiä selkyytyskohtauksia, kun ei ymmärtänyt, että miten pieni tyttö voi tehdä tuollaisia. Mieleeni ei pienemmät selkyytykset ole niin jääneet vaan erityisesti ne jolloin koin aivan vääryydestä saaneeni selkääni. Esimerkiksi jostain puhtaasta vahingosta.
Kun kasvoin isäni lopetti selkyytykset, ilmeisesti kärsi lopun elämänsä henkisiä tuskia varhaiskasvatusmenetelmistään. Äitini jatkoi samaan malliin. Ei uskaltanut vaan enää suoraan käydä käsiksi. Käytti parempaa menetelmää, nimittäin huusi ja haukkui ja psykologisoi minut henkisesti nurkkaan, samalla karjui siinä suurimpiirtein naamassa kiinni ja pyöritti silmiään vinhasti. Jossain vaiheessa sitten äidyin käymään lettiin kiinni ja lyömään. Siitäkös meteli nousi, äiti juoksi kirkuen naapuriin hakemaan naapurin rouvan, kuinka minä pahoinpitelen häntä.
Aikuisena kännipäissäni olen vetänyt molempia turpaan aivan huolella. Kärsin siitä kovasti morkkista vuosikausia. Kirjallisuudessa ja elokuvissa esiintyy usein sama hommeli, että sitten myöhemmin pahoinpidelty vetää turpaan takaisin. En enää koe morkkista asiasta, ei se niillä kokemuksilla ihme ole.
Kun sain omia lapsia, päätin, että sama ei toistu! Olen sitten varmaan mennyt toiseen äärimmäisyyteen monessa asiassa, vaan koen ainakin nykyisin, että minulla ja pojillani on sangen hyvät välit!
Erityisen pahana pidän sitä vitun loputonta psykologisointia ja tilanteen väkisin vääntämistä johonkin muottiin, jonka tarjoaa joku “alan” teos. Täytyy sanoa, etten liiemmin arvosta kyseisen alan immeisiä!
Siinä taas lainaus yhden onnellisen maastamuuttajan suusta. AAssakin on kuullut näitä kannanottoja palaverissa maininnalla ettei voi olla sanomatta. Moni on aikeissa nostaa kytkintä jos kovasti vielä kurjenee. Ykskin tokas puheenvuoronsa lopuksi, että kun hänellä on siellä ja siellä firma ulkomailla niin paskaaks tässä murehtimaan, sen kun nostaa kytkintä, ei häntä sit häiritse, tuhotkoon koko maan hänen puolestaan.
Kyllä nyt viikonloppuna kävi kurjasti. Oli päällä selästäkin syväänuurrettu paita. Selkä on sitten taas kerran kärvähtänyt, vaikka kuvittelin itseäni auringolta suojaavani. Viime yönä ei oikein voinut nukkua. No sateethan on tulollaan. Joten pysytellään pois möksältä. Näetsen kyllä meillä AAlaisilla on tää elämä niin saakelin kurjaa, valitellaan vaan palaverissa kaikenlaista. Muutenkin vaan elämä raittiina on niin kurjaa ja tylsää, hampaat irvessähän me AAlaiset raittiina ollaan.
Enhän mä tiedä minkälaista vertaistukiryhmää valtio-mikälienee tarkoittaa, vaan mikäli hän tarkoittaa AA:ta, niin sehän on paikka, jossa hoidetaan alkoholiongelmaa. Sehän on usein jäävuoren huippu mainitsemallasi “tavis”-tyypillä. Ensin yritetään selvitä vieroitustuskista ja sen jälkeen yritetään muita juttuja ratkaista. Kyseessä ei ole mikään virkistyskerho, jossa tulokkaita yritetään piristää jutuilla, että onhan tässä muilla mennyt vielä huonommin.
Ehkä tällaisille kuuntelusta ahdistuville ja ikäviä kokemuksia pelkääville on hyvä perustaa vaikka joku oma vertaistukiryhmä. Sellanen, jossa on tietyt sisäänpääsyvaatimukset: ulkonäkö, ikä, ammatti, sivilisääty, asumismuoto jne. Näin voidaan valita paremmin ihan vähän juopot, paremmat ihmiset kyseiseen ryhmään. Heille voidaan laatia oma Some easy Steps for Recovery - ohjelma, jonka mannekiinina toimii joku ämericcaläinen näyttelijätär.
Myös AA on Ämericasta kotoisin, ja sen perustivat ämericcalaiset pörssimeklari Bill Wilson ja lääkäri Bob Smith. Siis ikäänkuin bättre folk hekin.
Minusta on aivan ymmärrettävää, että jotkut eivät viihdy vertaisryhmissä. En siis ihan allekirjoita vaatimusta, että jokaisen on viihdyttävä ja kuuliaisesti kuunneltava, tai muuten on vähän niinkuin höyhensarjalainen eli “parempi ihminen” negatiivisessa mielessä.
En minäkään aina havainnut tulevani hullua hurskaammaksi jonkun vanhan ryhmäjermun joka palaverissa samanlaisena toistuvia ryyppymuisteloita kuunnellessa.
Oma lukunsa on sitten ne great succes -AA:laiset, jotka jakavat kokemustaan kuinka hyvin on mennyt ja kuinka raittiuden myötä raha kasvaa pankkitilillä. Heillä on yleensä ryhmän hienoimmat autot ja mopot, tukka hyvin ja kello näkyy.
Mutta voi että minä taas tykkään NA:sta! Vaikka siellä ne kaikkein karuimmat tarinat ehkä kuulee vaikka osallistujat ovat keskimäärin AA:laisia nuorempia. Se on kuitenkin se ainoa ja ensimmäinen paikka josta huumetoipuja voi lähteä hakemaan päihteetöntä tukiverkostoa, kun aiemmin kaikki sosiaaliset kontaktit ovat koostuneet kamanvetokavereista ja eri tahojen viranomaisista.
Siitä olen myös ehdottoman samaa mieltä, että vertaisryhmiä pitää olla erilaisia. Päihdeklinikoillahan on omia ryhmiään, joita on moneen lähtöön. Lisäksi on eri yhdistysten toiminta, A-klilta, Stop huumeille jne. jne.
Kuvaannollisesti voisin luvata auttaa pakkaamisessa. 
Mutta mihinköhän naapuriin Suomi tuhoaa välit? Ruotsiin? Norjaan? Eestiin? Ei kai. Ne ovat hyviä naapureita, joiden kanssa voi elää sovussa joutumatta pelkäämään niitä ja niiden isännän päähänpistoja.
Naapuri on tavallaan myös koko EU, jonka kanssa on hyvä olla samassa linjassa. Taitaapa olla kuitenkin niin, että parhaita välejä Putiniin EU:n johtajista ovat pitäneet Saksan Merkel ja meidän Niinistö,
Loistava kannanotto, saat tästä hyvästä papukaijamerkin! Sä oot sitten selvinny eilisestä.
huom papukaijamerkin rakennekynnet
Vertaistukipalsta! Tyhmänä ihmisenä mua häiritsee tavattomasti kun tällä palstalla esiintyy selvästi tyyppejä, jotka eivät ole “aitoja” juoppoja. - Ehkä on tarkoitus pyhittää keinot! Kun tällaista esiintyy, ei kysymyksessä ole mikään vertaistukipalsta. Huomioitavaa mun tapauksessani on, että tällaisista nettikeskustelupalstoista mulla ei ole paljon kokemusta. - Mä alan pikkuhiljaa ymmärtämään joitain AAlaisia, jotka ovat arvostelleet A-klinikan hommia, ehkä niissä on jotain perää. - Musta kaikki käytettävissä olevat apukeinot alkoholismin selättämiseen ovat hyviä, oli sitten kysymyksessä vaikka psykiatri tai vaikka uskonlahko. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan! Sanotaan bibliassa, vaan sehän on ihmisten kirjoittama kirja, jossa on myös ihmisten koottuja viisauksia paikoitellen.
Raittiina tätäkin päivää varovasti silmäillään. Sadepäivä vallitsee jälleen. Kotipuhdehommia olis tänäänkin tarjolla vaan saas nähdä teenkö niitä tänään. - Mä alan pikkuhiljaa oivaltamaan eläkeläisen elämää, joka ei vaikuta ollenkaan hullummalta. Ei ole elämässä mitään pakollisia kuvioita!
Raittiina on jälleen herätty. Näyttää vain sää sangen epävakaiselta ja luonto märältä. Ei siis mikään mökkeilykeli. On meistä tullut laiskoja, ei sateella viitsitä olla mökillä, kammottavaa! - Mun IBS-oireet vatsassa on helpottaneet huomattavasti. Syynä on ollut siirtyminen kesäruokailuun, joka kyllä tulee kalliiksi. Ei mitään arkisia perusruokia, jotka on höystetty sipulilla ja valkosipulilla. Grillattua lihaa ja makkaraa, välillä uusia pottuja. Joo, tosiaan kolmeen viikkoon en ole sipulia käyttänyt ja kylkikipu on kaikonnut. Piti hommata se vanha arkkupakastin jostain edullisesti, vaan ei nyt näytä olevan hynää moiseen hankintaan. Pakastin piti täyttää marjoilla ja lampaan- ja possunlihalla. Ei hitto vieköön tänään kyllä saa poika tutkia mistä sellainen pakastin löytyy!
Mukavan näköisiä vesikulkupelejä! Olis vähän nuorempi ja olis vielä sopivan ikäisiä kollipoikia, niin yhdessä rakennettais tuollainen. Ei kun raitista viikonlopppua ja pysytelkää lämpimänä!
Jatkan tätä AAlaista valehteluani, kuten nimimerkki Mainettaan parempi totesi, täällä omassa ketjussani. Nythän kävi niin ikävästi, että mökille ei mennä kun sää on mitä on. Voishan sitä lähteä jossain käymään, herää kysymys, että miksi ihmeessä? - Autosta aiheutui taas ylimääräisiä kuluja, akku on kolarissa menettänyt henkensä. Lisäksi toisessa eturenkaassa ei pysy ilma kunnolla. - Lisäksi löysin kylältä kodinkoneliikkeestä oivan käytetyn edullisen pakastimen. - Tässä vielä marjaan pääsee, ihahahahanaaa!
Ja tänään menen möksälle vaikka satais taivaalta mainettaan parempia, vanhojen ämmien sataminen ei olis niin katastrofaalista, kun itsekin on sellainen. Joudun siellä olemaan yksin koska poika lähtee johonkin tapahtumaan. - Otan läppärin mukaan, saa sit katsella vaikka elokuvaa illalla. - Nahka muuten lähtee hartianseudusta, paloi männä vkonloppuna tosi pahasti. Noo, nyt ei tarvitse palamista pelätä.
See tuleepi kuu olemaan korkealla ennenkuin möksälle päästään. Poika lähti nimittäin pikaisesti uutta akkua lataamaan ajamalla toiselle paikkakunnalle rengasasioissa!