Raittiina herättiin aamulla ja aivan hyvään aikaan. Pitäis olla oikein superenrginen päivä, kun on nukuttu vuorokausi melkein putkeen. Onneksi ei tarvitse käydä töissä. Moiset väsykohtaukset kuuluu taudinkuvaan, eli pitempi aikaisiin vieroitusoireisiin.
Postakuutit vieroitusoireet (PAV)
Mistä tietää, että on kysymys PAV:sta? Merkki, joka on helpoimmin tunnistettava, on kyvyttömyys ratkaista yksinkertaisia päivittäisiä ongelmia.
On olemassa kuusi perusoiretta, jotka vaikuttavat tähän: kyvyttömyys ajatella selkeästi, tunneperäiset ylireaktiot, muistihäiriöt, unihäiriöt ja unettomuus, fyysiset koordinaatio-ongelmat ja ongelmat paineiden (stressin) käsittelyssä.
Kyvyttömyys ratkaista tavallisia päivittäisiä ongelmia, johtuen yhdestä tai useammasta ylläolevasta oireesta, johtaa heikkenevään itseluottamukseen. Potilas tuntee itsensä kelvottomaksi, araksi ja ”ettei ole kuten muut”. Vähentynyt itseluottamus ja virheiden tekemisen pelko estävät häntä elämästä rikasta ja virkistävää elämää.
Tutkikaamme muutamia niistä oireista jotka estävät ihmisiä ratkaisemasta tavallisia arjen ongelmiaan.
Erilaisia PAV-oireita
1 Kyvyttömyys ajatella selkeästi
2 Muistihäiriöt
3 Tunneperäiset yli- ja alireaktiot
4 Unettomuus
5 Fyysiset koordinaatio-ongelmat
6 Stressiherkkyys
Kyvyttömyys ajatella selkeästi
Monenlaisia ajatushäiriöitä voi esiintyä, kun PAV iskee. Älykkyyteen ei synny vaikutuksia. Näyttää siltä, että aivot toimivat huonosti vain väliaikaisesti. Muina aikoina ne toimivat normaalisti.
Yksi tavallisimmista oireista on kyvyttömyys keskittyä kauempaa aikaa kuin lyhyitä jaksoja. Toinen on abstraktin ajattelukyvyn heikentyminen. Abstraktio on aineeton aate tai käsite, se on jotakin, johon ei voi koskea tai pitää kädessään.
Keskittymisestä muodostuu ongelma nimenomaan silloin, kun abstraktit käsitteet ovat mukana kuvassa.
Toinen tavallinen oire on, että juututaan tiettyjen ajatusten toistamiseen, jotka jauhavat päässä, ilman että tätä ympyrää voidaan katkaista ja koota ajatukset normaalilla tavalla.
Muistihäiriöt
Häiriöt lähimuistissa ovat tavallisia vasta raitistuneilla henkilöillä. He voivat käsittää ja ymmärtää asian, mutta kahdenkymmenen minuutin kuluttua he ovat unohtaneet kaiken. Joku voi antaa toimintaohjeita ja ollaan täysin selvillä siitä, mitä tulee tehdä. Mutta heti kun poistutaan paikalta, muisti hämärtyy tai katoaa kokonaan.
Stressatuissa tilanteissa saattaa olla vaikeaa muistaa jopa tärkeitä tapahtumia varhaisemmasta elämästä. Mutta muisti ei ole poissa. Muissa yhteyksissä tapahtumat saatetaan muistaa hyvin. Potilas ymmärtää, että hän tietää, mutta hän ei voi muistaa juuri silloin, kun stressi vaikuttaa.
Tunneperäiset yli- ja alireaktiot
Toipuvilla henkilöillä, joilla on tunneperäisiä ongelmia, on taipumus ylireagointiin. Kun tapahtuu jotakin, joka edellyttää kahden asteen reaktiota, he reagoivat kymmenellä. On kuin pidettäisiin laskimen kertolaskunappia alas painettuna. Voidaan vihastua jostakin, mikä myöhemmin tuntuu pikku asialta. Tullaan enemmän rauhattomaksi ja pelokkaaksi kuin mihin on aihetta.
Kun sellainen ylireaktio stressaa hermostoa enemmän kuin se kestää, on siitä seurauksena estymä, joka puuduttaa, eikä tunneta lopulta mitään. Vaikka älyllisesti ymmärretäänkin, että tulisi reagoida, niin kuitenkaan ei tunneta mitään. Toisaalta voidaan heittelehtiä mielialasta toiseen ymmärtämättä miksi.
Unettomuus
Useimmat toipuvat ihmiset saavat jonkin asteisia unihäiriöitä. Toisten kohdalla ne menevät ohi, mutta toisilla ne kestävät elämän loppuun asti.
Tavallisinta vasta raitistuneelle ovat epätavalliset tai vastenmieliset unet, jotka estävät heitä saamasta kaiken tarvitsemansa levon. Mitä kauemmin ollaan raittiina sitä harvinaisemmiksi ja vähemmän epämiellyttäviksi tulevat nämä unet.
Vaikkei näitä hankalia unia olisikaan, voi olla vaikeaa nukahtaa tai jatkaa nukkumista. Nukkumisen kuvioon tulee muutoksia kuten, että nukutaan pitkään tai vuorokauden eri aikoina. Joskus uni ei tule koskaan normaaliksi, mutta useimmat sopeutuvat ilman suurempia vaikeuksia.
Fyysiset koordinaatio-ongelmat
Tämä erittäin vakava PAV-ongelma, joka sitä paitsi on tavallinen, on vaikeus yhdistää kehon liikkeitä. Tavallisia oireita ovat huimaus, tasapainohäiriöt, vaikeus yhdistää käden ja silmän toiminta sekä hidastuneet refleksit. Tämän seurauksena tullaan kömpelöiksi ja joudutaan helposti onnettomuuksiin. Tästä sai alkunsa ilmaus ”kuiva humala”.
Kun alkoholisti näyttää olevan humalassa, koska hän kulkee horjuen ja kömpelösti, sanotaan hänen olevan kuivassa humalassa. Hän näyttää olevan humalassa ilman, että on juonut mitään.
Stressiherkkyys
Vaikeudet kestää stressiä (paineita) on yksi osa postakuutteja vieroitusoireita, joka aiheuttaa hämmennystä ja pahentaa olotilaa eniten. Vasta raitistuneet alkoholistit eivät useinkaan osaa erottaa vähän tai paljon stressaavia tilanteita. He ehkä
käsittävät vähäasteisen stressin reagoidakseen kuitenkin siihen voimakkaasti huomatessaan olevansa stressattuina.
Joskus he voivat tuntea itsensä stressatuiksi tilanteissa, jotka eivät tavallisesti vaivaisi heitä ollenkaan. He voivat tehdä asioita, jotka eivät ensinkään sovi tilanteeseen. Voi jopa tapahtua, että he myöhemmin ihmettelevät, miksi ovat reagoineet niin voimakkaasti.
Tehdäksemme tämän vielä monimutkaisemmaksi vaikeutuvat kaikki muut postakuutit vieroitusoireet paljosta stressistä. On olemassa suoranainen yhteys PAV:n vaikeusasteen ja stressitason välillä. Toinen pahentaa toistaan. PAV aiheuttaa stressiä ja stressi pahentaa PAV:ta, joka puolestaan pahentaa stressiä jne.
Vähenevän stressin aikoina voivat PAV-oireet tulla helpommiksi tai jopa kadota. Kun ollaan levättyjä ja rentoutuneita, kun syödään kunnolla ja kun suhteet ympärillä oleviin ihmisiin ovat hyvät, voidaan vaikuttaa hyväkuntoisilta. Ajatukset selkeytyvät, tunteet toimivat ja muisti on mitä sen pitääkin. Lisääntyvän stressin aikoina voivat aivot äkkiä joutua pois raiteiltaan. Silloin onkin taas vaikeaa ajatella, tuntea ja muistaa.
Kun ajatukset muuttuvat sekaviksi ja kaaosmaisiksi, eikä voida keskittyä, tai kun on vaikeaa muistaa asioita tai ratkaista ongelmia, saattaa tuntua, että ollaan tulossa hulluksi. Mutta niin ei käy.
Nämä oireet ovat normaali piirre raittiudessa. Ne menevät ohi, jos pysytään erossa huumeista ja noudatetaan toipumisohjelmaa. Ellei tätä tiedetä, voidaan saada syyllisyyden ja häpeän tunteita. Se johtaa huonoon itsekunnioitukseen ja eritäytymiseen, mikä vuorostaan synnyttää paineita, jotka pahentavat PAV:ta.
Tämä on tuskallinen kiertokulku, joka on tarpeeton, jos ymmärtää, mitä tapahtuu. Kun ruumis ja sielu alkavat toipua, ja opitaan erilaisia keinoja vähentää PAV-oireiden vaaraa, on mahdollista elää rikasta ja todellista elämää huolimatta ilmeisestä vaarasta, että oireet tulevat tapaisin.
Toipuminen niistä vaurioista, jotka ovat syntyneet riippuvuuden kautta, vaativat huumeista vapaana olemista. Vaurio sinänsä vaikuttaa kykyyn pysytellä raittiina. Tämä on toipumisen paradoksi.
Alkoholi voi tilapäisesti poistaa vaurioiden oireet. Jos alkoholisti juo, hän voi hetken ajatella selkeästi, tuntea normaaleja tunteita ja tuntea itsensä terveeksi. Valitettavasti sairaus tulee johtamaan hallinnan menetykseen, joka tuhoaa jälleen nämä toiminnat.
Tästä johtuen on täysin välttämätöntä tehdä kaikkensa vähentääkseen PAV-oireita. Täytyy ymmärtää mitä PAV on ja käsittää, ettei ole kelvoton tai tulemassa hulluksi. Koska PAV-oireet ovat stressiin sidottuja, on hankittava tietoja stressistä ja opittava menetelmiä hallita tilanne stressin ollessa vähäistä, jotta voitaisiin käsitellä oireita, kun ne ilmaantuvat.
Sairauden kuva postakuutissa abstinenssissa
Oireet PAV:ssa eivät ole samanlaisia kaikilla ihmisillä. On olemassa eroja, kuinka vaikeita ne ovat, kuinka usein ne esiintyvät ja kuinka kauan ne kestävät.
Osalla potilaista on tietyt oireet, toisilla toiset ja muutamilla ei ensinkään. Aikaa myöten PAV voi tulla paremmaksi, huonommaksi tai vain tulla ja mennä. Se voi myöskin olla lisääntyvä, vähenevä tai vakaa. Jos se tulee ja menee, sitä kutsutaan jaksottaiseksi.
Mitä kauemmin henkilö on raitis, sitä lievemmiksi muuttuvat oireet. Ihmisille, joilla on tämän tyyppinen PAV, toipuminen on helpompaa, koska aivot tulevat normaaleiksi nopeammin.
Kasvava PAV on vastakkainen. Oireet pahenevat, mitä pitempään potilas on raittiina. Näin voi tapahtua, vaikka hän käy AA:ssa ja on mukana jossakin hoito-ohjelmassa.
Ihmiset, joilla on kasvava PAV, ovat enemmän taipuvaisia uusiutumiselle kuin toiset. Raittiudesta tulee niin vaikea, että he tuntevat tarvetta lääkitä vaivojaan alkoholilla, jotta eivät murtuisi fyysisesti ja psyykkisesti tai lopuksi tekisi itsemurhaa saadakseen lopun kurjuuteensa.
Henkilöllä, jolla on vakaat postakuutit vieroitusoireet, on yhtä paljon vaivoja koko ajan huolimatta pitkästä raittiudesta. Joinakin päivinä hän voi olla hiukan parempi, toisina hiukan huonompi. Mutta pääpiirteissään vaivat ovat muuttumattomat. Useimmat toipuvat ihmiset kokevat tämän äärimmäisen turhauttavana, koska he odottavat tulevansa paremmiksi, mitä kauemmin ovat olleet raittiina. Mutta jos he ovat raittiina kyllin pitkän ajan, useimmat heistä oppivat elämään näiden oireiden kanssa.
Jaksottaisessa PAV:ssa oireet tulevat ja menevät. Aluksi potilaasta tuntuu, että hänen sairauden kuvansa on vähenevä, toisin sanoen hänen oireensa tuntuvat lievenevän nopeasti. Jälkeenpäin hän saa kuitenkin kokea ajanjaksoja, jolloin PAV voi tulla hyvinkin vaikeaksi. Osalla heistä vaivat esiintyvät lyhyemmän ajan ja harvemmin loppuakseen viimein kokonaan. Osalla heistä ne esiintyvät jaksoittain koko elämän ajan. Tarvitaan päivittäistä tasapainotettua ravintoa, joka muodostuu vihanneksista, hedelmistä, hiilihydraateista, proteiinista, rasvasta ja maitotuotteista. On oltava mahdollisuus käyttää ruokavalion asiantuntijaa avun saamiseksi laskettaessa, mitä päivittäisen ravinnontarpeen tulee sisältää.
RUOKASÄÄNNÖT TOIPUMISESSA
KOLME HYVIN TASAPAINOTETTUA ATERIAA PÄIVÄSSÄ
KOLME TEVEELLISTÄ VÄLIATERIAA PÄIVÄSSÄ
VÄLTÄ SOKERIA JA KOFEIINIA
Nälkä luo stressiä. Suunnittele päiväsi niin, ettei sinulta jää väliin yhtään ateriaa ja että voit aina saada pienen väliaterian.
Älä käytä sokeria, kakkuja, makeita virvoitusjuomia, perunalastuja tai muuta sellaista, missä kaloriarvot ovat korkeat, mutta ravintoarvot alhaiset. Vältä erikoisesti sellaista, mikä kehittää stressiä, kuten karamellit ja kofeiini, jotka molemmat saavat aikaan ruumiissa reaktioita, jotka muistuttavat pelon tai kiihtymyksen aikaansaamia muutoksia ruumiissamme. Puhdistetut hiilihydraatit, kuten karamellit, siirappi ja makeutetut juomat, kehittävät nopeasti energiaa, mutta jo tunnin kuluttua tulee takaisku, jossa olemme hermostuneita ja helposti ärtyviä.
Syy syödä väliaterioita on estää väsymys ja hermostuneisuus. Jos otetaan hyödyllinen välipala ennen kuin tullaan nälkäiseksi, halu saada jotakin makeaa vähenee.
Kofeiini saa sekin aikaan hermostuneisuutta ja rauhattomuutta. Se voi myöskin vaikuttaa keskittymiskykyyn ja uneen. Unettomuus tai epäsäännöllinen uni saa aikaan ärtyneisyyttä, masennusta ja rauhattomuutta.
Liikunta
Liikunta auttaa kehon rakentamisessa ja sen kunnossa pitämisessä samalla, kun se vaikuttaa rentouttavasti. Ruumiillinen harjoitus saa aivomme muodostamaan aineita, jotka saavat meidät voimaan hyvin. Nämä kemialliset aineet ovat luonnon omia rauhoittavia lääkkeitä, jotka lievittävät kipua, rauhattomuutta ja jännitystä.
Monet voivat todistaa liikunnan arvon PAV-oireiden vähentämisessä. Harjoittelun jälkeen he sanovat voivansa paremmin, heidän on helpompaa keskittyä ja he saavat aikaan enemmän toimissaan.
Yritä löytää liikuntamuoto, josta pidät ja todellakin haluat jatkaa sitä.
Useammat lääkärinkirjat suosittelevat liikuntaa kolmesta neljään kertaa viikossa. Me ehdotamme, että toipuvat ihmiset varaisivat sille ajan kerran päivässä, koska sillä on niin hyvä poistaa stressiä ja rentoutua.
Joka päivä, jolloin ei harrasta liikuntaa, vie itseltään tilaisuuden tuntea itsensä rentoutuneeksi, tehokkaaksi ja energiseksi.
Rentoutuminen
On olemassa yksinkertaisia keinoja päästä stressistä luonnollisin keinoin, jota muutoin kokee kun on vaikea käsitellä jotakin tilannetta tai elää arkipäivän vaatimusten mukaan. Voidaan nauraa, leikkiä, kuunnella musiikkia, kertoa juttuja, kuvitella, lukea tai käydä hierojalla.
Usein unohdetaan, että leikki on välttämätön rentoutumismenetelmä. Leikin määritteleminen on vaikeaa, koska se ei paljoltakaan ole sitä mitä tehdään, vaan kuinka se tehdään. Me kaikki tarvitsemme hetkiä, jolloin meillä on hauskaa ja nauramme, olemme lapsellisia ja tunnemme itsemme vapaiksi.
On olemassa muutakin, joka voi rentouttaa meitä. Kokeile hierontaa, kuplakylpyä, kävelyä yksin tai ystävän seurassa.
Syvempi rentoutuminen on tapa rentouttaa sekä ruumis että sielu stressin vähentämiseksi ja jotta saataisiin hyvänolon tunne. Se palauttaa ruumiin tasapainoon ja vähentää stressihormonien muodostusta. Kun stressissä reagoimme ”pakene tai taistele” -periaatteen mukaan, syvässä rentouttamisessa reaktio päinvastainen. Kun rentoudumme, tulevat lihaksemme raskaiksi, ruumiin lämpö nousee, hengitys ja pulssi vaimenevat.
Lihas ei voi olla rentoutunut ja jännittynyt samanaikaisesti. On mahdotonta olla jännittynyt silloin kun rentoudumme fyysisesti.
Rentoutuminen voidaan oppia käyttämällä apuna erilaista tekniikkaa. Sitä epämukavuutta, joka on seurausta häiriytyneestä ajattelukyvystä, ongelmista käsitellä tunteita, muistihäiriöistä ja lisääntyneestä stressiherkkyydestä, voidaan lieventää tai poistaa kokonaan oikealla rentoutumisella.
On olemassa suuri määrä rentoutusharjoituksia. Hanki kirja tai ääninauha, jossa on toimintaohjeet. Voidaan ummistaa silmät ja toistaa jotakin miellyttävää sanaa uudelleen ja uudelleen itsekseen. Voidaan kuvitella, että ollaan jossakin rauhallisessa paikassa, peilityynellä järvellä tai vihreällä niityllä.
Valitse oma menetelmäsi rentoutua - ja käytä sitä usein! Tulet huomaamaan, että se on hyvä apu stressin vähentämisessä ja antaa mielenrauhaa.
Hengellisyys
Hengellisyys on aktiivinen suhde itseään suurempaan voimaan, joka antaa elämälle päämäärän ja merkityksen.
Kun seurataan hengellistä ohjelmaa yritetään tietoisesti ja aktiivisesti tulla osaksi jostakin, joka on suurempi, korkeampi ja voimakkaampi kuin itse.
Usko Korkeampaan Voimaan johtaa ihmisen pois omasta rajoitetusta maailmastaan ja antaa hänelle tyyneyden ymmärryksessä, että on olemassa voima, joka ei rajoitu hänen omaan heikkouteensa ja epätäydellisyyteensä. Hengellisen kehityksen kautta voi ihminen hankkia luottamuksen itseensä ja saa uutta toivoa. Hengellisen ohjelman avulla hän voi katsoa tulevaisuuteen luottamuksella ja toiveikkain odotuksin.
Työskenneltäessä hengellisen kehityksen parissa on tärkeää noudattaa AA:n toipumisohjelman periaatteita. AA antaa suuntaviivat, kuinka voidaan ”lisätä tietoista yhteyttä Jumalaan”. Ei tarvita mitään erityistä jumalankuvaa tämän yhteyden saamiseksi. Riittää kun on avoin Korkeamman Voiman mahdollisuudelle ja halukas yrittämään yhteyttä siihen.
Hengellinen kuri tarkoittaa tietoista suunnan valintaa. Kuri on jotakin, joka tuntuu vieraalta ja epämiellyttävältä monista vasta raitistuneista. Heidän aikaisempi elämänsisältö on muodostunut kaikenlaisten mielijohteiden välittömästä tyydyttämisestä. Kuri on tämän vastakohta.
Hengellisen kurin päämäärä on vapautua siitä orjuudesta, jota mielijohteiden ohjattavana oleminen merkitsee. Hengellinen kuri muodostuu rukouksesta ja mietiskelystä, hengellisestä yhteenkuuluvaisuudesta ja hengellistä kasvua koskevasta säännöllisestä itsetutkistelusta.
Tasapainoinen elämäntapa
Tasapainoinen elämäntapa tarkoittaa, että elämässä vallitsee bio-psyko-sosiaalinen tasapaino.
[b]Se merkitsee:
että on fyysisesti ja psyykkisesti terve ja että on hyvät suhteet toisiin ihmisiin,
että on hengellisesti kokonainen ihminen,
että ei enää tuijota sokeasti vain yhtä puolta elämässä,
että elää vastuunalaisesti ja antaa itselleen aikaa työlle, perheelle ja ystäville, samoin kuin omalle kehitykselleen ja toipumiselleen,
että antaa Korkeamman Voiman ohjata elämäänsä,
että elää täydellistä ja kokonaista elämää,
että vallitsee tasapaino työn ja huvitusten välillä, tasapaino velvollisuuksissa muita ihmisiä ja itseään kohtaan.[/b]
Se merkitsee myöskin, että toimii niin lähellä ihannetta kuin mahdollista, kun on kysymys stressistä. Samanaikaisesti stressiä on oltava niin paljon, että se pitää aktiivisena ja hyvin toimivana, mutta ei saa tuntemaan niin stressatuksi, että muuttuu kykenemättömäksi toimintaan.
[b]Tasapainoisella elämäntavalla voi lopettaa hetken mielijohteiden ja tarpeiden tyydyttämisen ja sen sijaan elää tarkoituksenmukaista ja sisällöltään rikasta elämää.
Tasapainoinen elämäntapa vaatii terveitä tottumuksia niin, että keho toimii hyvin. Ruokaa, liikuntaa ja lepoa on ajateltava niin, että saadaan tarvittava energia, ja että voidaan selviytyä stressistä, välttää sairaus ja vaivat, niin että vältetään väsymys ja korjataan vaurioitunut ruumis.
Kun ollaan vapaita ruumiillisista vaivoista, voidaan kasvaa psyykkisesti. Kun voi hyvin, on paremmat mahdollisuudet ajatella asenteitaan ja arvomaailmaansa sekä työstää pois kieltämistä, syyllisyyttä, häpeää ja vihamielisyyttä. Tasapainoinen elämäntapa vaatii, että tehdään jotakin itseluottamuksen parantamiseksi, että opitaan arvostamaan itseään ja viihtymään itsensä kanssa.[/b]
Tasapainoisen elämäntavan elämiseen tarvitaan myöskin hyvä sosiaalinen suhdeverkko, joka rohkaisee ja antaa ravintoa terveelle ja raittiille elämäntyylille. Sellainen suhdeverkko antaa toipuvalle yhteenkuuluvaisuuden tunteen ja ne suhteet, joissa hän tuntee olevansa arvokas osa. Verkko voi muodostua lähimmistä, kuten perheessä, ystävistä, sukulaisista, työtovereista, terapeuteista, työnantajasta, AA- tovereista ja kummeista sekä tukihenkilöistä.
Postakuuttien vieroitusoireiden (PAV) käsittely
Mitä vähemmän varaudutaan postakuutteihin vieroitusoireisiin, sitä huonompi on vastustuskyky. Se on kuin jäykkäkouristuspiikki, mitä enemmän aikaa on kulunut sen saamisesta, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet sairastua, jos saa haavan ja siihen joutuu vaikkapa multaa.
Ellei ole varovainen ja seuraa toipumisohjelmaa, joutuu helposti tilanteisiin, joissa postakuuttien vieroitusoireiden vaara on suuri. Jos haluaa toipua ilman uusiutumista, on oltava tietoinen niistä elämän tilanteista, joihin liittyy stressiä ja siten myös PAV. Koska kaikkia stressaavia tilanteita ei voida välttää, on varauduttava ja oltava valmis kohtaamaan ne, kun ne ilmaantuvat. Eivät itse tilanteet saa meitä räjähtämään, sen saa aikaan tapamme reagoida tilanteisiin.
Koska stressi laukaisee ja voimistaa oireita, PAV:ta voi oppia hallitsemaan opettelemalla stressin hallintaa. Stressin erilaiset lähteet voidaan oppia tuntemaan, sellaisten asioiden, kuten päätösten tekoa ja ongelmien ratkaisua, voidaan harjoitella tarkoituksena stressin lievittäminen näissä tilanteissa.
Terveet ruokatavat, liikunta, säännölliset ajat ja myönteiset asenteet ovat merkitykseltään suuria PAV:n hallinnassa. Rentoutumista voidaan käyttää menetelmänä saada aivot toimimaan kuten niiden pitääkin ja sitä kautta vähentää stressin kokemista.
Vakauttaminen
Kun postakuutteja vieroitusoireita esiintyy, on niiden mahdollisimman nopea hallintaan saaminen tärkeää.
Tässä seuraa muutamia ehdotuksia, joista saattaisi olla apua tuntea helpommin, mitä on tekeillä ja estää oireet ennen kuin ne saavat vallan.
Ilmaise sanoin: Ala puhua sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät syytä tai halua arvostella ja vähätellä sitä, mitä heille puhut. Sinun tulee puhua omista elämyksistäsi, se auttaa sinua näkemään tilanteesi todellisemmin. Se auttaa
myöskin saamaan tiedottomat oireet pintaan. Se antaa tukea silloin, kun tarvitset jonkun johon turvautua.
Tuuleta: Kerro niin paljon kuin voit, mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu, silloinkin kun se tuntuu typerältä ja asiattomalta.
Testaa todellisuus: Kysy joltakin tuntuuko se mitä sanot järkevältä. Eikä ainoastaan se mitä sanot, se kuinka käyttäydyt. Oma käsityksesi siitä, mitä tapahtuu voi olla täysin vierasta todellisuudelle.
Ratkaise ongelmia ja aseta päämääriä: Mitä aiot tehdä sille, mitä tapahtuu juuri nyt? Sinä voit ryhtyä työhön muuttaaksesi asioita.
Katso taaksepäin: Ajattele taaksepäin sitä, mitä on tapahtunut. Voit nähdä, kuinka se alkoi? Mitä olisit voinut tehdä keskeyttääksesi sen aikaisemmin? Ajattele myöskin muita PAV:n jaksoja. Mistä ne saivat alkunsa? Miten ne loppuivat? Olisiko ollut muita vaihtoehtoja, jotka olisivat lopettaneet ne aikaisemmin tai helpommalla tavalla?
Oppia ja oppia uudestaan
Kun oppii enemmän riippuvuussairaudesta, toipumisesta ja postakuuteista vieroitusoireiden ryhmästä, se auttaa potilasta lievittämään rauhattomuuttaan, syyllisyyttään ja hämmennystään, joilla on taipumus luoda stressiä, mikä puolestaan pahentaa PAV-oireita. Toipuva alkoholisti tai huumeista riippuva tarvitsee tietoa ymmärtääkseen, että nämä oireet ovat normaali osa kehittymistapahtumaa toipumisessa.
Potilaan tulee myöskin tietää, miten käsitellä stressiä ja oireita, kun ne iskevät häneen. Oppimalla ja harjoittelemalla uusia tapoja, hän voi parantaa kykyään muistaa, keskittyä ja ajatella selkeästi.
Uudelleen oppiminen tarkoittaa tiettyjen valmiuksien harjoittelemista turvallisessa ympäristössä niin, että rakennetaan luottamus itseensä. Se tarkoittaa myöskin, että askel kerrallaan opitaan olemaan tuijottamatta itseensä. Voidaan esimerkiksi oppia kirjoittamaan luettelo asioista, jotka tulee muistaa, ja kysymään ihmisiltä, jos haluaa tietää jotakin.
Kyky toimia oikein ja hyvin lisääntyy, jos opitaan edes hiukan postakuuteista vieroitusoireista, siitä mitä on odotettavissa ja ettei tulisi ylireagoida.
Itsesuojeluvietti
Lopultakin ollaan itse vastuussa siitä, että suojaudutaan kaikelta, mikä uhkaa raittiutta tai voi laukaista postakuutit vieroitusoireet. Ensimmäisenä tulee pyrkiä vähentämään stressiä, joka on sekä seuraus että syy PAV-oireissa. On opittava
käyttäytymään ja toimimaan tavalla, joka suojaa stressiltä, mikä puolestaan voi katkaista raittiuden.
Itsesuojeluvietti saa aikaan päättäväisen pyrkimyksen täyttää omat tarpeet ja estää toisia ihmisiä tai tilanteita pakottamasta potilaan toimiin, jotka eivät kuulu hänen etuihinsa - joka on ensisijaisesti raittius.
Voidakseen suojautua tarpeettomalta stressiltä, tulee ensiksi oppia tuntemaan, mitkä ovat laukaisevat tekijät, mitkä tilanteet johtavat ylireagointiin. Tämän jälkeen tulee oppia muuttamaan näitä tilanteita, välttämään niitä, ja on muutettava reaktioitaan niihin tai keskeytettävä ne ennen hallinnan menetystä.
Ruokatottumukset
Stressin kokeminen ja PAV-oireiden käsittely riippuu paljon siitä kuinka syömme. Huono terveys voi lisätä stressiä ja huono ravitsemustila vaikuttaa terveyteen heikentävästi. Voidaan olla aliravittuja siksi, että syödään huonosti tai siksi, että alkoholin vaurioittama ruumis ei voi käyttää täysin hyväkseen saamaansa ravintoa.
Toipuminen ja osittainen toipuminen
Riippuvuussairaus voidaan saada taantumaan - mutta sitä ei voida koskaan parantaa. Uusiutumisen vaara on aina olemassa. Ellei ryhdytä pitkäjännitteisiin toimenpiteisiin sairauden aisoissa pitämiseksi, seurauksena on todennäköinen uusiutuminen.
Alkoholistin ensimmäinen toimenpide toipumisessa on ymmärtää, että hänellä on hirvittävä ja hengenvaarallinen tauti, joka johtuu hänen alkoholin ja/tai muiden mielialaa muuttavien huumeiden käytöstään. Hänen on ymmärrettävä, että hänellä on sairaus, joka estää häntä pysymästä raittiina ja elämään hyvin toimivaa elämää.
Kun hän on saanut tämän näkemyksen, seuraavana tehtävänä toipumisessa on pysyä huumeettomana. Täydellinen pidättyväisyys on välttämätön. Se tarkoittaa: ei alkoholia missään muodossa; ei unilääkkeitä; ei rauhoittavia lääkkeitä tai muita mielialaan vaikuttavia huumeita.
Kolmas tehtävä on ymmärtää tarve seurata päivittäin toipumisohjelmaa raittiuden tukena ja apuvälineenä, päivä kerrallaan.
Riippuvuudesta toipuminen on tapahtumasarja, johon kuluu paljon aikaa. Viimeisin tutkimus on osoittanut, että kuluu kahdeksasta kymmeneen vuotta alkoholistin paluuseen normaaliin elämään. Vakavimmat sairauden ongelmat vaativat aikaa kaksi, kolme vuotta ja pitkän tähtäyksen elämäntapaa koskevat ongelmat vaativat kahdeksasta kymmeneen vuoteen selkeytyäkseen.
Toipuminen on kehityksen tapahtumasarja, joka merkitsee kasvua ja kehitystä, ja sitä että siirrytään yksinkertaisista toiminnoista ja valmiuksista aina monimutkaisempiin.
Edistyminen kulkee raittiina olemisesta (opitaan kuinka alkoholin ja huumeiden käyttö lopetetaan) raittiina elämiseen (opitaan käsittelemään elämää ilman alkoholia ja huumeita) ja edelleen elämään laadukasta elämää (opitaan elämään hyvää elämää raittiudessa) ja lopulta elämään antoisaa elämää (opitaan rakentamaan mielekäs elämäntapa).
Voi olla avuksi jakaa toipumisen tapahtumasarja kuuteen vaiheeseen. Jokaisella niistä on omat keskeiset päämääränsä:
KEHITYSVAIHE TAVOITE
1 ENSIVAIHE RIIPPUVUUDEN NÄKEMINEN
2 VAKAUTUSVAIHE VIEROITUSOIREIDEN JA KRIISIN KÄSITTELY
3 VARHAISVAIHE HYVÄKSYMINEN, HUUMEETON ELINTOIMINTA
4 VÄLIVAIHE TASAPAINOINEN ELÄMÄNTAPA
5 MYÖHÄISVAIHE PERSOONALLISUUDEN KEHITYS
6 YLLÄPITOVAIHE KASVU JA KEHITYS
Kehitysmalli kertoo, että menestyksellinen toipuminen edellyttää tehtävien suorittamista tietyssä ja määrätyssä järjestyksessä. Ellei tietystä tehtävästä ole selvitty, ei olla varustauduttu seuraavaan varten, joka on monimutkaisempi.
On myös muistettava, että toipuminen on erittäin yksilöllinen tapahtumasarja. Ei ole olemassa kahta ihmistä, jotka tervehtyvät täsmälleen samalla tavalla.
Se mitä seuraavassa esitetään on, syytä käsittää yleisinä suuntaviivoina, ei ehdottomana ja todellisena kuvana toipumisesta jokaisessa yksityisessä tapauksessa. Tämän muistaen käymme nyt läpi kehitysmallin vaiheet.
Ensivaihe
Ensimmäinen tavoite potilaalle ensivaiheessa on päästä selville, että hänellä on riippuvuussairaus. Hänen on selvitettävä itselleen, että hän on menettänyt alkoholin tai muiden huumeiden hallinnan ja että kysymyksessä ei enää ole normaali käyttö vaan riippuvuus.
Tämän vaiheen aikana potilas saa käytöksensä seurausten kautta oppia, että hän ei enää voi juoda tai käyttää huumeita varmalla tavalla. Sen tiedon hän saa itselleen siten, että syntyy ongelmia, jotka liittyvät huumeen käyttöön.
Kun ongelmat tulevat pahemmiksi, hän yrittää saada juomisen hallintaansa. Hän vaihtaa viskistä viiniin ja sitten viinistä olueeseen. Hän käyttää Valiumia tai amfetamiinia krapulaan. Kun tämä ei toimi, hän on ehkä juomatta jonkin aikaa, osoittaakseen itselleen, että hänellä on tilanne hallinnassaan. Lopulta hänen on tunnustettava, että hän on riippuva, eikä hänellä enää ole hallintaa.
On tärkeä ymmärtää, että ensivaihe tapahtuu kemiallisesti riippuvan henkilön omassa tietoisuudessa. Se voi joskus tapahtua jonkin aikaa sen jälkeen, kun hän on käynyt läpi hoidon. Esimerkiksi voi olla niin, että henkilö on pakotettu hoitoon rattijuoppoustuomion kautta, kauan ennen kuin itse on edes aavistanut, että hänellä on ongelmia alkoholin kanssa. Ymmärrys riippuvuudesta, jonka hän on saanut hoidon kautta, voi sellaisissa tapauksissa osittain olla seurausta kokemuksista ensivaiheessa.
Vakautusvaihe
Vakautusvaiheessa tavoite on omien ajatustapahtumien ja tunteiden, arvostelukyvyn ja käyttäytymisen hallintaan saaminen. Ei ole vakaa ennen kuin voi ajatella selkeästi, tuntea jälleen ja käsitellä tunteita, muistaa asioita, osoittaa arvostelukykyä ja hallita käyttäytymistään. Vakautusvaiheeseen kuuluu myös selviytyminen akuuteista vieroitusoireista ja postakuuttien vieroitusoireryhmän (PAV) vaikeimmista oireista.
Vaiheeseen kuuluu myös vakauttaa motivaatiokriisi, joka on pakottanut potilaan hoitoon. Vakautusvaiheeseen kuuluu lisäksi muiden fyysisten ja psyko-sosiaalisten ongelmien järjestely, jos ne voivat vaarantaa varhaista toipumista.
Tässä vaiheessa murtuu myös alkoholistisen juomisen kuvio. Vieroitusoireiden lisäksi pyritään hoitamaan muut lääketieteelliset ongelmat, jotka ovat syntyneet juomisen seurauksena. Potilasta autetaan työstämään elämänsä ongelmia, jotka ovat johtaneet motivaatiokriisiin.
Varhaisvaihe
Varhaisvaiheen aikana potilaan tavoitteena on hyväksyä sairautensa ja oppia toimimaan ilman alkoholia ja huumeita. Terveyden takaisin saaminen merkitsee, että hänen täytyy parantua niistä vakavista fyysisistä ja psyko-sosiaalisista vaurioista, jotka hän on saanut riippuvuutensa seurauksena.
Tämän toipumisvaiheen aikana potilas on erikoisen riippuvainen rakenteellisesta kuntoutusohjelmasta, joka suojaa häntä siltä ylimääräiseltä stressiltä, jonka eläminen yhtä päivää kerrallaan saa aikaan. Tässä vaiheessa hän oppii arvostamaan raitista elämää.
Rakenteellinen ohjelma antaa potilaalle aikaa ja mahdollisuuden fyysiseen toipumiseen. Hyvä ravinto ja menetelmät stressin käsittelyyn järjestetään, jotta lievennettäisiin PAV:n oireita. Lääketieteellistä hoitoa annetaan mahdollisiin fyysisiin ongelmiin, joita voi ilmaantua samanaikaisesti.
Jos jalka katkeaa, on se pantava kipsiin, jotta sitä voitaisiin pitää paikallaan niin, että se voi parantua. Jos on vahingoittanut persoonallisuutensa ja elintapansa riippuvuuden seurauksena, on oltava olemassa rakenteellinen kuntoutusohjelma, joka estää tarpeettoman stressin ja huomiotta olemisen niin kauan kuin tervehtyminen on käynnissä.
Kun tervehtyminen isoilla kirjaimilla on ohi, voi potilas säilyttää raittiuden ja elämänlaadun huomattavasti vähemmän tiukoin säännöin kuin vakautusvaiheessa ja varhaisvaiheessa.
Välivaihe
Toipumisen välivaiheessa on päätavoite muuttaa elämäntapaa. Elämä pyörii riippuvuuden ympärillä. Sellainen elämäntapa vaatii kemiallisia aineita, jotta selvittäisiin siitä stressistä, jonka itse riippuvuus aiheuttaa.
Varhaisvaiheessa elämäntapa on korvattu rakenteellisella kuntoutusohjelmalla, jonka hoitohenkilökunta on kehittänyt auttamaan potilasta toipumisen alkuun pääsemiseksi. Välivaiheessa säilyy kehotus tasapainoiseen elämäntapaan, joka rakentuu raittiudelle.
Potilas voi hyvin ja on vakaa. Hän on työskennellyt hyväksyäkseen sairautensa. Hän voi vähentää hoitoponnistelua ja alkaa normaalin elämän harjoittelun. Sen sijaan, että keskittyisi olemaan juomatta, hän voi nyt omistautua jokapäiväisille asioille, kuten työ ja perhe.
Alkoholistille on tyypillistä riippuvuuskeskeinen elämäntapa vielä silloinkin, kun hän on jo raitistunut. Hän vaihtaa vanhan riippuvuutensa uuteen. Tavoitteena tulee olla tasapainon luominen olemassaoloon, niin että se vapauttaa riippuvuudesta ja sen sijaan saatetaan alulle raittiit arvot ja toiminnat.
Tasapainoinen elämäntapa sisältää toipumisohjelman, joka on toimii kokoajan, mutta vähemmän keskeisesti kuin aikaisemmissa vaiheissa. Siihen kuuluvat nyt toiminnat työssä, perheessä ja tuttavapiirissä. Se antaa aikaa itsensä kehittämiselle ja virkistäytymiselle, mutta myöskin liikunnalle ja hyville ruokatottumuksille.
Stressin käsittely ja valmius muiden riippuvuuksien kehittymistä vastaan, ovat muita tärkeitä aiheita välivaiheessa.
Myöhäisvaihe
Keskeisin tavoite toipumisen myöhäisvaiheessa on persoonallisuuden kehitys tarkoituksena saavuttaa terve itsetunto, kyky läheisyyteen ja mahdollisuus elää onnellista ja hyvää elämää.
On aika tarkistaa arvomaailmaansa ja kuvitelmia itsestään, muista ihmisistä ja maailmasta yleensä; aika avata silmät omalle itseään tuhoavalle käyttäytymiselleen, aika tarkastella kykyään läheisyyteen ja ihmissuhteisiin.
Jos nämä asiat eivät toimi toivotulla tavalla, on myöhäisvaihe oikea hetki tehdä niille jotakin. Siihen saatetaan tarvita erityistä apua.
Monille toipuville alkoholisteille myöhäisvaihe ei tuota suurempia ongelmia. He tulevat jokseenkin hyvin toimivista perheistä. He ovat lapsuudessaan saaneet terveitä käsityksiä ja arvomaailman ja ovat oppineet kuinka olemassaoloa käsitellään rakentavasti. Riippuvuus on sitten tullut esteeksi tuottoisan elämän tielle. Näille alkoholisteille kuntoutus merkitsee paluuta aikaisemmalle toimintatasolle, kun on kysymys terveydestä ja hyvinvoinnista.
Mutta toiset raitistuvat alkoholistit eivät ole yhtä onnellisessa asemassa. Heillä on edessään suuri työ tullessaan myöhäisvaiheeseen, koska he tulevat perheistä, joissa on ollut riippuvuusongelmia tai jotka eivät muista syistä ole olleet hyvin toimivia. Tai he ovat saattaneet aloittaa juomisen niin varhain, että heidän tunne-elämänsä kehitys on pysähtynyt. Sen vuoksi he eivät ole koskaan saaneet terveitä mielipiteitä ja asenteita elämään ja toisiin ihmisiin. Monille on sen lisäksi tullut tunneperäisiä häiriöitä, joilla ei ole mitään tekemistä juomisen kanssa, mutta jotka ovat johtaneet siihen, etteivät he löydä raittiista elämästä enempää päämäärää kuin tarkoitustakaan.
Niiden kysymysten ymmärtämisessä, jotka johtuvat lapsuudesta ja nuoruudesta, on ensiksi käsitettävä, että ne ovat luoneet vääriä kuvitelmia, jotka vaikuttavat haitallisesti raittiuden laatuun. Nämä kuvitelmat muodostavat perustan kyseisten ihmisten kielteiselle kuvalle itsestään ja itseään tuhoaville valinnoille elämässä.
Pätevien terapeuttien avustamina on heidän eriteltävä tarkkaan perheensä, jossa he ovat kasvaneet. Ne väärät kuvitelmat on nostettava valoon, jotka nyt estävät alkoholistia elämästä raittiina. Hänen on sen jälkeen päätettävä muuttaa tapansa ajatella ja toimia suhteessa niihin haasteisiin ja ongelmiin, jotka arki tuo tullessaan. ACOA, Alkoholistien aikuiset lapset, (Adult Children Of Alcoholics) on itseapuryhmä, joka voi olla suureksi hyödyksi tässä päivittäisessä muutostyössä.
Lopputulos sellaisia pitkäaikaisia ongelmia ratkaistessa on vapautuminen vääristä kuvitelmista, jotka on saatu jo lapsena ja jotka ovat rajoittaneet yksilön mahdollisuuksia saavuttaa onni ja tyydytys toipumisessaan. Tämä mahdollistaa alkoholistille kehittää terve näkemys itsestään, mikä voi johtaa hengelliseen kasvuun, läheisiin suhteisiin ja hedelmälliseen ja tarkoituksenmukaiseen elämään.
Myöhäisvaiheen päämäärä on hankkia sellaisia mielipiteitä, arvoja ja kyky käsitellä elämää, että ne voivat johtaa täysipainoiseen elämään. Kun elämä on vakaa, halutaan jotakin enemmän. Tämä voi olla vaarallinen ajanjakso, sillä alkoholistinen persoonallisuus vaatii ehkä silloin alkoholistisen elämäntavan.
On ymmärrettävä, että elämän tarkoitus ei ole pako todellisuudesta. Kun elämän koko tarkoitus aikaisemmin oli ”helpoimman tien käyttö” niin alkoholisti tiesi, kuinka hän palkitsee itsensä nopeasti ja helposti.
Jotta elettäisiin täydellisempää elämää on tehtävä joukko muutoksia, jotka aluksi voivat tuntua tuskallisilta. Myöhemmässä toipumisvaiheessa voidaan sitten katsoa aikaisempaa elämäntapaa ja muuttaa osaa arvomaailmasta niin, että parempi eläminen tulee mahdolliseksi.
Ylläpitovaihe
Tässä vaiheessa on päätavoite ylläpitää korkealaatuista, raitista elämää. Se tarkoittaa toipumisohjelman tehokasta seuraamista, uusiutumisen varoitusmerkkien tunnistamista, päivittäisten ongelmien ratkaisemista ja hyvää huolenpitoa elämästä.
Riippuvuus on krooninen sairaus, joka ei koskaan parane. Toipuvan alkoholistin on koko ajan pidettävä yllä raittiuteen suuntautuvaa elämäntapaa siten, että osataan käsitellä stressiä, ratkaista ongelmia ja asettaa rehellisyys ensimmäiseksi suhteissa toisiin ihmisiin. On myöskin oltava koko ajan tietoinen uinuvasta riippuvuudestaan ja tarkoin varottava mielialaa muuttavia aineita ja pakonomaista käyttäytymistä.
Osittainen toipuminen
Toipuminen riippuvuussairaudesta on harvoin suoraviivaista. Useimmat alkoholistit toipuvat asteittain. He saavat uuden ymmärryksen sairaudestaan ja tervehtymisestään ja käyttävät paljon aikaa uusien tietojen soveltamiseen ja liittämiseen päivittäiseen elämäänsä. Silloin tällöin he tuntevat tyytyväisyyden elämään ja lepäävät jonkin aikaa ennen kuin tuntevat tarvetta jatkaa.
On tavallista, että välistä taannutaan kuntoutusohjelmassa. Tätä tapahtuu erityisesti, kun on sovellettava jotakin hankittua uutta oppia. Se stressi, jonka itse muutos aiheuttaa, voi olla liikaa ja silloin voidaan mennä taaksepäin hetkellisesti. Kun stressi poistuu, voidaan ajatella, kuinka asiaa voitaisiin käsitellä paremmin seuraavalla
kerralla, ja niin jää jäljelle hihojen kääriminen ja uusi yritys. Monet saavat tällä tavalla lopulta hyvän raittiuden.
Monet toipuvat alkoholistit eivät selviä koko tapahtumasarjan läpi.
Osittaista toipumista tapahtuu silloin kun he törmäävät raittiudessaan tehtävään, joka tuntuu heistä mahdottomalta tai ylitse pääsemättömältä. He juuttuvat siihen, mikä johtaa sitten epäonnistumiseen kaikessa, mitä heidän pitäisi tehdä. Tästä on seurauksena, että he eivät tunne oloaan miellyttäväksi ja kokevat raittiutensa laadultaan huonompana.
Normaali suhtautuminen juuttumiseen on, että otetaan askel taaksepäin stressin vähentämiseksi. Seuraava vaihe on keskustella tilanteesta toisten ihmisten kanssa ja sitten hakea pätevää apua eteenpäin pääsemiseksi.
Sen sijaan että käyttäydyttäisiin järkevästi, monet siirtyvätkin kieltämiseen selvittääkseen tilanteen. Tämä ei tapahdu tietoisesti. He lukitsevat automaattisesti tunteensa, että jotakin on vialla. Juuttuminen saa aikaan stressiä. Kieltäminen lukitsee hetkeksi stressin kokemisen, mutta voimistaa sitä lopulta.
Kun stressi lisääntyy, alkaa potilas saada kasvavia PAV:n oireita. Toisin sanoen hänen on vaikea ajatella selkeästi, käsitellä tunteitaan, muistaa ja selviytyä stressistä. Hänen saattaa olla vaikeaa nukkua kunnolla ja joutuu helposti onnettomuuksiin.
Monet potilaat eivät ole tietoisia, että heillä on PAV-oireita, koska he eivät tiedä PAV:sta tarpeeksi. Voi olla myös niin, että stressi lukitsee ajatustoiminnan. Siksi he eivät osaa käsitellä PAV:taan.
Sen sijaan he kieltävät yhä enemmän mikä lisää stressiä, joka puolestaan pahentaa oireita. PAV aiheuttaa yhä enemmän ongelmia, jotka lisäävät stressiä, joka pahentaa PAV:ta jne.
Alkuperäinen juuttuminen jää niiden ongelmien varjoon, jotka syntyvät PAV:n väärästä käsittelystä. Potilas on niin kiinni niissä, että hän ei voi nähdä alkuperäistä syytä tapahtumiin. Hän tuntee yhä enemmän stressiä. Lisääntyvä stressi johtaa itsestään toimivaan ahdistukseen ja pakkomielteisiin.
Potilas tuntee olevansa pakotettu tekemään jotakin, mitä tahansa, puuduttaakseen rauhattomuuttaan ja hulluja ajatuksiaan. Hän ryhtyy usein tasapainottaviin pakonomaisiin toimintoihin, jotka lievittävät stressiä tilapäisesti. Tämä luo kuitenkin kasvavia pitkäaikaisia ongelmia lyhytaikaisen lievityksen kustannuksella.
Lopuksi stressi johtaa uusiutumisprosessin aktivoitumiseen, ja potilas menettää hallinnan. Kun hallinnan menetys on ilmeinen ja täysin tietoinen, hän voi nähdä sen edessään kuin tulikirjoituksen. (Jos hän jatkaa toimintaansa samalla tavalla, hän joutuu juomaan, tulee hulluksi tai yrittää itsemurhaa saadakseen tuskansa loppumaan).
Usein potilas voi silloin alkaa uudestaan kuntoutumisohjelmansa ja saa siten elämänsä järjestykseen. Tämän jälkeen hän jatkaa ohjelmaansa kunnes juuttuu seuraavan kerran.
On helppoa antaa itselleen kuva, että on todella tulossa terveeksi.
Raitis alkoholisti voi juuttua osittaisen toipumisen tilaan. Hän edistyy mutta pääsee ainoastaan tiettyyn pisteeseen, josta hän tiedostamattaan luisuu taas uusiutumisen tapahtumasarjaan. Lopulta hän huomaa hallinnan menetyksen, joka ennustaa itse uusiutumisesta, lisääntyvän.
Pelko uusiutumisesta pakottaa alkoholistin toimintaan ja hän palaa toipumisen tapahtumasarjaan. Mutta hän tuleekin silloin samaan vaiheeseen, jossa hän ei aikaisemmin voinut hyvin. Hän seuraa tapahtumasarjaa edelleen vaiheeseen, joka tuntuu niin pelottavalta, että osittaisen toipumisen kiertokulku alkaa uudelleen. Sama kuvio toistuu kerran toisensa jälkeen.
Isossa Kirjassa tätä kutsutaan ”puolinaisiksi toimenpiteiksi.”
Monet ihmiset, joilla on osittainen toipuminen, eivät huomaa sitä kasvavaa hallinnan menetystä, joka liittyy uusiutumissyndroomaan. He menettävät elämänsä hallinnan, vaikka päällisin puolin näyttävät seuraavan kuntoutusohjelmaa. Uskossa että riittää, kun käy AA-kokouksissa tai jälkihoitoryhmässä, he ovat uusiutumisvaarassa. Ja kaikki, he itse ja omaiset, ihmettelevät mistä oikein on kysymys.
On väärin tuhlata elämäänsä osittaiseen toipumiseen. Me ansaitsemme enemmän elämältä kuin sen.
Seuraus osittaisesta toipumisesta on, että elämää kuvastavat jatkuvat kriisit, vaivat ja epämiellyttävyydet. Sellainen tila aiheuttaa stressiä, joka puolestaan voi synnyttää sairauksia ja jopa lyhentää yksilön elämää.
Voidaan oppia huomaamaan, missä juututaan kiinni, selviytyä esteestä ja sitten jatkaa eteenpäin täydelliseen toipumiseen.
Vääriä uskomuksia toipumisesta ja uusiutumisesta
Ensimmäinen asia uusiutumisen ehkäisyssä on ymmärtää mitä uusiutuminen on ja mitä se ei ole. Mitä enemmän uusiutumisesta tiedetään sitä pienempi on vaara joutua kokemaan se ja sitä vähemmän uhkaavalta se tuntuu.
Uusiutumisesta on olemassa joukko vääriä uskomuksia, jotka kahlitsevat uusiutumiseen taipuvaiset ihmiset toivottomuuden ansaan. Monilla on näitä vääriä uskomuksia ja he käyttäytyvät kuin ne olisivat oikeita.
Väärät uskomukset uusiutumisesta saavat aikaan itsestään toteutuvan ennustuksen. Kun niitä pidetään tosina toimitaan sen mukaan kuin niin todella olisi.
Ongelmana näissä väärissä uskomuksissa on, että ne estävät yksilöä ryhtymästä oikeisiin toimenpiteisiin uusiutumisen kiertokulun katkaisemiseksi. Se puolestaan synnyttää itsensä täyttäviä ennustuksia.
Kun uskotaan, että nämä väärät uskomukset ovat oikeita, käyttäydytään kuin ne olisivat tosia. Väärä käyttäytyminen johtaa vuorostaan noidankehään: uusiutuminen - toipuminen - uusiutuminen, ja niin ennustus on käynyt toteen!
Haluaisimme hälventää joitakin myyttejä ja väärinkäsityksiä uusiutumisesta ja esittää niiden sijaan tosiasioita, joita alkoholisti voi käyttää suojanaan uusiutumisen vaaraa vastaan sairaudessaan.
Väärät uskomukset, jotka estävät uusiutumiselle altista alkoholistia toipumasta, voidaan jakaa neljään päätyyppiin:
[b]Väärät uskomukset alkoholin ja huumeiden käytön osasta toipumisessa ja uusiutumisessa.
Väärät uskomukset varoitusmerkkien esiintymisestä ja luonteesta.
Väärät uskomukset motivaation merkityksestä ja sisällöstä toipumisessa.
Väärät uskomukset hoidon tehokkuudesta.[/b]
Tulemme käymään läpi jokaisen näistä kohdista yksitellen ja yksityiskohtaisesti osoittaaksemme, kuinka väärien uskomusten yhdistelmä voi johtaa sarjaan vääriä johtopäätöksiä, jotka johtavat jatkuvien uusiutumisten itseään tuhoavaan kiertokulkuun.
Väärät uskomukset alkoholin ja huumeiden käytön osasta toipumisessa ja uusiutumisessa
Monet uusiutumiselle alttiit alkoholistit uskovat, että toipumisessa on ainoastaan kysymys huumeista erossa pysymisestä ja että uusiutuminen on yksinkertaisesti sen vastakohta. Tästä johtuu, että he uskovat toipuvansa niin pian, kun he eivät enää käytä huumeita ja saavat uusiutumisen, kun he sen tekevät. Siksi he saavat käsityksen, että pidättyväisyys on tärkeintä toipumisessa.
Mutta toipuminen ei ole samaa kuin huumeista pidättyminen. Raittius on ainoastaan toipumisen väline. Toipumistapahtuma käsittää joukon päivittäisten tehtävien suorituksia, jotta voitaisiin käsitellä akuuttia ja postakuutteja vieroitusoireita ja korjata kaikki bio-psyko-sosiaaliset vauriot, jotka riippuvuus on aiheuttanut.
Raittius tarkoittaa toisin sanoen paljon enemmän kuin ainoastaan pullon väliin jättämisen. Jos alkoholisti uskoo tulevansa terveeksi tällä yksinkertaisella tavalla, hän hämmästyy kaikista toimintaongelmista, joita alkoholistinen käyttäytyminen aiheuttaa vielä raittiinakin. Hän voi myöskin tuntea itsensä vangituksi ja avuttomaksi, koska väärät uskomukset estävät häntä löytämästä tietä ulos kurjuudesta. Monet alkoholistit, joilla on uusiutuminen, laajentavat vääriä uskomuksia vielä itsekin. Jos alkoholisti uskoo, että toipumisessa on kysymys yksinomaan raittiudesta, hän voi uskoa, että hänellä on tilanne hallinnassaan niin kauan, kun hän ei juo. Ainoa asia, joka voi saada hänet menettämään hallinnan, on että hän alkaa juoda jälleen. Tämä voi antaa johtopäätöksenä, että uusiutuminen on seuraus tietoisesta valinnasta.
Uusiutuminen olisi siis jotakin, josta voidaan määrätä itse.
Toisin sanoen: Niin kauan kuin ollaan raittiina ja pysytään erossa alkoholista, kaikki on hyvin ja tilanne on hallinnassa.
[b]Tehkäämme yhteenveto tästä väärien uskomusten osasta:
Toipuminen on samaa kuin raittius.
Uusiutuminen on huumeen käyttöä.
Heti kun pidättäydyn käyttämästä huumeita, minä toivun.
Heti kun alan käyttää huumeita, minulle tulee uusiutuminen.
Heti kun pidättäydyn käyttämästä huumeita, minulla on olemassaoloni hallinta.
[/b]
[i]Johtopäätös I Uusiutuminen on aina tulosta tietoisesta valinnasta käyttää huumeita.
Johtopäätös II Tärkein tehtävä toipumisessa on pidättäytyminen huumeista.[/i]
Päättelyn virhe on, että ainoastaan huumeettomuus ei ole tae, että tilanne olisi automaattisesti hallinnassa ja että toivuttaisiin. Raittius voi katkaista riippuvuuden ja hallinnan menetyksen vaikutukset. Mutta kuten olemme aikaisemmin nähneet, huumeista johtuvien oireiden tilalle tulevat raittiudesta johtuvat oireet, kun edelliset katoavat. Raittiudesta johtuvat oireet voivat tulla niin vaikeiksi, että alkoholisti menettää jälleen arvostelukykynsä ja käytöksensä hallinnan.
Monet alkoholistit, joilla on ollut uusiutuminen, ovat kertoneet, että he toimivat niin huonosti raittiudessaan, että juominen oli parempi vaihtoehto.
Heillä oli niin paljon vaikeuksia, että he saattoivat nähdä kolme mahdollisuutta: Itsensä lääkitsemisen alkoholilla, itsemurhan tai mielisairauden. Näistä he pitivät juomista parhaana valintana.
Raittiudelle on välttämätöntä alkoholista erossa pysyminen, mutta se ei ole toipumisen ainoa tavoite. Lopullinen tavoite on oppia elämään mielekästä elämää ilman alkoholia.
Sellaista elämää vaikeuttavat suuressa määrin ne oireet, joita esiintyy raittiudesta huolimatta. Näihin kuuluvat akuutit ja postakuutit vieroitusoireet, kyvyttömyys käsitellä elämää ilman huumeita ja saatujen bio-psyko-sosiaalisten vaurioiden seuraukset.
Toipumiselle on välttämätöntä lopettaa alkoholin ja kaikkien mielialaa muuttavien huumeiden käyttö ja oppia käsittelemään vieroitusoireita ja stressiä ilman niitä.
Raittius ei ole toipumisen ainoa tavoite.
Väärät uskomukset varoitusmerkeistä
Tavallinen ennakkoluulo on, että uusiutuminen tulee äkkiä ja ilman varoitusta. Tästä syntyy tunne avuttomuudesta ja voimattomuudesta. Uusiutumisesta tulee siten
mystillinen tapahtuma, jota potilas ei voi hallita. Ainoa mitä hän voi tehdä, on toivoa, ettei uusiutumista tulisi.
Uusiutuminen ei tule äkkiä itsestään ilman ennakkovaroitusta.
Todellisuudessa on useita varoitusmerkkejä, jotka edeltävät uusiutumista. Jos vain opitaan tunnistamaan ne, voidaan uusiutuminen pysäyttää alkuunsa ennen kuin se ehtii tapahtua.
Jos sen sijaan uskotaan, että uusiutuminen on samaa kuin juomisen aloittaminen, jäävät useimmat varoitusmerkit huomiotta ja tunnetaan vain ne, jotka ovat tekemisissä juomisen kanssa.
Tässä muutamia tyypillisiä varoitusmerkkejä:
ajatukset alkoholista ja juomisesta,
veto juomiseen,
itsensä asettaminen tilanteisiin, joissa toiset juovat,
Nämä potilaat uskovat, että he huomaavat aina varoitusmerkit, kun ne tulevat. He eivät ymmärrä, että kieltäminen seuraa heitä raittiuteenkin ja estää heitä huomaamasta näitä merkkejä.
Viimeinen vaihe tässä väärässä ajatusten kulussa kuuluu suurin piirtein näin: ”Kun olen oppinut tunnistamaan varoitusmerkit, voin aina käsitellä tilanteen, jos vain haluan.”
Tehkäämme yhteenveto näistä vääristä uskomuksista:
Kaikki varoitusmerkit ovat tekemissä juomisen tai AA-kokousten jättämisen kanssa.
Huomaan aina varoitusmerkit ennen uusiutumista.
Kun huomaan varoitusmerkit, voin seurata niitä, jos haluan.
Johtopäätös: Niin kauan kuin käyn kokouksissa, enkä ajattele juomista, minulla ei ole ongelmia.
Mutta ongelmat tässä asenteessa ovat erittäin vakavat. Juomisen ajatteleminen, vedon tunteminen, itsensä asettaminen sopimattomiin tilanteisiin ja ohjelman seuraamisen lopettaminen ovat kyllä vakavia varoitusmerkkejä. Mutta ne tulevat myöhään uusiutumisen kulussa, niin myöhään, että monet alkoholistit ovat
menettäneet jo arvostelukykynsä ja käytöksensä hallinnan. Tästä johtuen he eivät voi tunnistaa oireita, eivätkä pysäyttää uusiutumistapahtumaa.
Väärät uskomukset motivaatiosta
Useimmat toipuvat alkoholistit voivat todeta, että uusiutuminen on jokseenkin tavallinen ilmiö. Siksi he haluavat löytää syyn, miksi niin on.
Aikaisemmin mainittujen väärinkäsitysten mukaisesti ajattelevat monet alkoholistit seuraavaan tapaan:
Jos minulle tulee uusiutuminen, se johtuu, etten ole motivoitunut tai en halua tulla raittiiksi.
Tulen raittiiksi, kun ”olen löytänyt pohjani”.
Jos minulle tulee uusiutuminen, ”minulla oli juomatonta viinaa”. Johtopäätös: Uusiutumiseen taipuvien alkoholistien ”on juotava itsensä pohjaan”
ennen kuin he voivat toipua.
Tämä on tappava johtopäätös uusiutumiseen taipuvalle alkoholistille. Se voi saada hänet epäilemään, onko hän oikein viisas. Hän tietää, että haluaa lopettaa juomisen, mutta ei voi olla juomatta. Se tuhoaa hänen itseluottamuksensa ja itsetuntonsa ja luo syyllisyyttä ja häpeää.
On totta, että osa alkoholisteja saa uusiutumisen, koska eivät usko olevansa alkoholisteja. He eivät ole hyväksyneet sairauttaan siksi, että he eivät ehkä ole vielä saaneet tarpeeksi tuntuvia seurauksia siitä.
Tämä kuvio tulee kuitenkin vain toipumisen ensivaiheessa. Se ei koske uusiutumiselle alttiita potilaita, jotka jo tietävät, että he ovat riippuvia, eivätkä voi enää juoda sosiaalisesti. Kuitenkaan he eivät voi pysyä raittiina, kuinka paljon sitten yrittävätkään.
Useimmat uusiutumiseen taipuvat potilaat voivat erittäin huonosti, niin huonosti, että he eivät voi toimia edes silloin, kun ovat raittiina. He eivät voi käyttää hyväkseen kuntoutusohjelmaa.
Vielä pahempien seurausten vaara ei estä uusiutumista. Se lisää tätä uusiutumisvaaraa.
Väärät uskomukset hoidosta
Monet potilaat työskentelevät keskitetysti ja tehokkaasti toipumisensa parissa. He käyvät hoito-ohjelmassa ja ryhmäterapiassa ja osallistuvat säännöllisesti kahdentoista askeleen ryhmiin. Kuitenkin he epäonnistuvat. Miksi?
Heillä on joku kahdesta vaarallisesta etukäteisuskomuksesta.
Ensimmäinen on, että mikään hoito tai kahdentoista askeleen ryhmä ei auta. Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. On olemassa monia esimerkkejä, joissa uusiutumiselle alttiit potilaat ovat toipuneet palattuaan kuntoutusohjelmaan, joka ei ole auttanut aikaisemmin. Hoitoon tai AA:han meno on aina yrityksen arvoinen.
Toinen yhtä vaarallinen uskomus on täsmälleen päinvastainen, nimittäin että hoito (AA ja ammatillinen hoito yhdessä) on sataprosenttisen varmasti tehokas kaikille, jotka haluavat tulla terveiksi.
Jos epäonnistutaan, se johtuu ennen kaikkea siitä, että on päätetty jättää puolitiehen ja lopettaa hoito. Ihmiset, joilla on tämä uskomus, luulevat epäonnistumisensa johtuvan jostakin sisäisestä viasta heissä, joka tekee toipumisen mahdottomaksi.
Tutkikaamme näitä vääriä uskomuksia:
Ei ole olemassa mitään hoitomuotoa tai itseapuryhmää, joka voisi saada minut raittiiksi.
Hoito on sataprosenttisen tehokas uusiutumista vastaan.
Johtopäätös I Jos epäonnistun, se johtuu siitä, että olen syntynyt sellaiseksi. Johtopäätös II Enempi hoito on tarpeetonta. En voi tulla paremmaksi.
On luonnollisesti olemassa hyvää ja huonoa hoitoa. Tietty hoito voi olla hyvä joillekin, mutta ei toiselle.
Sitä paitsi on jatkuvasti hyvinkin epäselvää, mikä oikeastaan on tehokasta riippuvuuden hoitoa. Muutamat saavat uusiutumisen siksi, etteivät ole omaksuneet kylliksi tietoa siitä, kuinka pysytään raittiina. Mutta se ei merkitse, etteivät he osaa. Hoito voi olla menestyksellistä kahdestakymmenestä kuuteenkymmeneen prosenttiin tapauksista riippuen siitä, mitä tarkoitetaan menestyksekkäällä.
Uusiutumisen esiintyminen ei millään tavalla ole todistus siitä, että ei voida tervehtyä. Se ei merkitse mitään synnynnäistä vikaa. Se osoittaa pikemminkin, että ollaan jokseenkin tyypillinen alkoholisti tai kemiallisesti riippuva henkilö, ja että on käärittävä hihat ja aloitettava uudelleen kuntoutusohjelma.
On olemassa hyvät mahdollisuudet saavuttaa pysyvä raittius tai ainakin pitempiä raittiuden jaksoja ja parempi elämänlaatu - jos löytää ohjelman, joka käyttää rakenteellista uusiutumisen ehkäisyä.
Ei huolta alkoholiongelmasta, sillä Suomeen on tulossa vahva profeetta ilmestysten ennustamana, pitkästä ennustuksesta poimin tämän alla olevan otoksen:
Rakkaudesta kertova Laulujen laulu kirja Kirjoituksissa kertoo, että rakkaus onkin kuin tuli, jota ei voi suuret vedet sammutta. Näin on tulevassa herätyksessä, joka yhtäältä on tulella puhdistava, mutta toisaalta siihen liittyy valtava sanoma rakkaudesta ja Messiaan seuraajien yhteydestä. Viimein Messiaan viimeisessä rukouksessa neljä kertaa pyytämä toive Hänen seuraajiensa yhteydestä tulee toteutumaan Suomessa (Joh. 17. luku), josta se leviää ympäri maailmaa.
Kuvaava sana tämän päivän ihmisistä ja jopa uskovistakin on kahleet. Ihmiset ovat monien syntien, riippuvuuksien, töiden ja jopa harrastuksiensa vankeja, mutta myös uskonnon. Sana uskonto tuleekin latinan kielen religo-sanasta, joka tarkoittaa sitoutumista ja kiinnittymistä – se on siis vangitsevaa!
Toisessa näyssäni joulukuun alussa näinkin kahleiden vapautuvan.
”Rukoilin uskovien lasten pelastumisen puolesta ja näin näyn kahleista. Näyssä alkoi napsahdella kahleita auki; ensin yhdet, sitten toiset ja yhä kiihtyvällä vauhdilla, kunnes näkyi Suomen kartta ja valtava määrä kahleita napsahteli auki, niin että ne aukesivat kuin aallon tavoin käyden pohjoisesta lähtien ja edeten aina Etelä-Suomeen ja Hankoon asti. Samassa sain sanat, ettei Jumala ole unohtanut lupaustaan pelastaa uskovien isien sukupolven lapsia, vaan monet tulevat vapautumaan synnin kahleista.”
Säätila jatkuu raittiin raikkaana tänäänkin. Eilen odoteltiin myöhäiseen iltapäivään, jotta piha möksällä kuivaa, että saatais muutamat hommat siellä tehtyä ja vietyä kalaromppeet sinne. Oltiin päästy menomatkasta noin puolet, eli vähän yli viitisen kilsaa, kun alkoi sen päiväinen kaatosade. Käännyttiin takaisin, niin täällä ei vielä satanut moneen hetkeen. Vaan eipä huolta kyllä sitä vettä piisas sitten täälläkin. Tänään on kertakaikkiaan mentävä kävelylle, muuten tulee kohta suoliumpio ja sydänslaaki. - Suihkussa olis kiva käydä, täytyy vaan muistaa laittaa kypärä päähän, lattia siellä on hiukka pliukas, kun perämoottorihuolto on tehty siellä ja öljyä on levinnyt klinkkereille.
Aivan kohta se tapahtuu! Lähdetään sinne möksälle, aurinko on näyttäytynyt.
Kello on noin ja mä oon näin ja edelleen täällä. Yhden piti hoitaa vaan nopeasti yks kyytikeikka ja tulla takas. Äsken soitin niin kuulemma menee vielä tunti pari kun hänelle tuli hommia! Voe änkyrän änkyrät! - Tässä vaiheessa olisin nuorempana saanut megalomaanisen raivarin, repinyt vaatteeni ja heitellyt tavaroita ja puhkunut loppupäivän raivosta. - Mikä on aevan turhoo hommoo. - Kait se taas kohta rupee sataan, niin ei mennä sit möksälle tänäänkään.
Vietettiin ilta siellä möksällä, oli ihanaa. Etsin kuvaa sellaisesta tammesta, jonka “teltassa” mökkerö sijaitsee, vaan en löytänyt vastaavaa kuvaa. On hienoa istuskella siinä alla ja katsella kuinka valo siivilöityy lehtiverhon lävitse. Helteellä se on varmasti mukava paikka.
Onko alkoholismi sairaus vaiko eikö? Mun mielestä se on krooninen sairaus, joka ei parane koskaan. Sen kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Se kyllä edellyttää täydellistä pidättäytymistä alkoholin nauttimisesta. Näkeehän noista kuvista maallikkokin, että jotain muutosta on alkoholistin aivoissa tapahtunut ja veikkaan, ettei ainakaan positiiviseen suuntaan. - Minunkin aivojen mangneettikuvissa oli jotain häikkää vaan ei ne pystyneet sanomaan, että onko se suoranaisesti alkoholin aiheuttamaa, sanoivat sitä orgaaniseksi aivovammaksi.
Tuli möksällä vietettyä iltapäivän seutu. Olenkin aivan poikki, möyrin juhannusruusupuskien juurella repimässä koiranputkiviidakkoa pois. Kylläpäs teki hyvää! - Tästä reissusta poikikin jälleen sairaalareissu. Poika näet istui kangaspäällysteisessä puutarhatuolissa. Kangas repesi ja poika tippui tuolin läpi. Koska kaveri on vähän isohko, jäi siihen jumiin ja selkä sattui pahan kerran. Lähti sitten nostamaan perämoottoria suojaan ja selästä kuului pamaus. - Tällasta tää on meillä aina ollut ja tulee olemaan oli meistä kysymyksessä kuka hyvänsä.
Raittiina on jälleen herätty. Oloa ei häiritse kertakaikkiaan yhtään mikään. Tällaisena aamuna tuntee syvää kiitollisuutta elämästään. Että on herännyt siitä kammottavasta hulluuden tilasta vielä henkiin. Ja kiitollinen saa olla AAlle, jonka avulla olen jo kolmatta kertaa rämpinyt juoppouden suosta ylös. Eihän se AA mitään helppoja niksikirjan temppuja tarjoa, vaan sellaiselle älykääpiölle kuin minä, on ohjelmasta ollut suuri apu.
Passiivisuus ei ole masentuneelle muutoinkaan mukava olotila. Monet haluaisivat olla yhtä toimeliaita ja aikaansaavia kuin ennen sairastumistaan. Omaisten kehotukset ryhdistäytymiseen kaikuvat heidän korvissaan tuomitsevilta syytöksiltä: et ole ainoastaan surkea, olet myös laiska… Masentunut oppii syyttämään itsekin itseään passiivisuudestaan ja potee depressionsa lisäksi toisesta kiusallisesta tunteesta: syyllisyydentunteesta. Moraalinen krapula ei paranna masennusta yhtään sen enempää kuin päihdeongelmaakaan. Päin vastoin se nujertaa masentuneen uskoa omaan selviytymiseensä.
Äymerikkalaiset rakastaa steps-ohjelmia. Stepsejä on sitten joka lähtöön. And always some easy steps to do something or not do something…
Niin, olen koko päivän miettinyt kuoleman syntiä nimeltä laiskuus. Monenlaista mielipidettä löytyy siittäkin aiheesta. Olen yrittänyt selvittää, että mikä on laiskuudesta johtuvaa ja mikä taas masennuksesta johtuvaa JA MIKÄ PERKELE TAAS JOHTUU BURN OUTISTA?
[size=150]Oli nii tai näi, olen raittiina kuitenkin päivän viettänyt ja kait tässä viettelen illankin raittiina ja yönkin perään.[/size]
Jaa, tää burn out määritellään näin. No eihän mulla sitten sellasta ole ollut. Mulle on jäänyt mieleen se ensimmäinen suuri lama joskus ajat sitten, kun sillon alettiin puhua burn outista, vaan sillä ymmärrettiin vähän erilaista juttua. Sillä kuvattiin yrittäjien kokemaa kokonaiselämäntilannetta, moni veti itsensä kiikkuun ja ryyppäs itsensä hengiltä. Tosiaan se tarkoitti kaiken kattavaa burn outtia, eikä mitään pelkkää työuupumusta. Viimeset kolme vuotta olin aivan tavallisessa työsuhteessa, itsenäinen työ vaan vähän tylsähköä, kun oli tottunut vähän dramaattisempiin ja luovempiin kuvioihin.
Ihahahanaa, meil on kohta uudet perunat kypsänä, syöpötellään sillin ja voin kanssa. - Kilon hinnalla sai talvella kymmenen kiloo perunoita. - Mut on ne nii hyviä!
[size=110]Mulla on tänään yksivuotissynttärit tätä kolmatta raittiutta. Päivä kerrallaan se on tullut niinkuin aiemmillakin kahdella kerralla. Tarjoan teille juhlan kunniaksi kakkukahvit. Raittiuden alku oli tällä kertaa kyllä kamalan vaikea. Erityiset kiitokset AA:lle ja tovereille ja kaikille plinkkiläisille!
[/size]
Onnittelut raittiista vuodesta ja kiitos kakkukahvitarjouksesta! Nautinpa sellaiset kotona, jos en satu lähtemään jonnekin stadin palaveriin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Onnittelut minultakin!
[size=200]HYVÄ [/size] ja onnittelut !!
Kun mä saan lottovoiton, hommaan heti tuollaisen kuvanlaisen pikku veijarin ja kaverin tietysti sille. Ne pitää niin mukavaa innostunutta röhkinän öninää kun niille vie jotain mukavaa syötävää. Sian talutus isompana on taitolaji.
Raittiina on jälleen herätty kauniiseen aamuun. Aamupäivä pötkötellään kaikessa rauhassa ja sitten lähdetään möksälle. Muut kalastaa ja minä raivaan tontin nurkkia koiranputkista. Ruusupensaiden raivauksesta käsivarret on kuin kissan kanssa tappelun jäljiltä. Vähän kaupassa käydessä hävettää, vaan eipä tuo mithään haittaa. - Kyllä eilen naurua piisas, kun pojan vanha kalakaveri oli mukana. Poika sytytteli ns pihagrilliä ja ei saanut sitä heti syttymään. Aloitettiin sen päiväinen rakentava vittuilu sytyttäjän kaupungistumisesta. Vittuilun määrä oli kuvottava ja jatkuessaan sai aina uusia ulottuvuuksia. Mä en ymmärrä miten mä olen joskus ajatellut ettei selvin päin ole hauskaa!
