Alla oleva vankka teksti on lainattu blogista “Perholla on asiaa”:
[i]"RAIVOSTUTTAA HYVÄÄ TARKOITTAVA VÄHÄTTELY.
Anna kun selitän.
Artikkelin asiantuntija tarkoitti varmasti aivan vilpittömän hyvää esitellessään näkemyksiä siitä miten ”nykyihmiset” (joita on noin 7 miljardia) ovat ”liian kiireisiä” tai miten tässä ”informaatiotulvan maailmassa ihminen voi kadottaa itsensä.”
Mutta mistä kyseisen artikkelin asiantuntija itse asiassa voi tietää mikä juuri minulle on hyväksi? Mistä hän tietää mikä tekee minut iloiseksi, väsyneeksi, turhautuneeksi, innostuneeksi? Voiko hän tosiaan ilmoittaa, että elämäntyylini ei ole ”oikea” ja siksi olisi nyt parasta tulla hänen villasukkaretriittinsä tuijottamaan seinää?
Itse tulkitsin haastateltavan sanoja oman elämäntapani ja arvojeni huolettomana väheksymisenä. Koska olen työstäni innostunut säätäjä, joka rakastaa ”informaatiotulvaa”, olen onnen ulottumattomissa.
Jos näin on, missä on standardi-onnellistelija, johon itseään voi käydä vertaamassa? Miksi kaikkien pitää olla onnellisia samalla tavalla?
Muut eivät voi tietää, mikä pohjimmiltaan on toiselle hyväksi. Koska emme ole klooneja, emme voi myöskään tietää mikä on toisen paras.
Tietenkin voimme esittää toisille ehdotuksia, näkökulmia ja mielipiteitä siitä mitä on hyvä elämä. (Minä tiedän - kirjoitan selfhelp-kirjoja, joissa neuvoskelen ihmisiä yhdessä jos toisessakin asiassa. Kuten vaikkapa siinä, että kahvinkeittimen vesisäiliötä EI kannata täyttää kahvikannulla, koska kannuun jäävä rasva tekee pidemmän päälle kahvista kitkerän makuista. Ja että hampurilaisravintolassa ei KOSKAAN kannata ottaa sesonkituotetta. Ne feilaavat aina. On olemassa syyt siihen, miksi juuri BicMac on listan suosituin purilainen eikä joku ”Mcspelttinäkkäri leipäjuustolla ja meiramilla”, tai miksi Quattro Stagione taas on suositumpi kuin ”pitsa ja salaatti samassaione”).
Mutta yksityiskohdista pitää huolehtia jokaisen itse. Sinun on itse selvitettävä mistä hyvän elämän ainekset – hienommalla kielellä arvot – oikein löytyvät.
Jos kuulet itsesi joskus sanovan ”kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta…”, saatat olla sen äärellä, että olet luovuttanut hyvän elämäsi määreet itsesi ulkopuolelle. Toisin sanoen yrität elää sen mukaan, mitä oletat muiden ihmisten sinulta odottavan.
Uutisia:
-
He eivät todennäköisesti odota yhtään mitään. Kukaan ei ole elämästäsi loppujen lopuksi kovin kiinnostunut, jos et satu olemaan Hollywood-tähti. Niinpä saatat toteuttaa toiveita, joita ei ole todellisuudessa edes olemassa. Vai onko? Missä? Kuka on sanonut, toivonut, pyytänyt sinulta tietynlaista elämää? -
Jos odottavat, entä sitten? Kuinka tylsää HEIDÄN elämänsä on, että he voivat käyttää aikaansa sinun henkilökohtaisena arvopoliisinasi toimien? Mikä on pahinta mitä tapahtuu jos et täytä tämän kyrpänaaman odotuksia? Hän jättää sinut, hylkää ystävyytenne, suuttuu? Entä SITTEN? Mitä teet ihmisellä, joka aiheuttaa sinulle vain huonon olon? Niinpä."
[/i]
Olen aina raitistuessani ollut sangen herkkä ulkopuolisille vaikutteille. Tämä raittius kun on kolmas kerta niin tällä kertaa en mene enää lankoihin yhtä herkästi. Sitä on alkuraittiudella valmis aivan mihin hyvänsä jotta viinanhimo häipyy ja että elämänlaatu jotenkin paranisi.
Toisen raittiuden alkaessa olin aivan epätoivoisessa jamassa. Kokeilin vaikka minkälaisia konsteja parantaakseni elämääni. Ennen kaikkea koin olevani todella huono ihminen ja kasvattavani lapsiani päin persettä kun meillä pyörittiin tietotekniikan ympärillä ja katseltiin satelliitin kautta maailman menoa. - Niinpä pohjoisengurun opastuksella sitten päädyin johtopäätökseen, että se kaikki on väärin, todellinen elämä on jotain muuta. - Niinpä meillä sitten puuhasteltiin vaikka mitä. Lapsia en sentään pakottanut palaamaan kivikaudelle. - Aikani sitten rypistelin ja sitten kerran, pikän tauon jälkeen, katsoin kaiken pahan alun ja juuren, Hollywoodin, tuottaman elokuvan lasten kanssa, tuntui ymmärrys vihdoin palaavan. Elokuva sai mielialani nousemaa sfääreihin, oli se niin herkullinen kuvaus!
Viimeisen juopotteluaikani ja sairasaikani elin täysin umpiossa. Nyt alkaa pikkuhiljaa valot kirkastumaan. Olen taas syntisen tietotulvan keskellä. Ei huvita kutoa villasukkia, eikä juoruilla kenenkään kanssa jonkun muun asioista tai ängetä johonkin kamalaan ihmisryppääseen keskustelemaan hyvää päivää kirvesvartta ja puuhastelemaan jotain vain puuhastelun vuoksi.
Jokapuolella kaupataan kaikkea mahdollista haitalliseksi riippuvuudeksi. Mä ainakin olen perkeleen riippuvainen rahasta ja sitä riippuvuutta ei mikään paranna. Ja syntisen riippuvainen informaatiotulvasta.
