“Olen täällä Lopettajissa törmännyt monta kertaa viittauksiin elokuvaan Matrix.”
Siis Matrix on elokuvassa tietokoneohjelma - ikään kuin rinnakkaistodellisuus. En minäkään Matrixista enkä Matrix Reloaded -elokuvasta tykännyt.
Joo, mä kysyin nuorisolta kannattaisko vielä yrittää Matrixia katsoa, vaan nuo sanoivat, no että, olihan se hyvä silloin sata vuotta sitten, vaan ei he nyt sitä mitenkään erikoisen hyvänä pidä, on kuulemma parempiakin nähty. - Mä kyllä pidän scifi-elokuvista paljon. Varsinkin sellaisista amerikkalaishenkisistä kuten Battleship ja tietenkään ei sovi unohtaa Armageddonia ja Independece Daytä. - Nuoriso taas antoi tästä Battleshipistä tyrmäävät arvostelut, jotta siinä on paskimpia leffoja mitä on nähty, että tiesi tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Raittiina on herätty tänäänkin. Säätila on jälleen kolea, varmaan alkaa vielä satamaankin. Lisäksi on hautajaispäivä. En kyllä tällä kertaa lähde hautajaisiin.
Hirvittäviä tällaiset hautajaispäivät. Tää vanhus sen sijaan kuoli lempeästi nukkuessaan. Kuitenkin mielessä pyörii nää vähemmän tuskattomat lähdöt joita on joutunut seuraamaan.
Blade Runner on klassikko scifissä lavastuksensa suhteen - antoi osiviittoja cyberpunkille.
Blade Runneria en ole katsonut, se pitäis kyllä katsoa. Yleensä näissä tän tyyppisissä elokuvissa on kamalinta se kuvatun maailman totaalinen rumuus, jota ei halua katsoa. Yks scifi elokuvatyyppi, jota en katsele on, on nää halvalla tuotetut kuvat, joissa hiekka-aavikko olosuhteissa kaahataan jollain moottorivempeleellä ja ammuskellaan niin perhanasti. On ikäänkuin tyyppinsä lännenleffat.
Todellinen taideteos on ranskalainen palkittu elokuva Herkuttelijoiden Yö. Se on scfi-elokuva, joka painii taideteosten sarjassa.
Mielestäni nykytaide on elokuvaa! Siinä yhdistyy niin kuvataide, musiikki ja kirjallisuus ja tietenkin tekniikka. Elokuva tarjoaa kokonaisvaltaisen kokemuksen. Klassinen musiikkikin pääsee oikeuksiinsa mielekkäällä tavalla. Ei tarvitse kuunnella mitään kamalia nykyklassisia teoshirviöitä.
Tänään klo 21.00
Shopping Tour, Venäjä/Suomi, 2014. O: Mikhail Brashinsky. P: Tatyana Kolganova, Timofey Yeletsky, Satu Paavola. Venäisessä kauhukomediassa joukko suomalaisia ihmissyöjiä hyökkää venäläisturistien kimppuun. Käteinen ei käy. Kätesi käy.
Tää täytyy katsoo
Ja tästä se alkaa! verkkouutiset.fi/ulkomaat/isis_ydinase-36453
Raittiina ollaan tänäänkin, voin aivan sataprossasella varmuudella sanoa olevani raittiina ainakin huomiseen. Isiksen ydinlataus ei onneksi vielä tänään ole mössähtänyt. Tai mistäs sen tietää ennekuin alkaa oksettaan ja paskattaan, tukka ja hampaat tippuu ja on muutenkin vähän huoanohko olo. Näet viranomaiset pitää asian visusti omana tietonaan ja sensuuritiedotusvälineet ei asiaa kerro. - Saadaan sitten anonymoussien ja wikileaksin kautta mahdollisesti jotain tietää.
Jaaha ja miten tääkin liittyy taas raittiuteen tai herrasnaisjuoppouteen? - Ei tullunna musta herrasnaisjuoppoa. Jostain kumman syystä ei pitkien raittiuksien harrastaminen ollut parantanut minua alkoholismista, enkä oppinut millään käyttämään alkoholia kohtuullisesti vaikka sitä niin perkkeleen tarmokkaasti harjoittelin. - Harjoitus tekee mestarin joissain asioissa vaan ei kyllä tässä alkoholin käytössä.
Niin. Niin se on. Harrastaminen ei paranna alkoholismista. Ollaan taas sen kiintoisan kysymyksen edessä: Onko alkoholismi sairaus?
Minä olen sen koulukunnan edustajia, joiden mukaan alkoholismi on krooninen, parantumaton sairaus! Ainoa tehoava hoito on pidättäytyä alkoholin käytöstä kokonaan. Mitään muuta hoitoa ei ole!
Jatketaanko itsemme hoitoa tällä menetelmällä? Teki mieli tai ei! Kyllä se mielitekokin haihtuu, kun ei päästä sitä aktiivisesti mieleensä, vaan keskittyy kaikkeen muuhun. Ainakin minä jatkan; niin kovin hyvin tiedän, mihin seurauksiin hoitamaton sairauteni johtaa!
Tai laajemmin: Onko riippuvuus yleensä sairaus, jos se pitkänkin tauon jälkeen uusiutuu välittömästi impulssin saatuaan?
Voi kun kaikki muutkin krooniset, parantumattomat sairaudet olisivat tällaisia! Että tehokkain, vaikuttavin ja ainoakin hoito olisi vain pidättäytyä, olla tekemättä.
Niin ja jos vielä olisi niin, että -hoito olisi vain pidättäytyä, olla tekemättä- olisi sairaalle mieluisaa ja helppoa, emme kirjoittelisi tällä palstalla.
Mä olen vakuuttunut siitä, että alkoholismi on sairaus. Muuta lääkettä siihen ei ole kuin pidättäytyminen täysin alkoholin käytöstä. Täytyy kyllä omasta kokemuksesta myöntää, että juopotteluun ratkeaminen ei ole ihan yhdestä impulssista kiinni. Se on pitkäaikainen kehitys, joka hoitamattomana lopulta johtaa juomaan. - Sen vuoksi tällä raittiudella aion pitää asian mielessäni ja perehtyä kirjallisuuteen retkahduksen ehkäisystä (kuten olen jo tehnyt).
Retkahtaminen. Siihen ainakin minun ajatusmaailmassani- Luojan kiitos sentään- johtaa pitkällisempi “suunnittelu”. Onneksi tämäkin asia on nyt tiedossa, niin osaa sitäkin tietoisemmin torjua. EJ:n kolmen P:n ohjelma on oiva ensiapupakkaus ja aina mukana! Mutta toisaalta- kesähelle, nälkä ja jano… Silloin pitää muistaa ainakin poistua uhkaavalta turmapaikalta tapaturman laajenemisen ehkäisemiseksi. Perustella voi sitten myöhemmin.
Retkahtaminen ei aina ole suunnittelusta kiinni - valitettavasti. Ymmärrän kyllä mitä Tapsa tossa ylempänä tarkoittaa koska ajatusmalli on itsellenikin tuttu. Aikasemmin kehittelin tätä eteenpäin käyden retkahdusprosessin mielessäni askel askeleelta läpi. Ihan tietoisesti ja vaiheittain niin yksityiskohtaisesti kuin mahdollista. Halut katosivat.
Vaarallisempi asia on sellainen enemmän epämääräinen ja tiedostamaton kehitys raamitekijöissä joka edesauttaa retkahdusimpulssien toteutumista ajatuksesta teoksi. Pidempiaikainen epämukava tai tyytymätön olotila joka ei pidempään raittiina olleilla johdu enää aineesta vaan jostain aivan muusta. Tämän epämääräisen ja sumuisen “muun” tunnistaminen on tärkeää. Yhtä tärkeää - itselleni ainakin - kuin tietää, että on olemassa sellainen käsite kuin “kuiva retkahdus”. Tarkoittaa vajoamista vanhaan käyttäytymismalliin. Ilman aktivista juomista, mutta kuitenkin samaan moodiin joka edesauttoi alkohlismin kehitystä. Esimerkkinä vetäytyminen omiin oloihinsa. Tämä tuli mieleeni koska mulla on tällä hetkellä ryhmäni suhteen jonkinlainen kriisi päällä. Senhän pitäisi olla alkkisten ja narkkisten sekaryhmä joka keskittyy päihdevapaan elämän hallitsemiseen. Oikeastaan sanajärjestys on väärä koska narkkikset ovat jo talon puolesta etulyöntiasemassa ja alkkikset enemmän sivutuotteita ja vähemmistönä.
Ryhmä kaatui muutama kuukausi sitten siihen malliin, että olen käytännössä ainoa täysverinen alkkis narkkien ja parin sekakäyttäjän porukassa. En enää tunne oloani kotoisaksi vaan olen selvästi väärässä filmissä. Tässä pulma. Kaipaan ehdotuksia ja mielipiteitä. Itse olen kaavaillut paria vaihtoehtoa. Pidin pidemmän tauon viikkotapaamisista viime kuukausina enkä havainnut raittiuden ylläpitämisen kannalta mitään haittaa. Eli voisin skipata ryhmän ja etsiä itselleni sopivamman. Tai jättää ryhmät kokonaan omaan arvoonsa - kuten olen tehnyt viimeiset 6 vuotta ennen nykyiseen menoa viime vuoden lokakuussa. Tai pysyä nykyisessä opiskelemassa narkkien ajattelumallia tiedostaen etten pysty antamaan mitään konkreettista apua kenellekään. Enkä myös saamaan sitä. Puhumme ja ajattelemme eri tavoin ja eri tasoilla. OK, tämä aamuläpinänä. Menen tänään taas palaveriin ja otan teeman puheeksi. Huomenna tiedän enemmän. Tai sitten en. 
^ Huomenta, andante 
.
Mua kiinnostaisivat ihan konkreettiset esimerkit tuosta ajatusmaailman eroamisesta narkkien ja alkkisten välillä, sinun näkökulmastasi siis.
Itsehän olen narkkari, jos toki myös juoppo, ja pidän itseäni kuitenkin melko tavallisena(Mitähän hittoa sekin tarkoittaa?) ihmisenä siitä huolimatta. Mulla vain sattuu olemaan päihdeongelma ja lopulta se on aivan sama, millä mä nuppiani sekoitan. Olen toki lukuisia kertoja ihan IRL törmännyt siihen, että “pelkät” alkkikset kauhistelevat laittomien huumeiden tai vaikka ihan laillisten PKV-lääkkeiden väärinkäyttöä ja sen myönnän ihan suoraan, että tietenkin laittomuuksien kanssa säätäminen tuo ihan omat lieveilmiönsä mukanaan, mutta varsinainen päihdeongelmani on tyystin sama, istunpa sitten jossakin räkälässä dokaamassa laillisesti tai rännään Subua laittomasti.
Anteeksi ketjusi häirintä, helisee.
Huomenta Winston ja tosi kiva, että ilmoittauduit sekakäyttäjän ominaisuudessasi! Voidaan pistää pidempikin ajatustenvaihto päälle jos sua huvittaa. Ehkä todella jommankumman omaan ketjuun?
Konkreettisena esimerkkinä narkkisporukkaan mulla tulee ensimmäisenä mieleen, että nämä pitävät paremmin yhtä kuin alkkikset. Siis ainakin omat ryhmäläiseni. Näillä on huomattavan paljon tekemistä toistensa kanssa myös ryhmän ulkopuolella. Suljettu piiri johon en ole päässyt sisään. Tavallaan ymmärrettävää koska monella - oikeastaan kaikilla- on ollut tekemistä oikeuslaitoksen kanssa. Monella pidempiä huumeisiin liittyviä rangaistuksia tilillään. Eikä näistä haluta välttämättä puhua “ulkopuolisille”. Ulkopuolisille lainausmerkeissä koska olen rikkonut henkilökohtaisen ryhmäennätykseni ottamalla melko säännöllisesti osaa jo lokakuusta asti. Silti tunnen olevani väärässä filmissä koska sekaryhmä on tällä hetkellä liikaa narkkispainotteinen.
Mutta tosiaan: Siirretäänkö keskustelu toiseen paikkaan niin ei häiritä puhdasverisiä alkkiksia? Tai ehkä jollain kanssaveljelläni tai -sisarellani on halua tulla tukemaan minua yksinäistä alkkis-sutta tänään ryhmääni?:lol:
En ole vielä muodostanut omaa kantaani tässä sairaus vaiko ei -teemassa. Se hieman häiritsee päätöksentekoa, että alkoholi on asetettu riippuvuuksia aiheuttavista aineista erilaiseen asemaan kuin esim. tupakka tai huumeet. Harva meistä pitää tupakoivan riippuvuutta sairautena, vaikka fyysisesti se tupakka toki niitä sairauksia tuo mukanaan.
Älkää nyt missään nimessä lähtekö pois tästä ketjusta kun kerran on keskustelua saatu mielenkiintoisista asioista aikaan. Enhän mäkään ole puhdasversinen alkkis. Mähän tekopyhästi join ensin kaljat ja sitten nukkumaan mennessä vetäsin ne kaksi imovanea naamariin. Uskon, että sellaisia on paljonkin!