Ei helevetti, tässäpä uutinen nyt.fi/a1305955322089. Itävaltalaiset on seonneet! - Olen usein vieraillut kyseisessä maassa ja se porukka jonka sieltä tunnen ei kyllä hyvällä moista katso. Parrakkaita naisia ja homoliikennevaloja, ei helvetti!
Mulla ei ikänä ole ollut mitään homo- ja lesbohommeleita vastaan. Heitä on aina ollut olemassa. Nuoruudessani tunsin useita, enkä pitänyt sitä mitenkään kummallisena. - Nyt sen sijaan alkaa mättää tosi paljon. Nää ihmiset itse nostaa asian sillälailla esiin, että karvat nousee pystyyn. Hallaa tekeevät omalle asialleen!
Katsoin taannoin amerikkalaisen dokumentin mielenkiintoisesta pariskunnasta, jolla oli useampi adoptiolapsi. Toinen oli leikkauttanut itsensä mieheksi ja toinen taas naiseksi, olivat vielä löytäneet toisensa, olivat ulkonäöltään kuin kaksi marjaa. Eihän siinä mitään jos moisilla operaatioilla olisi saavuttanut sisäisen tasapainon ja olisi onnellinen, vaan vaikutti elämä heillä olevan yhtä suurta draamaa. Ton dokumentin jälkeen nuilla lapsukaisilla on varmaan koulumaailmassa mukavat oltavat.
Eihän tää vuodatus taas liittynyt mitenkään alkoholiin! - Raittiina taaperretaan tääkin päivä. Bimille terveisiä, että vähät välittää mitä muut ajattelee. - Siitä voi olla tasan varma, että muut ajattelee myös aivan mitä sattuu.
Käytännön vinkki naiselle, joka haluaa kesyttää kesämiehen! Taannoin kun ei vielä näitä aurinkotöljöjä ollut markkinoilla paljoa tehtiin ne itse. Olin kokeillut jotain markkinoilla ollutta aurinkosuihketta ja saanut siitä hirveän ihottuman. Ystävän kanssa valmistettiin töljöt porkkanatuoremehusta ja oliiviöljystä. Oiva sekoite siveltiin iholle (paksu kerros) ja kesämökillä laittauduttiin maate pahinmpaan porotukseen. Sitä harrastettiin useampi päivä, välillä käytiin uimassa ja uusittiin töljökerrosta. Iltaisin saunotessa tarkastettiin päivän rusketustulos. Pieniä palovammoja esiintyi ja välillä töljö tuntui kiehuvan iholla, vaan eipä mittään lopulta oltiin lähes neekereitä. Vielä kun oli valkoiset hiukset niin avot! - Kyllä miehen kesytys onnistui paremmin kuin hyvin. Täytyy sanoa, että niillä sitten pystyi teettämään mitä hyvänsä, oli niin kesyä tavaraa. - On ne miehet sen verran alkukantaista sakkia! Elelin silloin ensimmäistä pitkää raittiutta.
Se oli silloin nuorena, oi niitä aikoja! - Vanhemmalla iällä on tarkasteltu aurinkovammoja. Selkä on täynnä mitä kummallisempia luomia, tuli aikanaan istuskeltua selkä aurinkoon päin, luomiraja menee simmareiden mukaan. Enää ei ole asiaa aurinkoon.
Raittiina on tänäänkin herätty, olo on kuin krapulaisella, päänsärkyä ja huonoa oloa. Ketään ei ole kotona, eikä ulkona näytä olevan kukaan liikkeellä, on ainakin hiljaista.
Mainettaan Parempi purkaa jälleen katkeruuttaan sikariportaan-ketjussa. On tyyppi niin katkera AAlle, ettei enää varmaan katkerammaksi voi tulla. Mä en voi ymmärtää moista! - Koin kyllä idealistina aikanaan kovan pettymyksen kun heräsin huomaamaan, että AA koostuu ihan tavallisista ihmisistä. Niinhän sitä käy jokaisen hienonkin aatteen kanssa kun ihmiset on niitä toteuttamassa. Niin se vain on, kysehän on siitä mitä itse katsot tarpeelliseksi sisäistää omaan elämäänsä, pyrkimys kuitenkin on jatkuvasti parempaan. - Nää uskovaiset kyllä siellä AAssa ottaa päähän, vaan mun ryhmässäni on etupäässä ihku tavallista sakkia, jonka elämässä ei korkeammat voimat näyttele sen kummempaa roolia, pitäävät homman yksinkertaisena.
Kyllä vuosia AAssa rampanneena pitäis ymmärtää, että moisen katkeruuden perimmäinen syy tulisi tutkia perusteellisesti. Tai jos se nyt on muuttunut raittiutta ylläpitäväksi voimaksi niin mikäs siinä sitten. - Kukin taaplaa tyylillään.
Voi helvetin viistoista! Mulla ei ole näitä rannekkeita vieläkään ja markkinoille pukkaa uusia koko ajan kuten tämäkin tekniikkatalous.fi/ict/arsyt … i/a1063299. Mä en ymmärrä miten mä voin elää kun mulla ei ole rannekkeita, jotka kertovat päivän aikana otettujen askelten määrän ja sydämen sykkeen milläkin hetkellä ja kun ei ole vielä tätä mielialaranneketta. Ilman sitä mun on vaikea tajuta vituttaako vaiko eikö. Rannekkeen voisi kehittää myös alkoholistille, jotta sen olisi helpompi tietää milloin haluaa juopotella ja milloin ei halua.
Nimettömät Alkoholistit ja Anonyymit Alkoholistit, siinä vasta pulma? - Kumpaankohan joukkoon mä kulun? Näin ruohonjuuritasolla se ei selviä koskaan. Ilmeisesti kyseessä on korkeamman tason menettelytapakiista. Missä siis yhtenäisyys, jota pidetään tärkeänä pointtina yhteiselle menestykselle. En jaksa teksteistä perehtyä kumpi kannattaa mitäkin. Sen verran selvisi, että haluan kuulua siihen porukkaan, joka kannattaa palvelurakenteen pitämistä AA-kirjallisuuden mukaisena, eikä siihen sotketa muusta yhteiskunnasta kopioituja byrokratiamalleja,
Joku AAlainen on kirjoittanut järkevästi, yhdyn tähän täysin:
“Ryhmäomantunnon ohjaamassa AA-toiminnassa kuullaan niin enemmistöjä kuin vähemmistöjä, ja vahvat yksilöt ymmärtävät vastuunsa ”kolmen perintömme” – toipuminen, yhtenäisyys ja palvelu – vaalimisessa. Ryhmäomantunnon ääntä etsivässä yhteisössä rakenteiden on mahdollista olla, ja niiden tuleekin olla, heikot. Yhteisistä asioista päättämisen prosessit perustuvat uskoon ja keskusteluun. Ne eivät perustu voimaan, äänenkäyttöön, kontrolliin tai äänestyspäätöksiin. Usko siihen, että keskustelun keinoin haettu ryhmäomatunto luo turvallista ja tyytyväistä toipumisen ilmapiiriä, on AA:n voima.”
Ilmeisesti kyseessä on valtataistelu! JOKA PRKLE VIEKÖÖN pitäisi olla AA-kirjallisuuden mukaan yhteisölle täysin vieras ilmiö. Järjestöalan ihmiset haluaisivat ilmeisesti AAhan hierarkian vanhojen keisarioppien mukaan niin kuin tässä yhteiskunnassa muuallakin on.
Suomessa on samaistumista opittu pitämään AA:n keskeisenä ja arvokkaana asiana. Samaistumisen ovat kuitenkin monet ymmärtäneet niin, että uuden jäsenen tulee kyetä samaistumaan vanhojen jäsenten kertomiin tarinoihin.
Tämä asettaa vanhat jäsenet uuden tulokkaan ”mittatikuiksi”. Jos uusi jäsen ilmaisee, ettei hän pysty samaistumaan toisiin, katsotaan tämä helposti hänen ongelmakseen. Viime vuosikymmenten jäsenkatoakin voidaan pyrkiä selittämään sillä, että oikeanlaisia AA-tulokkaita ei enää ole olemassa. Tämä asenne hyväksyy AA:n kuihtumisen ja sivuuttaa alkujäsentemme painokkaasti korostaman asian: muuttuminen on AA:n elinehto. AA tarvitsee itsetutkistelua ja sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin yhtä kipeästi kuin yksittäinen jäsen, joka haluaa säilyttää halunsa olla juomatta.
AA-kirjallisuudessa kerrotaan AA:n voiman olevan vanhan jäsenen kyvyssä samaistaa itsensä uuteen tulokkaaseen. Tämä suhtautumistapa mahdollistaa hyväntahtoisemman asennoitumisen ”vaikeankin” uuden tulokkaan käyttäytymiseen kuin hänestä alkavan samaistumisen odottaminen. Empatiassa ja todellisessa vertaisuudessa – niin puheiden kuin tekojenkin tasolla – on enemmän voimaa kuin auktoriteettiasetelmiin perustuvissa suhteissa. "
" Suomalaiseen AA:han on itse asiassa vuosikymmeniä sitten pesiintynyt ajattelu, jonka mukaan kaikki ovat sairaita. Alkoholismin oirekuvaan lasketaan hyvin yleisesti kuuluvaksi lähes kaikki inhimillisen toiminnan kielteiset muodot. Tiettyjä erotteluja on kuitenkin vuosien saatossa tuotettu. Esim. ”varsinaisten alkoholistien” uskotaan yleisesti syyllistyvän ja joutuvan juomaan, jos he toimivat tietoisesti väärin. ”Kovien juoppojen” ja psykopaattien katsotaan taas yleisesti muodostavan AA:n sisälläkin oman joukkonsa, jota eivät heiluttele AA:n kokemusperinnön mukaiset alkoholistia uhkaavat voimat.
Onko mahdollista, että jäsenistön ja tulokkaiden sieluista taistelee suomalaisessa AA:ssa kaksi vastakkaista voimaa, psykopatian piirteistöön kuuluva pinnallinen viehätysvoima ja AA:laisen toipumisen synnyttämä vetovoima? Jos näin on, lienee vain toisen voiman ympärille synnytettävissä sellainen yhtenäinen AA, joka kestää psyykkisten sairauksien, sekakäytön jne. asettamat haasteet. "
Voi olla ihan niinkin yksinkertainen juttu että sokea usko pyhien kirjoitusten ehdottomaan täydellisyyteen ja entisaikain pyhien miesten lausumien absoluuttinen erehtymättömyys ei sitten toimi ihan yksi yhteen epätäydellisen ja kovin monimuotoiisen maailman kanssa?
Muutosta näihin keisarin aikaisiin organisaatiosysteemeihin on ollut ilmassa jo joitain vuosikymmeniä. Yhteen aikaan pyrittiin luomaan saatanallisen tarkat toimenkuvat kaikille. Ammattiliitot pitää tästä kiinni viimeiseen saakka. Sen sijaan luovassa työssä, kuten erilaiset suunnitteluprojektit ovat tuoneet esille muutospaineen. Yhtenä päivänä lehdessä olikin mielenkiintoinen uutinen suuresta amerikkalaisesta nettimyyntifirmasta. Se on poistanut kaikki työnimikkeet, ei ole johtajia eikä alaisia, tietysti lain mukaan täytyy olla mm toimitusjohtaja. Työympyrät koostuu piireistä, jotka itsenäisesti hoitavat tietyt tehtävät ja tehtävät jaetaan piirin sisällä kunkin taitojen mukaan. - Hieno homma! Kun firma siirtyi moiseen hommaan, poistui kuvioista itse 14 prosenttia työntekijöistä. Jäljelle jäivät ilmeisesti uudistusmieliset! - Mun mielestä AAn vanhat, jeesuksen aikaiset, opit palvelurakenteesta ovat olleet aikaansa edellä ja ovat vahvasti samankaltaisia tämän piiriajattelun kanssa.
Tässä taas lainattu hyvä tekstin pätkä koskien itsetutkiskelua lapsuudesta ja nuoruudesta:
Synnyttyämme olimme vanhempiemme käyttäytymisen, asenteiden ja
odotusten vaikutuspiirissä. Ne taas perustuivat heidän vanhempiensa
käyttäytymiseen, asenteisiin, odotuksiin…läpi sukupolvien. Joten,
koska emme oikein voi osoittaa sormella syyllistä, voimme yhtä hyvin
alkaa etsiä parannuskeinoa.
Ongelmia on jos vanhemmat olivat liian nuoria, liian vanhoja, liian
köyhiä, liian rikkaita, oli liikaa lapsia, vain yksi lapsi, tuli
poika eikä tyttö tai päinvastoin, vanhemmat eivät saaneet kouluaan
loppuun, joutuivat naimisiin, joutuivat luopumaan urastaan, oli
taloudellinen epävarmuus, he olivat sairaita fyysisesti tai
psyykkisesti, toisen kuolema, avioero, jne., jne…
Joskus äidit jopa saavat lapsensa tuntemaan syyllisyyttä siitä, että
äidin on käytävä töissä. (Äiti on uhrannut elämänsä työskentelemällä
lastensa vuoksi) Tällainen asenne saa lapsen automaattisesti
loputtomaan syyllisyysvelkaan olemassaolostaan ja kiinnittyy
ongelmaan. Isät pelaavat samaa peliä sanomalla: ”Jos minulla ei olisi
ollut niin suuri perhe, minusta olisi tullut suurmies…” Jotkut
neuroottiset äidit kertovat vaikeista synnytyksistään ja saavat
lapsensa tuntemaan syyllisyyttä.
On vanhempia, jotka keksivät tekosyitä huonolle
käytöksellesi…opettaen kuinka voit keksiä selityksen kaikelle mitä
teet. On vanhempia, jotka eivät rankaisseet sinua ja opettivat
lykkäämään asioiden tekemistä. Tai vanhempia, jotka ylisuojelivat tai
eivät antaneet sinulle työkaluja kohdata elämä sellaisena kuin se
todellisuudessa on. On alkoholistivanhempia tai liian ankaria
vanhempia, jotka pakottavat lapsen toimimaan kuten aikuinen ja
jatkuvasti vertaa lasta toisiin ihmisiin.
Mutta muista, jos olet niin fiksu, että olet huomannut vanhempiesi
olleen sinun suuri ongelmasi, on sinun mentävä askel edemmäksi ja
mietittävä mitä voit ja haluat tehdä asialle. Tämä on neljännen
askeleen tarkoitus. Tarkoitus ei ole vanhempiesi arviointi, jos
edellinen kappale siltä vaikutti. Vanhempasi tekivät parhaansa niin
kuin osasivat; joskus se oli hyvä, joskus huono suoritus.
Tarkoitus on auttaa sinua tulemaan tietoiseksi asenteistasi,
tunteistasi ja epäasiallisesta käytöksestäsi ( ja huomaa, että
kyseessä on sinun epäasiallinen käytöksesi) niin, että voit alkaa
uuden elämän.
Olen täällä Lopettajissa törmännyt monta kertaa viittauksiin elokuvaan Matrix. - Tiedän, että tuon elokuvan katsominen kuuluu yleissivistykseen ja olen sitä aikanani yrittänyt kolmeen otteeseen katsoa, vaan ei siitä ole mitään tullut. Pariin otteeseen olen nukahtanut heti alkuvaiheessa. Tarskohan yrittää vielä kerran.
Mua vähän hirvittää kun saadaan tää auto käyttöön puolen vuoden remontin jälkeen ja pääsen vihdoin kaupunkiin palaveriin. Mulla on vahän kyseltäviä asioita, saas nähdä lennänkö ovesta pihalle vai kuinka?
Heittoistuin on aivan väärin asennettu. - Nyt on sentään otettu vaakuutuksia riittävästi ja autoon on asennettu piilo (karja) puskuri. Ei kun kaasua reippaasti poljetaan ja palaveriin hurautettaan riittelemmään.
Auton saaminen siirtyi maanantaille. Harmittaa vähäsen vaan kerkeehän sitä ens viikolla kurvailemaan. Olisi luullut, että tänä autottomana aikana olisin laihtunut. Näin ei ole käynyt, olen lihonnut aivan helevetisti. - Vatsan kärvistely on joka päiväistä ja pahenee heti kun maha tyhjenee. Makeaa en ole elämässäni syönyt näin paljoa kuin tämän raittiuden aikana. - Voi itku, tää pallukka on kertynyt pallean kohdalle, siinä kohtaa se suorastaan ahdistaa! Ihan kuin olis kasvanut kamala KALJAMAHA!!!
