Elämä on iloista aprillipilaa kirjoitti
Olkoon alkoholismi sairaus tahi ei, alkoholiin nähden voimattomilla on mahdollisuus päästä toipumisen alkuun liittymällä AA:han.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta kaikille jotka pohtivat mielestäni aika turhia asioita. Kuten ikuista “onko alkoholismi sairaus vai ei”- teemaa. Mitä miettimistä tässä on kun se on kerran virallisesti sairaudeksi luokiteltu???
Ihan toinen asia on miten kukin riippuvuutensa/sairautensa selättää. Itselleni alkoholismini myöntäminen ja ennenkaikkea hyväksyminen sairautena oli ensi shokin jälkeen ratkaiseva positiivinen käännös elämässäni. Juominen oli helpompi lopettaa kun osasin ottaa homman vakavammin. Sairaus on vakava asia johon tarvitsin apua. Sairauksien parantamiseen/lievittämiseen on tarjolla hoitovaihtoehtoja. Luonteen heikkouteen tai muuhun lievempään puutteellisuuteen ei. Edellä mainittuja kun olin tottunut kuulemani perusteella pitämään ryyppäämiseni syynä.
OK, pikku saarna viikon alkuun. Eikä tältä suunnalta enempää tähän. :mrgreen: 
On todella hyvä asia, että alkoholismi luokitellaan sairaudeksi. Ihmisen on silloin helpompi myöntää tämä kuollettava riippuvuus ja antautua.
Ikävä sairaus koska muuta lääkettä ei tosiaan ole olemassa kuin juopottelun lopettaminen. Yksinkertainen lääke vaan toteuttaminen tuskallisen hankalaa.
Sairaus tai ei, mutta minun kohdallani pahin virhe oli juuri antautuminen. Muutaman vuosikymmenen ajan antauduin sille alkoholirippuvuudelle, ja sehän sitten otti vallan ihan mielellään.
Minun kohdallani oli parasta se oivallus että minun ei tarvitse antautua alkoholismille.
Lakkasin antautumasta, ja nyt kysymys ei ole enää edes ajankohtainen, ei ole minkäänlaisia haluja palata takaisin.
Ehkäpä kehotus antautumiseen voi olla jonkun muunkin kohdalla just se väärä neuvo, joten toivottavasti sallitaan tämä huomautus siitä ettei se ole ainakaan ainoa olemassaoleva vaihtoehto. Voi myös lakata antamasta periksi. ja siinäkin on useampia erilaisia konsteja joilla sen voi toteuttaa.
Se on silleen, että on elämän aikana päässyt niin arpeutumaan, ettei niitä haavoja enää synny niin helposti. Sille tielle ajautuu elämässä helposti mikäli omaksuu uteliaan mielen ja pässinpään, joka ei usko mitään ennekuin itse kokeilee!
mies metsänreunasta kirjoitti
Kerran kirjoitit täällä, että raitistumisesi alkuun liittyi kokemus, jossa myönsit olevasi murtunut mies. En rupea etsimään sitä viestiäsi, se kuitenkin teki minuun vahvan vaikutuksen ja jäi mieleeni. Käsittääkseni se tarkoittaa, että myönsit voimattomuutesi alkoholiin nähden, antauduit alkoholin edessä, halusit lopettaa juomisesi ja pääsit sillä hetkellä nykyisen raittiin elämäsi alkuun.
En koe saivartelevani, kun teen selvän eron antautuuko alkoholin vai alkoholismin edessä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Heliseen luvalla jatkan aiheesta narkit vs. alkkikset.
Andante, tuo ns. sisäpiirimeininki johtuu pitkälti siitä, että laittomien aineiden kanssa kun ollaan tekemisissä, on parempi olla huutelematta asioita ympäriinsä, koska muuten saattaa käydä äkkiä köpelösti, kuten kaikki varmaankin ymmärtävät. Toki tuollainen maneeri jää herkästi päälle, vaikkei aineita enää käyttäisikään tai muutenkaan puuhaisi laittomuuksia. Lisäksi tuossa on se juttu, että mä itse ainakin olen saanut tosiaan kuulla paljon kauhistelua, moralisointia ja tuomitsemista perusalkkisten taholta huumeiden käytöstäni. Läheskään aina mulle ei ole mennyt perille, mikä siinä on niin älyttömän kamalaa verrattuna juopotteluun, kun se laittomuuskaan ei tunnu välttämättä olevan se peruste, vaan yksinkertaisesti ne huumeet 
. Tietämättömyyttä asioista vaiko sitten jotakin itsensä ylentämistä/oman ongelman vähättelyä, kun “enhän mä sentään huumeita käytä, vaikka vähän juoppo olenkin” 
? Tuosta syystäkin tykkään pitää turpani kiinni huumeiden käytöstäni/lääkkeiden väärinkäytöstä “pelkkien” alkkisten kanssa, koska mua ei huvita kuunnella noin naurettavaa saarnaamista joltakulta tyypiltä, joka on dokannut itsensä paljon pahempaan kuntoon, kuin minä olen onnistunut ikinä itseni saamaan millään muulla aineella.
En puolustele mitään päihteitä tai ala asetella niitä tässä johonkin haitallisuusjärjestykseen. Kaikilla niillä on haittansa ja vaaransa, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että amfetamiinin ohella alkoholi on se aine, jolla olen aiheuttanut itselleni kaikkein pahimmat ongelmat, niin psyykkisellä, fyysisellä, kuin sosiaalisellakin tasolla.
HUOM!: Tuo aiemmin mainitsemani ei mitenkään koske kaikkia perusalkkiksia. Jokainen alkkiskin on yksilö ja suhtautumisensa huumeisiin ja narkkeihin on omanlaisensa. Olenhan mä itsekin alkkis ja siitä olenkin sitten saanut kuulla joidenkin ei-lainkaan-alkoholia-käyttävien tai hyvin kohtuudella juovien narkkien suusta, kuinka epäterveellistä ja typerää touhua mun dokaamiseni on. Kummastakin leiristä siis tulee paskaa niskaan 
.
Laittomat huumeet tuovat mukanaan omat lieveilmiönsä ja tietynlaisen ns. alakulttuurin juuri laittomuutensa tähden, mutta itse aine ei aiheuta mitään sen suurempaa ajatusmaailman muutosta, kuin alkoholikaan. Siinäkin on sävyeroja, kuinka syvälle sinne “alakulttuuriin” on uponnut, eli eipä sitä ihan jokaisesta kokopäivätoimisesta narkistakaan päällepäin huomaa, että se on narkkari ja sitten on näitä tapauksia, joista jokainen sokea taviskin näkee pikkuvarpaallaankin, että siinähän kävelee narkki. Itse pysyttelen nykyään mielellään melko kaukana kaikista veturijengeistä ja vetoluukuista, koska ei mua vanhoilla päivilläni jaksa enää kiinnostaa se ainainen ja pelkkä jauhaminen vetämisestä, säätämisestä ja siitä kuka on velkaa kenellekin. Mieluummin mä suunnittelen vaikkapa uutta kylppärin sisustusta kotiini ja kaman käyttö menee siinä arjen ohessa nk. välttämättömänä pahana, koska riippuvuus. Jos mä taas ryhdyn dokaamaan, niin silloin mennäänkin pitkin kyliä ja hurjasti mennäänkin, mutta mussa onkin “vähän” tuota tuurijuopon ja kännirähinöitsijän vikaa 
.
Edit: Vielä noista vankilajutuista ym: Itse en ole koskaan vankilassa ollut, onneksi, mutta tunnen kyllä useammankin vankilankävijän ja itse asiassa yksi parhaista ystävistäni on lusinut useampaan otteeseen. Tosi hyvä tyyppi ja puhumme kanssaan hyvin avoimesti kaikista asioista, mutta kylläpä vain munkin on myönnettävä, että aika kaukaiselta, vieraalta ja hurjalta se vankilameininki kuulostaa, kun mulla itselläni ei ole siitä mitään kokemusta. Enkä tarkoita edes, että ne jutut oikeasti olisivat mitään kauhutarinoita, mutta mulle ajatus vankilasta on pelottava ja vieras ja tuonkin vuoksi ymmärrän, jos joku vankilassa ollut ei tahdo niitä juttujaan höpistä jollekulle, jolla ei asiasta omakohtaista kokemusta ole.
Edit 2: Oikeuslaitoksesta minulla on kyllä kokemusta, mutta suuri osa rikoksistani on sellaisia(esim. rattijuopumus, virkavallan väkivaltainen vastustaminen), joihin ihan “pelkät” alkkikset tai vain satunnaiset juhannuskännääjät syyllistyvät tämän tästä. Varsinaisia huumeisiin liittyviä tuomioita en ole saanut, kuin pari ja nekin aika pikkujuttuja. Tietty ns. kännirikollisuudessa on hurja ero huumausainerikollisuuteen verrattuna siinä, että kännipäissään tehdyt rikokset ovat “vain” päähänpistoja, joista sitten seurasi kaikkea ikävää, kun taas huumausainerikollisuus(Ihan sellainen pienimuotoinen pikkunarkkien säätäminen, en mä mistään järjestäytyneestä rikollisuudesta mitään tiedä :mrgreen: ) on totta kai suunnitelmallista touhua, tarkoituksena saada ainetta X tai Y tai rahaa siihen. Mitä tulee noihin ei-suoraan-huumausaineen-hankintaan liittyviin, päihtyneenä tehtyihin rikoksiin, niin eipä sillä lopputuloksen kannalta järin suurta merkitystä ole, ajoiko jonkun ylitse tai hakkasiko jonkun piripäissään, ryyneissään, kännissä vai noiden kaikkien vaikutuksen alaisena.
Winstonin kirjoitus on tähän ketjuun todella tervetullut, sillä olenhan tämän Soikanteleen kanssa vinguttanut niin epävireiseti soittimia. Nyt palatessani AAn piiriin oli ryhmässäni alkkiksia, sekakäyttäjiä ja narkkiksia. Selvä muutos oli tapahtunut, sillä mullekin aikanaan ortodoksi AAlainen neuvoi, että sekakäyttöä ei paljon kannata mainostaa. Mulla on kyllä tietoisuus siitä, että ollaan saman taudin piirissä kaikki riippumatta siitä miten sen nuppinsa sekoittaa. Siitä huolimatta mulla on ollut tiettyjä stereotyyppisiä ajatuksia narkkiksista. Nämä on kyllä tässä viime vuosina hälvenneet, sillä vanhempi pojistani häärää viinan, lääkkeiden sekä huumeiden parissa. Tällä hetkellä näyttää olevan selvemmillä vesillä onneksi. Mun kohdallani kysymys lienee tästä sukupolvien välisestä kuilusta.
RETKAHTAMINEN
Siinä on aihe jota ei mielellään kukaan käsittele. En ole minäkään ymmärtänyt sitä käsitellä kun olen kahdesta pitkästä raittiudesta tipahtanut juoppouteen takaisin. Tällä kertaa kaikki vain on helpompaa johtuen huonosta fyysisestä kunnosta, iästä ja siitä, että on työkyvyttömyyseläkeläinen.
Koska olen jo ensimmäisellä retkahduskerralla kokenut masennuksen ja burn outin, oivalsin kyllä toisella raittiudella joitain juttuja, jotka elämässä olisi pitänyt jättää toteuttamatta, jotta pysyisi selvillä vesillä. Tein tietoisen valinnan ja otin riskin, vaikka “pää” ilmoitti, että olis nyt parempi varmaan jättää tää homma tekemättä. - Ei sille omalle perusluonteelleen oikein voi mitään, jos on utelias niin on utelias. Tietysti mikäli hoitaa nuppiaan säännöllisesti käymällä vaikka AA-ryhmässä ja säilyttämällä yhteyden AA-kummiinsa, on paremmat mahdollisuudet selvitä retkahtamatta.
Tähän toiseen retkahdukseen johti pitkäaikainen kehitys. En tuntenut tarvetta käydä AAssa, minkäänlaisia alkoholin mielitekoja ei ollut missään vaiheessa. Pystyin osallistumaan kaikkiin kuvioihin, eikä koskaan mieleeni tullut kokeilla huikkaa. Tosin en viihtynyt kippoloissa ja varsinkaan kuskin hommissa.
Siinä parin vuoden aikana siunaantui elämääni paljon surua ja murhetta ja ihan puhdasta epäonnea, en oikein varmaan osannut käsitellä näitä asioita. Minusta ne olivat luonnollisia kuvioita ja jokainen näitä kohtaa elämänsä varrella enemmän tai vähemmän. Tietysti olisi parempi, että näitä “möykkyjä” sattuisi pidemmälle ajanjaksolle sopivin väliajoin. Viina ei kertaakaan tullut mieleeni lääkkeenä näihin möykkyihin.
Istuin siinä kesämökin rappusilla ja ilmoitin miesystävälleni puhelimella etten tänä iltana lähde kuskiksi sinne viiskymppispäiville, koska ei ole mitään päällepantavaa ja en niitä ihmisiä tunne. Ystäväni tietysti närkästyi tästä suuresti kun homman viime hetkillä peruutin. Sen sijaan hyppäsin autoon ja lähdin ostamaan kaljat! En ollut iloinen, surullinen, vihainen tai yhtään mitään. Näin vain kävi!
Helisee, olen yrittänyt perehtyä retkahduksen saloihin ihan teoreettisella tasolla ja äkkäsin aika hyvin yllä kuvaamaasi jollain lailla liittyvän sellaisen termin kuin “kuiva retkahdus”. En tiedä onko tämä Suomessa käytössä, käännös on oma viritykseni saksankielisestä vastikkeesta. Karkeasti ottaen tarkoittaa entiseen käytösmalliin “retkahtamista” - ilman viinaa. Omalta osaltani huomasin viime kesänä tarkemmin määrittelemätöntä yleistä tyytymättömyyttä ja taantumista tekemisissäni. Ja tähän liittyen asteittaista vetäytymistä eri sosiaalisen elämäni osa-alueilta. Sinänsä OK, mutta mulla toimii nyrkkisääntönä kokonaiskuvion tasapainottaminen. Eli jos jotain jää pois, se on hyvä korvata ajanläheisesti uudella. Ja kääntäen. Joskus uutta saattaa tulla liian nopeasti liian suuria määriä nykykuvioon. Molemmat muutokset saattavat horjuttaa tasapainoa. Tarkkailu päälle!
Tänä iltana menen tarkkailemaan tilannetta ryhmääni. Olematta yli- tai alimielinen mihinkään suuntaan.
Winston, kiitos täydentävästä vastauksesta. Hyvin samanlaisia ajatuksia on itsellänikin. Avainkysymys taitaa olla molemminpuolinen luottamus. Narkkistaustan omaavilla ryhmäläisilläni on aika hurjia juttuja takana ja näinollen ei ole syytä prässätä tai udella liikaa. Kertovat mitä, missä ja milloin haluavat. Kuten minäkin.
Oletan, että ajan kanssa löydämme vielä paremmin yhteisen sävelen. Nykytilanne toimii tyydyttävästi joten kattelen vielä aikani mihin suuntaan juna menee jatkossa.
Mä en ymmärrä miksi masennus iskee aina tähän aikaan vuodesta. Olen alakuloinen aina siihen saakka kun marjat kypsyy ja silloin on alkanut pirtsakat ajat. - Tosin kun oli omat tuvat ja pihat säästyi tältä alakulolta kun oli multa- ym hommia. Helpotusta toi myös uimavesien lämpeneminen juhannuksen jälkeen.
Se auto piti saada remontista viime perjantaina. Hommassa tuli jälleen viivästys kun joku osa oli ollut väärää kokoa ja piti tilata uusi. - Voi paskaläjien paskaläjä, kyllä ottaa päähän runsaasti. Ei huvita yhtään mikään! Olis saanut sen auton perkeleen niin olis päässyt edes lääkäriin tästä mahavaivasta.
Palaan tähän asiaan viiveellä kun ehdin vasta nyt palstalle.
Allekirjoituksellani viittaan tämän keskustelupalstan aiheeseen alkoholin käytön lopettaminen. Uskon, että siihen pystyn, koska haluan. Ja se tietenkin tarkoittaa myös monenlaisten ajatus- ja käyttäytymismallien sekä houkutusten, monessa tapauksessa nopeiden impulssien, välttämistä ja kestämistä. Impulssi siis oli huono termi tässä yhteydessä. Asetan sanani jatkossa tarkemmin. Tarkoitin impulssilla riippuvuutta aiheuttaneen tekijän käyttämistä edes lyhytaikaisesti. Alkoholisti ei voi ottaa huikkaa eikä peliriippuvainen pistää muutamaa euroa hedelmäpeliin, jos riippuvuus peleihin on edennyt yhtä pitkälle kuin alkoholistilla alkoholiin.
Miksi alkoholisti on luokituksen mukaan sairas, jos peliriippuvainen ei ole? Pelaamalla voi myös saattaa itsensä todella katastrofaaliseen tilanteeseen tahtomattaan.
Sama juttu. Esimerkiksi tupakka tappaa enemmän ihmisiä kuin alkoholi. Minusta olisi selkeämpää, jos sairaudeksi luokiteltaisiin kaikki riippuvuudet, jotka ovat edenneet niin pitkälle, että käyttäytyminen on itselle ja/tai muille vahingollista, mutta ei enää ole tahdonalaista. Tosin hoidettavia taitaisi tulla enemmän, kuin yhteiskunnan varat antaa myöten…
Kyllähän se tiedossa on että nää muutkin riippuvuudet on tuhoisia jos ei ympäristölle niin ainakin henkilölle itselleen. Alkoholi- huume- ja lääkeriippuvuus tietysti asetetaan muiden yläpuolelle, sillä niiden ympärillä pyörii näitä muita oheiskuvioita kuten rikollisuus, väkivalta sekä mahdollinen vaara ympäristölle. Esimerkkinä klassinen autoilu kännissä tai kamalassa krapulassa tai töissäolo jonkun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena. - Harvemmin tulee murhia tehtyä sen vuoksi että röökit on loppu. Terveydelle ja sitäkautta yhteiskunnalle moinen pahe kyllä tulee kalliiksi. Tosin alkoholista ja tupakasta maksetaan veroa.
Mikä ihana itsesäälipäivä on tullut vietettyä vuoteessa, ajoittain unessa ja välillä itsesäälissä rypiessä. Syvemmälle sääliin on vielä päässyt kun on katsonut säätilaa ulkona, voisko hienompaa päivää olla. - Kaik lähti alkuun siitä kun en viime yönä saanut lainkaan unta kun vasta kuuden aikoihin aamulla. Ylös nousin vasta neljältä päivällä. Päivä on pulkassa! -JEE.
Eilen illalla täällä oli nuorisoa viettämässä vähemmän kuivaa iltaa. Soittivat aivan kammottavaa rytkytystä. Volyymi kyllä hiljeni ja väliovi pantiin kiinni kun laukaisin pari ylevää kommenttia soitetusta musiikista. Bileet jatkui yönselkään jossain muualla. - Reissusta palattiin aamulla ja esiteltiin saunassa saatuja vammoja, kun oli saippuaisella lattialla kaaduttu ja lennetty huonossa asennossa porealtaaseen.
Kello on puol seitsemän illalla ja mä juon aamukahvia!
Raittiina alkoi tämä kaunis päivä ja kaikella todennäköisyydellä raittius kestää ainakin huomiseen. Olen tyytyväinen, ettei vuorokausirytmi pyllähtänyt ympäri. Se olis ollut kamalaa!
Iloinen Aprillipila on poistanut viestistään peliriippuvaisuuden. Se on kyllä kamala riippuvuus jos rahasta pelataan. Tiedän yhden kasikymppisen mamman, joka oli riippuvainen hedelmäpeleistä. Mamma pelasi kaupassa joka ikinen päivä ja rahaa meni. Mamma toipui riippuvuudestaan hoidossa eikä sen koomin pelimasiinoihin koskenut pikkusormellaankaan. - Hoito oli sama kuin alkoholismissakin eli pidättäydytään ko paheesta täysin ja muutetaan elämäntapaa.
Sen sijaan meillä ei luovuta netti- ja peliriippuvuudesta! Kyse on vähävaraisten elämänsisällöstä. Miksi ihmeessä pitäisi kokea syyllisyyttä netissä pyörimisestä? Kun ei se perskeleen auto ole vielä tuossa pihassa, niin näillä seuduin ei meikäläiselle ole mitään järkevää ajankulua. Mitkään kansalaisopiston kurssit ei kiinnosta ja ne ilmeisesti nykyään maksaakin, on kaikenlaista seura- ja yhdistystoimintaa, vaan ei nekään kiinnosta pätkänkään vertaa.