Itse asiassa sensuuri ei ole Pohjoismaissa onneksi kovinkaan voimakasta. Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -yhdistyksen rankingissa, joka mittaa lehdistönvapautta maailmassa, Suomi on nyt 2. sijalla. Ykkönen on Norja, ja kärjessä ovat myös muut Pohjoismaat. Niitä asteen heikommalla sijalla ovat Länsi-Euroopan maat ja Kanada. Venäjä on toiseksi alimmalla tasolla mm. monien Afrikan maiden kanssa lehdistönvapaudessa. Ei kuitenkaan ihan alimmalla, jolla on mm. Pohjois-Korea.
yle.fi/uutiset/3-10744272
Meillä saa siis sanoa aika vapaasti mitä huvittaa ja mitä mieleen juolahtaa, vaikka jotkut kokevatkin sananvapuden vastaisena senkin, että kunnianloukkaukset, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja tappouhkausten suoltaminen voivat johtaa edesvastuuseen.
Kyllä minulta puhetta tulee, mutta riiteleminen ei kuulu tapoihin. Kuten huomaat, minulla ei ole nytkään tarvetta nimitellä, arvostella toisen persoonaa tai yrittää loukata toista jollakin henkilöönkäyvällä sivalluksella. Joillekinhan sellainen on suorastaan refleksinomaista.
Yhdistysten ja toimielimien kokouksissa päätetään asioista ja keskustellaan niistä. Jos jostakin asiasta ollaan erimielisiä puheenvuorojen jälkeenkin, siitä äänestetään ja sillä sipuli. Riitely ei yleensä jouduta asioita eikä saa mitään sujumaan paremmin.
Sinä saat olla asioista sitä mieltä mitä haluat, MM saa olla sitä mieltä mitä haluaa, ja minä saan olla mitä mieltä haluan. Meillä kaikilla on myös oikeus sanoa se, tai kirjoittaa se. Internetissä, kun kyseessä on keskustelufoorumi. täytyy kuitenkin jokaisen myös varautua siihen, että omaa juttua kommentoidaan. Pelkkä kommentointi ilman henkilökohtaisuuksia ei ole vielä riitelemistä.