Sama juttu. Perjantaina töiden jälkeen valitsen itselleni juoman ja herkun. Jotenkin kiva, kun on edes jotain erityistä fiilistä, kun lonkerohylly ei enää kutsu. 
Ja mikä hulluinta, sen kuvitteli muuttuvan kapeammaksi kun lopettaa juomisen. Todella omituinen vääristymä.
Ihanaa, raitista viikonloppua!
Aamulla kävin kaupassa hyvissä ajoin. Kotiin tultua huomasin, että äidillä oli jäänyt pakastimen ovi auki. Äiti oli käymässä kaupungilla ja uskalsin räjähtää. Päästin kaiken ulos. Siinä purkautui äidin muistisairauden mukanaan tuomaa ahdistusta.
Jotenkin äiti on ollut koko kuluneen viikon vähän hakoteillä. Monta viikkoa meni oikein hyvin mutta tällä viikolla on pätistänyt huolella.
Eipä siinä. Sammuttelin pakastimesta virrat ja sulattelin sen. Samalla inventoin sisällön ja suurin osa lähti roskiin. Nyt on jäätön pakastin ja todennäköisesti vähän säästyy energiaa.
Pakastin operaation jälkeen käytiin kylällä ostoksilla ja jälleen sai toimia isänä äidille. Kysyin ennen kauppaan menoa että ” muistatko äiti kortin tunnusluvun kun oma kukkaro jäi kotiin” eipä muistanut mutta minä muistin.
Ehdotin sit että äiti kävisi automaatilta vähän käteistä niin ei tarvitse kaupassa korttia käyttää. Lopulta minun piti se raha nostaa.
Annoin rahan äidille ja lähdettiin lidliin. Jäätelöä, 2 pakastepitsaa ja kalapuikkoja. Jotain nopeaa varuilta pakastimeen talteen.
Äiti maksoi ostokset ja lähdettiin kotiin.
Huomasin koko reissun ajan huolehtivan hänestä kuin vanhempi. ” onko matkakortti, kännykkä, silmälasit ja kukkaro mukana” ja kassalla meinasin ruveta nauramaan kun sanoin äitille hänen ojentuessa kohti suklaapatukkoja että ” nyt ei osteta suklaata kun ostettiin jäätelöä” 
kuulostin ihan joltain lastaan paimentavalta isukilta…
Ostipa silti ja se hälle suotakoon.
Aikainen herääminen kolmen jälkeen, pakastin episodi ja äidin pätistys. Jotenkin on nyt iltapäivästä apea/haikea olo ja tunnen itseni yksinäiseksi. Äiti katsoo vieressä televisiota ja minä odotan sitä että pääsen nukkumaan.
On jotenkin surullista nähdä vierestä kun rakas ihminen hiljalleen unohtaa asioita ja taantuu ikäänkuin lapseksi. Huomaan että on vahva hoivavietti ja tunnen tarvetta suojella. Huolehdin siihen pisteeseen että äiti välillä hermostuu. Välillä pitää ottaa askeleita tasksepäin ja pitää turpa kiinni. En auta heti vaan annan äidin ensin yrittää.
Haluan ettei yksikään yhteinen jäljellä oleva päivä mene ohi alkoholin takia
Olet hieno ihminen kun jaksat pitää niin hyvää huolta äidistäsi, kaikista siihen ei olisi❤️
Muista myös nauttia kaikista päivistä joita saatte yhdessä viettää vaikka pikku kommelluksia sattuukin. Voitte niille yhdessä nauraa myöhemmin.
Itse työskentelin vammaisten sekä muistisairaiden kanssa monia vuosia joten tiedän millaista se on.
Syyspäiväntasaus 
Katselin tässä erään sukulaisen päivitystä instagrammissa ja heti pystyi päättelemään että oli mennyt muutakin kuin vettä. Oli niin tunteellinen päivitys ja käytetyt hästägit varmisti päätelmän.
Kyllä sitä tuli itsekin tehtyä vaikka minkälaisia päivityksiä kun olin kännissä. Niin olin sukurakas ja tunteellinen. Miten oli elo ihanaa ja rakastin koko maailmaa kunnes en enää aamuyöstä.
Selailin tässä facebookiani ja tein havainnon että minusta on tullut raitistumisen myötä utelias ja kokeileva ihminen. Monessa päivityksessä kokeilen jotain uutta tai käyn jossakin missä en ole ennen käynyt. Päivityksissä on seikkailumieltä ja kiinnostusta elämää kohtaan.
Toivottavasti en menetä tuota milloinkaan. Lääkärin diagnoosin mukaan olen pitkäaikaisesti masentunut. Katin kontit! Ei ole masentanut moneen vuoteen enkä kokeilisi uusia asioita ja olisi kiinnostunut ympäristöstä jos niin olisi.
Facebookista selvisi myös että viime joulunseutu on ollut kiva. Olen tehnyt uusia leipomuksia ja tehnyt äidille joulua innokkaasti. Överikaakaota ja suklaakakkua ym. Olinkin jo unohtanut että olin ostanut meille vuodenvaihtumis lahjatkin. Täytyy sama tehdä uudestaan.
Raittius on tuonut mukanaan tarmokkuutta
Täysin samaa mieltä kuin Nainen38. On hienoa seurata, miten huolehdit äidistäsi, nauttien samalla elämästä itsekin. Itse asiassa minusta on raittiuden myötä kuoriutunut äiti kaikille. Hoivavietti on ollut selkeä jo lapsesta lähtien, mutta se pääsi aika paljonkin uppoamaan juomisen tuoman egoismin alle. Varmaan osa siinä oli tietoistakin valintaa, kun väsyin olemaan huolehtija. En sitten osannut käsitellä asiaa muuten kuin hyppäämällä turrutuksen suohon.
Nyt sen sijaan naurattaa, kun automaattisesti varmistan ystäviltänikin, onko heillä kotiavain mukana tai sopivat varusteet. Minulta kysellään paljon nk. äidillisiä neuvoja eri tilanteissa. Työnikin liittyy auttamiseen ja neuvomiseen, tosin asiakas saattaa olla vastahakoinen ottamaan niitä vastaan. Olen kuitenkin nyt mielestäni parempi ja läsnäolevampi myös työssäni. Juoma-aikoinani kyllä suoritin, vimmatustikin, mutta se oli selvästi mekaanisempaa. Sananmukaisesti suorittamista. Pärjäämistä edes jollakin osa-alueella, kun toinen oli hatarissa kantimissa. Nykyinen tasapaino tuntuu ihanalta.
Itse en tehnyt päivityksiä humalassa, kun en antanut siihen itselleni lupaa. Tein ihan tietoisen päätöksen, etten kirjoita humalassa mitään nettiin. Valitettavasti kuitenkin lähetin joskus viestejä, soitin jollekin tai vastasin puheluun. Mutta muiden päivityksistä tosiaan huomaa välillä, että on maistunut. Usein ne ovat normaaliin nähden joko liian syvällisiä ja maailmaa syleileviä tai liian avointa avautumista jostain epäkohdasta. Mutta eipä tuo haittaa. Ennemmin neuvoisin, että antaa varsinkin noissa hyvän mielen jutuissa mennä myös selvinpäin! Parilla tutulla oli tapana kirjoittaa humalassa päivityksiä, jotka poisti seuraavana aamuna. Se hiukan harmitti heidän puolestaan. Toinen lähti lopulta koko somesta ja toinen ei enää kirjoittele humalassa.
Ihanaa, toivon sinulle ihan samaa!
Juhlapyhien viettokin voi tosiaan saada ihan uusia ulottuvuuksia ja perinteitäkin, kun yhtälöstä jättää pois vapaiden suoman ryypiskelyn. Se on kyllä sellainen ajan, tarmon ja kaiken syöppö, ettei tosikaan.
Hyvin kirjoitit @Hiiri egoismi kai on syypää. Juova alkoholisti on usein erittäin itsekäs. Siinä ei jää voimavaroja keskittyä kuin itseensä eikä ole kyllä usein myöskään mielenkiintoa muihin. Sitä on niin oman ongelmansa ja elämänsä pyörteissä että näkee vain itsensä ja oman tilanteensa. Ei siinä paljon mieti muita ihmisiä.
Käytiin kaavilla pyörähtämässä. 5 tunnin reissu ex tempore. Käytiin isän haudallakin. Daniel sai pipsa possu lippiksen päähänsä. Toinen niin nautii autoilusta. Nyt se on ihan väsyksissä. Nukahti kun tultiin kotiin. Pitäisi vielä jaksaa käydä lenkillä vaan antaa nyt nukkua. On ilta aikaa
Moi, Fincoco.
Kirjoitit,
“Monessa päivityksessä kokeilen jotain uutta tai käyn jossakin missä en ole ennen käynyt. Päivityksissä on seikkailumieltä ja kiinnostusta elämää kohtaan.”
Tähän ei ole mitään lisättävää. 
Ensi viikolla olisi pöpipiikin vuoro jälleen. Soittelin terveyskeskuksen ajanvaraus puhelimeen ja oli tiedote että palvelu on pahasti ruuhkautunut. Katselin tässä jo vaihtoehtoja ja täällä toimii yksityinen sairaanhoitaja, joka pistää myös injektioita. Eikä olisi edes kauhean kallis. 35€/30min käynti. Injektio pistetään 4 vk välein niin ei olisi kauhean iso kustannus jos kerran kuussa kävisi kotona hoitaja sen pistämässä. Yleensä tosin marraskuussa injektio on tullut kahdesti mutta nyt on kaksi pistosta lokakuussa. Se tietäisi 70€ menoa lokakuussa.
En tiedä olisinko sairastunut aikoinaan jos en olisi ollut juoppo. Kyllä se juominen varmasti vaikutti asiaan jollain tavalla. Mutta turha jossitella. Ei se hyödytä
Terve. Kyllä näköjään porukka reissailee ja nauttii suomesta täysin siemauksin. Piti oikein katsoa tuo Kaavi kartasta koska en ollut siitä kuullutkaan.
Itse aina liikun Lapissa muutaman kerran vuodessa joten ne paikat vähän tutummat. Tuo itäsuomi on aika tuntemantonta seutua minulle ehkä joku päivä täytyy tehdä reissu myös siihen suuntaan.
Tänään on oli aamupäivä kiukkuinen mutta nyt iltapäivästä on ollut ihan ok fiilikset. Alkoi ärsyttämään kun en päässyt ajoissa lähtemään kuopioon hakemaan levyä ja takaisin tullessa oli taas bussissa ruuhkaa. Huvittaa nuoret kun mielumin seisovat käytävällä kuin istuvat jonkun viereen. Kai nuo pelkää ihmisiä.
Pizza uunissa ja nyt rentoilen loppupäivän
Niin ihana kuva. Kunpa minullakin… Viime vuonna odotin innoissani kuinka Nightwishin uutta levyä kuunneltaisiin sitten yhdessä pienen (isoksi se olisi jo kasvanut) karvavauvani kanssa, mutta se ei sitten mennytkään niin… Nyt levyä kuunnellaan valokuva rintaa vasten.
Kuopio on kaunis paikka, Kuopiorockissa tullut käytyä muutamia kertoja.
Joo täällä ollut aika vilkasta viime päivinä😁
Kurkkasin mielenkiinnosta tuonne vähentäjien puolelle niin siellä näyttää kyllä aika kuolleelle.
Käytkö useinkin Kuopiossa asioilla? Minä asuin syntymästä aina tuonne 33 vuotiaaksi asti Kuopiossa, mut tuntuu että siellä on taas ihan erinäköistä kuin 5 vuotta sitten. Kauheesti tullut uusia taloja ja joitakin sitten taas purettu. Muistan vielä aikaa kun keskustassa oli torin läheisyydessä vain yksisuuntaisia, sai kikkailla aina autolla koko rallin ympäri että pääsi perille😅
Nyt sitten maalla viettelen rauhallista eloa. Lähin kauppakin 10km päässä. Saa ainakin olla rauhassa jos ei muuta.
Välillä tulee kuitenkin piipahdettua Kuopiossa ostoksilla.
PikkuRuu hakeutui aina musiikki- ja elokuvahuoneessani nukkumaan Nightwishin kitaristin Empun plektran ja heidän rumpalinsa Kain kapulan viereen. Ihan kuin tietäen kuinka hieno, tärkeä ja rakas bändi on kyseessä. Hän oli ihmeellinen kissa, enkeli joka tuli hetkeksi käymään luonani.
@Nainen38 Viikottain käyn kuopiossa. Välillä kirjastossa, toisinaan kirpparilla ja kellokaupassa tai kirjakaupassa.
Tänään juuri yksi vanhempi pariskunta seikkaili autollaan torin vieressä. Nykyään sinne ei saa ajaa kuin taksit ja bussit.
Mielelläni itsekin asuisin maalla mutta tarvitsisi olla sit jo oma auto ja olen niin onneton auton omistaja että ne rikkoutuu huollon puuteen vuoksi parissa kk viimeinen auto joka mulla oli jätti minut tien varteen outokumpuun mennessä ja silloin päätin etten enää ikinä osta autoa. En kertaakaan katsonut onko siinä riittävästi öljyä 
Olen ollut nyt ilman autoa 2017 vuodesta lähtien ja hyvin olen pärjännyt. Vähemmän murehdittavia asioita
@Reepu kaunis kissa ollut. Ehkä vielä hankit samanlaisen hevihenkisen kissan
@Fincoco minäkin tykkään käydä kirjastossa ja kirppareilla etsimässä aarteita.
Ai siellä ei saa nykyään ajaa kun taxit ja bussit, kyllä ajat vaan muuttuu.
Onnea sinulle 15 kuukauden pätkästä!
Ja niin kuin totesit tuolla minun ketjuni puolella, niin tämä sinun uusi ketjusi on myös jo 3 kuukautta vanha, vaikka mielestäni sinä aloitit tämän aivan hiljattain. Niin se aika vain menee.
Mahtavaa jo 15kk raittiina. Olet hyvänä esimerkkinä minulle.
Onnea todellakin hieno suoritus ja olet elävä esimerkki siitä, että muutos on mahdollista!
