Koululaisten kesäloma päättyy ihan pian. Vielä huominen on lomaa mutta torstaina alkaa ainakin täällä koulut. Ensimmäiset päivät koululaiset näyttävät iloisilta ja pirteiltä mennessään kouluun mutta jo ensiviikolla ryhti lässähtää.
Joskus juovana aikana ajattelin että olispa kiva olla lapsi jälleen vaan kun sitä tarkemmin mietti niin olispa melko hirveää. Edessä olisi 12 vuotta koulunkäyntiä, kiusaamista ja kilpailua siitä kuka on suosituin. Valmistuminen lopulta työttömäksi ja tappelua kelan kanssa. Sitten pitäis vielä mennä seikkailuleirille armeijaan leikkimään sotaa ja pokkuroimaan.
Olis kyllä kauheeta. Nyt on asiat paremmin kuin koskaan. En tarvitse hyysäämistä ja seison omilla jaloillani. Vielä juodessani turvauduin ehkä tölkkiin kun elämä tuntui niin vaikealta ja siitä jollain tavalla haki lohdutusta ja toivoi että olisi pieni poika isän ja äidin hoidossa.
Nykyään olen isä äidilleni ja hoitovastuu vain kasvaa tulevaisuudessa. En voisi ikinä toimia äidin hoitajana jos vielä joisin.
Isän kuolema oli pikakurssi aikuisuuteen ja äidin muistissirauden löytyminen on aikuisuuden erikoistumisen jatkokoulutus.
Kaljatta kurkku. Kupu kuitenkin kasvanut. Kiva keli kaiketi.Kossusta, kaljasta kupoli käryää. Kaiketi kuitenkin kaljasta kaveri kirjoittanut kovasti. Kalja, kossu kurjaksi kupolin käräyttää. Kirmattava kedolle kupolin kanssa. Kaikille känniläisille kerron: kurjaa, kovaa kaikki kerran kun kännää. Kuitenkin kalja, kossu, kaivoon kaada. Kivasti kaikki kerran kun kaljan ketoon kaivat.
Kiukuttaa kun kurjat kiroaa: ”kurja keho, kupoli, kalja kiinnostaa. Kaljaan kaikki kolikot kannan.”
Kurja kehosi kirkuu kipuaan. Kupolisi kuplii, kovasti koskee. Köydet kietovat. Kuolema kiirii, kipittää. Kohta kuopan kaivavat, kirkossa kellot kajauttaa kun kalja kovasti kiinnosti.
Kaikki kuitenkin kivasti käy kun kossun ketoon kaivat, kupiin karpalomehua kaada, kurkkuusi kumoa kerma, karpalomehu. Kaiketi kaikki kivasti kuitenkin käy kun karille kerrot: ”kalja kovasti kiinnostaa, kanna kaveria, kerro kivoja kaskuja”
Kaskut kutittavat kupolia. Kiva kelliä katolla kun kari kaskuja kertoo, kaljatta kavereiden kanssa kivempi.
Kirjoita kokemuksia, kilju, kiherrä, kerro kuinka kupoliisi koskee. Kaverit kuuntelee, kirjoittavat. Kolikotta, kortitta kaikki kuuntelee, kantavat.
Rauhallinen aamu. Vielä on hyvä ilma mutta siitä se muuttuu sateiseksi. Tulee märkä viikonloppu.
Aamuhetki ulkona päivän lehden ja kissojen kanssa.
Jos tänään tekisin bataatti-porkkana sosekeiton savuporosulatejuustolla. Siitä on ainakin 16 vuotta kun olen sosekeittoa itse tehnyt mutta eiköhän tuo onnistu.
Kyllä tunnen itseni etuoikeutetuksi kun ei tarvitse alkoholin kanssa läträtä enää. On kaikkinainen tyytyväisyys elämässä läsnä. Rauhallinen olo ja seesteinen fiilis.
Päivä 417. Sumuinen aamu. Loppukesä on niin kiva. On ollut kiva kesä ja mikä parasta raitis sellainen. Ensimmäinen kokonaan raitis kesä sitten vuoden 2007 on ollut mahtavaa.
Tästä on hyvä jatkaa taivallusta raittiina.
Piipahdin kuukausittaisellani vierailulla yhdessä kylämme kukkakaupoista. Menin sillä ajatuksella että jos löytyy jotain kivaa. Palmuvehka lähti mukaan ( kuvassa alhaalla keskellä)
Kauppias jo muistaa minut. Kyseli kuinka monta kasvia mulla on ja lupasi että jos talvella tarvitsen kasveja niin hän voi toimittaa kasvit autolla kotiini. Hyvää palvelua.
Nykyään hän ei enää pakkaa minun ostamia kasveja sellofaaniin ym. vaan laittaa ne suoraan paperipussiin sellaisenaan kun tietää että itselleni niitä hankin.
Kyllä kasviharrastus on paljon mukavampaa kuin kaljan kittaaminen.
Alla kuva siitä kun aloitin kesäkuun alussa kasviharrastukseni. Silloin oli vain neljä kasvia
Olen joskus kertonut täällä että sairastan psykoosipiirteistä perdoonallisuushäiriötä eli skitsotyyppistä persoonallisuutta eli skitsotyyppiä eli olen skitso. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Tähän kuuluu monenlaista oiretta ja mulla on 6/8 määritelmistä.
Silloin kun join oli aivokemia ihan sekaisin. Iltaisin nukkumaan mennessä kuulin ääniä ja erään kerran näin kun vanha nainen oli minun ylle kumartunut ja kysyi multa että ” oletko sinä se fincoco” ( käytti mun etunimeä)
Nämä harhat hävisivät kun olin ollut muutamia kk raittiina mutta toissailtana ne palasi
Eilen olin juuri nukahtsmassa kun kuulin ikkunan ja verhon välistä agressiivisten lasten ääniä. Nousin ylös ja join lasin maitoa. Palasin sänkyyn ja sit kuului vihaisen lapsen ääni joka huudahti ” ammu se nyt!” Säikähdin ja menetin yöuneni.
Suhtaudun näihin kuitenkin levollisesti. Ovat ns. Mikropsykooseja. Täytyy seurata muutama päivä mihin suuntaan kehityy ja ottaa sit tsrvittaessa yhteyttä omaan hoitajaan.
Onneksi olen moniääniset ry:n jäsen niin sieltä saa vertaistukea.
Ymmärrän hyvin miksi niin moni ääniä kuuleva juo. Se voi tukahdutaa äänet mutta on hirveen huono hoitokeino
Ihanoo. Nukuin hyvin. Toissayönä nukuin vain kolme tuntia. Eilen piti sit iltapäivällä ottaa 45 min tirsat jonka voimalla selvisin iltaan. Nukkumaan rupesin eilen jo seiskalta. Heräsin sit tänään klo 5.05 nyt on pirteä fiilis.
Kyllä uni on tärkeä osa raitistumisessa. Ilman riittävää unta on raitistuminen tuskallista. Ja olisi tärkeää että luo säännöllisen unirytmin. Silloin myös unenlaatu paranee kun rytmi on sopiva. Raitistumisen alkuvaiheessa voi unenlaatu kärsiä mutta kun on sinnikäs niin se paranee aika nopeasti. Jos tarvitsee tukea unen saamiseen niin alkuun voi kokeilla melatoniinisuihketta jos ei halua lääkärin määräämää ketipinoria ja mirtazapinia. Melstoniini on tärkeä ottaa joka ilta samoihin aikoihin ja siinä mukaan astuu unirytmi.
Itse olen eläkkeellä mutta herätyskello soi joka aamu. Helposti nukkuisin paljon pidempään mutta silloin unirytmi siirtyisi myöhemmäksi ja lopulta nukkuisin huonosti. Kuitenkin nukun yleensä sen 8,5 tuntia joka on aivan riittävästi.
Elämä on muutenkin mulla aika rutiinia. Asiat tapahtuu päivisin samoihin aikoihin. Olen huomannut kun rytmi on suht samanlainen niin esimerkiksi vessakäynnit asettuvat päivisin tiettyyn kellonlyömään. Kroppa on sopeutunut rytmiin ja se luo hyvinvointia mutta myös tiettyä turvallisuuden tunnetta.
Voi minun pientä ukkipoikaa. Daniel tuli 00.30 herättämään kun toisella oli kakkahätä. Niin varovaisesti minua herätteli. Lähdettiin sit ulos lyhyelle lenkille ja voi kun oli mukavaa. Oli ihan hiljaista, pimeää ja kaunista. Eikä yhtään kiukuttanut kun koira teki kaksi kakkelia.
Daniel ei ikinä herätä yöllä jos ei ole ihan pakko. Oisko näiden 12 v aikana kolmesti huijannut.
Entisessä elämässäni tuohon aikaan yöstä olisin kaljailtana istunut ravintolan terassilla miettimässä jonkun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa että ollaanko mahdollisesti sukua ja tultu johtopäätökseen että ollaan ikuisesti ystäviä ja parhaita ystävyksiä lopunikää…
Elokuun öissä on jotain taikaa
Ai kamala. Nimenomaan näin! Samantien lisätty toisemme somessakin kavereiksi.
Ei tule paljon kommentoitua, mutta kuulumisiasi on aina ilo lukea. Olen niin iloinen ja ylpeä, että olet saavuttanut raittiuden. Ja selkeästi myös jonkin sortin rauhan samalla.
Ilahdutin äitiä ja paistoin lounaaksi litran taikinan lettuja. Ohrajauho/vehnäjauho seoksella tulee ihan parhaimmat sekoitussuhteella 50/50. Tässä joku aika sitten tein letut pelkkään vehnäjauhoon ja eihän ne maistunut millekkään.
Aikuisuudessa on se hyvä puoli että voi syödä ruoaksi vaikka pelkkiä lettuja
Naapuriystävä tulee tänään pohjoisen reissultaan kotiin. On ollut niin rauhallista kun kukaan ei ole huutanut pihalla. Veikkaan että taas alkaa hirveä tappelu. Ahdistaa jo ajatuksena. Toisaalta voi mennä niinkin ettei kukaan tappele kenenkään kanssa. En kyllä jaksa uskoa siihen.
Tänään keskityn kirjaan. Otan hyvän asennon ja uppoudun lukemaan. Saatan koota myös palapeliä.
Heräsin jo kahdelta ihan virkeänä. Ruokin kissat ja keitin kahvit. Laitoin koiralle kaulapannan ja lähdettiin kävelylle. Daniel suhtautui ajatukseeni innostuneesti. Päätin että kerran ilma on poutainen niin kävellään keskustaan. Hslusin jostain syystä käydä katsomassa millainen meininki oli entisen elämäni kantapaikassa.
Muutama auto oli liikenteessä ja taivaanranta kirkastui hitaasti. vähän jännitin että tuleeko humalaisia vastaan. Ei onneksi tullut.
Päästyäni keskustaan oli asemalla kolme taksia. Ketään ei näkynyt kadulla. Terveyskeskuksessa paloi vuodeosastolla valot.
Käännyin kadulle jolla kapakka sijaitsee ja lähestyin ravintolaa. Valitsin kadunpuolen joka oli kauempana ravintolasta. Humalaiset tuntien niin oli turvsllisempaa.
Musiikki pauhasi ja ravintolan edessä istui kaksi nuorta miestä maassa. Toinen heistä nousi auton kyytiin ja toinen miehistä palasi sisälle ravintolaan. Väsymys huokui kummastakin.
Toisella reunalla oli kaksi naista napsimassa selfieitä ja ravintolan oven edusta oli täynnä tupakoivia nuoria. Sininen savu leijaili kohti korkeuksia.
Tunsin ahdistusta. Siellä olen itsekin öitäni istunut monta kertaa.
En pysähtynyt vaan jatkoin matkaani. Kello oli 3:45 ja kauempana vilkkui siniset valot. Ilmeisesti poliisit oli saaneet tehtävän. Lieneeköhän alkoholilla ollut osuutta asiaan?
Katu oli hiljainen. Kaksi taksia ohitti meidät ilmeisesti vieden väsyneitä juhlijoita koteihinsa.
Elokuun viimeisen sunnuntain aamuyö kirkastui hitaasti ja pian olisi aamu.
Radiossa juontaja kertoi kellon olevan kolme minuuttia yli neljän ja toivotti kuulijat terveltulleeksi varhaisaamun pariin.
Silitin koiraani ja hymyilin. Olen vapaa
Sulla on hieno kirjoittamisen taito, tuot niin hyvin esille tunnelmia ja tuntuu niinkuin jotenkin näkisi tuon silmissään mitä kirjoitit esim tuosta lenkistäsi. Voisit olla vaikka kirjailija :). Onnea saavutuksista!
Kello oli 5.22 kun havahduin hereille. Yö oli mennyt levollisesti. 433. Päivä raittiina käynnistyi rauhallisesti. Tartuin puhelimeen ja avasin facebookin. Joku tuntematon nainen oli laittanut kaveripyynnön ja pari kiukkuista ihmistä oli reagoinut kommenttiini julkaisussa jossa mainostettiin ylihintaista hupparia. Muuten kaikki oli kuten ennenkin. Kilpailu siitä että tulee huomatuksi oli jatkunut koko yön eri aikavyöhykkeillä loppumatta kertaakaan.
Laitoin puhelimen pois. Minulla on paha tapa tarttua siihen heti kun herään. Tiedän ettei niin pitäisi tehdä mutta teen niin silti.
Noudin ylös sängystä, avasin verhot ja laitoin kahvin tippumaan. Daniel kemmersi lattialla ja tervehti minua omalla tavallaan odottaen rapsutuksia. Tervehdin koiraa ja rapsutin sitä vatsasta. Mieleen hiipi kysymys siitä kuinka monta yhteistä aamua meillä vielä olisi? Minun ukkipoika on jo vanha.
Äidin makuuhuoneesta kuului ääniä ja pian hän ilmestyi keittiöön silmät ristissä ja hiukset pystyssä. Olisiko äidillä tänään hyvä päivä vai ottaisiko muistisairaus niskalenkin vanhuksen mielestä? Aika näyttäisi millainen päivästä tulisi.
Kaataessani kahvia mukiin tajusin, että on perjantai. Viikon paras päivä edelleen vaikka olen eläkkeellä ja nykyään myös raitis. Ihmiset ovat perjantaisin niin hyväntuulisia. Se tarttuu myös itseeni. Viikonlopuksi ei olisi mitään suunnitelmia. Päivä kerrallaan kohti syyskuuta.
Kesän viimeisen päivän iltapäivä… oli hyvä kesä joka vilahti vain. Sopivan vaihtelevakin säiden suhteen.
Tämä oli ensimmäinen kokonaan raitis kesä ditten vuoden 2007. Siitä on jo 17 vuotta
En vaihtaisi tästä kesästä mitään pois. Vähän haikein mielin mutta katse suunnattuna kuitenkin jo syksyyn.
Voisin sanoa olevani kiitollinen
Tatuointi olisi kiva uusi juttu. Mulla ei ole yhtäkään. Täytyy harkita tarkkaan
Repäisin ja varasin itselleni tatuointiajan. 7.11 klo 13 on elämäni ensimmäisen tatuoinnin vuoro. Itseasiassa olen suunnitellut kolme eri tatuointia otettavaksi joista kaksi toteutuu seuraavan 8 kk aikana ja yhden jätän myöhemmäksi. Tämä kolmas on raitistumisen päivämäärä mutta en uskalla sitä ottaa ennen kahden vuoden etappia
Tänään oli taas päivä kun kävin kukkakaupassa ostoksilla. Mukaan tarttui paavalinkukka ja sutipuu. Mukava raittiutta tukeva harrastus kun pitää huolehtia toisen elävän hyvinvoinnista. En pelaa tietokonepelejä niin tällainen kasvien elossapitäminen käy hyvin pelaamisen sijasta. Joko kasvi kuolee tai menestyy tai sit ei tapahdu mitään. Sit pitää miettiä mitä teki väärin jotta seuraavan kerran onnistuu. Tosielämän strategia peliä. Olen tasolla 11
441 päivää raittiina. Piti tarkistaa lukema kun en ole seurannut päiviä pitkään aikaan.
Rauhallinen aamu. Hyvä olo ja mahtava ilma ulkona. Lämmintä on ollut. Ehkä lumi ei tänä vuonna sada lokakuun 1. Päivä kuten viime vuonna. Oli niin pitkä talvi etten suoraan sanottuna ole vielä valmis uuteen. Vaikka talvesta pidänkin niin 7 kuukauden talvi oli vähän liian pitkä.
Käytiin eilen äidin kanssa katsomassa uusin mielensäpahoittaja. Ihan katsottava tuo oli mutta en tiiä… en katsoisi uudestaan ja jos olisin tiennyt millainen elokuva on en olisi ostanut lippuja.
On vähän orpo olo kun tällä hetkellä ei tule mitään sanomalehteä. Hesari tuli monta vuotta mutta mokoma on melko kallis. Savon sanomissa on vain heikkisen pentin kissan ristijäisistä reportaasi ja pontikankeiton piirimestaruus kilpailusta kuvia kun poliisit saapuu paikalle pidättämään kilpailijat. Olen niin tottunut paperilehteen. MUTTA yksi kk hesaria kustantaa sen verran mitä mulla meni känni-iltana alkoholiin joten siinä mielessä EI oo paha.
Eilen oli minun kullannuppu surullinen. Kun tultiin leffasta kotiin oli tase kissa sitä mieltä että hän lähtee pois kotoa. Oli todella säikky ja makasi piilossa. Ilmeisesti 13 v laku oli antanut selkään. Tänä aamuna tase oli taas oma itsensä. Toinen on niin ”kovis” mutta pohjimmiltaan on herkkä kissa eikä edes kovin rohkea. Tuntui vähän pahalta nähdä ettei kaikki ollut hyvin mutta tänä aamuna tuli viereen omana itsenään ( kun kukaan ei nähnyt) ja se pelasti tämän päivän.
Aamukävelyllä kuului erään rivitalon suunnalta känniölinää. Jollain oli ilta venähtänyt. Välittömästi tuli mieleen omat venöhtäneet illat ja muistin sen masentavan tunnelman kun aurinko nousi ja itse vielä kaadoin kaljaa kurkkuun. Siinä on jotain epätodellista.
Kävelin siitä ohi ja tunsin jälleen vapautta. Joku lenkkeilijä ohitti minut juosten ja mietin että näin se päivä meillä alkaa ja on täynnä touhua ja toivottavasti kivoja hetkiä mutta se känniölisijä hyytyy piakkoin ja nukkuu koko kauniin päivän.
Alkoholi riistää elämän. Se vie ilon ja onnen tunteet, varastaa päivät ja lopulta ihminen huomaa että elämä on lipunut ohi eikä se ole antanut muuta kuin maksakirroosiin
on ollut mahtavaa.
