^
Samaa mieltä himiksen kanssa. Ylipäänsä suurin osa mielenterveyshäiriöistä ei ole mielenterveyshäiriöitä, vaan kemikaaleilla aikaansaatuja mielenraiskauksia. Joskus pahojakin, sitä en kiellä.
Mä oon surffaillut vähän netissä katselemassa sellaisia pidempiaikaisia hoitopaikkoja päihdeongelmaisten hoitoon. Kun asiahan ON niin, että mikään lyhytaikainen katko ei mun kohalla tule kysymykseen jos, ja kun, vai miten se meni, jossain vaiheessa ihan tosissani aion irrottautua tästä ongelmasta. Minä en hyödy mitään mistään a- klinikoista tai edes katkoista. Sen verran jo tajuan että ihme täytyy tapahtua jos itse kykenen pyristelemään tästä ongelmasta eroon. Jonkinlaista ulkopuolista jeesiä tarvitsisin. Tarvitsisin pidempiaikaisen jakson, jonkinlaisen detoksic jakson, jossa voisin päästä eroon fyysisestä riippuvuudestani. Että keho ja aivot pystyisi toipumaan kunnolla, ja että sais kunnollisen startin puhtaampaan elämään.
Mutta että joku tuhkimo…? 
Mitävvvit…
Sano!
Mistä sä sen tiedät?
Fyysinen riippuvuuteni ilmenee saatanallisten lihaskramppien, sydämen överitykytysten, ja myös aggressiivisten ja vittumaisten ahdistuskohtausten muodossa. Ne ovat kaikki fyysisiä oireita. Aivotkin ovat fyysinen osa ihmiskehoa.
Niin siis mä olen sitä meltä että parasta mulle olis se, jos voisin saada neljä seinää, sekä oven jossa on lukko johon minulla ei ole avainta, vähintään pariksi kuukaudeksi. Tarvitsen ulkopuolista kontrollia vieroittautumiseen! En tarvitse mitään vitun terapioita, vaan vain sen jonkun ulkopuolisen tahon joka pitää mut erossa sen ajan tästä likusta että saan siihen edes vähän välimatkaa. Sitten voisin jo kokeilla omia siipiäni.
^
No mikä olis sitten parempi vaihtoehto? Oletko sitä mieltä että ainoa oikea vaihtoehto olisi mennä AA:han?
…
Mä meen nyt nukkumaan. Yöpöydän laatikossa on kaksi tablettia jotka tietävät olevansa minun laatikossani. Myös minä tiedän että ne ovat siellä.
Olen niiden olemassaolosta hyvin tietoinen.
Ne ovat siellä tarvittaessa käden ulottuvilla.
Rivat.
Kaksi nättiä, persikanväristä tablettia.
Ihan varteen otettava hoitopaikka. Ei pahaa sanottavaa.
Pelkästään naisille tarkoitettu.
Jotkut käy/jaksaa käydä sen hoidon läpi ja jotkut keskeyttää.
Ooksä ollut siellä? Millainen paikka se oli? Se on aika kallis… 
en mä jaksa provosoitua yhtään, kun et sä tiedä tarpeeksi musta osuaksesi niin pahasti muurahaispesään… Mutta en kyllä yhtään kiellä, että on höpsöö vetää psyykelääkkeitä ja sitten sählätä päihteiden kanssa. Ja itse asiassa viime vuonna menin ja kerroin näistä päihdejutuista hoitotaholle ja se oli yksi peruste uudelle diagnoosille. Päihdesekoilut kun kulkee mulla käsi kädessä vauhtijaksojen kanssa. Kumpi on ensin - muna vai kana? Vitustako mä tiedän… Mutta tää päihdelinkki on nyt just ainut paikka missä pystyn rehellisesti myöntämään itselleni että kaikki ei oo ihan hanskassa. Tästä on vielä piiiiiiitkä matka päihdehoitoon…Ja provoo vaan Kotivalo 
Sä sittenkin onnistuit
Tekis taas mieli alkaa myrkyttää itseensä. 
Ja taas toi kello. Se tikittää. Kohti kello yhdeksää.
mä lähetän sulle kaukoparantavaa voimaenergiaa…älä mee kauppaan. älä mee kauppaan. älä mee…
Juu, no en usko hetkeäkään etteikö himis olisi itse harrastanut aikoinaan ihan samaa. Joten pata kattilaa soimaa. Hän on itse kertonut vedelleensä jos jonkinnäköistä lääkettä yhdessä viinan kanssa, ja nyt yhden ainoan vuoden päihteettömyyden jälkeen tulee tänne irvailemaan ihmisille jotka ovat edelleen samassa jamassa kuin missä hän oli itse joskus. Yksi vuosi on lyhyt aika. Moni on ratkennut viidenkin vuoden jälkeen. Vuoden raittius ei kerro vielä mitään toipumisesta.
Ja vittu ku tekis mieli vetää onnittelutkin takaisin. Ei ansaitse onnitteluja tuollainen irvailija. 
Vielä ihan vilpittömästi minäkin onnittelin saatana. Täydestä sydämestäni.
Mä taas taistelen vain suolapähkinähimon kanssa. Ja kuten arvata saattaa, mun laihdutus EI alkanut maanantaina… Noh, huomenna se alkaa kyllä, päätetty on. Enkä aio vetää niitä pähkinöitä tänäänkään.
Mulla on ollut karsea päivä. Olen ollut ihan älyttömän väsynyt. En muistakaan, koska olisin kulkenut niin silmät ristissä ja ajatukset pihalla koko päivän, ilman darraa siis. Helpotti, kun nukuin kaksi tuntia. Voi olla illalla vähän vaikeaa saada unta… Yleensä mulle tulee päikkäreistä kamala olo, mutta nyt ne oikeasti auttoivat, eli taisin todellakin olla unen tarpeessa.
Hitto, jos alkukuun tissuttelu ja viime lauantain pienet sievät väsyttää noin niin… Alkoholi ei todellakaan sovi mun aivoille. Älä säkään hae sieltä kaupasta mitään juotavaa, jooko? Päivä kerrallaan ilman, eikös niin.