Fernetin toinen tulemus

Me Vähentäjät
601

Pitäisköhän mun alkaa rikolliseksi? :unamused:

Hyvät käytöstavat ei ole johtaneet mua yhtään mihinkään. Kukaan ei edes huomaa, että mä käyttäydyn hyvin. Otan toiset huomioon, annan tilaa muille, sanon kiitos ja ole hyvä. Käytös kymppi koulussa. Ja useimmiten sitä pidetään tyhmyyden ja heikkouden merkkinä. Sä et ole vakavasti otettava, jos sä käyttäydyt hyvin. Hymyile, ja maailma pitää sinua idioottina.

Ikinä mua ei ole kiitetty siitä etten ole tänään ryöstänyt raiskannut tai tappanut ketään.

A2 Tuomio- illan tärkein kysymys oli miten vankeja voidaan palvella parhaiten. Miten vangeille pitää tarjota mahdollisuuksia, miten heitä parannetaan tehokkaimmin rikollisuus- nimisestä sairaudesta, miten rikollisille pitää antaa toivoa. Ei se miten uhreille pitää antaa toivoa saada oikeutta. Heikki Lampelakin peräänkuuluttaa sitä miten jo vihdoin pitäisi päästä eroon ajatuksesta, että rikollisia pitäisi rangaista rikoksistaan. Jos haluamme humaanimman yhteiskunnan, rikoksista rankaiseminen pitää lopettaa kokonaan. Koska rikokset ovat asioita jotka vain tapahtuvat. Ne tapahtuvat vaikean lapsuuden seurauksena, ne vyöryvät vaikean lapsuuden kokeneen päälle kuin luonnonilmiö, lumivyöry tai virus joka valikoi vaikean lapsuuden kokeneista jostakin syystä vain osan, mutta ei kaikkia. Vai oliko se syy sittenkin se talvisota? Lapsenraiskaajien eheytykseksi räätälöidyn Stop- ohjelmankin tärkein tavoite on se, että lapsenraiskaajasta “tulisi onnellinen”. Kyllä. Se tais käyttää ihan oikeasti noita sanoja. :unamused:

Musta olis paljon mukavampaa olla sympaattinen rikollinen kuin se inhottava kostonhimoinen rikoksen uhri. Maailma symppaisi mua, ja se antaisi mulle äänen. Se huolestuisi välittömästi hyvinvoinnistani. Ja koska rikollisuus ei ole seurausta rikollisen päätöksestä tehdä rikoksia, vaan se on seurausta päihteiden käytöstä (vai oliko se talvisota vai vaikea lapsuus?), niin mulla olisi alibikin jo valmiina. On jo tämä päihdeongelma hankittuna. Niin jo olllaan hyvässä puolitiessä kohti luonnollista jatkumoa rikoksien ihmeelliseen maailmaan.

Se on se rikoksen uhri - käytös kymppi koulussa - jonka haudalla se liperikaulainen Jumalan Mies julistaa itsestäänselvästi: “hän joutui kantamaan omien lankeemustensa seurauksia myös omassa kehossaan”. Omien! Ja käpykyläväki nyökyttää pikku päitään. kyllä, niin se oli. ettei vain omassa elämässään, vaan myös omassa kehossaan. Koska tytön kehoon pitää liperikaulojen kajota vielä siinä kohtaa, kun tyttö makaa arkussa, ja hiakat taputellaan päälle.

Ja sitten juostaan vankiloissa auttamassa heitä, joilla on vaikeaa.

Tai hei nyt mä keksin! :bulb: Jos olis ikää ja kuntoa, voisin pestautua vaikka muukalaislegioonaan palkkatappajaksi! Niinkuin se Kyösti Pietiläinen. Kun olis ammattitappaja, ja sota- alueiden bordelleissa suoritettavaa järjestelmällistä naisten raiskaamista pyörittävä ihmiskauppias kuten toi Kyösti, niin jo alkaisi sataa haastattelukutsuja Nybergin ohjelmaankin. Kohdeltais ku sankaria. Kirjoja kirjoitettais. Ja sitten nautittais mojovaa eläkettä uroteoista loppuelämän.

Joo hyvät käytöstavat ei kyllä johda mihinkään tässä maailmassa. Se on nähty ja koettu.

youtube.com/watch?v=UqLRqzTp6Rk

602

Hyvät käytöstavathan eivät sinänsä kerro mitään ihmisen moraalista tai etiikasta. Jollakulla henki-, väkivalta- tai seksuaalirikollisella voi olla ihan moitteettomat käytöstavat ja kohteliaisuussääntöjen noudatus hallussa. Itse olen tuntenut erään tunnetun henkirikollisen jonka nimi herättää monissa kauhistusta, mutta voin vakuuttaa että normaalissa kanssakäymisessä kyseessä on mitä mukavin ja leppoisin ukkeli, ja mainio seuramies. Tosin: edellisestä henkirikoksestaan kulunut jo yli 20 vuotta.

Tottahan toki rikoksesta pitää rangaista. Olisi absurdia ajatella, ettei rikoksesta koituisi yhteiskunnan säätämiä seuraamuksia. Seuraamuksella pitää nykyaikaisen käsityksen mukaan olla sekä rankaiseva että kasvattava vaikutus.
Tarkoitushan on sopeuttaa rikollinen takaisin yhteiskunnan jäseneksi joka ei tee enää rikoksia, ja siksi vankein hoidolla on oltava myös ns. kuntouttava elementti. Vankilassa pitää voida opiskella, ja kehittää itseään. Mahdollisuus tulee olla vankilassa myös päihdekuntoutukseen, sillä vangeista huomattavan suurella osalla on runsasta päihteidenkäyttöä tai päihderiippuvuus, joka myös tavalla tai toisella liittyy heidän rikoksiinsa.

Jos vapautuva vanki sopeutuu yhteiskuntaan vankilasta vapauduttuaan, se vähentää rikollisuutta ja tekee yhteiskunnan turvallisemmaksi.

Mutta eri asia ovat tietysti ne vangit, joiden rikos on sellainen, ettei heidän pidäkään vapautua. Tai joiden psyykkinen tila on sellainen, että he olisivat aina uhka ympäristölleen vapaudessa. Tällaisia voi olla vaikkapa vankimielisairaaloissa.

Rikollisuushan ei sinänsä ole mikään sairaus, kuten ei persoonallisuushäiriötkään joita on monilla elämäntapa-rikollisilla.

Ei minuakaan. Eikä tarvitsekaan kiittää. Ei sellaisten asioiden tekemättä jättämisestä tarvitse kiittää, jotka ovat oman moraalin ja etiikan vastaisia. :slight_smile:

603

On näitä samoja sällejä myös mielisairaaloiden suljetuillaosastoilla vahvassa överi-neuroleptilääkityksessä etteivät mene psykoosissa/harhoissaan tekemään vakavia rikoksia esim. sytyttämään bensalla vaimoansa yöllä tuleen kun luulee hänen olevan “paholainen”. Näitä ihmisiä pallotellaan niiden vankimielisairaaloiden ja suljettujenosastojen välillä varsinkin jos teot on tapahtunut kauan aikaa sitten eikä harhat ole kadonneet mihinkään… Se panta voidaan laittaa siihen jalkaan nykypäivänä niin monella eri tavalla varsinkin kun niitä myrkkyjä voidaan väkisin injektoida lihakseen. Lääkkeenotossakin suu käydään kumihanskojen kanssa läpi, ettei pillereitä feikata…

604

Eikö rikosten tekeminen ole aika huono käytöstapa? :unamused: Rikosten tekeminen ja hyvät käytöstavat on vähän niinku toisensa poissulkevia asioita.

Mutta joo Valtiomieskin varmaan ymmärsi kirjoitukseni sarkastisen luonteen. :slight_smile:

Mun mielestä kasvatus on aika huono idea oli kyse mistä asiasta tahansa.

Heikki Lampela on sitä mieltä, että koko vankilasysteemi on aikansa elänyt. Ja pitäis lakkauttaa? Ei siinä mitään että toimii puolustusasianajajana, mutta täytyy sanoa että Lampelan ajatuskuviot eivät ihan aukene mulle. Hän on rikollisen rankaisemista vastaan, mutta ei kerro mikä hänen vaihtoehtonsa sitten olisi vankilalle ja rangaistuksille.

Tuomio- illan esittely oli tällainen:

Kansan oikeustaju koetuksella - ovatko tuomiot liian lieviä? Kaksi tuntia suoraa puhetta rikoksista ja rangaistuksista.

Voisi saada käsityksen että ohjelman idea olisi se mitä uhri tarvitsee, ei se mitä rikolliset tarvitsevat. Kaksi rikoksen uhria pääsi alussa sanomaan kokemuksensa ja mielipiteensä. Loppu oli vankien juhlaa. Ja näin se kuvio menee AINA.

Rikolliset ovat aina itse olleet joskus rikosten uhreja. Joko virallisten rikosten tai muunlaisten epäoikeudenmukaisuuksien. Jos yhteiskunta olisi aikoinaan ottanut selkeästi uhrin puolen heidänkin kohdalla, olisko se viha kasvanut niin suureksi, ja kunnioituksen puute niin totaaliseksi, että he olisivat päättäneet ryhtyä rikollisiksi? Yhteiskunta ymmärtää rikoksen uhria vasta sitten kun uhri päättää alkaa rikolliseksi. Tapahtuu se identification with the aggressor- tsydeemi, ja tunne- elämä perversoituu niinpäin, että halveksunta kohdistuu uhriin eikä tekijään. Tällaisessa olotilassa me edelleen eletään suomessa tällä hetkellä.

605

Iloista Vappua nyt kuitenkin, vaikka ei ihan vielä linnassa vappuhuiskaa heilutella. Huomisesta ei vielä tiedä, jos simassa onkin enempi prosentteja, kuin rusinoita :laughing: !!!

606

Ai alma ilmeisesti aikoo viettää kostean vapun. Onko vappunaamari kans? Minä ajattelin syödä roskaruokaa ja vetää pussillisen irtokarkkeja ja mennä aikaisin nukkumaan.

607

Voisinkin nyt itse tunnustaa olevani rikollinen. Olen nuorempana muun muassa näpistellyt kaupoista kaikenlaista, polttanut kannabista ja kaikkein pahimpana asiana ajanut humalassa autoa. Minua pidetään yleisesti kuitenkin varsin hyväkäytöksisenä ja sympaattisena henkilönä.
Rikoksiini ei ollut syynä viha, vaan jännityksen halu ja tarve päästä pisteestä A pisteeseen B.

Noista teoista on kuitenkin jo melko kauan, eli olen ikäänkuin kasvanut -tai toipunut- niistä pois. Ihan kasvattamatta. Mutta miksi kasvattaminen on paha asia? Onko väärin kasvattaa aikuisia, jos heitä ei ole lapsena oikein kasvatettu?

Tokihan on ihmisiä, jotka nauttivat saadessaan hekumoida rikollisiin kohdistettavilla rankaisutoimenpiteillä. Tätähän näkee muun muassa sosiaalisessa mediassa. Siinä ikäänkuin projisoidaan oman mielen pimeimpiä tuntoja ns. “oikeutetusti”, kohdistamalla ne pahan tekijään. Tämä vetoaa ihmismieleen, sillä olivathan rikollisten julkiset rangaistukset suosittua kansahupia viime vuosisatoihin asti. Joissakin maissa käytetään yhä julkisia mestaamisia ja ruoskimis-rangaistuksia.

Suomessakin syyllisten löytäminen on niin kiehtovaa, että on perustettu jopa verkkolehti, johon ihmiset saavat kirjoittaa vaikkapa kuvitteellisia raiskausuutisia esittäen ne totena.

Mutta suomalainen yhteiskunta ei tee kenestäkään rikollista, vaikka rikollisen näkeminen jonkinlaisena Robin Hoodina onkin kiehtovaa. Eräskin Volvo Markkanen oli aikoinaan suorastaan kansan suosikki.
Tietysti joku onnettomampi rikollinen, kuten vaikkapa päihderiippuvainenkin, mielellään sälyttää syyn omiin tekoihinsa yhteiskunnan syyksi.

608

Ehkä toi ammattirikollisuus kuitenkin on vähän turhan riskaabeli ala. Puolensahan siinäkin varmasti olisi mutta tää voisi sopia mun vahvuuksilleni paremmin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää varsinkin yhä levottomammissa lähiöissämme. Lisäksi ei tulisi kulttuurishokkia alaan kohdistuvaan ylenkatseeseen liittyen. Siihen kun on jo näin syrjäytyneenä tottunut. :unamused:

youtube.com/watch?v=E5S77o7AHeM

Mukavaa työväen juhlaa. Ottakaahan rauhallisesti.

609

Sen verran on vielä pakko palata A2 Tuomioiltaan että; nämähän ovat ihan helvetin lahjakkaita jätkiä. “tää kokoonpano on nyt vasta ekaa kertaa kasassa ikinä. mä en oo itse nähnyt esimerkiksi Ällää koskaan aikaisemmin…” Häh? :laughing: Eivät ole koskaan tavanneet toisiaan mutta saavat aikaan tuollaisia biisejä. Tätä bändiä täytyy vähän mainostaa. Toivottavasti ura saa tuulta alleen.

youtube.com/watch?v=LGyxBymEs_Q

Leppoisaa vuoden virallista krapulapäivää.

610

Hyvä Fernis, hyvin kirjoitettu kiltteydestä ja aiheesta, joka tunkee läpi joka ihohuokosesta.
Jäi vaan tuo A2 tsekkaamatta, vaikka näin siellä pari tuttua tyyppiä,
toinen oli koirapiireistä ja asui naapuris… kilttei tyyppei.

Paijaamista on liikaa, siksi raiskareille ja muille mutaatioille
vankilapalvelut Venäjältä ja tuomiot jenkkilästä.

On kumma juttu, että varmasti liki 100 % kannattaa pahimpien keissien tuomioiden koventamista,
mutta silti käytäntö on jotain aivan lepsua päähän paijaamista, ja tämä ei myöskään tule muuttumaan.

Vasta sitten muuttuu, kun päättäjän tai tuomarin läheisille käy kalpaten, ja se on näköjään välttämätön kehitys.

611

Se on vielä katsottavissa areenalla jos kiinnostaa: areena.yle.fi/1-2449145?autoplay=true

Tuomioillassakaan ei ollut yhtään kriminaalia joka olisi valittanut liian isosta rangaistuksesta. Päinvastoin kaikki lauloi kuorossa että “rangaistus oli mulle ihan oikein”. Paitsi paholaisen asianajaja Lampela tietysti joka on rangaistuksia vastaan all the way. :laughing:

Rikollisia tuomioillassa edustanut D.S.G ei laula biiseissään siitä kuinka ihanaa on tehdä rikoksia ja miten hienoa on olla kriminaali. Uhrin viha se on joka noissakin biiseissä puhuu. Biisit on täynnä epäluottamuslauseita niitä kohtaan jotka käyttävät suurinta valtaa epäoikeudenmukaisesti. Huumerikoksista saa isomman rangaistuksen kuin pedari ja ei vittu kelatkaa kuka meidät pelastaa… :unamused: Täytyy pelastaa itse itsensä jos yhteiskunta selvästi osoittaa ettei se ole uhrin puolella eikä uhria suojele.

Merkille pantavaa oli sekin että tuomioillassa rikosten uhripuolta edusti kolme ihmistä, kaksi uhria ja yksi uhrin läheinen. Rikollisia oli päässyt edustamaan ootas nyt kuinkas monta noita oli yy kaa koo nee vii kuu sei kasi… ?

Lampela on tietysti siinä oikeassa etteivät nämä tällaiset synny pää täynnä pahoja ajatuksia suunnitellen mielessään rikollista uraa elämänsä varalle

vaan siihen pisteeseen päästäkseen täytyy elää aika piinallisessa ympäristössä. Jos yhteiskunta ja oikeuslaitos ei tämän pikkujannun puolella ole, eikä häntä suojele, voi olla, että hän jossain vaiheessa elämäänsä kokee tarvetta ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Voi olla, että koska oikeuslaitos ja yhteiskunta ei pidä tuohon pikkuiseen kohdistuvia pahoja tekoja vakavina, eikä ota häntä ihmisenä vakavasti, hän päättää sitten jossain vaiheessa kunhan tilaisuus tulee, puolustaa itse itseään. Ottaa hyvitystä. Laittaa tilit tasan. Jälkikäteen tietysti, kunhan tuosta tarpeeksi isoksi kasvaa.

ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/ … asta-lasta

Mä en voi sille mitään että Lampelan ajatukset vankiloiden aikansa- eläneisyydestä ja siitä ettei rikollisia pitäisi rangaista rikoksistaan, tuo mieleen lopun ajan profetiat. Lopun aikoina “laittomuus tulee valtaan”. Ehkä me päästään kohta eroon rikollisuudesta sillä, että tehdään niistä teoista laillisia, jotka nyt ovat lain mukaan rikoksia?

Ryöstörikoksista päästäis eroon siten että lopetetaan ajattelemasta ryöstöjä rikoksina? Ja murhat ja raiskaukset ja pahoinpitelyt… lopetetaan niiden kriminalisoiminen niin avot, enää ei rikollisuutta ole.

612

Oisko jenkkimalli sitten parempi? Suurin osa linnaan joutuvista palaa sinne takaisin, kun siellä minkä tahansa muun paitsi rikollisen elämäntavan oppiminen on hemmetin vaikeaa. Mikäli vankilatuomion (yhtenä) tarkoituksena on palauttaa takaisin yhteiskuntaan siihen kelpoinen jäsen, niin ei se nykymeiningillä oikein toimi. En tarkoita sitä, etteikö rikoksista pitäisi rangaista, eritoten väkivalta -ja seksuaalirikoksista, ja ihan aidot psykopaatit on ehkä parempikin pitää kaltereiden takana, mutta käsittääkseni suurin osa vangeista Suomessakaan eivät edusta mitään näistä. Voin toki olla väärässäkin. Jos jokin, niin se on mun mielestäni käsittämätöntä, että juurikin noista seksuaali -ja väkivaltarikoksista voi saada (ja usein saa) lievempiä ehdottomia tuomioita kuin jostain pilven diilaamisesta tai vaikka junien töhrimisestä.

613

Ei tietenkään toimi kun ei ihmistä voi kouluttaa kuin koiraa. Tai tietenkin voi ja niin kaikkialla tehdäänkin. Ja se se ongelman ydin onkin. Kuten nähdään kokemuksesta: opettaminen, kasvattaminen ja kouluttaminen ei muuta mitään muuta kuin koulutuksen kohteen (objektisoidun älyllisen ihmisen) entistä vihaisemmaksi.

Ei ympäristö voi muuttaa yksittäistä ihmistä tempuilla. Ihminen muuttaa itse itsensä jos hänellä on siihen tarpeeksi pätevä motivaatio. Jos rikollinen ei koe tarvetta muuttaa käytöstään, hänellä ei ole ITSELLÄÄN siihen tarpeeksi motivaatiota (tai käytännön mahdollisuuksia jos elää tarpeeksi veemäisissä olosuhteissa).

Tämä mekaaninen ihmiskäsitys tulee koko ajan kaikkialla vastaan. Oli asia ja ongelma mikä tahansa, ydinproblematiikka palaa AINA tähän perusongelmaan: meidän IHMISKUVA on täysin sieluton. Ihminen on kuin robotti, kävelevä geeneillä ohjelmoitu liha. Rikollinenkin nähdään kuin koulutettavana koirana joka on “oppinut” rikolliseksi ja voisi “oppia” siitä pois jos vain vankila- niminen instituutio osaisi tarpeeksi nerokkain tempuin kasvattaa hänet kaidalle tielle. Samaan tapaan kuin koiraa koulutetaan ehdollistamalla olemaan sisäsiisti. Istu, anna tassu, paikka, kierähdä.

Ei taida ihan onnistua. Jos ihminen on päätynyt rikolliseen elämäntapaan sen motivaattorina on yleensä täydellinen kunnioituksen puute vallitsevaa yhteiskuntaa kohtaan. Jos väkivaltarikollisista puhutaan taustalla on yleensä aika syvä perusviha olemassa. Ei taida ihan olla kyse vain opistusta tavasta josta pitäisi tempuilla opetella pois. Sanotaan että hurt people hurt people. Juuri siksi siinä kohtia kun sitä viattominta ihmistä satutetaan yhteiskunnan pitäisi selkeästi käytännön teoillaan osoittaa ottavansa uhrin puolen RANKAISEMALLA pahantekijää. Vankilan pitääkin olla rangaistuslaitos joka ei ole koulu- eikä kasvatuslaitos, vaan paikka jossa pahantekijöitä rangaistaan.

Nyt mun ajatus katkeilee yhdessä heikkokuntoisen koneeni kanssa joten pätkäisen tähän ja jatkanen myöh…

614

Olen hieman eri mieltä siitä, etteikö ihmistä voisi “kouluttaa” tai opettaa pois vahingollisista tavoista. Ellei voisi, niin eipä päihdekuntoutuksellakaan mitään tekisi. (No, jotkut tosiaan on sitäkin mieltä ettei sillä tee mitään)
Tietenkin siihen tarvitaan ihmisen oma motivaatio ja suostumus, muutoksen kipinä. Motivaatio ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteinen määre joka joko on tai jota ei ole. Motivaatio on pikemminkin vaihteleva tahtotila, joka välillä on heikko ja välillä vahva. Hoidon, tai “kasvatuksen” on tarkoitus vahvistaa motivaatio ja tukea muutoksessa.

Ihmisiä voi siis kouluttaa myönteisellä tavalla, jos heillä on kipinä muutokseen. Siihen perustuu esimerkiksi terapeuttinen yhteisöhoito, joka on esimerkki juurikin tällaisesta myönteisestä kouluttamisesta,
Yhteisöhoidon juuret juontuvat satojen vuosien taakse, jesuiittojen sosiaalipedagokiikkaan, ja kasvattavassa tarkoituksessa sitä alettiin käyttää 1900 -luvun alussa; missäs muualla kuin sen ajan kasvatuslaitoksissa.

Päihdehoitoon yhteisöhoito tuli 1950 -luvulla.

Tässä eräs laadukas pro gradu maassamme erittäin tunnetusta ja tehokkaana pidetystä koirakoulusta, eli Kiskon klinikasta, joka koulutti syrjäytyneitä narkomaaneja raittiiksi ja tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi:
jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han … sequence=1

Kiskon yhteisöhoitohan vietiin myös vankiloihin, joissa toden toden totta tarvitaan toimivaa päihdekuntoutusta. En tiedä tarkkoja tilastoja, mutta huomattavalla osalla rikollisista on päihdeongelmia tai päihderiippuvuus, joka on myös vaikuttanut heidän rikoksiinsa.

Myös väkivaltaisesta käytöksestä voi opetella pois. Siispä sen lisäksi että pelkästään vaaditaan väkivaltaisen ihmisen päätä vadille (muka uhrin parasta ajatellen), on hyvä panostaa myös ennaltaehkäisyyn. Siihen ettei sitä väkivaltaa tapahtuisikaan ollenkaan.
Sellaiseen pyrkivät muun muassa nämä Lyömättömät linjat, Jussi-työ ynnä muut.

ensijaturvakotienliitto.fi/t … ussi-tyo2/

615

Olet sä valtiomies ihan oikeassa siinä että on vain hyvä että muutoshalukkaille on erilaisia ohjelmia olemassa jotka voivat antaa välineitä uudenlaiseen elämään. Mutta kuten huomataan tästäkin → kun pitäisi puhua rikosten ja rangaistusten oikeellisuudesta, keskustelu kääntyy aina siihen mitä rikollinen tarvitsee ja miten yhteiskunnan pitäisi muuttaa rikollinen kunnon kansalaiseksi. Ei siihen mitä rikoksen uhri tarvitsee.

Kun on tarkoitus keskustella tuomioiden oikeudenmukaisuudesta, sen pitäisi perustua vain uhrin näkökulmaan.

A2 oliskin voinut tehdä kaksi erillistä ohjelmaa kys aiheesta. Toisen käsitellen vain uhrin näkökulmaa ja sitä mitä uhri tarvitsee, ja toisen vankeinhoidosta ja siitä miten rikollisiin pitäisi suhtautua.

Toimittaja Pekka Lehtisellä oli minusta osuvia ja täsmällisiä kysymyksiä jotka toivat itse ongelman esille vaikkei hän kovin montaa puheenvuoroa käyttänytkään.

Aika helppo selitys kaikkeen mahdollliseen on tämä päihdeongelmiin vetoaminen. Useimmat vakavasti päihderiippuvaiset eivät ole rikollisia. Ja rikoksia tekevät myöskin päihdeongelmattomat.

Päihteistä on tullut aikamoinen hurskastelun aihe ja se toimii nähtävästi hyvänä keppihevosena lähes joka asiassa.

616

No jos alkoholi on osallisena jopa 90 prosentissa väkivaltarikoksia ja henkirikoksia, niin onhan se muutakin kuin keppihevonen. Ja tässä siis kyse vasta alkoholista, ei vielä huumeista ja huumeisiin liittyvästä väkivaltarikollisuudesta.
vakivalta.rikoksentorjunta.f … okset.html

Mitä uhri siis tarvitsee? Silmän silmästä ja hampaan hampaasta? Toki moni haluaakin. Pahan teon kohteeksi joutuminen herättää varmasti vihaa, ja se on ymmärrettävää. Mutta uskompa, että useimmille uhreille tärkeintä olisi, ettei syyllinen tee rikostaan uudelleen. Ettei kukaan muu enää joutuisi uhriksi. Siksi onkin joko pidettävä rikollinen koko loppuikänsä vangittuna, taikka vaihtoehtoisesti annettava hänelle mahdollisuus kehittää itseään siihen suuntaan, ettei hän tekisi vapauduttuaan enää uusia rikoksia.

Kyse on kaikkien yhteisestä hyvästä, yhteiskunnan turvallisuuden parantamisesta. Kun se ja se desperado tulee vastaan pimeällä kadulla, on huomattavasti turvallisempi fiilis minulla jos hän on yrittänyt oppia vankilassa yhteiskuntakelpoiseksi, raitistua ja parantaa tapansa, kuin että hän olisi ollut siellä vain kuritettavana ja kasvattamassa kaunaansa kaikkea kohtaan. :slight_smile:

Minähän muuten tunnen näitä hieman, ihan tappajia. Niitä jotka ovat ihan oikeasi tehneet täyskäännöksen taikka ainakin yrittänneet sitä. Joistakuista lehdistö repii otsikoita vieläkin, vaikka pahimmat rikkeensä olisivat tapahtuneet joskus Koiviston presidenttikaudella. Ei heitä toki säälitellä tarvitse, ja jokainen päivä jonka he vankilassa ovat viettäneet, on ollut taatusti ansaittu.

Mutta tuntuupa nykyisen sosiaalisen median aikana, että rikolliset ovat ns. yleisölle vain helppo kohde, johon prosessoida omia väkivaltaisia tuntemuksiaan. Jokaisessa meissähän on pimeä puoli. Silmä silmästä, hammas hampaasta ja korkojen kera, on monia innostava ajatus. Ja siinä keppihevoseksi onkin joutunut se rikoksen uhri. :bulb:

617

Sulla on kauhean jalo käsitys siitä millainen on “rikoksen uhri”- niminen henkilöhahmo. Että rikoksen uhri toivoo vain ettei rikollinen uusisi tekoaan. Että ollakseen hyvä ihminen, rikoksen uhrin ainoan oikean tavan asennoitua koettuun vääryyteen pitäis olla vain jalo toive ettei kukaan toinen joutuisi uhriksi. On olemassa myös rikoksen uhreja jotka pitävät itseensä kohdistuvia rikoksia niin painavina, että he kokevat olevansa oikeudenmukaisen rangaistuksen arvoisia ihan itsessään. Uskoisin että aika moni rikoksen uhri, joka on päätynyt hakemaan oikeutta itselleen omin avuin (ryhtyneet rikollisiksi), ovat juuri heitä. Ja siksi he ovat niitä joihin suhtaudutaan huomattavasti vakavammin kuin rikosten uhreihin jotka tyytyvät vain oikeuslaitoksen leväperäiseen lässynläähän.

Mehän ollaan kaikki läpi elämän välillä pahojen tekojen uhreja ja tekijöitä. Joko vakavampien tekojen tai lievempien. Mä olen kyllä sitä mieltä että kun sinä joudut uhriksi, yhteiskunnan pitää olla selkeästi sinun puolellasi, ja kun olet pahantekijä, yhteiskunnan pitää olla selkeästi sinua vastaan. Sama pätee minuun. Ja kaikkiin.

Mielestäni en ole sillä perusteella paha ihminen jos haluan pahaa Jammu Siltavuorelle. Olisin paljon pahempi jos liikuttavasti ymmärtäisin Jammua hänen traagisen elämänsä vuoksi ja syyttäisin Tanjaa ja Päivi- Mariaa sekä heidän vanhempiaan tuomiohenkisyydestä ja katkeruudesta, sekä vihamielisyydestä jos he uskalsivat vaatia Jammulle kunnon rangaistuksia sen sijaan, että he olisivat vain huolissaan siitä ettei joku toinen joudu uhriksi. (Tämä vain karrikoituna esimerkkitapauksena. osapuolet kuolleet ja keissi loppuunkäsitelty jne.)

618

Jos luet viestini tarkkaan, huomaat että kirjoitin: “Mitä uhri siis tarvitsee? Silmän silmästä ja hampaan hampaasta? Toki moni haluaakin”. Ei siis ollut kyse mistään jalon henkilöhahmon luomisesta, vaan realiteettien pohtimisesta.
Moni meistä tuntee rikosten uhreja, on itse ollut jonkun rikoksen uhri ja myös itse tehnyt rikkeitä tai rikoksia. Minä ainakin, siis kaikkia noita.

Mutta kun puhumme rikollisista ja heidän motiiveistaan, olisi hyvä tietysti myös tarkentaa minkälaisesta rikollisesta puhuu. Kannabiksen kasvattajasta vai ryöstömurhaajasta, Jammu-sedästä vaiko jostakin random nakkikioskijonon nyrkkeilijästä? Miljoonia kähveltävästä talousrikollisesta vaiko Siwassa nakkipaketin povariin pistävästä myymälävarkaasta?

Minä olen esimerkiksi ajanut humalassa autoa, näpistellyt kaupoista tavaraa ja poltellut kannabista. Olen siis rikollinen, mutta en kuitenkaan mikään Fouganthine (joka tosin on mainettaan mukavampi mies, ja nykyisin taas eri niminen : )

Mainitset “liikuttavasti ymmärtämisen traagisesta elämästä”, joka näyttää kärjistykseltä ja hieman olkinukelta. Tottakai useinkin voi ymmärtää rikoksen tekijää, mutta ei se silti tarkoita että pitäisi hyväksyä hänen tekonsa. Minä ymmärrän ihan hyvin rattijuoppoa koska olen itse ollut sellainen, mutta ei se tarkoita että hyväksyisin teon.

Btw, mainitsemasi Jammu-setä on niitä harvoja rikollisia, jonka elinkautinen oli oikeasti elinkautinen, eli lusi elämänsä loppuun asti, eristyksissä muista vangeista. Taisi tosin olla vankimielisairaalassa, joka selittää tuomion elinkautisuuden. Syyntakeettomuus eli mielenvikaiseksi toteaminen ei siis suinkaan päästä helpommalla niinkuin joskus luullaan, vaan säilöön “hoidettavaksi” saattaa tosiaan päästä loppuelämäksi. Normi elinkautisenhan saattaa suorittaa jopa 12 vuodessa.

Mielenkiinnosta kysyisin mielipidettä, mitä tämä yhteiskunnan vastaan oleminen käytännössä tarkoittaisi? Millainen olisi sopiva rangaistus vaikkapa pankkiryöstöstä? Entä henkirikoksesta?
Ja sitten: millä tavalla yhteiskunnan pitäisi olla uhrin puolella, eli miten uhreja pitäisi hoitaa? Tarvitseeko heitä hoitaa, vai riittääkö heille tieto siitä että paha saa palkkansa? Parantaako se kaiken?

619

^Myönnän että Jammuesimerkki ontuu monella tavalla ed. kommenttini oli muutekin vähän juosten kustu (kuten tämäkin) kun oli kiire. Kärjistyksiä käytetään jotta pointti tulisi esille.

Eiköhän Tuomioillan teemasta tullut selväksi että se minkä osalta “kansan oikeustaju on koetuksella” on ihmiseen kohdistuvien rikosten tuomiot versus esim. talous- tai muut rikokset. Esim. Jos neljä vuotta seksiorjana ja lapsikoneena olleen naisen orjuuttajat saavat lyhyemmän tuomion kuin mitä orjuutettu nainen oli vankina se ei mitenkään voi olla oikein. Heitä tuskin raiskataan ja pakotetaan synnyttämään lapsia vankeusaikanaan. Pekka Lehtinen kiteytti asian kysymällä että miten pahoja niiden rikosten pitäisi olla joista saisi rangaistuksen asteikon yläpäästä. Asteikko esim. raiskauksissa on tosi alhainen muutenkin, ja tuomioissa käytetään aina asteikon pienimpiä rangaistuksia.

Vastaan kysymyksellä: jos rikos on niin paha, että siitä jää ikuinen jälki uhrin loppuelämään, oletko sitä mieltä ettei rikollista pitäisi rangaista koska ei uhrin vamma kuitenkaan sillä parane että rikollista rangaistaan?

Ehkä henkirikolliset pitäisi päästää kokonaan rangaistuksetta koska ei se vainaja siitä henkiin herää kuitenkaan?

Rikoksen uhriksi joutuminen ei ole sairaus jota pitäisi “hoitaa”. :unamused: On kuitenkin niin että varsinkin koskemattomuuteen liittyvien rikosten kohdalla asiantuntijat painottavat, että rikoksesta rankaiseminen on uhrin toipumisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Rangaistus on yhteiskunnan kannanotto siihen kenen puolella yhteiskunta on, ja sille miten vakavasti uhrin kokemaan vääryyteen suhtaudutaan.

Olen seurannut seksuaaliseen väkivaltaan liittyvää yleistä keskustelua n parisenkymmentä vuotta aika tiiviisti. Osallistunut keskusteluihin, ollut tekemisissä niiden kanssa jotkä tekevät työtä kys. aihepiirin parissa ym. ym. Vaikka paraatipuheisssa virallisesti seksuaalinen väkivalta tuomitaan, reaalielämässä Suomi on uskomattoman takapajuinen. Suomalaiset suhtautuvat seksuaalisen koskemattomuuden loukkauksiin kuin kivikautinen henkisiltä ominaisuuksiltaan kehittymätön neandertaali- ihmislaji. Seksuaalisuuten suhteudutaan epäkypsästi ja kevyesti, intimiteetistä ei tajuta mitään, ja seksuaalisesta väkivallasta heitetään läppää. Eräs alan asiantuntija kertoi yhdeksi seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuvien isoksi ongelmaksi sen, että väkivallan uhrit joutuvat usein itse esim. kiusaamisen kohteeksi. Edelleen raiskauksen uhrista etsitään syytä sille miksi raiskaaja raiskaa. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että jos joudut seksuaalisen väkivallan uhriksi, lähin yhteisösi on varmasi uhrin puolella. Uhri koetaan ärsyttävänä. Sosiaalinen äly täällä on samaa luokkaa kuin siellä missä raiskauksen uhri kivitetään kuoliaaksi. Oikeuslaitoksen tuomiot vahvistavat tämän asenteen.

Sama pätee ilmiselvästi kaikkiin niihin tekoihin jotka kohdistuvat ihmiseen itseensä, eikä hänen omaisuuteensa.

620

Ihan alkuun: en ole koskaan ollut sitä mieltä ettei rikollisia pitäisi rankaista. En ole sanonut moista tässä keskustelussa, enkä muuallakaan. Ajatus on täysin aburdi. Kyllä rikollisia pitää rankaista. Sekä rankaista että tarjota mahdolllisuus muuttua, jos kyseessä on rikollinen joka vielä palaa vapaalle jalalle keskuuteemme.

Mainittakoon kuitenkin, että en nähnyt tv-ohjelmaa johon viittaat, joten en kommentoi sitä.

Viestisi loppuosa ei vastaa minusta sitä todellisuutta, jota sosiaalisessa mediassa näkee tänä päivänä. Ihmisten rankaisu-viettihän kohisee valtoimenaan internetissä. Pedofiilien kuvia ja nimiä hingutaan julkaistavaksi, ulkomaalaisten tekemille rikollisille on perustettu jopa nettilehti, jonka uutisten ei tarvitse olla edes ihan paikkansapitäviä, kunhan päästään rankaisemaan. Ja mielellään koko ihmisryhmää (esim. somaleita/maahanmuuttajia), eikä pelkästään rikokseen syyllisiä. Hätkähdyttävää on, että osa ihmisistä haluaa oikeasti niellä tuonkin pseudo-journalismin tuotokset, kaikessa rankaisemisen himossaan.

Niin, tarvitseeko rikoksen uhria hoitaa? Tarvitseeko hän ollenkaan empatiaa, tai myötätuntoa? Kenties hoitoa psyykkisiin ja fyysisiin vammoihin? Tai… tarvitseeko koko uhria ylipäätään ajatella, kunhan syyllisten päitä saadaan vadille? Onko mestaus-mentaliteetin takana tosiaankin halu auttaa uhria? Minusta ei useinkaan näytä siltä. Uhri ja hänen kohtalonsa ovat vain sivuseikka, johon pikaisesti voidaan vedota jotta päästään purkamaan omia väkivaltaisia tunteita toiseen ihmiseen.

Minusta valitettavasti tuntuu siltä, että se uhri, todellinen kärsijä ei ole ollenkaan pääosassa. Jos hingumme palauttaa julkiset teloitukset tai ruoskimis-rangaistukset, tai muinaisen Rooman oikeudenkäyttömenetelmät, meidän on myös pohdittava, muuttuuko yhteiskuntamme sillä inhimillisemmäksi, turvallisemmaksi, tai paremmaksi paikaksi ihmisille?

PS. Korkeimmat tuomiot saa kyllä väkivaltarikoksista, vaikka joskus muuta huhutaan. Omaisuusrikoksissakin tuomiota koventaa jos tekoon liittyy väkivaltaa tai sillä uhkaamista, kuten aseellisessa ryöstössä. Pelkistä kilikali-keikoista taitaa useimmiten selvitä ehdonalaisella ja/tai sakoilla.