Tahdon ain asustaa Herran turvaamana, Hänen luonaan mun sieluni ja ruumiini on turvassa…
youtube.com/watch?v=2P6y4LH7uXk
Vähän uskisten pitäis petrata tuossa esirukoilussa…
ei toimi. 
Tipattomat tammikuut ovat luusereita varten. Normaalille ihmiselle riittää 16 päivää ilman alkoholia ja sen jälkeen on oikeus vetää aivojennollauskänni. Ja siitä neljän päivän jälkeen demonienkarkotushumala.
Joo tipaton tammikuu ei ole mua varten se on taas todistettu. Mutta pääasia kai on että alkoholimyrkytystilojen välillä viettää ultraterveellistä elämää. Elämäntapani ovat huomattavasti terveemmät kuin absolutistivanhemmillani, yleiskuntoni on paljon parempi ja olen muutenkin terveempi sekä fyysisesti että henkisesti kuin nuo normit täyttävät raittiit. Joten mun kannattaa varmaan suhtautua alkoholinkäyttööni kuin diabetekseen, se vaatii säännöllisesti kehon ulkopuolista kemiallisesti kehiteltyä ainetta pysyäkseen aisoissa.
Mä olen aivan liian vihainen ihminen ollakseni juomatta kuuttatoista päivää kauempaa. 
Zippadippaduidaa…
youtube.com/watch?v=J8bLd8kkE38
Kyllä Suomessa(kin) on sentään lahjakkaita ihmisiä olemassa, kertakaikkiaan. Välillä sitä jää oikein miettiin. 
Mitä sun pitäis ajatella jos sun elämäsi kaikista lähin ja tärkein ihminen menee ja kuolee pois, mutta lähettää tuonpuoleisesta tällaisen biisin jälkeensä? Juuri sinulle:
youtube.com/watch?v=In8sZOuZpXU
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Onko olemassa aikoja jolloin taivaan vallat ovat jotenkin erityisen aktiivisia?
Sä kävelet kadulla ja sun päässä soi biisi, ja hetikohta sä seisot jonkun randomtyypin vieressä joka kuuntelee i podia ja hyräilee juuri sitä biisiä joka sulla soi päässä.
Sulla on aikomus soittaa jollekin ja sit se soittaakin sulle juuri kun olet puhelin kädessä soittamassa hänelle, ja hänellä on juuri sitä samaa asiaa sinulle kuin mitä sulla oli sille.
Sulla pyörii joku lause mielessä etkä oikein tiedä edes miksi ja mihin se liittyy, ja sit sä ohikuulet joidenkin vieraiden ihmisten keskustelun joka sisältää juuri sen lauseen joka sulla pyörii mielessä. Ja sit se sama lause tulee kaikkialla vastaan koko päivän, tai jopa viikon.
Sua vituttaa ja sä olet koko päivän hokenut itsellesi jotakin asiaa, ja sä istut bussiin ja sit siihen kävelee viereen tyyppi joinka paidassa on logo jossa on täsmälleen se sama hokema englanniksi jota olet koko päivän itsellesi hokenut. Se on bussissa tasan yhden pysäkin välin ja jää pois seuraavalla aivan kuin se olisi halunnutkin vain esitellä paitansa logoa juuri sinulle.
Sun mieltä piinaa rasittavat ihmissuhdekiemurat koko päivän etkä sä saa niiltä rauhaa, ja sit kun pääset kotiin ja avaat television, sieltä tulee Simpsonit ja kohtaus joka koskee juuri täsmälleen sitä ihmissuhdekuviota kuin mikä sua koko ajan riivaa. Dialogi on sanatarkasti omasta elämästäsi, mutta vain humoristisemmassa muodossa.
Sä käyt vanhustentalolla tapaamassa iäkästä sukulaistasi ja yhtäkkiä kaikki dementikot alkavat puhua juttuja joilla on juuri sinulle eritynen merkitys.
Aivan kuin ne puhuisivat juuri s i n u l l e…
Tuntuuko susta siltä että toisinaan tulee oikein suma tällaisia aikoja, outoja juttuja jotka vain sä havaitset, viestejä universumilta joita vieraat ihmiset sulle lähettelevät tietämättään?
Mopo keulii. …
JeesusMusaa…
Joo tosiaan on jälleen hieman mopo keulinut viime viikkoina. Tarttis tehdä jotain. Mutta joo eiköhän se tästä taas ala iloksi muuttua kun vähän skarppaa. Onneksi tiedän helpon tien itseni kokoon kasaamiseksi. Ei muuta kuin superruokaa naamariin ja lenkkipoluille mars! Hengenelämää unohtamatta.
On noi vaan ihania noi vanhat raamattuopiston kuoron laulut. Varsinkin noi marssilaulut. 
Reipas laulu, tuli ihan vappumarssi mieleen!
Mutta tätä ei voita kyllä vieläkään mikään. Hengellinen laulu pyhien morsiusjoukon ylöstempauksesta. 
.
…
Kosketus- maraton. Katsoin viikon aikana noista melkein 200 pätkää. Huh.
“Jeesus sano mulle että no leiki sitten saatanan kanssa jos ei mun seura kelpaa!”
“Itkin vain toisesta silmästä siten ettei se toisella puolella istuva mummo olis huomannut mitään. Ei Jumala siis nolannut mua millään lailla. Silläkin tavalla Herra autto.”
“En ollut koskaan tuntenut itseäni masentuneeksi. Sitten menin puhumaan psykiatrille asioistani ja hän antoi mulle luvan. Ja sitten löin nyrkillä peilin mäsäksi ja aloin viilteleen ranteita auki. Piti oikein sahata.”
“Paha ja perverssikin sydän murtui”
Mikä on muuten lentävä evankelista?
Tuossa olisi muuten toosateeveelle parodiamatskua.
Aivan loistava luento. Tollaisia miehiä lisää kiitos.
Tässä on tämän ajan sankarit. Nämä tämmöiset ovat tämän ajan suurimpia sankareita:
On se vaan uskomatonta että tällaista paskaa sitä on joskus kannattanut ja tähän sontaan uskonut ihan tosissaan.
Joo on toi uskovaisuus kyllä pahimmillaan sellaista tunnerunkkausta että huh huh. Hyi olkoon. Ei ole ikävä noita aikoja.
Mutta jatkanpas näin lepopäivän kunniaksi pitkästä aikaa monologiani. Herra Jumala nimittäin johdatti minut eilen yliluonnollisesti lauantaioluita juodessani avaamaan telkkarin juuri kun telkkarista tuli Inhimillisen tekijän jakso Kosteikon kasvatit.
areena.kokeile.yle.fi/1-2454464
Tommi Liimatainen kuvasi loistavasti sitä millaista on krapulamorkkis. “Se on niinku oikeesti tosi pelottavaa kun sieltä ei näe oikeesti mitään muuta kuin sen pimeen seinän vastassa.” Parin sekunnin ajan muistin että tosiaan, toihan mulla on sitten taas aamuyöstä kohdattavana, voihan perse. Ja sitten otin äkkiä uuden kulauksen Karjalastani ja unohdin kaiken.
Ja tulihan se morkkis. Kello kolmelta yöllä. Ja neljältä ja viideltä. 
Mutta asiaan: mun mielestä tämä julkinen alkoholismikeskustelu junnaa paikallaan. Minkä takia sen pitää vuodesta toiseen pohjautua näihin samoihin stereotyyppisiin asetelmiin jossa on se “ongelmainen” alkoholisti ja se “hyvä kärsivä mutta niin urhea raitis moitteeton” alkoholistin läheinen? Oikein ärsytti kuunnella miten itsestäänselvänä pidetään sitä että alkoholisti/päoihdeongelmainen on ihmissuhteissaan se ainoa jonka pitäisi pyydellä anteeksi. Vaikka toimittaja Ani Kellomäki armollisesti totesi että olisi epärealistista odottaa että päihderiippuvaisen pitäisi käydä jokaisen ovella kolkuttelemassa ja pyytelemässä anteeksi päihteidenkäyttöään, asetelma on silti aina se, että se on vain päihderiippuvainen joka pyytelee anteeksi. Mä olen nähnyt ihan vitusti päihderiippuvaisten tunnevammaisia, manipulatiivisia, oikuttelevia narsistisia läheisiä joilla olisi anteeksipyydeltävää paljon enemmän kuin sillä päihderiippouvaisella!
Eikä se päihdeongelma ihmissuhteissa aina noudata tuota samaa kaavaa. Mä keskustelin joskus tuurijuopon yh- äidin aikuisen tyttären kanssa joka kertoi että lapsena äidin juomaputkiajat olivat lapsille ihanaa rauhan aikaa verrattuna juomaputkien välillä oleviin selviin kausiin. Juodessaan äiti vain katosi työhuoneensa uumeniin juomaan ja lapset huokaisivat helpotuksesta. Juomaputkien välillä olevat selvät kaudet olivat lapsille painajaismaisia, koska silloin äidistä tuli hirveä hössöttäjä kun hän yritti suorittaa syyllisyystuskissaan äitiyttään eikä jättänyt lapsia hetkeksikään rauhaan. Tämä aikuinen tytär sanoi että äidin ongelmana oli pikemminkin hänen persoonallisuuteensa liittyvä häiritsevä käytös, ja juominen oli vain yksi sivujuonne tuossa kuvassa. Lisäksi tämä nainen kertoi että juomaputkien aikana hän vanhimpana tyttärenä joutui ottamaan perheen huolehtijan roolin, mutta tämän hän koki lähinnä voimaannuttavana. Hän sai pomotella pikkuveljiään ja kontrolloida kaikkea (mikä johti lopulta välirikkoon pikkuveljien kanssa). Lisäksi hän oli sitä mieltä että siinä samalla oppi paljon elämäntaitoja joista oli hyötyä myöhemmässä elämässä. Hän piti nuorena itsenäistymistä hyvänä asiana joka toi itsevarmuutta ja uskoa omiin kykyihin selvitä elämässä. Tällaisiakinn kokemuksia ON olemassa. Niistä ei jostain syystä vain ole oikein lupa puhua ääneen. Toinen uskovais- alkoholistilapsuuden viettänyt totesi alkoholisti- isänsä olevan huomattavasti helpompi ihminen kuin se uskovainen raitis äiti. Alkkis isä oli harmiton, esasy going- persoona ja alkoholismi oli käytännössä vain sitä että isä sammahti joka viikonloppu hiljaa olohuoneen sohvalle. äidillä sen sijaan oli hyvin mahtipontiset käsitykset omasta moitteettomuudestaan ihmisenä vaikka tämä aikuinen lapsi totesi nimenomaan raittiin vanhemman olleen kaikista suurin stressitekijä hänen lapsuudessaan. Miksi koskaan missään päihdeongelmia käsittelevissä keskusteluissa ei kerrota niistä kosteikon kasvateista jotka kokivat sen päihderiippuvaisen vanhemman helpompana kuin sen raittiin?
Taitaapi olla vähän tabuaihe, tämä päihderiippuvaisten läheisten ongelmallisuus ihmisinä. Päihderiippuvaista saa lyödä kuin vierasta sikaa, mutta sitä raitista läheistä suojaa jokin ääneenlausumaton koskemattomuus. Häntä ei saa kritisoida muusta kuin liiallisesta hyvyydestä. Tästä asetelmasta on tehty totuus jota ei kyseenalaisteta. Musta päihderiippuvuuskeskustelun voisi jo viedä askeleen pidemmälle. Vuodesta toiseen vaan sama päihdeongelmavinyylilevy junnaa paikallaan.
Ugh olen puhunut. Rauhallista lepopäivää kaikille. Lopuksi vielä päivän sana:
I want to seek the company of those who are looking for the truth, but I wanna run away from those who have found it.
-tuntematon nero-
Mä itse oon niin kuutamolla että joo ja älä kysy.
Häiritsen taas tämän eukon monologia ihan vaan mainitsemalla, että narautin jälleen korkin auki.
Kiitos tiedosta. Olikohan korkkarilla joku erityinen syy siihen miksi katsoi tärkeäksi ilmoittaa tämän nimenomaan minulle? Tuliko selvinpäin olemisesta liian mukava olo ja se piti taas pilata vai mikä tuli? 
Eukko on muuten kauhea nimitys naisesta. Siitä tulee mieleen känsänenäinen pääsiäisnoita- akka jolla on raakkuva ääni. Mä en ole lainkaan sellainen.
Mulla on aivan kauhea krapula juuri nyt. On hiukkasen hermostunut olo. Ei tiedä miten päin taas olla. Pikkasen pitäisi noiden fernettimetsää tirkistelevien uskovaisten petrata tuota esirukoiliua taas. Ei toimi. Nono! Polville siitä!