Mun on vaikea löytää sun pointtiasi Valtio- mies. Ovatko mielestäsi tuomiot kohdillaan tällä hetkellä ja vastaavat tehtyjen rikosten vakavuutta vai mikä ajatus sulla on tuossa taustalla? 
^ Ajatukseni on pohtia muun muassa sitä ilmapiiriä, jota sosiaalisessa mediassa lietsotaan kyseenalaisin keinoin. Viittaan etenkin sellaisiin julkaisuihin kuin MV-lehti, eli entinen Mitävittua -lehti.
Lisäksi pohdin etenkin internetissä pintaan nousevia kivikovia arvoja, joissa niin sanotusti janotaan syyllisten verta ja jossa rikosten uhrit on alistettu keppihevosen asemaan.
Rikosseuraamuslaitoksessa on paljon korjattavaa toki. Esimerkiksi tuomoiden voimaan tuloa ja oikeuskäsittelyä pitäisi nopeuttaa. Nythän rosista voi joutua odottelemaan useita kuukausia ihan vapaalla jalalla, ja jos kyseessä on vaikkapa väkivaltarikoksiin taipuvainen ihminen, voi hän olla vaaraksi ympäristölleen.
Oletko muuten koskaan käynyt vankilassa? Minä olen, ja voin vakuuttaa että etenkään kuuluisat vankilat kuten Sörkka, eivät ole mitään lepokoteja jollaisiksi niitä joskus arvellaan. Siellä ollaan tosiaan kiven sisässä, ja fiilis on vierailullakin hieman creepy. On omat osastot järjestäytyneelle rikkollisuudelle, pikkurikollisille ja niin edelleen. Ja tietysti tuikitärkeä päihteetön osasto, jolla on päihdekuntoutukselinen tarkoitus.
Rangaistukset sinänsä eivät missään nimessä ole liian ankaria. Väkivaltarikoksissa ne voisivat olla ankarampiakin, ja joissain tapauksissa elinkautinen voisi olla oikea elinkautinen, eikä vain 12 vuotta. Ainakin siloin, jos uhri on ollut täysin viaton tapahtumaan.
Yleisin väkivaltarikoshan on tosin sellainen, jossa päihtyneet tai päihderiippuvaiset pahoinpitelevät toisiaan, eikä aina pidetä ihan elinkautisen arvoisena sitä kun humaltunut Arska sohaisee Reiskaa puukolla kesken ryyppyringissä syntyneen kinan.
Vankeutta pitää tulla ja vankilassa ei saa olla liian mukavaa, mutta siellä pitää silti olla mahdollisuus pyrkiä elämänmuutokseen jos sellaista haluaa. Vankilapapit ja muut sielunpaimenet, sosiaalityöntekijät ynnä muut ovat tarpeelisia. Ja opiskelumahdollisuus.
Tämä kaikki on tarpeen, jos haluamme oikeasti rikosten vähenevän, ja ettei niitä rikosten tai uusittujen rikosten uhreja enää tulisi niin paljon.
JOS me oikeasti ajattelemme niitä uhreja siis.
Mä olisin paljon enemmän huolissani jos se ei herättäisi someraivoa, että raiskaaja joka pitää naista vuosia vankina ja pakottaa tämän vuoden välein synnyttämään lapsen, saa uhrinsa vankeusaikaa lyhyemmän vankeustuomion. (Tuo vain yhtenä tuoreena esimerkkinä.) Someraivossa ja nettivihan lietsonnassa on ongelmalliset puolensa tietenkin. Esim. mahdolliset viattomien lynkkaukset ym. virheellisen tiedon levittäminen, mustamaalaus, asioiden liioittelu ja vääristely jne jne. Mutta minusta vihan lietsontaan syyllisiä ovat rikolliset itse, jotka päättävät ihan itse tehdä viattomille tuollaisia tekoja. Kuka käski? Turha kitistä jos sitten saa raivoa osakseen! On vain terve reaktio jos se herättää yleistä raivoa sekä uhrin puolesta, että ihan yleisesti ottaen tällaista järjestelmää kohtaan. En mä tajua ollenkaan millä tavalla rikoksen uhrista tulee keppihevonen jos hänen puolestaan ollaan vihaisia.
Someraivo ehkä laantuisi jos idiootit lopettaisivat ihmisten rääkkäyksen. Niin kauan kun on raiskauksia, pahoinpitelyjä, murhia ja muita rikoksia, niin kauan on raivoa. Onko siinä jotain outoa? Siinä on syy, ja siinä on seuraus. Rikos => Yleinen raivo. Daa. 
Ehkä se pelottava raivo saattaisi laantua jo sillä, että tuomiot muutettaisiin oikeudenmukaisemmiksi. Jos ei muutu => raivo jatkuu.
Siivosin alkoholin voimalla eilen kaappeja ja löysin vanhan laukun täynnä vanhoja päiväkirjoja. Aloin selata yhtä niistä. Se oli niiltä ajoilta.
Ja muistin: Sinäkin olit olemassa. Ja siitä on jo yli kymmenen vuotta kulunut kun ystäväni käski minua sytyttämään kynttilän muistollesi. Sä olit kohdannut sen kammottavan loppusi josta näit etiäisiä jo eläessäsi. Ja niistä sä kerroit mulle. (Ja mä pystyin todentamaan niiden paikkansapitävyyden kun luin yksityiskohtia tapahtumista.)
Kuten muistakin luottamuksellisista asioista.
Jos on jo yli kymmenen vuotta kulunut siitä kun sä muutit muotoasi, voinkohan mä jo kertoa? Eikö se ollut niin että oikeasti sä halusit kertoa jotta olisit voinut elää. Ehkä sun ei olisi tarvinnut käyttää sitä liimaa, joka piti sut kasassa tämän fyysisen elämän ajan, jos sä olisit voinut elää sun totuutesi mukaisesti? Mutta kun mailma ei kestä sun todellisuuttasi. Joka on pimeyttä ja kauhua täynnä. Uskallanko mä ottaa riskin ja antaa sulle äänen? Mä en äänestä poliitikkoja. Mä äänestän mieluummin sua.
Kukaan ei kysynyt sinulta kestätkö sä mahdollisesti sen mitä sut laitettiin kestämään kun olit vasta neljävuotias. Ja viisi. Ja kuusi. Ja niin edelleen. Miksi mailmaa pitäisi suojella tältä todellisuudelta kun ei mailma suakaan suojellut?
Päiväkirjan välissä oli sinun minulle kirjoittama runo. Pienellä ruttuisella paperilapulla jossa on viivoja. Siinä on sun söpösti tikkukirjaimin kirjoitettuja lauseita, jotka kertovat kaiken olennaisen sinun helvetistäsi. Jos mä pistän sen tänne nettiin, laitatko sä mut hukkumaan ensi kesänä järveen kun olen uimassa, vai kostatko sydänkohtauksella?
No elämässä pitää ottaa riskejä. Sitä mieltä sä itsekin olit. 
Vapauttamisen isot jalan jäljet,
jättiläisten isot poljennat…
kannattavat
juoksevat kuin kissat
asiat eivät huku
Polku.
Näet sitten rakkauden menettävän otteensa
eikä sellainen ehkä enää satu.
Sydän.
Jotkut meistä on ohjelmoitu jo lapsuudessa vetämään puoleensa pimeyttä ja kauhua. Law of attraction. Universumi vastaa kuten sinne huudetaan. Koska me ei olla opittu, että pimeys on vain valon puutetta.
Kuinka monta kertaa normaali alkoholisti yleensä nolaa itsensä julkisesti ennenkuin on aihetta vaihtaa asuinpaikkaa?
Edelliskesänä kun (selvin päin) kävelin viiden aikoihin aamuyöstä kotia kohti, viereisen talon kauniiksi siistityllä nurmikolla makasi mies jonkinlaisessa sikiöasennossa housut nilkoissa, pakarat kohti taivaan kirkkautta. Ilmeisesti oli ollut tarkoitus käydä kesäyön valoisina tunteina mielikuvituspusikossa salaa paskalla mutta nukkumatti oli tullut nuijansa kanssa kesken toimituksen. Siinä hän pikkuhiljaa heräili ja nosteli päätään ylös, katse epäuskoisen hämmennyksen vallassa ei ihan vielä tarkasti tajunnut mitä oli tapahtunut. Se oli sellaista väkisinmakaamista se ylösnousuyritys, samankaltainen piina johon kovakuoriaiset joutuvat kun ne kellahtavat selälleen ja yrittävät kieräyttää itsensä takaisin jaloilleen. Mietin että pitäisi ehkä mennä auttamaan mutta sitten tulin toisiin aatoksiin kun ajattelin kuinka nöyryyttävä tilanteen täytyy olla kys. miehelle. Päätin antaa hänelle rauhan hipsiä vähin äänin kulmilta omin neuvoin kun sellaista akuuttia hätää ei selvästi ollut joka olisi ehdottomasti vaatinut asiaan puuttumisen.
Ja kulmilta hän onkin kadonnut. Mietin vain, että voi olla aika kova juttu kun asiaintila kirkastuu kokonaisvaltaisesti hänen tajuntaansa. Ehkä hän saa unohduksesta armon eikä tarvitse koskaan muistaakaan.
Joskus päättää juoda ruoan kanssa pari lasia viiniä, ja sen jälkeen vielä huomaa tarvitsevansa pari olutta, ja vielä pari lisää. Aamulla sitten miettii että joo noi mä vielä muistan ja noi, mutta milloin ja mistä ihmeestä mä hain nämä oluet?
Ja tulee sellainen epäuskoinen hämmentynyt olo; mitähän oikeastaan tapahtui? Konttasinko ja hoipertelinko pitkin ojia ja pientareita kohti päivättäistavarakauppaa olutpullon kuvat silmissä, oliko pyjama päällä, missä kaupassa kävin, mitä katuja hoipertelin, että tiedän odotella kunnes pöly laskeutuu?
Kehtaisko hävetä? No en mä jaksa.
Ei sen edelliskesäisen jannunkaan tilanne minulle ollut kiusallinen. Se oli kiusallinen hänelle itselleen. Ehkä mä annan tämän unohduksen armon itselleni, ja otan seitsemänvuotiaan sukulaistytön elämänviisaudesta vaarin, jonka hän lausui ekalla luokalla kun kysyttiin miten hänellä menee (hänellä on vähän nolot vanhemmat): “Pitää pärjätä pokalla”.
Vai pitäiskö? Perkele kun kukaan ei ole keksinyt näkymättömyysviittaa.
Kuinka monta kertaa on todistettu miten arvostettu työnjohtaja ördää kännissä. Nuorisopastori ördää kännissä. Opettaja ördää kännissä. Milloin kukakin kunnon ihminen on ties missä nurmella takapuoli taivasta kohti heräilemässä kohti kauhistuttavaa aamua. Nähty on kaikkea sitä mikä ei ole ulkopuolisten silmille tarkoitettu. Tuleehan siitä vähän sellainen vallantunne itselle kun sitä on todistamassa. Kun ei itse ole asianosaisena. 
En tiedä kumpi on pahempi, muistaminen vai muistamattomuus. Näkikö kukaan? Ja jos näki, niin mitä ne näki?
Mailman outcastien täytyy kiittää onneaan että on olemassa näitä Teemu Bergmaneja.
hs.fi/sunnuntai/a1432871802501
Mihin tämä mailma menisi ilman Teemuja?
Teemu on kyllä viileä tyyppi, meitsi diggaa. 
youtube.com/watch?v=UpQ_LsJzrsU
Myös uusi hallituksemme taitaa inspiroida rustaamaan biisin tai pari. 
.
No miksi punatulkku sensuroi? Näin kyllä Irwiniä koskevan viestisi ei siin ollut mitään vikaa. En ehtinyt vielä kommentoimaan.
Vexi Salmi:
“Irwin on sikäli omituinen tapaus, että sen elämä on ollut kuin jojo: mitä syvemmällä se käy, sen korkeammalle se pomppaa”
Milloinkohan minun pomppaamiseni tapahtuu? Pitäiskö ottaa pohjalta vauhtia?
Sen takia kun viesti meni jotenkin sekaisin. Kuuntelin tuon em. kappaleen, niin ajattelin että Irwin se mun mielestä parempi kansanmies on/oli. Oma henkilökohtainen mielipide . Hänen laulunsa elää vielä edelleen ja tosiaan kyllä tällähetkellä uppoaa hallitus-vitutukseen.
Mutta tuo linkkaamasi artikkeli oli hyvä, niin menin silleen sekaisin. Irwin tähän piti nostaa esille eikä sen koommin puuttua edellisiin viesteihin. Irwinin kappaleet uppoaa kyllä paremmin kun tuon HS:n haastatteleman tyypin.
…
Tosiaan näissä kolmen s:n puolueen kurituksessa voi kuunnella vaikka sitä “Läpi elämän helvetin”-kipaletta. Tai soitatattaa tuota “Haistakaa paska koko valtiovalta”. Niin ja taisin poimia tuon “Kusessa ollaan” kirjoitteluun mukaan.
Niin mä muistan nuo Vexin sanat myös. Niin ja Vexihän noiden sanojen Irwinin takana on - Emil von Retee…
…
Kyllähän tuo Irwinin kipaleet on tuonut lohtua synkkiin päiviin. Mitä enemmän pohjalle vajoaa, niin sitä syvemmälle pääsee laulujen sanoman äärelle.
Mutta mitähän eilen kerroin… Iskä kuunteli Irwiniä kun olin lapsi. Ja silloin aina pyysin isiä laittamaan “Iiviniä soimaan”. Isihän laittoi. Iski jo vaahtosammuttimen kokosena ja iskee edelleen.
Nyt Irwiniä on tavallaan ikävä kun nyt tarvitaan noille päättäjille kampoihin laittamista. Olisi joku joka olisi pienen ihmisen puolella aidosti - kuten Irwin oli. Ainahan voin laittaa jonkun kappaleen soimaan, vaikka “Ikuinen kapinallinen” youtube.com/watch?v=HKkwl2F3VIQ . Sanat iskee ja kovaa! 
Taisin Soinista mainita kanssa, että hän on hyvin ovela tyyppi. Loi itsestään kansanmiehen kuvan. Lupasi sitä sun tätä ja puhu olevansa pienen ihmisen puolella. Pääsi hallitukseen, niin väänsi sitten “jytkynsä” pienten ihmisten päälle. Niin ja tuo maisterisjätkä lähti kiertämään maailmaan. Kovan luokan peluri.
…
Niih… Nyt pitäisi sitten osallistua näihin talkoisiin ja nousta tästä suosta. Lopettaa olemasta köyhä ja kippee. Ottaa itseä niskasta kiinni. Vaikea masennus on niin, niin vähän vaikeaa on. Tupakkaa tässä yritän lopetella jos se toisi tasoittaisi tätä eläkeläisen budjettia. Sipiliä käski lopettaa ininän. Joo-o vaikeaa on…
Ei kun Irwiniä soimaan! 
youtube.com/watch?v=FzAGZzkr_ds Läpi elämän helvetin
"
Silti ollaan hengissä horjuttu
läpi elämän helvetin,
ja pikku masennukset torjuttu
millä keinolla milloinkin.
Ja vaikka ei sanottavasti
tota tietoa jäänyt kaaliin,
niin sisulla loppuun asti
ja rintakaarella maaliin.
Sillä ollaan hengissä horjuttu
läpi elämän helvetin,
ja pikku masennukset torjuttu
millä keinolla milloinkin.
"
youtube.com/watch?v=VD6zQqlrWEQ Haistakaa paska koko valtiovalta
“On aivan turhaa enää tehdä työtä
Verot vievät koko palkan kuitenkin
Saat viettää monta unetonta yötä
Herrat teki elämästä helvetin”
youtube.com/watch?v=OoXrN3wtiUQ Irwin Goodman - Terveisiä perseestä
youtube.com/watch?v=uIq2jRzPtYg Kusessa ollaan
…Olishan noita kipaleita… mutta nämä nyt ottaa kantaa tätä ökyporvarvarihallitustamme kohtaan.
Tässä piristystä päivään Irwinin muodossa youtube.com/watch?v=IuTUMD-WzlM
Eletään vaan vaikka piruuttaan
Ahaa! Tämä on siis jonkinlainen Teemu vs. Irwin- skaba kumpi on kansanmies, pienen ihmisen puolella. 
Tunnustan etten ole itse kovin ahkerasti kuunnellut Irwinin musiikkia kun muhun ei uppoa alkoholismiromantiikka. Myöskään punkkia en ole koskaan kuunnellut kovin paljoa, vaikka musamaku onkin aika laaja. Silti arvostan kumpaakin taiteilijoina.
Joo jäädään katsomaan mitä näistä hallituksista ja taivaan valloista tulee. Yrittäjyyttä voisi kyllä yksinkertaistaa helpottaa ja tehdä kannattavammaksi. Kaikenlaiseen pilkunviilaukseen pitäisi puuttua rankalla kädellä.
Joo-o. 
En tiedä mistä Irwin tupsahti mieleen. Tuskimpa tuo alkoholismiromantiikka kenenkään uppoaa. Mitä sillä halutaan tarkoittavan. Hyvin moniselitteinen sana tuo. Kaksi alkoholistia yhdessä; alkoholismin romantisoimista…
Vexin sanoissa ja siinä Irwinin myöhäistuotannossa kyllä kerrotaan sitten mitä todellinen alkoholismi on. “Vanha Juoppo” ja ikivihreä “Rentun ruusu” on oivia esimerkkejä millaista alkoholistin elämä on.
"Tämä horsmankukka on kuin antajansa :
rikkaruoho elon yrttitarhassa
Voiko muuta tuoda renttu reissultansa
hortoiltuaan kauan harhassa
Tämän lahjan annan silti sydämestä
niinkuin anteekspyynnön katumuksenkin
Pian se kuihtuu, ei se maljakossa kestä
niin käy joka lupauksenkin
"
-Rentun ruusu
Voiko asian paremmin ilmaista edes? Tätä minä tarkoitin, että kun tarpeeksi läträä viinan kanssa niin monien kappaleiden surullinen puoli aukeaa. Sitten kun on itse alkoholisti niin ymmärtää nämä sanat. Tämä antaa vielä uuden ja kyseenalaisen puolen käsitteeseen alkoholismiromantiikka… Mietin voiko tuota asettaa alkoholismiromantiikkaan? Tuossa ollaan ristitulessa pullon ja puolison kanssa. Eletään kolmiodraamaa…
Mua taas lähinnä harmittaa etten pääse provinssiin katsomaan Musea.
Katsele sitten vaikka tuota: areena.yle.fi/1-2183193
IMO tosi homo bändi. 
Kiitos enpäs olekaan vielä katsonut tuota taltiointia.
Kai sää Fernis tiiät, että sun vieraisilla käynyt valtio-gubbe on oikeasti keto, tarharyhmä + ne muut nimmarinsa…
siis mä oletan, ettet tiiä, mutten varmasti tiedä, että tiedätkö… ja mielestäni sun on tiedettävä…
tämä moninickisyys ei meikää hirveesti lämmitä, eikä se ole tarkoituskaan, ja vissiin kukin taplailee tyylilleen
uskollisesti, mutta nämä toistuvasti bannatut nimmareita oksentavat tyypit ovat aina olleet epätyyppejä mulle.
ei oo poikkeuksia näkynyt, kertaakaan… mut liekkö sitten edes merkityksellistäkään, enää. mielestäni on, sittenkin.
Nyt kesän parempaa jatkumoa vaan - oon tosi vähän ollut täällä vähättelymössä,
kun en usko tähän aatemaailmaan tai minkään substanssin onnistuneeseen
vähentämiseen, vaan uskon merkittävään lisäämiseen ja kokonaan lopettamiseen,
ja mulle on vain siinä lajissa kaksi asentoa ja ne ovat olleet tähän asti size=50[/size] on/off.
AAAAAAAAAAAAAAARGH!
No niin. Se siitä.
Joo en ole käynyt lopettamossa aikoihin. Piirini on jäänyt pyörimään vähättelijät- saunojat- akselillle joten olen jäänyt ilmiselvästi paitsi jostain olennaisesta. Mutta mikäs tuossa jos kirjoittelu pysyy ed. rikollisuuskeskustelun tasoisena.
Mä muuten luulin olevani pitkien virkkeiden maailmanennätysnainen mutta 1970 taisi voittaa sen skaban. :mrgreen:
^ Åkei.
Kyl lausetta pystyy pitämään yllä sivutolkulla, mutta liekkö se enää tarkoituksenmukaista…
Winstoni taitaa olla myös ME-naisia ja sanottavaahan on meillä kaikilla, vaikka itse en olekaan aina
siitä omalta osaltani niin varma, ja sykleittäin nämä ilmaisuryppäät tuntuu tulevan ja välillä on hiljasempaa…
kauppalistani kännyssä on runsanvivahteinen ja antaa mahdollisuuden tulkita, mutta koiran yksinhuoltajana tiiän,
mitä mikäkin symbolinen merkintä piilomerkityksessään tarkoittaa ja omassa kirjoituksessa on tapahtunut mekaaninen ryhtiliike, jonka ansiosta sepustuksia on helpompi summittaisen ajan jälkeen hahmottaa ja niiden kaksivaiheinen tarkoitus on selittää omuutta ja kokemaansa itselleen ja palata joskus vuosien (1-5) jälkeen asiaan ja tutkimaan, onko tapahtuneella muuttunut sisältömerkitys… no, joskus ehkä ja voi olla ja silleen.